*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 50694 ***

POUTAA ODOTTAESSA

Ilveily 2:ssa näytöksessä


Kirj.

VÄINÖ KATAJA





Kuopio,
U. W. Telén & C:o,
1902.






    Näytelty ensi kerran Koiton laulajaliiton iltamassa
    14 p. Maaliskuuta 1902 ylioppilastalolla Helsingissä.



HENKILÖT:

 Harjula,    |
 Jurttula,   | talokkaita ja naapureita.
 Väystäjä,   |
 Kallijärvi. |
 Arvi, Väystäjän poika.
 Maiju, Harjulan tytär.
 Kesämies Harjulassa.
 Toisen kylän emäntä, leski.
 Agronoomi.
 Vallesmanni.

Tapahtuu Perä-Pohjolassa nykyaikana.




Ensi näytös.


Näyttämö: Harjulan piha. Oikealla asuinrakennus, josta rappuset näkyvät
pihalle. Vasemmalla on navetta, lato ja ulkohuoneita. Kujatie
asuinrakennuksen ja navetan välissä. Perällä joki törmineen ja joen
takaa näkyy kylä korkean vaaran laidassa. On iltapäivä Heinäkuun
lopulla. Sumuinen sadesää.

_Harjula_ (tulee alas asuinrakennuksen rappusia. Katselee taivasta).
Tämäpä nyt on kummaa, kun ei taivas selkiä, vaikka paromeeteri nousee?
Tämäpä vasta kesän kulkua on! (Katselee kaikille ilmoille, kulkee
pitkin pihaa ja pysähtyy tähystelemään perälle.) Tuo lännen puolikin
kuin on musta kuin vanha, paikattu loude. Mutta... mutta niinhän sieltä
tuolta joen takaa kuuluu kuin viikatteen liippausta. Ei, se ei voi olla
mahdollista, eihän heillä siellä ole paromeeteriäkään, että tietäsivät
poutaa odottaa. (Maiju tulee navetasta, rasioita kädessään).

_Maiju_. Tänä iltanako sitten jo on meininki lähteä Käkisaareen?

_Harjula_. Tänä iltanapa tietenkin. Paromeeteri nousee... Mitä ne nuo
kaikki rasiat ovat? Kuinkahan paljon voita sinä taas aijotkaan panna
evääksi?

_Maiju_ (näyttäen). Näihin isompiin tietysti panen kalaa, tähän
pienempään voita. Ei kai siellä, kun viikoksi lähdetään, viisi henkeä
hengellänsä elä, tiedänmä. Maksaa sinne vaivaa eväitä valmistaa, kun on
taivas aivan kuin valmis sade.

_Harjula_. Laita sinä vaan eväät valmiiksi, eläkä huoli taivaasta.
(Maiju menee pirttiin. Harjula silmii taivaalle ja tunnustelee
kädellään ilmaa.) Kyllä se vaan niin tuoreelta tuntuu tämä tuuli ja
kovin se nousee vastahakoisesti paromeeterikin, mutta noussut kuitenkin
on, jotta pouta tästä hiljankin tulee. Saattaahan mennä vielä
huominenkin päivä näin sumuisena ja silloin juuri onkin niittoilma
paras. Ja sitten keskiviikkona pouta, niin me saisimme kuivia heiniä...
Näkisivät taas kyläläiset onko paromeeteristä apua... Olisipa se soma
keikaus "merkkimiehille" ja ilmanennustajille. (Kesämies tulee
vasemmalta, kantaen viikatteita olallaan). Kas niin Petteri! Olet jo
sitonut viikatteetkin varsiinsa. Tästä kun lähdemme, niin lyömme
poudalle työtä, että vinkuu. (Maiju kulkee pihan poikki milloin mitäkin
toimitellen).

_Kesämies_ (menee perälle rantaan päin). Kovin minun rintaani vielä
karvastelee ja muutenkin laiskuttaa niinkuin sateitten edellä aina.
(Kävelee laiskasti.)

_Harjula_. Sinunlaisista miehistä ei ole vuoden merkkiä ollut
ennenkään. (Huutaa perään.) Katso Petteri, että venheessä ovat
tarpeelliset neuvot!

_Kesämies_ (huutaa vastaan). Niin tietenkin. Niin ilmankin.

_Harjula_ (katsellen taivaalle ja tunnustellen ilmaa). Olispa se
kuitenkin ratasjärven rallia jos tästä sateet tulisivat ja me menisimme
ja niittäisimme parhaan niittymme. Mitähän ne naapureissa tuumaavat?
Eivät ole käyneet paromeeteriäkään tiedustelemassa. Olisipa hauskaa
tietää aikovatko lähteä? Mutta minkä numeron päällä se paromeeterin
viisari oikein olikaan? Pitääpä varmuudeksi vielä käydä katselemassa.
(Huutaa Maijulle.) Maiju hoi! Pane molemmat isot leilit piimää täyteen!
(Menee sisälle.)

_Kesämies_ (tullen rannasta ja laulaa kamalalla nuotilla).

    Sua lähde kaunis katselen j.n.e.

_Maiju_ (nauraa navetasta tullen). Voi sinuas satakieltä. Kun kuuluu
kuin tervaköyttä vetäisi pitkin somero pihaa. Sulje veikkonen suusi.

_Kesämies_. Se on kansallisia lauluja ja minä olen kansallinen
kesämies.

_Maiju_ (menee sisälle). Oletpa todellakin kansan mies, laiska-Jaakko.

_Kesämies_. Laulu kuin laulu, nuotti kuin nuotti.

_Harjula_ (tulee sisältä). Täällä kuuluu käyneen Väystäjän renki
kysymässä paromeeteriä. Oletko sinä häntä tavannut?

_Kesämies_. Tapasin. Tapasinpa tietenkin.

_Harjula_. No mitä sinä sanoit?

_Kesämies_. Sanoin, että poutaa tietää.

_Harjula_. Paromeeteriin niillä tulee asia, vaikka ensin minulle
irvistelivät. Mahdoit sanoa, että sadetta tietää.

_Kesämies_. Jo minä sille sanoin.

_Harjula_. Mitä hemmettiä! Mitä sinä sanoit?

_Kesämies_. No niin minä sanoin, että... samoin kuin nytkin. (Nauraa
salaa).

_Harjula_. Mene matkoihis. Sanoitpa sinä sitä tai tätä. (Kesämies menee
veltosti navetan puoleen. Harjula kävelee keskelle pihaa, ottaa pyöreän
paromeeterin takkinsa alta kätköstä, kopistelee sitä ja silmii
taivaalle.) Se on vaan kummaa, ettei se oikein ota noustakseen kuivan
ilman päälle. Tuossa se tuo viisari toljottaa nyt... Päivällä vähä
nousi vaan eipäs enään. (Takoo yhä sormellaan lasiin.) Jos olisi se
ripustaa tänne ulos seinälle, niin ehkä se sentään ulkona kurinsa
heittäisi. (Kesämies menee jotain kantaen rantaan päin. Harjula aikoo
ripustaa paromeeterin seinään. Väystäjä tulee. Harjula kätkee
paromeeterin nopeasti takkinsa alle).

_Väystäjä_. Näin, että teidän kesämiehenne kantoi viikatteita rantaan.
Onko tosi homma lähteä Käkisaareen?

_Harjula_. Niin on. Eväitä tässä ollaan valmistamassa. Tänä iltana
tästä lähdemme.

_Väystäjä_. Vaikka ilma näyttää näin sateiselta?

_Harjula_. Pouta tästä tulee.

_Väystäjä_. Ja koko kylä sadetta aavistaa. Ei aijottu Jurttulasta vaan
vielä lähteä.

_Harjula_. Lähteköötpä tai ei. Meiltä vaan lähdetään. Jääpi taas tään
kyläläisiltä tänäkin kesänä Käkisaaren heinänteko syksyyn niinkuin
mennä kesänäkin.

_Väystäjä_. Sehän olikin sateinen, mennyt kesäkin.

_Harjula_. Vaan sainpahan minä hyviä heiniä kun niitin silloin kun
tämä... tuota paromeeteri nousi.

_Väystäjä_. Sinulle sattui hyvä onni. Eipä tuo kuulu ruukin
patruunikaan enään luottavan, koska oli toissa päivänä koko kojeensa
nakannut ulos akkunasta. Noussut ja noussut oli muka ja poutaa tiennyt,
vaan yhtäkaikki tulikin sade.

_Harjula_. Se ei osaa patruunikaan sitä oikein tarkastaa. Siinä syy on.
Mutta minut agronoomi, joka tämän minulle kenkkäsi, neuvoi tarkoin.

_Väystäjä_. No en tiedä. Mutta minun merkkini mukaan tästä vaan ei
poutaa vielä tule. Läksin kuitenkin kuulemaan mitä tuo teidän
ilmantietäjä nyt sanoisi. Luulisihan siitä poudankin tulevan, kun
viikon on sataa tihuuttanut.

_Harjula_. Poutaa se tietää. Odotahan tässä pihalla, niin minä vielä
vakuudeksi käyn tarkastamassa... ja silmäämässä. (Menee vauhdilla
sisälle, käsi tröijyn alla.)

_Väystäjä_ (yksin). Olisipa sitä hauska nähdä minkä se on näköinen.
Kummalta se mennä kesänä kyllä näytti, kun Harjula aina arvasi niittää
poudalle. Vaan se ei sitä näytä, siksi on kateellinen. (Harjula tulee.)

_Harjula_. Pouta tästä tulee ainakin ylihuomiseksi.

_Väystäjä_. Vaan sanopa mistä se sinne huoneeseen tietää, että minkä
näköinen on taivas. Kun nytkin on paksussa pilvessä kuin syksyllä.

_Harjula_. Siinäpä se onkin salaisuus, että se huoneeseenkin tietää.
(Tähystelevät kumpikin taivasta.)

_Väystäjä_. Ei vanhaa taivasta näy missään. Harmajana koko maailma kuin
Kokko-Matin kauhtana. Etkö sinä sitä raaski näyttää minkälainen kapine
se on. Tuo se tänne ulos, että näemme mitä täällä tietää.

_Harjula_ (tunnustellen ilmaa). Eipähän tunnu tuuli niin tuoreelta kuin
äsken. (Kesämies tulee rannasta, laulaen taas, kovin falskisti: Yhden
mä tiedän sorian ja sievän josta ma j.n.e.) Joko sinä veit sauvomet
venevalkamaan?

_Kesämies_. Ei näkynyt olevan tappia veneessä. (Vuolee tappia.) Kovinpa
siellä kaakkurit huusivat että totta sa'an... totta sa'an... (Ojentelee
kaulaansa kuin kaakkuri).

_Harjula_. Teehän tappi valmiiksi eläkä huoli kaakkurien lauluista.

_Väystäjä_. Kaakkurit huutavat ja pääskyset lentelevät matalalla.

_Harjula_. Tulehan sisälle, niin näytän sinulle sen joka on parempi
kuin kaakkurit ja pääskyset. (Menevät).

_Kesämies_ (katsellen taivaalle). Pilveile taivas aina! Ja muista
kesämiehiä täällä maan päällä! (Tyytyväisellä äänellä.) Paksussa
pilvessä on vielä, että kyllä tässä vielä saapi levähtää. (Menee
navetan puoleen ja koettaa veisata jotain virren värssyä. Jurttula ja
Kallijärvi tulevat.)

_Jurttula_. Sen agronoomi lahjotti Harjulalle.

_Kallijärvi_. Aivanko ilman?

_Jurttula_. Pennittä. Muka siitä kun Harjula sitä apulantaa ostaa ja
sitten tilasi sen vieterikarhin.

_Kallijärvi_. Vaan eipä se sitä uskalla kenellekään näyttää.

_Jurttula_. On se siksi kateellinen, ettei se soisi muiden hyviä heiniä
saavan.

_Kallijärvi_. Jaksaa semmoisen ostaakin. Ei se niin kallis kuulu
olevan.

_Jurttula_. Ostamme tulevaksi kesäksi yhteisen.

_Kallijärvi_. Sen me teemme. On se vaan hauskaa kuulla mitä se tällä
viikolla on tiennyt, kun koko viikon on satanut ja pilveillyt. (Harjula
ja Väystäjä tulevat sisältä, Harjula kantaen takin alla paromeeteriä).

_Jurttula_. Mitä kuuluu?

_Harjula_. Käkisaareen ollaan hommassa.

_Jurttula_. Vaikka näin sateelta näyttää ja taivas on umpi pilvessä.

_Harjula_. Pian taivas silmänsä pesee.

_Jurttula_. Sinnehän tästä pitäisi lähteä meidänkin, vaan ei tahdo
uskaltaa talon parhaalle niitylle, kun ilmat ovat näin sekavia. Eikä
näytä olevan poudan merkkejäkään.

_Harjula_. Mitä merkkejä? Vanhoista merkeistä ei ole taikaa.

_Jurttula_. No mitä sitte se paromeeterisi sanoo?

_Harjula_. Poutaa tietää.

_Jurttula_. Se minusta on kumma mistä se huoneeseen tietää
minkänäköinen taivas on. Olisipa soma nähdä minkä se on näköinen.

_Muut_ (yht'aikaa). Niin, se olisi kummaa nähdä. Näytäppäs sitä!

_Harjula_. Malttakaa vähä!

_Kallijärvi_. Ei ikäpäivänä se ole oikea ilmantietäjä, joka nyt poutaa
tietää. Kivi meidän kujalla itkee vettä.

_Väystäjä_. Ja meillä rakki pehtelee, että karvat pölisevät. Eivät vaan
tule vielä seisovat ilmat.

_Jurttula_. Minulla myöskin on niin varma merkki siinä, kun kuivattu
poronliha vetää vesiherneisiin... (Kesämies tulee, airot olalla).

_Kesämies_. Minulla se varmin merkki on, että kun oikein laiskottaa ja
nukuttaa, niin sekavat ilmat tulevat ja kun ruumista raukasee niin...

_Harjula_. Sinua raukasee poudallakin. (Naurua kuuluu).

_Kesämies_. No, niin, niin. Siksi se poudalla raukasee, että ruumis
sadetta tietää ja siksi sateella nukuttaa, että sataa...

_Harjula_. Sinun merkkisi ovat yhtä hyviä kuin kaikkien muidenkin. Vaan
täällä se on hyvät naapurit sellainen kapine, joka on kuin valmis
pouta. (Vetää paromeeterin povestaan. Kaikki kokoontuvat ympärille
katselemaan).

_Kesämies_. Katsos saksaa kuin on juuri... niinkuin mikähän juuri...

_Harjula_ (työntää kesämiestä syrjään). Eläpäs nyt pakkaannu niin
likelle. (Vallesmannin asiapoika tulee kujasta ja kurkoittaa hänkin
katselemaan paromeeteriä.)

_Jurttula_. Niinhän tuo on kuin kello.

_Kallijärvi_ (yrittää kädellään koettelemaan). Mikä siinä on reikä
tuossa keskellä?

_Harjula_. No ei siihen koskea tarvitse. Pitää sen uskoa vähemmällä.
(Toisen kylän emäntä tulee, tervehtii ja asettuu hänkin katselemaan.)

_Jurttula_. Poutaako se nyt tietää?

_Harjula_ (näyttäen). Nähkääs! Tässä on viisari, joka liikkuu
edestakaisin. Kun tämä vasempaan liikahtaa, niin saat alkaa taivasta
vahdata ja pilviä näet nousevan. Ja taas kun se oikealle hiuskarvankaan
verta nousee, niin ala niittää, vaikka saavista sataisi ja taivas olisi
harmajana kuin loude.

_Muut_ (yht'aikaa). Ja oikealleko on nyt siirtynyt?

_Harjula_. Oikealle on siirtynyt.

_Toisen kylän emäntä_. No tuossa tuon näin! Kun koko viikon on
pilveillyt ja väliin satanut, niin meidän kylässä alettiin tuumata,
että pitää lähteä varta vasten käymään Harjulassa tiedustelemassa mitä
tämä paromittari sanoo. No, kun minulla oli muutakin asiaa tännepäin
niin läksin. Ja näin hyvin onnistuin. Vai poutaa tietää! No se on
ilosanoma koko kylälle. Hyvänen aika sentään se maailma viisastuu.
(Vallesmannin asiapoika nykii Harjulaa takista)

_Harjula_. Mitä sinulla on asiaa? Vallesmanniko sinut lähetti?

_Poika_. Vallesmanni pani kuulemaan, että saapiko niittää, että tuleeko
pouta?

_Harjula_. Sano vallesmannille paljon terveisiä, että Harjula käski
niittää vain, että pouta tulee.

_Poika_. Kyllä sanon. Hyvästi! (menee).

_Toisen kylän emäntä_. Vallesmannista alkaen käydään poutaa
tiedustelemassa. Onko kumma! Joka noin tarkka on!

_Harjula_ (kerskuen). Jaa. Jaa. Nyt kuulette naapurit! Toisesta kylästä
panevat varta vasten täältä poutaa tiedustelemaan ja yksin
vallesmannikin aivan paromeeterin nousun ja laskun mukaan heinäänsä
tekee. Joko alatte uskoa? Vasa?

_Kesämies_. Niin, joko alatte uskoa? Vasa?

_Jurttula_. Joko tuota pitänee uskoa. Mutta kuiva poronliha vaan oli
vielä vesiherneissä.

_Kallijärvi_. Kuka tuon tiennee, mutta kujakivi meillä vielä vettä
itkee. Se on vanhan vanhasta ollut varma sateen merkki.

_Väystäjä_. Ja minä sitä rakin pehtelemistä en pidä hyvänä enteenä.

_Toisen kylän emäntä_. Kyllä minunkin pitää sanoa, että kun minulla
varpaan välit kutisevat...

_Kesämies_. Ja minulla rintaa karvastelee. (Menee rantaan, airot
olalla, laulaa):

    Ja länneltä nousee se musta pilvi,
    joka vettä vuotaa.
    Ja vieraalta maalta tälle pojalle
    oma kulta tuodaan.

_Toisen kylän emäntä_. Siinä taitaa olla mies, joka ei välitä satoi tai
paistoi.

_Harjula_. No siinä se on. Mutta niitä täytyy pitää tuommoisiakin, kun
työväki on niin lujassa nykyjään.

_Emäntä_. Niinhän niitä täytyy.

_Jurttula_. Pois minä tuommoisen ajasin talostani.

_Väystäjä_. Katsokaas tuonne lännelle päin kuin näyttää pilviä
ohentavan! (Katsovat lännelle, perälle päin.)

_Jurttula_. Toden totta. Tästä täytyy lähteä. Meillä ovatkin jo eväät
valmiina ja työneuvot venevalkamassa.

_Kallijärvi_. Aivan niin. Muutoin tässä, poutaa odottaessa, kuluu aika
hukkaan. Huomen aamuksi niittämään Käkisaareen, että maailma laulaa!
Valmiina meilläkin ollaan.

_Väystäjä_. Ei ole meilläkään isoja valmistuksia enään.

_Toisen kylän emäntä_ (katsellen Harjulan kädestä paromeeteriä).
Antakaa minäkin katselen sitä oikein tarkoin, jotta tiedän meidän
kylässäkin kertoa. Tämäkö viisari se nousee ja laskee?

_Harjula_. Se juuri. Vaan siitä ei silti kaikki ymmärrä. Agronoomi,
joka tämän minulle lahjoitti, minunkin opetti tätä ymmärtämään. Se on
siksi konstikas kapine.

_Emäntä_. Mutta nyt poutaa ennustaa?

_Harjula_. Sinnepäin on nousemassa. Ylihuomisen jo saattaa olla
helisevä pouta.

_Jurttula_. Kävi kuinka kävi mutta Käkisaareen lähden.

_Kallijärvi_. Niin tässä olen päättänyt minäkin.

_Väystäjä_. Niin minäkin. (Jurttula, Kallijärvi ja Väystäjä lähtevät.
Jurttula palaa kujalta takaisin.)

_Jurttula_. Tietenkin teiltäkin lähdetään?

_Harjula_. Vielä nyt sitä kysyt.

_Jurttula_. Ota se promeeterisi Käkisaareen matkaan, että nähdään
milloin alkaa sadetta tietämään.

_Harjula_. En tiedä. Taitaa se ruostua siellä. No, ehkäpä sentään
otankin matkaani. (Jurttula menee).

_Toisen kylän emäntä_. Se on sitte vissi, että se poutaa tietää,
etteivät vaan sitte ajasi minua valehtelijaksi...

_Harjula_. Poutaa se tietää, vaan saattaahan vielä sataakin.
Kuulittehan, että niitylle meidän kylästä ollaan lähdössä.

_Emäntä_. Kyllä minä sen kuulin. Ettekö antaisi lainaan tuota
paromittarianne sinne meidän kylään?

_Harjula_. Luuleeko Kurkelan emäntä, että tämä on mikään lainakapine,
jonka agronoomi on minulle lahjoittanut! Ei puhettakaan.

_Emäntä_. No minä vien kuitenkin terveiset, että pouta tulee...?

_Harjula_. Vie, vie. Minunkohan se nyt pitää koko maailmalle poutaa
tietää! Toiste en näytä kenellekään, enkä puhu mitään, tulkoon sade tai
pouta.

_Emäntä_. Minulla hevonen tuolla tiellä odottaa. Minä sitten sanon,
että pouta tulee?

_Harjula_. Sano mitä tahdot. (Emäntä lähtee kovin miettivänä.)

_Harjula_ (Yksin). Vai lainaksi vielä! Hävittömät! Pitäisi niitä kerran
narrata, niin kyllä herkiäisivät kysymästä. Niinpä niin, mitäs minä
meinasinkaan? Panenpa tähän ladon seinään vähäksi aikaa, jotta näen
mitä alkaa meinata. (Asettaa paromeeterin seinälle ja perääntyy
loitommaksi. Kesämies ilmaantuu perälle ja näkee Harjulan hommat.) Jos
se perhana pettäisi taas... On se ennenkin tehnyt sen, että vähän
nousee, mutta sitten alkaa äkkiä sadetta tietää. Antaapas tuossa
seinällä mietiskellä. Ehtii sinne niitylle vielä jos vasta yön
tulienkin lähtee. Talon paras niitty on kysymyksessä... Katsotaanpas
ensin...

_Maiju_ (tulee, kantaen laukkua). Nytpä pitäisivät eväät olla valmiina.
Vieköön kesämies käsikärryillä rantaan.

_Harjula_. Panitko sinä kuivaa lihaa evääksi? (Kesämies katoaa
näkyvistä).

_Maiju_. Panin kyljen ja kaksi lapaa.

_Harjula_. Oliko sinusta kuiva liha vesiherneissä!

_Maiju_. Ei minulla sitä tullut tarkastetuksi.

_Harjula_. No, niin, niin. Se on hyvä että eväät ovat valmiina. Minä
käväsen rannassa silmäämässä mitä Petteri on siellä toimitellut. (Menee
rantaan.)

_Maiju_ (yksin). Kun nyt vaan poudat tulisivat, niin hauskaa olisi
Käkisaaressa. Iltasin pistettäisiin tanssiksi; sileällä joen törmällä.
Siellä sitä saisi kyllikseen tanssia, kun monen kylän väki on koolla.
(Arvi tulee kujasta, olallaan viikate ja harava.)

_Arvi_. Läksin tämän kautta jo edeltäpäin, sanoakseni sinulle, että
Jurttulan Kalle ottaa hanurin matkaan ja Kallijärven kesämiehellä on
viulu. Taas sitä iltasin pistetään tanssiksi.

_Maiju_. Hauskaahan siellä olisi kun hyvät ilmat sattuisivat.

_Arvi_. Poudat nyt tulevat. No terve tuloa! (Yrittää halaamaan Maijua.)
Olisit lähtenyt meidän veneessä. (Agronoomi sadetakki yllään tulee.
Maiju ja Arvi huomaavat hänet, Arvi lähtee kiireesti rantaan päin,
huutaen Maijulle:) terve tuloa jälestäpäin.

_Agronoomi_ (käy Maijua kättelemään). Terve, terve ja terveisiä minun
matkoiltani.

_Maiju_. Kiitoksia. Mistäpäin agronoomi nyt on kulussa?

_Agronoomi_. Etelästä päin ja pohjoiseen matkaan. Mutta halusin poiketa
taloon, sillä minulla on tärkeää asiaa isännälle. Onko hän kotona?

_Maiju_. Vasta juuri meni rantaan, mutta hän palaa sieltä aivan heti.
Eikö agronoomi ole hyvä ja käy sisälle siksi aikaa.

_Agronoomi_. Kiitoksia, mutta minulla on kova kiire. Ja sitä paitse
odottaa kyytihevonen tuolla tiehaarassa. Eiköhän isäntä kuulisi kun
hänelle huutasi...

_Maiju_ (huutaa isäänsä rantaan päin. Harjula ilmaantuu äkkiä ja vähän
jälempänä kesämieskin.)

_Harjula_. Mitä sinä nyt kurkkuat niin kovin? (Huomaa agronoomin.) No
kas, kun näkee agronoomia liikkeellä näin heinänteon aikanakin.
(Tervehtivät tuttavallisesti.)

_Agronoomi_. Niin nähkääs. Minulla on täällä ylempänä vähän
toimituksia. Ja halusin teille käydä ilmoittamassa, että olen tähän
teidän taloonne kuuluuttanut kokouksen, johon toivon teidän
hyväntahtoisesti taas apuanne antavan. Siten nimittäin, että saisimme
isäntiä kokoon keskustelemaan apulannan yhteisostosta. (Kesämies on
ilmaantunut näkyviin ja kuuntelee). Sellaisia kokouksia olen jo monta
pitänyt nyt matkallani. Minä luotan teihin, Harjula, te olette
paikkakuntanne valistuneimpia maanviljelijöitä. Niin... ja samalla
tulen myöskin esittämään tilattavaksi maanviljelyksessä tärkeimpiä
työkaluja esimerkiksi jousi-äestä, parhaiksi tunnetuimpia auroja y.m.,
sillä nähkääs Harjula, nekin tulevat paljoa helpommaksi yhteisostossa,
ja muuten tulen kehoittamaan yhteistoimintaan. Minä toivon siis, että
kun ylihuommenna palaan...

_Harjula_. Suokaa anteeksi. Koska oli aikomus kokousta pitää?

_Agronoomi_. Ylihuommenna näin iltapuoleen päivää. Toivon siis, että te
Harjula lähetätte sanan naapureillenne saapumaan tänne.

_Harjula_. Kuinka tuo käynee kokoontuminen, kun on näin heinänteon aika
ja nyt kun pouta näyttää tulevan, pitäisi lähteä Käkisaareen,
ulkoniitylle. (Joelta kuuluu hanurin soittoa.)

_Maiju_. Kallijärven väki jo menee niitylle.

_Kesämies_. Ja pataljoonan musiikki muassa. (Nauraa virnistelee.)

_Agronoomi_. Mitä? Menevätkö he niitylle, vaikka tämmöinen sadesää on?
Käkisaarihan on tämän kylän paras niitty. Ja paromeeteri seisoo niin
alhaalla. Harjulasta ei tietysti lähdetä, arvaan minä. Niin... tuossa
muistan kysyä... mitä pidätte paromeeteristä, jonka mennä kesänä teille
lahjoitin? (Harjula silmii ympärilleen eikä vastaa.)

_Kesämies_. Paromeeteri seisoo alhaalla. (Katselee seinään päin, jossa
parorrieeteri on. Agronoomi huomaa paromeeterin.)

_Agronoomi_. Kas Harjula on tuonut tämän ulos? (Menee ja ottaa
paromeeterin seinältä.) Niin ei tätä tarvitse ulkona pitää, kyllä se
sisälläkin tietää yhtä tarkoin. Katsokaas vaan kuinka se onkin
alhaalla...

_Harjula_. Se hiukan nousi tänäpäivänä. Poutaa kai sen silloin pitäisi
tietää.

_Agronoomi_. Joo, joo, mutta pitää ottaa lukuun, että se on myrskyn
päällä melkein. Pariin päivään ei ole poutaa toivomistakaan.

_Harjula_. Vaan se siirtyi hieman oikealle ja näytti äsken lännen
taivas vähän ohenevan pilvestä.

_Agronoomi_. Kyllä minä vaan sanon, että elkää lähtekö niittämään vielä
parasta niittyänne. Odottakaa edes huomiseen. --

_Harjula_. Eihän tässä mitään kiirettä ole.

_Agronoomi_. No niinpä niin. Viekää paromeeterinne sisälle. (Antaa
paromeeterin Harjulalle.) Ja minä toivon että Harjula kokee parastaan
saadakseen väkeä kokoon...

_Harjula_. Minä koetan. (Agronoomi hyvästelee ja menee.)

_Maiju_. Emmekö me siis lähdekään Käkisaareen?

_Harjula_. Odotetaan huomiseen, ehkäpä se sentään alkaa paromeeterikin
nousta. Ja tunnethan ja näet, että nyt on alkanut sataa.

_Kesämies_. Herroja aina haukutaan. Mutta ne ne sentään ovat parhaita
miehiä niinkuin tuo agronoomikin. Ei pariin päivään poutaa, sanoi hän.
Ilmanko minua onkin niin raukaissut... (Naureskelee.)

_Harjula_. Saa nähdä virkistytkö kun pouta tulee. (Menee sisälle,
paromeeteri kädessä. Maiju navetan puoleen.)

_Kesämies_ (laulaa hyvillään ja viheliäisellä nuotilla). Ja raita se
kasvoi rannalla ja yli muita puita. (Laulettuaan vähän aikaa, viskaa
hän lakkinsa ilmaan ja puhuu hyvillään:) Näin taivas kesämiesten puolta
pitää! Olisi aina sadesää heinänaikana, voi hyvin halpaa ja
viikkopalkka siinä kahdessakymmenessä.

_Harjula_ (tulee sisältä paromeeteri kädessä). Lähdepä Petteri ja kanna
kaikki työkapineet venheestä venehuoneeseen. Odotamme aamuun ennenkun
lähdemme.

_Kesämies_. Se passaa. Ylihuomisen tähän tulee yhteistoimintaa. (Menee
hyvillään rantaan.)

_Harjula_ (yksin). Kyllä tämä näkyykin olevan juonikas kapine. Viisari
nousi, niin taasen laskee. Minä sinut opetan... kanalja juonittelemaan.
(Vie paromeeterin räystään alle.) Tunnetko nyt että sataa, kun saat
vettä niskaasi?

Esirippu alas.




Toinen näytös.


Tapahtuu kahta päivää jälkeen edellisen näytöksen.

Näyttämö: Sama piha kun ensi näytöksessäkin. Esiripun noustessa on
sumuinen sadesää, vaan vähitellen alkavat pilvet hajota ja lopussa on
jo kirkas ilma.

_Maiju_ (tulee sisältä). Kummallinen tuo isä kun ei kyörää tuota
kesämiestä mihinkään työhön, vaan antaa laiskana maata monta päivää.
Eikö lie taaskin vetääntynyt latoon heinäläjään nukkumaan? Mutta kyllä
minä hänet sieltä kyyditsen. (Maiju menee navetan puoleen. Kesämies
tulee hetken kuluttua haukotellen.)

_Kesämies_. Vieläkinkö se väsyttää, vaikka kaksi päivää on poutaa
odotettu. (Venyttää ja haukottelee.) Ohoo... kuinka se lepo sentään on
hyvää ihmisen ruumiille. (Harjula tulee sisältä, haukotellen hänkin.)

_Harjula_. Alkaapa tämä jo tuntua levolle. (Katselee taivaalle). Eikä
tästä näytä tulevan sen kuumempaa ilmaa.

_Kesämies_. Se menneen viikkonen ukonilma repi taivaan niin repaleihin,
ettei se enään pidätä pieniä kiviäkään.

_Harjula_. Niin taisi tehdä. Etkö sinä ole nähnyt joko naapurit ovat
palanneet Käkisaaresta?

_Kesämies_. Ei heitä ole vielä takaisin kuulunut.

_Harjula_. Minä arvaan, etteivät ole viitsineet heti takaisin lähteä,
kun jo eväätkin veivät. Ovat kai odotelleet poutaa? Eivät kai he
niittäneet ole? Vain mitä sinä arvelet?

_Kesämies_. Niin minäkin arvelen.

_Harjula_. Niin, mitä sinä arvelet? Arveletko että ovat niittäneet,
vaan eivätkö ole?

_Kesämies_. No niin minä arvelen... (Vallesmannin juoksupoika tulee,
kädessä kirje, jonka antaa Harjulalle ja menee samaa kyytiä takaisin.)

_Harjula_. Kirje vallesmannilta, näemmä. Taitaa meinata hevosen
vaihetukseen, koska lähettää kirjallisen kutsun. Me olemmekin jo
keväästä asti hieroneet vaihetusta. (Rikkoo kuoren ja yrittää lukea.)
Kas, kun en oikein eroitakaan laseitta. Katsopa sinä Petteri mitä se
siinä meinaa!

_Kesämies_ (lukee itsekseen, ynisemällä).

_Harjula_. Hevosen vaihetukseenko meinaa?

_Kesämies_. Ei tässä ole hevosen vaihetuksesta mitään.

_Harjula_. No, mitä siinä sitten on?

_Kesämies_. Käskee teidän tietää huutia ja hävetä!

_Harjula_. Mitä lempoa? Minunko huutia tietää! Minkä vuoksi?

_Kesämies_. Siitä kun sanoitte poudan tulevan eikä tullutkaan. Ja uhkaa
haastaa teiltä vahingon korvausta, kun on niitättänyt parhaat ketonsa.

_Harjula_. Vai niin. Maksakoon ensin velkansa ja puhukoon sitten
käräjän käynnistä. Vai haastaa! Minunkohan on syy, että hän niitätti
ketojansa! Käskinkö minä niittämään!

_Kesämies_ (naureskelee ja lukee kirjettä). Niin näkyy olevan.

_Harjula_. Mitä siinä naureskelet! Luuletko etten ennen ole herrain
kanssa ollut käräjillä? Onhan minulla todistajia. Käskinkö minä
niittämään? Muistaahan Petterikin?

_Kesämies_. Muistan hyvinkin. Se on siksi veres asia.

_Harjula_. Sepä on hyvä, että Petteri muistaa. Ja jos vaan alkaa
prosässätä niin on minullakin asioita. -- Onko siinä kirjeessä vielä
muutakin?

_Kesämies_. Ei tässä muuta ole.

_Harjula_. Mikä hullutus! Minunkohan se pitää poudan tietää kaikille.
Varokoon vaan, etten haasta häntä kunnianloukkauksesta. Jaa. Jaa.

_Kesämies_. Niin, ja paromeeterihan nousi silloin.

_Harjula_. Nousi tai laski. Tehköön kukin kuinka tahtoo. Enpä lähtenyt
minä niitylle ha, ha, ha.

_Kesämies_. Agronoomi sen teki. Olisi tainnut muutoin tulla lähtö.

_Harjula_. Ei. Olisin minä vielä tarkastanut sentään ilmaa. Mutta tänä
iltanahan agronoomi aikoi meillä kokouksen pitää yhteisostosta. Enkä
vielä ole ketään saanut puhutella. Petteri! juokse sinä nyt naapureihin
katsomaan eivätkö ole jo saapuneet niityltä ja sano, että
kokoontuisivat meille, että täällä agronoomi pitää esitelmän.

_Kesämies_. Niin, esitelmän yhteisostosta ja apulannoituksesta. Kyllä
kuulin. No ottaako isäntä tämän vallesmannin kirjeen?

_Harjula_. Viskaa vaikka tunkiolle. Ei. Elä sentään. Annappa minulle
se! Pannaanpa talteen.

_Kesämies_ (menee kujasta laiskasti vätystämällä). Tässä tulee
sellaista yhteistoimintaa, johon maamiehiä kehoitetaan.

_Harjula_. Juuri niin, Petteri! Yhteistoimintaan agronoomi juuri
kehoittaakin. (Yksin.) Vallesmannikin puskee vihojaan minulle. Juuri
kuin olisi minun syyni, ettei poutaa tule. Eikähän sitä tule. Nousee ja
nousee mukamas tuo paromeeteri, mutta eihän selkene sittenkään ilma.
Liki pitää, etten minäkin tee kuin ruukin patruun; Taikka annan
agronoomille takaisin ja sanon, että tuossa on... pidä omasi... Mennä
kesänä se tiesi poutaa, vaan nyt juonittelee, nousee ja laskee kuin
pajan palkimet... Tässä on monenlaista mieliharmia... Nuo naapuritkin,
jotka menivät Käkisaareen ja jos ovat niittäneet niin minun syykseni
panevat... Jos vaan ovat ehtineet niittää, niin eivät tule agronoomin
puheita kuuntelemaan. Yhteistoimintaan kehoitetaan, mutta siitä ei
mitään tule, ellei tästä ala poutia tulla.

_Maiju_ (tulee navetasta). En tiedä mitä sille agronoomille laittaisi
ruuaksi, kun ei ole verestä lihaa.

_Harjula_. Onhan vereksiä siikoja. Kyllä hänelle täytyy ruokaa tarjota,
sillä nälissään se taas on tullessaan.

_Maiju_. Ei niille herroille tahdo osata laittaa. Ne nuuskivat
lautasetkin ja makustelevat ja vainostelevat...

_Harjula_. No kun ruokaa tarjotaan ja ellei tahdo syödä, niin olkoon
syömättä.

_Maiju_. Helppo se on teidän sanoa. Tänä iltanahan hän aikoi palata?

_Harjula_, Luultavasti on heti täällä. Mutta ei nyt esitelmistä mitään
tule, kun heinän aika on. Mistä väki tulee? Niin, että kyllä sinä saat
alkaa jo kaloja suomuta. (Maiju menee.)

_Harjula_ (yksin). Sitä täytyy pitää agronoomia mieliksi, se minua
kehuu taas sanomalehdissä. (Kesämies tulee.)

_Kesämies_. Siellä oli aikalailla yhteistoimintaa Jurttulassa. Voi
Lemin lukkari!

_Harjula_. No sinnekö agronoomi oli mennytkin?

_Kesämies_. Ei, vaan akat siellä olivat yhteistoiminnassa. Voi käyrä
pärepuu! Olivat vähällä ottaa minulta nahkan ja Jurttulan emäntä
nakkasi kuumaa tuhkaa jälkeeni.

_Harjula_. No kaikkia kuulee. Ketä siellä sitten oli?

_Kesämies_. Koko kylän akat yhdessä ja semmoinen sompatus kuului, että
korvia viilteli. Jo uhkasivat teitä julmasti, kun poudan sanoitte
tulevan eikä tullutkaan. Siellä näkyi olevan sekin toisen kylän emäntä,
joka toissa päivänä kävi ja se siellä kilpaa huusikin Jurttulan emännän
kanssa. Ja uhkasi teidät haastaa.

_Harjula_. No jo minä säkkiin jouduin polonen.

_Kesämies_. Ei ole hätää. Jos isäntä tahtoo, niin kyllä minä vastaan.
Minulla on paljon lakitietoja ja rikoslain osaan ulkoa. Ei teillä hätää
ole. Ettehän te ole käskenyt niittämään. Siinä se on pykälä.

_Harjula_. Aivan niin. Sinua pitävät kyläläiset tyhmänä Petteri, mutta
sen minä sanon että on sinulla järkeä kyllä. Vai haastaa ja haastaa!
Mihin lemmon kirnuun olen joutunut tuon paromeeterin takia! ohoo,
sentään!

_Kesämies_. Ei ole hätää. Te olette ollut hyvä isäntä minua kohtaan
näinä sadepäivinä ja antanut minun levähtää. Nyt minä teidän hyvät
tekonne maksan, ja jos käräjille vievät, niin minä rupean teille
asianajajaksi.

_Harjula_. Juuri niin Petteri! Ole sinä minun puolestani. Kyllä minä
palkan maksossa muistan, Petteri. Niin, niin käskinkö minä niittää?
(Toisen kylän emäntä tulee aika vauhtia kujasta. On vihan vimmassa.
Puhuu äkäsesti ja nopsaan.)

_Toisen kylän emäntä_. Täälläpä kohtaan tämän vanhan valehtelijan.
Mikset mennyt niitylle? Valehtelit muut niittämään, vaikka tiesit,
ettei poutaa tule. Koko meidän kylä on niittänyt parhaat heinikkonsa.
Siellä nyt luokona mätänevät ja mustuvat talon parhaat heinät... Tästä
tulee kallis asia sinulle... saat maksaa sovinnolta eri lailla. Kälmi!
Narrata ihmisiä sillä tavalla. Herrala meidän kylässä ja moni muu
uhkaavat haastaa. Saapas nähdä kuinka alat selvetä... (Surkealla ja
valittavalla äänellä.) Minäkin polonen niitätin kaikki parhaat
ketoni... (Menee hyvin likelle Harjulaa ja häristelee nyrkkiänsä.) Sinä
lemmon lihapää!... jos minä saattaisin näyttää todeksi sen poro asian
niin kuinkahan sinulle kävisi, vanha varas...

_Harjula_. Petteri, Petteri! kuulithan, että hän soimaa minua
varkaaksi.

_Emäntä_ (vähän hämmästyen). En minä varkaaksi ole sanonut. Kuulihan
tuo kesämieskin, ett'en minä varkaaksi sanonut? (Sulavalla äänellä.)
Etkös kuullutkin Petteri?

_Kesämies_. Kuulin minä.

_Emäntä_ (nousee uuteen vimmaan). Ähää! Siinä nyt kuulit. Mikähän sinä
sitte lienet... Muistaahan Petteri, että minä hoin ja sanoin jo
silloin, että minulla kutisevat varpaan välit... vaan tämä vaan
vakuutti, että pouta tulee... pouta tulee. Monen sadan markan vahingon
teki meillekin. Vaan minä en jätä asiaa tähän. Minä haastan
kihlakuntaan... saat käydä toisen kerran isossa Heikkilässä...

_Harjula_. Petteri, Petteri! Ymmärräthän mitä hän tarkoittaa?

_Kesämies_. Lääninlinnaa kutsutaan isoksi Heikkiläksi. Kyllä ymmärrän.
Tästä tulee teille emäntä kiivasta jälestäpäin. Tulla toisen pihalle
kiroamaan ja huutamaan. Tiedätkö mitä uusi rikoslaki siitä sanoo!

_Harjula_ (kiivaana). Kaikki hyvin. Äsken hän soimasi minua varkaaksi,
nyt pilkkaa hän minua linnalla. Akka! tiedätkö mitä uusi rikoslaki
siitä sanoo? Vai tänne tulet sisuasi purkamaan... kelvoton. Muistatko
vielä mitä olit sotkenut papin voihin? Mutta pääsit rukouskirjaan?
Kyllä minäkin tiedän.

_Emäntä_ (asettuen vihastaan). Enhän minä ole tässä soimannut, enkä
huutanut enkä kironnut. Siivostihan tulin kysymään, että miksi käskitte
niittää, vaikka sateen tiesitte tulevan. Siivostihan minä olen puhunut.

_Harjula_. Vai niin. Kyllä minä...

_Kesämies_. Ja kotirauhan häiritsemisestä saatte myöskin sakkoa.

_Harjula_. Aivan niin. Kotirauhan häiritsemisestä myöskin.

_Emäntä_. Enhän minä ole häirinnyt. Siivostihan kysyin, että miksi
narrasitte niittämään, kun tiesitte sateita tulevaksi?

_Harjula_. Olenko minä käskenyt niittämään? Siinäpä se on.

_Kesämies_. Niin, eihän teidän tarvitse lyödä päätänne silti seinään,
jos toinen käskee.

_Emäntä_. Tässä on ollut paljo miehiä, kun vakuutitte poudan tulevan.

_Harjula_. Ulos minun pihastani!

_Kesämies_. Sukikaa häntä selkään, niin oppii toisella kerralla
pitämään suutaan pienempänä. Ottakaa ruoska tallin naulasta ja sukikaa,
että vinkuu. (Erikseen.) Siinä olisi samalla yhteistoimintaakin.
(Perältä kuuluu ääniä ja porua.)

_Emäntä_. Tuleepa sieltä jumalan kiitos ihmisiä apuun. (Jurttula,
Kallijärvi ja Väystäjä tulevat.)

_Harjula_ (erikseen ja silmäillen kesämieheen). Jo minä onnettomaksi
jouduin tätä poutaa odottaessa! Mutta eihän tässä sentään hengen hätää
ole. (Ääneensä.) Nytkö sitä vasta niityltä palataan?

_Jurttula_ (tuimana). Nyt.

_Harjula_. Me luulimme, että palaatte paikalla takaisin, kun ei poutaa
tullutkaan.

_Jurttula_. Vai niin sinä luulit. Ja itse et lähtenytkään niitylle,
vaikka aijoit. Valehtelit meidät sateeseen parhaan heinikkomme
niittämään. Tästä tulee kallis asia kun minä...

_Toisen kylän emäntä_ (tulee joukkoon, asettuu Jurttulan viereen). Kas
nyt! Niin se käypi. Minä kävinkin vasta teillä, Jurttula, ja emäntä
sanoi, että te panette heti velkakirjan kuvernööriin, että opetetaan
Harjulaa toiste valehtelemaan. Opetetaan vähän huutia tietämään. Eikö
niin miehet? Muistattehan kaikin että minä sanoin, että minulla varpaan
välit kutisevat, että sade tulee? Niin tämä hotisee ja vakuuttaa, että
pouta tulee... pouta tulee. Muistattehan?

_Jurttula_. Muistaahan sen. Niin veres asia. Ja muistaahan emäntä, että
minäkin vakuutin, että kuiva poronliha on vesiherneissä, että sadetta
se tietää? Vaan tämä ei uskonut...

_Emäntä_. Muistan tietenkin kuin tämän päivän. (Kääntyen Kallijärven ja
Väystäjän puoleen.) Kallijärven isäntä kyllä myöskin on varma
merkeistään. Ja Väystäjä myöskin. Eikö niin?

_Kallijärvi_. Kyllähän minä tässä sanoin ja sen olen aina sanonut ja
sanon koko elinaikani, että kun meidän kujakivemme vettä itkee, niin
varma sade on tiedossa. Ei näy olevan paromeeteristä...

_Väystäjä_. Sanoinhan minäkin, että kun se meidän rakki on ilmosen
ikänsä aina sateen edellä pehellyt ja kun silloinkin pehteli, niin
tottapa tiesi.

_Emäntä_ (käy melkein käsiksi Harjulaan). Siinä nyt kuulet... lemmon
lihapää...

_Jurttula_ (hänkin kiihkossa käy Harjulaa lähelle). Niin... siinä nyt
kuulet...

_Kesämies_. Sadetta paromeeterikin tiesi silloin. (Katselee uteliaana
ja nauraa virnistelee. Erikseen.) Olisipa soma jos tuossa tulisi
yhteistoimintaa. (Harjula näyttää levottomalta.)

_Harjula_. Petteri, Petteri! Mitä sinä sanot... lurjus...

_Emäntä_. Kuulittehan! Paromeeterikin tiesi sadetta... Hän on siis
meidät kaikki valehdellut ja pettänyt. Mitä hänelle tekisimme?

_Jurttula_. Niin... Mitä me miehissä tekisimme...?

_Kallijärvi_. Hänelle joka semmoisen vahingon laittoi meille...?

_Kesämies_. Ottakaa hänestä tröijyn mitta! (Iskee salaa silmää
Harjulalle.)

_Emäntä_. Selkäänsä hän tarvitseekin saada. (Syntyy keskenäinen
sanasota, jossa kaikki muut ovat äänessä yht'aikaa paitse kesämies,
joka katselee ja naureskelee. Toisen kylän emäntä pui nyrkkiä Harjulan
nokan alla. Ei eroita muita sanoja kuin "poutaa", "paromeeteri",
"haastoa" ja "käräjille". Harjula hokee aina vähän päästä: Petteri,
Petteri! kuuntele tarkoin. -- Riita on ylimmillään kun agronoomi tulee
kujasta. Hän seisahtaa hämmästyneenä ja suusota lakkaa heti, äkkiä.)

_Agronoomi_. Mitä tämä on? Mistä täällä on kysymys? (Kaikki seisovat
kuin häpeissään ja äänettöminä, eikä kukaan vastaa. Hetken
äänettömyyden kuluttua, kun agronoomi jo on toistamiseen kysynyt: mistä
täällä on kysymys, koettaa Harjula alkaa selitystä, vaan ei saa
ymmärrettäviä sanoja suustaan.)

_Kesämies_ (kun agronoomi yhä näyttää odottavan vastausta). Niin
nähkääs... tässä oli vähä alkua yhteistoimintaan! (Juoksee nopeasti
rantaan.)

Esirippu alas.








End of the Project Gutenberg EBook of Poutaa odottaessa, by Väinö Kataja

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 50694 ***