The Project Gutenberg eBook of Sydän ja kuolema This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Sydän ja kuolema Elegioja, lauluja ja epitaafeja Author: Veikko Antero Koskenniemi Release date: April 23, 2025 [eBook #75941] Language: Finnish Original publication: Porvoo: WSOY, 1919 Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYDÄN JA KUOLEMA *** language: Finnish SYDÄN JA KUOLEMA Elegioja, lauluja ja epitaafeja Kirj. V. A. KOSKENNIEMI Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1919. SISÄLLYS: I Panin kaipaus. Kronoksen valitus. Poppelit. Akilles. Thebalaisten taistolaulu. Lynkeus. Hautaseppel. Melpomene. II Theognis Kyrnokselle. Runokirje rakastuneelle Gallukselle. Oodi Albiukselle, runoilijalle. Klythia. Kostaja. Ateenan porvarit. Ystävät. III Sydän ja Kuolema. Sydän. Minä laulan sun iltasi tähtihin — Onni. Kiuru. IV Elegia varjolleni. Kylmä tähti. Verenpunainen pensas. Sisarsielu. Yksinäisyys. Sonetti tulevaisuuden runoilijoille. Kädet. Soihdunkantajat. Kuolleet. Lothos. Kuoleman virralla. V Epitaafeja: Filosoofin hauta. Sotilaan hauta. Helmenpyytäjän hauta. Runoilijan hauta. Lesbian hauta. Kloen hauta. Metsämiehen hauta. Koiran hauta. Tuntemattoman hauta. Pienen lapsen hauta. Onnellisen hauta. Sydämen hauta. I PANIN KAIPAUS. Vanhaks tullut ei Pan, oli vanhaksi maailma tullut, vanhaks vuosiltaan, vanhoiksi myös jumalat. Ei enää etsinyt rakkaus Zeun maan impien puoleen, Ledan ja Antiopen neitsyyttä ei uhannut. Kulkenut Eros ei kuten ennen Hesperon alla, valmiina viinessään nuolensa vaaralliset. Nukkui uupunut Bacchus vanhain nymfien keskeen, ammoin jo maljassaan myrtyivät rypäleet. Välkkynyt lahden poukamass' ei nereiidien rinnat keskellä laineiden, päivässä hohtelevain. Pulppusi löytämätönnä jo Helikon kirpehin lähde, peittyi viidakkoon, peittyi ja unhohon jäi. Harvoin kuultiin, ett' olis soinut paimenen laulu lemmen kaihoa täys, nuoruuden kaihoa täys, kutsuen kaukaista armasta luokseen nuoruuden juhlaan nurmikon vehmauteen, tammien siimeksehen. Itkivät laakerit illassa seppelen arvoista päätä, menneitä muistellen, kaihoten sankariaan, vuottivat ruusut turhaan neitosen liljaista kättä. Rakkaus vanhetessaan vanhensi kauneuden. Niin jäi yksin Pan, sydän hehkuva, kylmyyden keskeen syksyhyn maailman, syksyhyn myös jumalain. Tuntenut ei salomaitaan Pan, ei pilviä taivaan, merten kuohuja ei, kallion kaikuja ei, tuntenut ei kodiksensa hän korven varjoista viitaa, tuntenut vuoteekseen rotkojen sammalta ei, ei oman lintunsa, ei satakielen tuntenut ääntä, tuoksuja oudoksui tuttujen yrttienkin. Lemmetön, lauluton yö oli, raukea, riemuton päivä, kenkään nauranut ei, kenkään itkenyt ei. Niin jäi yksin Pan, iki-nuoruus vanhojen keskeen, jäi kevät rinnassaan keskelle aution maan. Miss' oli kauneus, miss' ilon kuulto ja lämpö ja hurma? Kylmyys vastasi vain, tyhjyys vastasi vain. Tarttui huiluhun Pan ja sen painui huulia vastaan, hyrskysi rinnastaan kaipaus sammumaton, soi yli kuollehen maan, yli veen, yli tyhjien viitain, pohjasta rotkojen yön nous yli vuorienkin, soi yli merten myrskyäväin, soi rannasta rantaan, ilmojen äärihin soi, korkeuden sinehen, soi yli kuolleen kauneuden ja sen kutsui ja kutsui uutehen Arkadiaan, uutehen taas elämään. Ihme! jo kaukaa, kuin arastellen, vastasi Ekho. Viidassa taas jotakin liikahti. Nymfikö tuo? Niinkuin itkua kuului vuoroin, naurua vuoroin. Tunsi jo metsänsä Pan, tunsi jo lähtehen Pan! Ilmassa soi suhahdus — kuka päivän nuolia ampui? Tunsi jo auringon, tunsi jo pilvensä Pan! Taipui lehdot — ken tuli juosten? Dafne ja Foibos! Soittonsa hurmassa Pan tunsi jo Arkadian! Syksyhyn maailman jäi Pan, sydän hehkuva, yksin, jälkehen jäi jumalain, jälkehen kauneuden. Vanhaks tullut ei Pan, kun vanheni maa ja Olympo. Kaipauksestaan loi Arkadiansa hän, Pan. KRONOKSEN VALITUS. Kaikkeus-äitini, Maa, sinun, maidossas myrkkyä join jo, Gaia, sun rinnoillas kuoleman myrkkyä join. Lähdön mulle sa soit sekä korkean luomisen kaihon, luomisen voimaa et, luomisen onnea et. Valmihin, kylmän maailman kodiksein sinä annoit, kallion kehdoksein — jättänyt et mitäkään mulle sa oo savestas, jost' yksin maailmat luodaan. Voimaton on sydämein, voimaton kourani myös. Ei minun tahdostain idä siemen, ei oras nouse, ei kevät kukkiva saa, ei meret kuohuen käy, ei syty lempehen syön minun lempeni hehkusta koskaan. Keskellä luotujen on vangittu voimani mun. Kurjan orjan synnytit, Gaia, sa kallion kylkeen, orjuuteen imetit, äiti, sa poikasi sun. Miks soit tahdon mulle, kun voimaa et sinä suonut, miks unet luomisen soit, luomisen onnea et, miks soitkaan elämän, kun et, äiti, sa korkeinta suonut? Turhuus turhuuksien on elonlahjasi sun hälle ken tuntenut kerrankin on luomisen kaihon. Tyhjyys on enemmän kuin näky luomasi on, on enemmän lepo kuolon kuin elon riemujen turhuus. Kaikkeus-äitini, Maa, miks minut synnytitkään! En kointähteä vuota kun yö minun ympäri tummuu, kastetta illan en helle kun polttava käy, yötä ma vuotan vain, jost' ei koskaan aamua nouse, yötä, jost' ei ikinään syttyvä oo elämää, yötä, joss' yksin tyhjyys laulaa äärestä ääreen, kärsimys koskaan ei, toivojen houkutus ei. Sillä mun rintani, jolt' olet kieltänyt luomisen onnen, jolle sa kitsastain vain unet antanut oot, ei sinuhun ole leppyvä koskaan, armoton äiti, ei sinun mailmaas, ei sinun riemuihis. en kuin laps sua kohti ma kiittäen kurkota kättäin, ei mua lahjoa voi kaikk' elon antimes sun, sillä ma myrkkyä join sinun maidossas, Kaikkeus-äiti, Gaia, sun rinnoillas kuoleman myrkkyä join. POPPELIT. Poppelit, illassa itkekää! Ilmojen rannat hämärtää, tummuu kehrä auringon: Faethon, veljenne, kuollut on! Poppelit, illassa itkekää! Syleili tulisydän kerta, syleili taivasta, maata ja merta, mittasi auringon vaunuillaan ikuisuutta ja aikaa maan, keskellä aavojen ylhäisten kuunteli kulkua tähtien. Faethon, Faethon kuollut on, kuollut poika auringon, sammunut sydän tulisin, kylmiin, kylmiin aaltoihin! Ken nyt ajaa taivaan teitä? Maailma yöksi hämärtää. Kyyneleitä, kyyneleitä, poppelit, illassa itkekää! AKILLES. Pois luotain parvet ystäväin, pois, kauas kupeiltani, kun kohotan ma kilpeäin, kun tartun kalpahani! Akilles taiston haastantaan ei kulje käsityksin, hän yksin kohtaa vaarojaan ja kohtaa voiton yksin. Pois kädet armaat kaulastain, kun sydämeni palaa! Nyt lyödä juonet jumalain mun aseheni halaa. Nyt koko Troia tulla saa ja jumal-mahdit kateet. Mun kilvestäni kimpoaa pois säilät, nuolisateet. Ja vaikka tanterelle jään, kun täyttyy arpa elon, mun sydämeeni, sisimpään ei lyöty haavaa pelon. Ma uhmaan yötä Orkuksen ja kateen silmän taikaa, ma lemmin Moiraa mainehen ja kuolon yhtäaikaa! THEBALAISTEN TAISTOLAULU. Emme me taistele vaimojen vuoksi — vaimomme kulkevat vierailla teillä. Emme me taistele lastemme vuoksi — oudot on uskot ja aattehet heillä. Emme me kodin vuoks vuodata verta — sammale peittää sen raunion kerta. Emme me kultaa ja saalista halaa — aika sen ruosteen kuonalla valaa. Mainehen tähden, laakerin vuoksi kuumana veremme hiekkahan juoksi. Eespäin miehet kuoleman teitä: kateiset vuossadat katsovat meitä! LYNKEUS. Sun pettää pilven punerrus ja kevään kukkatarhat ja aallon kuulto, kimallus ja haavehet ja harhat. On pinnan kiilto hetken vaan, mut totuus iäst'ikään. Luo katsees kiveen harmajaan, ei siinä muutu mikään! Pois ota silmäs verkalleen, pois käännä maailmasta. Ken näkee kiven sydämeen, hän näkee toden vasta. HAUTASEPPEL. Kaatuneiden haudalle. Vainajat, sankarivainaat, te kansan kallihit lunnaat mullassa armahan maan, mullassa syntymämaan, kuolleiks teitä en kutsua voi! Ei kuoleman kasvot oo kuni teidän on, kuoleman henkäys ei oo kuni henkäys tuo, joka teidän luotanne saapuu, kunniakummuilta maan, kummuilta sankarien. Kuolleiks teitä en kutsua voi, oi vainajat, veljet, hiljaiset asujat, peitetyt helmahan maan. Ah, eläviks yli muiden, vainajat, teitä ma kutsun, en välillämme ma nää kuilua kuoleman yön, nään teon suuren vain, joka päitänne kalpeita kruunaa valkeuteen elämän, kirkkauteen elämän. Varjoja oomme me vain, tosi on vain siellä miss' ootte kaukana meistä ja, ah, niin liki, niin liki myös. Meidän on orjuus, maailman orjuus, maailman valhe, siellä miss' ootte te vain valkeus on, vapaus. Voittaja ainut se on, joka kerran maailman voitti. Teidän on syntymämaa, voittajat ootte te vain! MELPOMENE. En sinun laakeris vuoks, Runotar, sinä valkea vieras vuosia nuoruutein sulle ma antanut oo, en ilonkyyneles armaan vuoks, sinä riemujen tuoja, riemuja maailman turhiksi tuntenut oo. Siks sua etsinyt oon, Runotar, ja sun jälkiäs seuraan kuuntelen kutsuas sun kaikista äänistä maan, että mun rintani kautt' olet antanut maailman soida, tuskien tuskan ja myös riemujen kaikkeuden, että mun kaipuuksein olet antanut luotujen kaipuun, niin että yhtä ma oon kaiken kanssa mi on koskaan kärsinyt, toivonut, sortunut auringon alla. Riemuni antanut oot, tuskani antanut oot. Yöhösi hiljaiseen minut varhain veit jo ja näytit lapselle sormellas keskellä tähtisen yön ihmiskohtalon julmat ja korkeat, ankarat tähdet. Kuiluihin sydämen myös minun katsoa soit, tuntea tuskassa riemun ja riemussa kalvavan tuskan, tuntea tyhjyyden nielevän ain' elämää. en sinun laakeris vuoks, vaan ankaran oppisi vuoksi luottaen seurannut kutsuas oon, Runotar. II THEOGNIS KYRNOKSELLE. Kaunis, Kyrnos, sa oot, kun leikistä voittaen saavut, poikien ylpeys oot, oot uni neitojen yön. Toisten eellä kun sun kiharainen hulmuvi pääsi, niin veri läikähtää suonissa ukkojenkin. Ei sotaratsull' oo sinun paisuvan rintasi voimaa, jalkasi kimmontaa vuorien kaurihill' ei. Ei keveämmin liitele ilmassa iskevä haukka kuin sinä kiitäissäs voittojen seppeltä päin. Ei sinun nuoruuttas ole tahrannut teko halpa, silmies loistoa ei hekkuma himmentänyt. On kevättuoksua henkäykses sekä laulua äänes, pettää mettisenkin huultesi kukkaset voi. Oot ilo vanhuutein, oi Kyrnos, lohdutus murheen, aikana maanpaonkin oot koti henkeni mun, keskellä vieraan maan olet mulle sa Megara, Hellas, keskellä helleenein vertahinen jumalain. Kaunis, Kyrnos, sa oot elämässä ja kuolossa kaunis, puolesta kunnian kun kerran sa kaatuva oot. Siks minä laulan, Kyrnos, sun mainettas miehille Hellaan, kannan sen kauemmas kuin meri Aigeian kantanut aalloillaan on kaupin ja sankarin purtta, vuorilta Boiotian kauaksi Kaukason taa, kannan Korinthosta Kyproon ja viljavan Lydian rantaan, mist' ohi Parthien maan kulkevat Indian tiet. Vien nimes kaukaisten, tulevaisten polvien keskeen, keskeen barbaarien, maihin miss' ei ikinään kauneus hurmallaan ole nostanut miehistä rintaa, maihin, miss' Eroksen mahtia tunneta ei. Niin käsivarsillaan sinut, Kyrnos, mun lauluni kantaa, vie ikiaikoihin, merten ja vuorien taa, niin että myöhäiset kansat sen kuulevat ihmeellä, että kerran kenttiä maan Kauneus astunut on. RUNOKIRJE RAKASTUNEELLE GALLUKSELLE. Oi varo itseäs, Gallus, ylpeä, vallaton poika! Nymfien lehtoa päin yöllä sun kulkevan näin. Ennenkuin sinä arvaatkaan, sinä vankina huokaat, kahlehet ruusuiset on sinun rantehissas, on lujemmat kuin jos olis Zeus sinut kytkenyt raudoin Kaukason kalliohon. Onneton, riisuos pois miehen-toogas ja orjaltas sinä viittasi lainaa! Askeles on mitatut, aivoituksesi myös. Julmat, ankarat kahleet on käsi solmiva pieni, päivin kaipauksen, hekkuman kahlehet öin. Jättävä ystäväseuran oot, salit reetorin myöskin, vaihtava viisauden hullujen oppihin oot. On puhetaitosi vain: »sinä armahin», »kaunehin», »kallein», kaikuva ei ikinään Forumill' äänesi oo eikä sun miekkaas mainita taistossa Partheja vastaan. Polvihin nousevihin et nimes mainetta vie. Mit' ei orjasi tee, sen teet sinä', orjista kurjin: suutelet kahleitas, onneton, onneton mies! Noudata ystäväs kutsua siis ja tän' iltana tullos, tullos Tusculumiin miesten sa seurahan taas. Täällä on Sixtus ja Priscus ja viisas ja kielevä Calvus, jonka sa huulilta juot viisautta runsahammin kuin olet äidinrinnoilta koskaan maitoa juonut. Ystäväs parhaimmat luonani löytävä oot. Niin tule luokseni, Gallus, ja välttäös ruusuiset kahleet, keskellä ystävien tarttuos maljahas taas, niin me sun kanssasi aamuun kiurun laulaissa juomme kunniaks nuoruutes kultahisen, vapahan! OODI ALBIUKSELLE, RUNOILIJALLE. Albius, ystävä, huonot on runon vuodet. Marsin töyhtöä vain suku nuorien seuraa, kuuntele ei mitä Musat uskovat meille. Kunniass' ei ole laulaja, ei isä laulun Foibos Apollo. Laihoja Cereksen sota tunnoton tallaa, aurat ruostua saa sekä ruostua lyyrat. Keihäsniekkojen aika on vain sekä ahnahan kaupin. Narrien kuoroon Forumin täydeltä vastaa joukkojen kuoro. Poissa ne on ajat, Albius, poissa ne vuodet, jolloin laulaja viel' oli mahtaja maassa, jolloin tyttöset heittivät kukkia tielles, kun nimi Delias viel' oli nuorille niinkuin kuiskaus lemmen. Toisten toogia maineen purppura kiertää, toisten otsia kansan suosio kruunaa, Delias toista jo lempii, Kloeni toista. Yksin jäimme me, Albius, joukkojen keskeen lyyramme kanssa. Näin minä mietin, Albius, kun tuli illoin sammuu köyhässä liedessäin, ma kun kuulen ulkoa vain torikansan »leipä ja sirkus!» kun yli kynnyksein ei pitkihin päiviin ystävä astu. Näin minä mietin, mutta ma lyyrani tempaan: ei ole, Albius, koskaan laulaja yksin, ei runontaitaja koskaan mahtia vailla. Voimasta Musain käy yli joukkojen päiden laulajan lento. Laulajan arvoist' ei ole moittia aikaa, ei ole silmätä ylpeän preetorin toogaan, ei kademielin katsoa saiturin säkkiin. Laulajan aikaa ja laulajan mahtia mittaa vuossadat yksin. Ei Runotart' ole kiehtonut purppura koskaan, marmori Paroksen tahi Indian helmet. Ah, paremmin vaan harvan viittamme alta Musat, ain' ikinuoret, tuntevat varmaan rintamme hehkun. Albius, ystävä, kun siis laulusi kuulen, riemuiten myös tartun ma lyyrani kieliin: nuoria oomme me vielä, sen tietköhön nuoret, tietköhön, ett' on rintamme hehkuja täynnä, lauluja täynnä. Laulamme taasen kyntäjän auransa kurkeen, laulamme taasen poikasen tyttönsä viereen, laulamme terveiksi sairaat ja nuoriksi vanhat! Itsemme laulamme, Albius, luo jumalain me kuolematonten! KLYTHIA. Oi, Klythia, missä sa viivytkin? Jo lähteessä varjo on kypressin. Vai pelkäätkö hohtoa kuutamon? Oi Klythia, tullut jo hetki on! Tulin liitäen, tulin lentäen, jätin Panin ma paimeneks vuohien. Voi herrani kuoliaaks lyödä mun, mut silloin kuolen ma tähtes sun. Oi Klythia, kussa sun jalkas käy? Yhä viel' ei huntusi hulmua näy! Oi Klythia, kautta Herkuleen, minä vielä sankaritöitä teen: härän suistan ma satasarvi-pään, Manan koiran kuljetan elämään. Oi Klythia, en ole orja vain, sadan miehen voiman sun sylissäs sain Oi Klythia, vielä ei huntuas näy, ohi lähteen jo kypressin varjo käy. Mut ma vannon: on kuoleman oma se mies tän' yönä jos toisen luo käy ties! KOSTAJA. Kun synkkä Orkus mun jo niellyt on ja yhä elät iloissa sa maan, öin varjona sun luokses, uskoton, ma vielä kostajana saan. Ja kesken lemmenöiden liekkuman sa tunteva oot kauhut kuolon yön, ja kesken Caeliuksen suudelman on sulta jähmettyvä syön. Oi, uskoton, oi ainut armahain, ei mulle kosto kuolon rauhaa suo, ei sammuta sen tulta rinnastain ei Orkus eikä Lethen vuo. Kun kylmä kuolo mun jo niellyt on sa elä yhä hehkumassa maan, mut kavahda, sun luokses, onneton, ma vielä vainajana saan. ATEENAN PORVARIT. — Ktemon, Ktesias, hei, hyvät miehet, porvarit, tulkaa, kaikki te, joille on kallis Ateenan ja nuorison parhain: Alkibiadeen koiran häntää ootteko nähneet! Ei ole lainkaan tuo kuni toisten koirien hännät, julmast' on siveyttä ja säädyllisyyttä se vastaan, kaiken pilkaks lyö, mikä arvokast' on isänmaassa. Silmiä lonkkaa tuo joka kunnon miehen ja naisen! Valtioss' ei vapahass' ole tarvis kärsiä moista koiran häntää, säädyllisyyden ja kunnian uhmaa! On isänmaaton se mies, joka noin keri koiransa hännän, unhoittain, mihin velvoittaa tavat es'isiemme. Sappeni kiehuu, Herkules vieköön, kun minä nään vain Alkibiadeen, tuon epäkelvon, vintiö-koiran juoksevan nurkillain tai kulkevan herransa jälkeen. Nuorison villitseepi se mies sekä vie jumal'uskon, kaiken vie lokahan, jok' on ollut kallista meille, kaiken, jok' oli kansamme turvana Xerxestä vastaan. Porvarit, pois isänmaasta se mies, pois Alkibiades! — Lausui suutari Keifas ja vimmalla lestinsä heitti Alkibiadeen koiran jälkehen. Porvarit myönsi, ett' oli suutari Keifaalla oikea mieli ja kieli, ett' oli Alkibiadeen koiralla säädytön häntä, ett' oli vaarassa maa sekä vaarassa nuorison parhain. Alkibiades myös sanat kuuli suutari Keifaan, koiransa luokseen kutsui ja nauraen purtehen astui, silkkiset purjeet nosti ja lasketti Arkipelagiin, ystävän luo, tyrannin, joka hallitsi Aasian mailla. YSTÄVÄT. — Maecenas, olet mulle sa Musain jälkehen rakkain! Oot runon tuomari ollut, et elon pienien harhain, et ole koskaan tuominnut Filippoitani liioin, et kysynyt nimen loistoa Silloin, et sukujuurta, kun valittus sinä, ylpeä, kerran pöytähäs kutsuit. Runsas kuin kätes ollut on, on rintasi ollut. Tunnen sun hymyssäs Epikuroksen sekä Stoan, viisauden, joka koskaan ei ole jättänyt miestä, kun ilo jättänyt on, rakastettu ja ystävät kaikki. Ei hymys pettänyt silloin, kun sua vaimosi petti Caesarin, ystäväs, kanssa ja kun yli Forumin kuIkein kuulla sa sait ivanaurun ja raa'an, ilkkuvan pilkan. Ei hymys pettänyt, kun tuli sairaus, kun tuli vanhuus, kun ilot kerkeän nuoruuden oli muistoa yksin, kun Manan mailta jo lankesi tiellesi kuoleman varjo. Oot samanlaisna sa ottanut vastaan onnen ja murheen, en sinun silmissäs ole nähnyt pelkoa koskaan, en sinun huuliltas minä kuullut oo valitusta. Oot elonkypsänä Maecenas myös kuolohon kypsä. Et ole joukkojen, et ole Caesarin suosion orja, et ole koskaan vaihtanut viisauttas puhetaitoon, harvat on sanas ollehet aina ja painavat aina. Maecenas, jo on tukkasi harmaa, silmäsi heikot, mutta sun mieles on, kuin viisautes, ikinuori. Kharon kun sinut kerran vie, sinun kanssasi lähden. Orkuksessakin lohtuna on Epikuros ja Stoa, on hymys hiljainen, joka niin lumos ystävän mielen, tyhjää vain hymys rinnalla on minun oodini olleet. Musain seppelen siks tänä iltana luovutan sulle. — Näin puhui Flaccus ja nauraen painoi ystävän päähän orvokkiseppelen, jonk' oli Tiburin metsistä tuonut, nousi ja maljansa nosti ja Sapfon tahtihin lausui lennolla ystävän kunniaks raikkaan kaikuvan oodin. Lankesi verkkaan yö yli Esquiliae'n, yli Rooman, suurina syttyi tähtien soihdut, mut yhä istui ystävät koitossa aamun ja muistojen maljoja vaihtoi. III SYDÄN JA KUOLEMA. Tapas kerran Kuolema matkallaan, tapas Sydämen täydessä kukassaan. Ei viikatetta hän nostanut, oli rakkaus Kuoleman vanginnut. — Tule luokseni, laps, ole armahain! Maan pääll' ei lemmessä vertaistain. — En tule, en tule, mun toinen jo vei, minun lempeni sinulle kuulu ei. Sen toisen Kuoleman viikate löi, siltä Sydäntä Kuolema ikävöi. Taas Kuolema retkellä maailman näki Sydämen yhäti kukkivan. — Minut rakkaus, lapsi, sun luoksesi toi. Viel' etkö sa, laps, mua lempiä voi. — En voi, en voi, oma toisen jo oon, vie toinen mun untensa kartanoon. Sen toisen lemmen Kuolema vei, sillä Kuoleman rakkaus väsynyt ei. Niin vihdoin Kuolema retkellään tapas Sydämen myöhässä syksyssään. — Sua kolmatta kertaa jo luokseni hain. Nyt lähdethän, lapsi, mun seurassain? — En lähde, mull' on oma kärsimyksein, minä Murheen morsiuskruunun jo tein. Ja Kuolema jatkoi kulkuaan maan päältä etsien armastaan. Mut ajasta aikahan ikuiseen ei saanut hän Sydäntä omakseen. SYDÄN. — Miss' olet sa ollut, sydämein? Et ollut luonani yötä. — Minä kuutamossa matkan tein kevättuulen tuoksuvan myötä. — Oi kerro, kuss' olet ollutkaan ja kunne sun tuuli kantoi? — Se vei minut ylitse kukkivan maan, se minulle siivet antoi. — Sano, minne sa matkasit, sydämein, kevätyössä tuulien tiellä? — Taa armaan oven ma matkan tein ja itkin aamuhun siellä. MINÄ LAULAN SUN ILTASI TÄHTIHIN — Minä laulan sun iltasi tähtihin ja sun yöhösi kuutamolta, minä laulan sun aamuhus, armahin, kevätkiuruja, purppuroita. Minä laulan sun kätehes kukkasen, kun silmäsi surusta kastuu, teen ruusutarhaksi tienoon sen, missä jalkas pieni astuu. Minä laulan loitolle maailman, minä vien sinut kotihis uuteen: minä laulan sun sielusi valkean yli aikojen ikuisuuteen. ONNI. — Ken olet sa, outo ja hiljainen, joka istut mun yössäni valvoen? — Olen Elämän Onni ma nimeltäin. Tulen kerran ma luokse jokaisen näin. — Olen usein ma unessa nähnyt sun. Miten löysit sa korvesta tupani mun? — Tulin Murheen polkuja seuraten — ne päättyivät ovesi etehen. — Oi Onni, mun rintani kodikses tee! Sinun vierelläs yöni valkenee. — Oi Lapsi, ma kotia tunne en. Olen omasi muistaen, toivoen. KIURU. Oi kiuru, kiuru, mun kodiksein, sinä laulat maailman aavan, sinä laulat lepoon mun sydämein ja umpeen rintani haavan. Minä kosketan maata käsilläin — veret kaipuun sielläkin kulkee. Haen taivaan valoa silmilläin — se mun sinensä sylihin sulkee. Oi kiuru, niin olet vihreän maan ja sinisen taivaan tuonut ja sun kehoitukses kuullessaan on mun rintani kahleensa luonut. Sinä annat äänen mun tuskallein ja sanat mun sieluni vaivaan, oi kiuru, kiuru, mun kodiksein sinä annat maan ja taivaan! IV ELEGIA VARJOLLENI. Paljon, oi varjoni, on isännältäs riistänyt aika, viekkaasti rosvonnut on ohi kiitäessään, ottanut on lelut parhaimmat, on hyrrän ja pallon, venheeni kaarnaiset, lentävät leijanikin, armahan ensimmäisen, ken ensi suudelman salli, ensimmäisnä ken sai poskeni hehkumahan, ottanut on ens ystävän myös, ens uskotun, jonka kanss' oli yhteiset läksyt ja haavehet myös. Ah, vähemmän omistan minä nyt kuin aikana, jolloin kilvan mun rinnallain kenttiä karkaelit taikka kun vierelläni sinä kuutamon väikkeessä vuotit lapsuuden lemmittyäin, nuoruuden morsiantain tai ens kertoja kun runontyössä sa kanssani valvoit, valvoit, uskollinen, ääressä lamppuni mun, kunnes ikkunan kautta, jo katsoi nouseva aamu tähtiä sammuttaen taivaalla talvisen yön. Ken nyt uskoiskaan, ett' oon minä rikkaampi ollut — viel' ajan muistatko tuon? —, rikkaampi Kroisostakin, kerran, kun punas aamu mun unteni pursia vielä, loi vanan kultaisen, helmiä hohtelevan kulkea unteni haaksien kauas maailman ääriin aarteita etsimähän, kauas taa ulappain. Sammunut aamu jo on ja jo illan tähteä vuotan, purteni ei palanneet, kaikk' unen aartehet jäi. Miss' on nyt kulta ja elfenluu minun linnaani varten, miss' unen täyttymys on, miss' elon täyttymys on? Varjoni, varjoni, köyhäks on kovin herrasi tullut, vuosilta ainoastaan tyhjiltä rikkahammaks. Etsi jo joutuin itselles toinen ja suurempi herra, vaihettaa isäntää aika jo oisikin sun, syyttää vois mua kerran, ett' eloniltas kurjana palvella sait tyhjän sa varjona vain. KYLMÄ TÄHTI. Elämäni kylmä tähti, kiitokseni kannan sulle. Aurinko ja lämpö lähti, mut sun valos riittää mulle. Valaiset mun hankitieni, tähti kirkas, tähti pieni. Epätoivon korpehen syvään viet mun, tähtönen. Mutta mulle voimas lainaa, tahdon läpi korven painaa, päästä valoon, tietohon, missä kaikki yhtä on, lämpö, kylmyys, riemu, suru löytää totuudesta muru, alla tuskan puristuksen nähdä kaiken sovituksen. Kylmä tähti yllä tieni, tähti kirkas, tähti pieni, ohjaa aina askeltani. Sulle kuulun kuollessani. VERENPUNAINEN pensas. Jo vuotaa maahan suven tumma veri, se valuu, valuu, lakkaamatta, hiljaa. Sen voiman kerran uusi kevät peri, sen veri ruokkii uuden suven viljaa. Niin auetkaa, niin vuotakaa, te haavat! Sun onnes olkoon yksin tuskas kantaa. Sun voimastasi toiset voiman saavat, mut sinun täytyy ensin veres antaa. SISARSIELU. Mun edessäni epätoivon nielu, mun otsallani kaikki kukat maan: oi lienetkö sa jossain, sisarsielu, jok' ymmärtäisit minut kokonaan? Jos Ikihyvyys eläviä johtais, sun määrännyt ois mulle kohtalo, mun silmäni sun armaan silmäs kohtais. Mut kun sa synnyt, olen kuollut jo. YKSINÄISYYS. Oi Yksinäisyys, sinun nimes muinen kuin lemmityn mun kukki huulillani, kuin uneksiva aamu toukokuinen sa viivyit hurmaa huokuin rinnallani. Ja unten, odotusten maljan täyden sa mulle kannoit keväimeni aikaan. Mun vuoteni, jo iltaa kohti käyden, kuin toisenlaiseks muuttumaan sun saikaan! En löydä kevätöistä katsettasi, en löydä enää unelmaisi taikaa. Nyt istuu huuhkaja sun olallasi ja tietää syksyä ja surun aikaa. SONETTI TULEVAISUUDEN RUNOILIJOILLE. (Sully Prudhomme'in mukaan.) Oi runoilijat ajan tulevan, te meitä haudoissamme muistakaatte. Te soihdun kauemmaksi viedä saatte ja laulun löydätte te suuremman. Niin kerran ihmiskunnan Kaanaahan vuossatain korvesta te kulkekaatte! Te voittajat, myös sinne kantakaatte, mit' uneksimme yömme aikahan. Kun vihan henki kantoi valtikkaa ja sodan hurmehesta kastui maa, me rinnan rakkaudesta laulun teimme. Te viette laulun muistoon ikuiseen. Me laulamme sen mykkään pimeyteen ja mukanamme hautahan sen veimme. KÄDET. Te kädet armaat, aikaan keväimeni te teitte lemmikeistä seppeleen. Kuin nopeasti kevään unet meni ja syksyn vakavuus sai sydämeen! Te kädet armaat, saapui surut, huolet ja elon päivän helle polttavin. Mun kuormastani kannoitte te puolet, pois polton veitte sormin viilehin. Te kädet armaat, teidän tukeanne sain kokea ma kesken myrskyjen. Te kunne osoititte sormellanne, näin tuikkivan ma tähden kaukaisen. Te kädet armaat, mykät vaalijani, mua talven pimeään te seuratkaa. Te kädet armaat, kerran kuoltuani mun silmäni te uneen sulkekaa. SOIHDUNKANTAJAT Sa soihtu, kauas kaaokseen sun viemme päällä päämme. Päin astumme me pimeyteen ja tyhjyyden me näämme. Mut vanan jätät välkkyvän, miss', soihtu, auot yötä. Hän näkee meitä enemmän, ken seuraa meidän myötä, Hän näkee valon edessään, mit' emme koskaan nää me, tien löytää yönsä hämärään, me tietä vaille jäämme. Mut soihtuamme kantaen ei uuvu askeleemme. Vuossatain kautta, kansojen me valonpiirin teemme. Sa, soihtu, yössä loistaos, sa säen jumaluuden, tiet tulevaisten johtaos ain' uskoon ajan uuden, sa jumalsilmäin välähdys, sa ikuisuuden laina! On elomme vain henkäys, sa, soihtu, loistat aina. Pois kuihtuu kädet kantajain, et sammu soihtu pyhä, vaan haudoillamme loimahtain sun liekkis loistaa yhä. Mit' annat, muille antanet, et meille yömme teillä: on toivottomat sydämet ja kädet vahvat meillä. KUOLLEET. Veljet, sisaret maailmalla, kantajat epätoivon ja surun, kysyjät kylmien tähtien alla, etsitte mullasta totuuden murun, elävät, yössä vaellatte, sokkoina lyötte te toisianne, kyynelin kätenne kostutatte, verellä askelet astumanne. Etsivät lapset elämän teillä, kaukana meistä ja lähellä meitä, taisto on teillä ja lepo on meillä. Hiljaisuudessa vuotamme teitä. Etäällä teistä totuus kulkee, näkyä näätte vain kangastavaa. Kuolema silmät sokeat sulkee, kuolema silmät näkevät avaa. Kuolleet katsovat jumaluuteen — tomumme nukkuu ainoastaan. Ikuisuudesta ikuisuuteen totuus on tullut meitä vastaan. Kuolleet silmät valvovat aina, näkevät Hyvyyden valkean valon. Ei niitä tomun raukeus paina, petä ei loimotus maailman palon. Poissa on sokea tahto ja kaipuu, sydämen levoton ikävä poissa. Huulilta hämärä kysyntä haipuu totuuden ikuisten aamujen koissa. Veljet, sisaret maailmalla, kaukana meistä ja lähellä meitä, kulkijat kylmien tähtien alla, hiljaisuudessa vuotamme teitä. Laulamme elävät kuoleman rauhaan, sokeat veljemme valohon uuteen, etsivät sydämet lepohon lauhaan, kotihin, kotihin, jumaluuteen. LOTHOS. Oi Lothos, unhon antaja, sa neitsyt Nirvanan, sa hiljaisuuden lupaus oot kesken pauhinan, sa pyhän virran kasvatti, sa kaiho maailmain, sua halaan huulin janoisin, sua yksin uskon vain. Ma kesken Karman taistelun ja epätoivon työn ja kesken päivän heltehen ja kärsimyksen yön sun tuoksus olen tuntenut, sun tuoksus kaukaisen kuin illan kasteen-viileän, kuin illan ikuisen. Maan surut mua väsyttää, sen riemut riuduttaa sen valo viiltää silmiäin, sen yö mua kammottaa. Mun sieluni niin uupunut on vaelluksiin maan. Sun kalkistasi, ainoinen, vain lohdutuksen saan. Mua painaa muistot eilisen ja toivot huomenen, maan pääll' on muisto ikuinen ja toivo ikuinen. Oi Lothos, väsyin muistamaan ja väsyin toivomaan, oi, unohduksen autuuden juon huuliltasi vaan. Vuossata vaihtuu toisehen, vuostuhat toisehen, ah, elämä on loputon, sen kulku ikuinen. Oi pelasta mun sieluni sun syliis hiljaiseen, pois jumaluuteen, Nirvanaan, pois uneen, unheeseen. KUOLEMAN VIRRALLA. Näin unen yöllä: jo kaukana Kharonin venheessä seisoin, katselin päin elämän rantaa ma loittonevaa. Laskevan illan loimossa näin minä maailman vielä, mutta mun rinnassain kaipaus syttynyt ei enkä ma toivonut ett' olis kääntynyt kuoleman pursi, jäänyt ei sydämein riemuihin elämän. Yhtään en mukanain minä muistoa kallista vienyt. Niinkuin saavuinkin, köyhänä lähdin ma myös. Tyhjyyden opin vain minä tuntemahan elämässä, kuoleman kouluksi näin maailman ainoastaan. Ilman kaipuuta niin minä seisoin ja seurasin, kuinka maailma verkalleen sammui usvihin pois. Kuin vapaus minun sieluni täytti: jo käyty on koulu, sieluni, tarvis ei oppia sun enempää! Katsehen käänsin ja näin minä kuoleman kalliorannat helmassa hiljaisen yön nousevan tähtiä päin. Syttyi sielussain kuni kaukahinen kotimuisto: keskellä maailman kuinka sun unhoitin, oi koti hiljainen, mykän sieluni syntymäseutu. Koskaan maailmaan kuinka ma eksynyt oon? Niin yli kuoleman virran vei minut Kharonin venhe, ääneti, verkalleen vei kotirantahan mun. V EPITAAFEJA. Filosoofin hauta. Täällä mun luuni on, maantien laidassa, aloen alla, tänne mun kuopannut on rakas vaimoni mun, rientäen luotani ensimmäisen kulkijan kaulaan. Vuossadat nukkuessain tien yli on tomunneet, kulkenut on rikas, köyhä ja kulkenut viisas ja narri, onnellistapa ei kulkenut ainuttakaan. Kulkija, ken nyt juur' ohi käyt, voit laskea sauvas jäädä mun vierellein hetkeäs vuottamahan. Ei edessäs sitä oo, mitä etsit, ei takanaskaan: maantie on edessäs, maantie on takanas. Sotilaan hauta Kulkija, kauemmas kuin Eos purppurasormi aamun soihtua vie kerran ma kantanut oon kotkaa Rooman. On vavissut Itä, Länsi mun tielläin. Nyt olen tuhkaa vain, tuhkaa jo Roomakin on. Helmenpyytäjän hauta. Etsin aarteen kimmeltävän minä aaltojen alta, kunne sen Neptunus saidasti on salannut, kätköstään toin kauneuden minä päivähän julki, uhmaten yötä sen toin loistohon Helioksen. Nyt yli Styxin katselen kauas päin elonrantaa: kaukana helmiset veet, kaukana kauneus on! Runoilijan hauta. Tyttönen, ken ohi kumpuni käyt, ota kukkanen maasta, heitä se haudallein — ehkäpä tunteva oon multien alle sen tuoksun ja niin, ah, taas minä muistan armahat kukkaset maan, Lesbian joukossa myös. Lesbian hauta. Tääll' olen Lesbia, Hadeksen vankina, kypressin alla, hän jota laulanut on Latiumin Runotar, hän jota miesten rakkaus etsi ja parjaus naisten. Tyttönen, lemmessä ken Lesbian haudalla käyt, onnekas mainen rakkaus on sekä uskoton aina. Lemmessä uskollinen kuoleman vuode on vain. Kloen hauta Tänne ma haudannut oon lehtohon nauravan Kloen loistossa nuoruuden, keskelle ruusujen oon. Seitsemän päivää häntä ma lemmin ja seitsemän yötä, seitsemän laulua tein kunniaks rakkauden. Kahdeksas ei Eos syttänyt soihtua päivän, nauravan tyttöni mun kun kade kuolema vei. Metsämiehen hauta. Iberon rannoilta, Afrikan nummilta Thrakian vuoriin kaatanut aikoinain metsien riistaa ma oon, karjujen pelkona ollut on minun koiraini haukku, on minun verkoissain leijonatkin vavisseet. Kulkija, paimenet Umbrian vuorilla kertovat sulle, laumojen kauhun ken on viimeisen lannistanut. Julmimmat pedot sentään jäi multa lannistamatta, viitojen suojissa ei, metsissä ei asuneet, eivät tehneet polkuja korpiin koirien kiertää: raivonneet pedot nuo rintani onkaloss' on. Kuumempi ei jano hurmeeseen ole tiikerill' ollut: verkkaan rinnassain raatelivat sydämein. Koiran hauta Tääll' olen Hektor, Scipion koira — mun peittivät tänne. Ei enää haukkuni käy, herrani ruoska ei soi, ei pure, peljätä ei enää Lydian hirveä hurtta, koirien kauhistus, Kerberos kentillä maan. Tääll' olen kuopattu maahan mun herrani Scipion viereen. Kahden jo retkellä maan yhdessä näin levättiin aina, kun ei levännyt minun herrani Lydian luona. Yhdessä käymme me nyt myös Manan kenttiä päin Pluton koiraa kohti mun ankaran herrani kanssa. Kerberos maistaa saa Scipion ruoskasta nyt. Tuntemattoman hauta. Tuntematon, sinut aallot toi — me sun hautasi teimme, tyttäret Lycian maan, luo meren kimmeltävän. Ei sinun vertaas Lycian miesten joukossa nähty voimassa miehuuden, Herkules kuolossakin. Onnekas äideistä hän, joka, Tuntematon, sinut kantoi, onnekas naisista hän, ken sua lempinyt on. Keskeltä nuoruutes kade kuolema pois sinut riisti, riisti sun äidiltäs, riisti sun armahaltas. Pettäen kuolemankin me sun, Lycian tyttäret, vielä huulesi suudelmin peitimme, Tuntematon, seppelen myrtinoksista teimme sun päätäsi varten, laulaen laskimme sun hautahas, Tuntematon. Pienen lapsen hauta. Yöstä ma saavuin, yöhön ma lähdin, näin valon tuskin, päivästä en elämän nähnyt oo aamuakaan. Toivottu ei mua maailmaan, en toivonut itse, sattuma alkuni on, sattuma synnytti mun. Käy kumu outo ja lakkaamaton minun hautani yllä, askelet kiiruhtaa, nousten ja langeten taas. Kulkija, ken elon päivässä käyt, oi kerro sa mulle. kunneka kiiruhtavat askelet ylläni mun? Onnellisen hauta. Synnyin maailmaan minä vuokkojen kukkimisaikaan, Orvokit valmihit ei, kun mun jo kuolema vei. Sydämen hauta. Kulkija, kiiruhda askeltas, minut jättäös rauhaan! Sääliäs pyydä ma en, muistoas pyydä ma en. keskeyttää älä koita mun untani multien alla, nukkua pyydän ma vain, uupunut oon, väsynyt. Leikkiä ollut on Marathon, on Zama ja Cannae rinnalla taistelujen, jotka ma oon kokenut, leikkiä vaahtova Adria, leikkiä raivokas Aetna rinnalla myrskyävän tuskani, kärsimyksein. Mut ei surmanneet mua säilät, ei tuli, tuska. Vain vilu surmasi mun, kuolin ma kylmyytehen. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYDÄN JA KUOLEMA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.