Title: Suru-Runot Suomalaiset
Author: Gabriel Joosefinpoika Calamnius
Release date: February 22, 2025 [eBook #75444]
Language: Finnish
Original publication: Turku: Unknown, 1734
Credits: Tapio Riikonen
language: Finnish
Kirj.
Gabriel Joosepinpoika Calamnius
Turusa,
Kustantaja tuntematon,
Prändätty 1734.
Suru-Runot Suomalaiset,
Waiwoista walittawaiset
Poloisella Pohjan maalla,
Ruotzin rannoilla, rajoilla,
Wallan alla Wenäläisen
Witzan Herran hurscaimman,
Kiiruhulda kirjoitetut
Muille muistoxi jätetyt,
Nämät waiwat nähneheldä
Pohjan maalla poicaiselda.
Wuonna 1720.
Terwe läpitze lukia
Sydänsuopa Suomalaine!
Josca Sydämmen sylisä
Hywä tahto hyppysisä!
Panisin mä Paperihin
Längihini lewittäisin,
Tegot tuimat tutut kyllä
Poloisella Pohjan maalla:
Julkisesti juonet julman
Wihollisen Wenäläisen,
Meidän waiwat waikeimmat
Surupäiwät surkeimmat;
Mutt' en muista muutamia
Polopoica puoliana:
Tawan wuoxi toki tahdon
Enimbitä edestuoda.
Älä sijs pane pahaxi
Hywä läpitze lukia,
Että rohkenen ruweta
Tähän työhön taitamatoin,
Jold' ei caicki caunihisti
Myöden mieliä menesty.
Wenäläisen julmudesta ensin tulduansa Pohjan maalle; nijn myös sijt suuresta surkeudesta, cuin silloin maasa oli, Wuonna 1714. ja 1715.
Muucalainen muulda maalda,
Wenäjäldä wierahalda,
Meidän maalla matkustaisa
Tuimudella tulduansa,
Söi siat sikiöinensä,
Caritzat Capainensa,
Canat caicki coristeli,
Cucon pojat curisteli,
Löysi lehmät, löysi leiwät,
Häwitteli Härkä laumat,
Weipä Hewot heinicoista
Warsoinensa wainioista,
Pani caicki cartanoisa
Peri puulle puhtahalle.
Lapsi parat laattialda,
Imewäiset istualda,
Pojat äitin polwen pääldä,
Pijcat pienet tuolda tääldä,
Otti oi! oi! orjixensa,
Ainoisixi aljoixensa;
Waimot wallitzi wäkisin
Caunihimmat caiketickin,
Sydämmellä surkialla
Miesten mielellä pahalla,
Wanhimmaiset walkiahan
Pani pahoin paistumahan,
Kädet köytti kijndiästi
Capaloitzi calwoisilla,
Rakens' raadon rippumahan,
Heicon Hengen heilumahan,
Pääldä waattehet waristi,
Aiwan alcoisen alasti,
Seljän päälle singotteli,
Puscallansa pingotteli,
Kysyi: Cusa cuckarosi,
Hohtawaiset hopiasi,
Cusa cullat kuckahimmat,
Cusa calut callihimmat,
Cusa caicki cattilasi,
Cusa Tiskisi tinaiset,
Cusa punainen pucusi,
Warsin Juhla waatteehesi!
Weden keitti kiehuwaxi
Cuumana curckuhun caasi,
Silmät puhcoi Puucollansa
Taicka sorki Sormen cansza,
Poltti raudalla racoille
Weitzellänsä wijleskeli,
Selkänahan seitzemäldä,
Syyttömäldä syndiseldä;
Monda wirutti wilusa
Awoimesa ahwennosa,
Talwisen taiwahan alla
Pacaisesa parutteli,
Monda uunisa urosta
Paisti nijncuin Paisticasta,
Että lohkeis luiden pääldä
Liha, liukesi peräti,
Suonet caicki catkeilit,
Pojes jäsenet putoisit;
Päähän solmesi poloisten
Hampu nuoran haiwaliin,
Cusa kiwulla cowalla
Calicalla coiwusella
Wäänsi woipa wäkewästi
Ildacaudet ilkiästi,
Wäänsi callon callellensa
Sillä, silmät sijrollensa.
Oho suurta surkeutta!
Oho waiwa waikiata!
Weden wäändäpi werisen
Selkiöistä silmistäni,
Hijen hiuxista hijopi,
Poski päästä pusertapi,
Muistuisa mieleheni
Wihollinen wenäläinen,
Cuinga muodolla monella,
Waati aina waiwaisilda,
Tawarata taipumatta.
Omaisutta ostamatta;
Mikä wircois wihdoin sijtä,
Mikä cuoli curjan lailla
Waan cuin loppui löytäminen
Onduwilda ottaminen,
Cavallieri Generali
Pani Postin Ponnehille:
Minä annan armon teille,
Jälill' wielä jäänehille,
Ainoastans ahkerasti,
Ulostegot uutterasti,
Czarilleni saattaisitta,
Itzen alle annaisitta;
Johon mekin mielistyimme
Luutimme lujaxi hywin,
Nijncuin lupaisi lujalla,
Maiscutteli makialla
Suulla, suurilla sanoilla
Kirjoisansa kirjoitteli,
Käski kätkömme käsihin
Tuoda corwesta cotihin,
Talutteli Taaracaiset
Saattamahan Sawulengit,
Ollen ucko uscollinen
Alamaisill' armollinen;
Mutta cuule cuinga käwi,
Cuinga julma juopotteli:
Cuin oli weto wedetty,
Contributio coottu,
Pani Partian parahan
Armottoman ajamahan,
Joca wainiot wacoisi,
Pitkin peldoja samoisi,
Alle culmin armoillansa
Arwotteli aiwoisansa,
Cusa kätköt caickinaiset
Talonpoicain tawarat?
Pitesi pellon pengereitä
Ahkerasti ahtehita,
Caicki caiweli camarit,
Sijrtelipä Silda laudat,
Joutawasti juoxendeli,
Nijncuin Cumma culjeskeli
Läpi soiden, läpi maiden,
Puetteli juuret puiden,
Caicki aittamme awaisi,
Tynnyrimme tyhjendeli,
Weipä wihdoin wijmeisetkin
Warat waiwan nähneitten,
Pijscais paiski päälle wielä,
Kiusaten kiwisti heitä,
Altihixi andamahan,
Camarihin candamahan,
Ainoatkin Aarnihaudat
Poisa codosta comerot.
Näimbä muuttui mullin mallin
Meille armo annettawa,
Corwesa oli cotomme,
Maantiellä majasiamme,
Kirckotiemme kiwistöllä
Metzän petoin pesillä,
Carhut Cansa cumpanimme,
Pyry päiwäpaistehemme;
Ei mieli mesiä tehnyt
Kylki cuuta caswattanut
Pahan pacaisen käsisä,
Cowan ilman couratesa,
Päiwisämme pahimmisa,
Hengen hädäs, heldehesä,
Moni heitti hengensäkin,
Waipui pojes warwickohon,
Cuoli corpehen cowahan,
Cangahalle caatui maahan;
Ruoca oli ruumenista,
Puista purtawa cowista,
Oljesta oma osamme,
Petäjästä pellon siemen,
Carwas leipä lehdiköldä,
Mämmi männystä mäeldä,
Suosta suolat, suurus jauhot,
Warsin wehoista walitut,
Wesi säätty särpimexi,
Sinucka Sian lihaxi.
Culki cuolema cotahan
Colochinti cattilahan:
Moni raucka radot repi,
Uudet wuodat wuoleskeli,
Keitti kyllä kijruhusti,
Syödäxensä syölähästi:
Täytynyt täsä pacosa
Syödä toisten toisiansa,
Cohden cuolleita cokia
Raateleman ruumihia.
Wijmein suostuit Sudet meihin,
Pyysit päällemme poloisten,
Monda piendä pehmucaista
Waiwaista waeldawaista
Söiwät lasta laitumella,
Täytit täytten miesten päälle.
Wijsi muuta witzausta,
Joit en saattane sanoa,
Oli meillä orpanoilla
Herran coston cowan alla.
Auta ainoa Jumala
Päästä päiwistä pahoista!
2.
Kirckoin ja Herran Huonetten häwityxestä.
Wielä tutkin töitä tuiman,
Wihollisen Wenäläisen
Poloisella Pohjan maalla,
Herran coston cowan alla:
Poltti kircon Paldamosta,
Muutoin mualla mulisti,
Ryösti caicki caunistuxet,
Malmit, kirjat, maalauxet,
Kellot maahan kengitteli,
Tapuleista talutteli,
Ettei enää endisillä,
Cuulu kirckoin kedoilla
Somaisesti soitettawan,
Caunihisti caicuttawan,
Waan cuin curjat culkenemme,
Waiwatut waeldanemme,
Cohden torwia coemme,
Sarwen äändä samuamme.
Luuleteos lewon luwatun
Cuollehille cuopisansa?
Caicki caiwoi cauhiasti,
Ylähälle ylpiästi,
Rijsui, ruhtoi rohkiasti,
Sekä sulloi surkiasti,
Että itkin ildacauden,
Itkin äänellä isolla,
Näitä töitä nähdesäni,
Käärimäsä käydesäni:
Näin ol' Herrat Hengelliset,
Näimbä ryöstetyt Rowastit.
Sitten meni mielisuosin
Kyrön kedolla kewäin,
Culla kesä corteria,
Maalla Leiriä macaisi:
Auta ainoa Jomala
Päästä päiwistä pahoista!
3.
Wenäläisen menosta ja Pohjan maan waiwoista, Wuonna 1716.
Eipä Poicain poloisten
Wielä waiwame wähennyt
Nijncuin luulimme lujalla,
Kerscaisimme kesän alla:
Joca cattilan carilda
Löysi padan paaden alda,
Taicka lotun louckahasta
Kätten kätköstä panosta,
Candoi cohta Carjalahan,
Saatti tuonne Sauwon maahan,
Pyysi sieldä siemeniä,
Suurus jauhoja suwexi,
Pehmitteli peldoansa
Kyndi sitä kynsillänsä,
Ucko auralla ajeli,
Ämmä äjästä weteli,
Joilda juhdat joutunehet
Peräti pericatohon;
Mutt' ei muuta cuin muretta,
Tästä työstä tullutkana.
Sillä kylwön kypsyttyä
Cocohon coottuata,
Tuli Ruscha ruuninensa,
Pohjan maalle Poikinensa,
Marchiskeli myöden maita,
Cahda käsin caupungeita,
Weron tawoin taitawasti
Otti aiwan angarasti.
Meni miehellä monella
Cajanan Caupungin päälle,
Cuhun conheita cocoisi
Turun maalda tuoda käski,
Cuhun cuimmat culjetteli
Waiwoin waunuilla weteli
Tykit tynnyrin wetäwät,
Ambunewot angarimmat:
Cusa nousi corkialle,
Astui aina ahtehelle,
Pani pyssyt pyljymähän,
Kruuti kirnut kiljumahan,
Lujan linnan lijcutteli,
Wäen pienen peljätteli,
Cohdastansa Commendantin
Altihixi andamahan,
Tulla tomulla Turulle
Caicki Cantzin cartanolle:
Saman linnan saatuansa
Kiwet coskehen cukisti,
Tuwat tuimalla tulella
Tuotti tuhaxi todella,
Culjetteli köyhät curjat
Turun taca turwattomat
Asujat alinomaiset
Parahimmat Pacolaiset:
Toipa tuolda tutcuttoman
Saipa sieldä saamattoman,
Rijstan ricasten howeista
Paldaniemen Pappiloista,
Pitäitä pitkin culki
Summattoman calun sulki:
Monda pilaisi pahasti,
Monda tappoi taitawasti,
Palais taasen paisununna
Kyrön kesä corterihin.
Auta ainoa Jumala
Päästä päiwistä pahoista!
4.
Wenäläisen waeldamisesta ländiselle puolen syxyllä sen jälken.
Cauhia Casacan joucko
Tohti mennä Torniohon,
Josa Pohjan poica parat
Tawallansa tappeliwat,
Saalihita sijnä saiwat
Caunihisti candeliwat,
Casacoilda caranneilda
Tappelusa tapetuilda.
Custa kiukuhun kihahdit
Keskenänsä Generalit,
Lähettiwät läpi öitä,
Costamahan cohdapäätä,
Toisen joucon jäätä myöden
Tappeluhun taitawamman,
Jotca caicki carcottelit
Tascuinensa Talonpojat,
Luicahtiwat Lulajahan,
Pikimäldäns Pijtimehen,
Suuren hypistit hywyden,
Saiwat rijstan, rickauden,
Toiwat Porot poikinensa,
Lappalaiset lapsinensa.
Tästä sanalla sanottu,
Lyhykäiseldä luettu:
Cuhun käändeli kätensä,
Oli onni ohjaxena,
Eipä auttann ambuminen
Taittu wastahan tapella,
Sillä Cuuluisa Cuningas
Carle waldias Wäkewä,
Oli poisa Poikinensa,
Wielä maalla wierahalla,
Herra heittänyt wihansa
Cansahansa caatanunna.
Auta ainoa Jumala
Päästä päiwistä pahoista!
5.
Wenäläisen julman menon muutoxesta, Wuon. 1717.
Cosca Herra Hertta Carlen
Cuuluisimman Cuningamme
Toi jo pojes Turkin maalda,
Ruotzin rannoille rajoille,
Hämmästyiwät häwittäjät,
Wiholliset Wenäläiset,
Saiwat hopun housuhinsa
Kijrun cowan corwihinsa:
Czaari se sanomat saatti
Oudot orderit osotti,
Ettei maalla mainitulla,
Tehdä Toisen tuolla lailla,
Asetteli armostansa
Totisesta toimestansa,
Maalle Turun Maiden Herran,
Cansan parast catzomahan,
Laki miebet laitti cansa
Muolle, menot muutti maasa,
Laitti lascun laupiamman
Coco polo Pohjan maallen,
Otti weron Wenäjäxi
Wuosin Wasahan wedätti,
Lupaisi lujalla juuri
Wallastansa warsin suuri,
Codisamme costumahan,
Rauhasa rakendumahan,
Endisellä elämähän
Muodolla woiman mucahan.
Herra hallitzi hywästi
Witzas wielä wisahasti,
Soppehen sauwasi saata,
Curituxes cuckarohon!
Aina armahda Jumala
Päästä päiwistä pahoista.
6.
Ruotzin Cuuluisan Cuningas Carlen XII tapaturmaisesta cuolemasta Wuonna 1718.
Oho osaa onnetoinda!
Oho aicaa armotoinda!
Mitä cuulupi cujilda,
Mainitahan Ruotzin maalda?
Cuollut Culda-Cuningamme
Haudattuna Haldiamme,
Ammuttuna aiwon cautta,
Juutin maalla Juuttahilda,
Caunihin Caupungin alla,
Halli-Fredrichin nimeldä.
Me cuin calat cawelemme,
Madon pojat matelemme,
Paitzi päättä, Haldiatta,
Caitziatta, Catzojatta,
Josta surum suurenepi,
Endisestä enänepi;
Ainapa ajattelimme,
Pian toiwomme todella,
Mustat menot muuttuvvaxi;
Mutta muutuit mustemmaxi.
Auta ainoa Jumala
Päästä päiwistä pahoista.
7.
Waldacunnan Pettäjän Giörtzin hallituxesta ja hänen pahasta lopustans.
Muiden muutosten seasa,
Waiwoisamme waikioisa,
Muistan miestä muutamata
Waldacunnan waiwajata,
Joca pani Panckohonsa
Laski caicki lauckuhunsa,
Yxin Caxin Carolinat,
Pienet Culda-penningiset:
Maahan rahoixi rakensi
Wasken palaiset walatti
Paperista parahimmat,
Saadan marcan maxawaiset,
Teki wisi willitystä,
Cuusi muuta cummitusta
Oli edes onduwaisen
Yxi silmän ylpeimmän,
Joiden cautta callihixi,
Caupungeisa caicki saatti,
Monda häijysti häwitti,
Capitalia cadotti,
Saatti pelin Perkelelle,
Leikin lemmolle lisäisi;
Sill' cuin pojes poljettihin
Rahat marcoin maxawaiset,
Äkild äyrin cappaleixi,
Tyhjixi tawattomixi,
Moni murhaisi hänensä,
Tämän mailman majoisa,
Hirtti Hijdelle palaxi,
Sathanalle saalihixi:
Caicki käypi carwalleni
Muistuisa mieleheni.
Warjele wacainen Herra
Estä Laupias Jumala,
Jos olis aina annettuna,
Taiwahasta tahdottuna
Hänen hallita halulla,
Mielen jälkehen medellä,
Nijn jo caikin caatuisimme
Hulludesa huckuisimme;
Mutta Taiwahan talosta
Herra näki näitä töitä,
Piti waarin waiwastamme
Huolen hywän huudostamme,
Rijkin pettäjän peräti
Maahan cuuluxi cumarsi,
Böwelildä pölkyn päälle,
Paxu caula catkaistihin.
Näimbä wääräldä wähensi
Wallan Herra hurscahasti.
Aina armahda Jumala
Päästä päiwistä pahoista!,
8.
Muutamista erinomaisista waiwoista samoina aicoina.
Sanomat' en saata olla,
Meidän Maalla mainitulla,
Että waiwaiset wahingot,
Tapaturmasa tapahduit,
Cautta kyrön Cappalaisen
Andereas Afferenin,
Joc' ol' kirjat kirjoittanut,
Pahat Pismat Pijrtänynnä
Merta myöden menemähän
Ruotzin puolelle Poloinen
Netpä käändyiwät käsihin
Wihollisten wenäläisten,
Jotca cotihin cokiwat
Cartanohon carcaisiwat
Ottamahan orjaxensa
Pahan Pisman pijrtäjätä.
Pappi se pacohon pääsi
Pitäitä pitkin käwi;
Mutta cauhiat Casacat
Hänen Talosta tawotit,
Johon tuli Taipalelda
Matcustawa Maiden teildä,
Panit kijnni kiljumalla
Weiwät Turcuhun tomulla,
Cusa waiwoin waiwattihin,
Pijnattihin, Pijscattihin,
Kysyttihin kyllä taiten;
Culkenunna cuita maita,
Cutca työstä tietänewät
Owat ollet asamiehet?
Tästä työstä tietäjätä
Monda käärepi käsihin,
Monda Pappia poloista,
Monda muuta Musickata,
Mitkä waiwuit waiwan alla
Turun Cantzin Cartanolla,
Mitkä pääsit pijscattuna
Surkiasti suomittuna;
Wasan Tori todistapi,
Weri Saunasta sanopi
Pappi parcain Poloisten,
Muiden miesten muutamitten.
Joudun jouckohon minäkin
Secottettu semmoisehen.
Waick' en tiennyt tehtäwistä
Kirjoista kirjoitetuista.
Istuin aiwan ilkiäsä,
Muuris Turun mustunesa,
Caxi cuutta wijcko cautta,
Cuusi päiwä päälle wielä.
Mutta Anders Affereni,
Tuolla wihdoin tuomittihin,
Cauhiahan cuolemahan,
Hirsipuuhun heilumahan,
Canssa Luckarin catalan,
Kellon-soittajan kyröstä,
Joc' ol' canssa cahlehisa
Mainituisa marckinoisa.
Auta ainoa Jumala
Päästä päiwista pahoista!
9.
Printzessan Crunauxesta Ruotzin Waldacunnan Haldiaxi jälken Cuningan cuoleman. W. 1719.
Wielä Herra wirwottapi
Luotujansa lohduttapi,
Cosca laitti laupiasti,
Pääxi meille wielä päätti
Ruotzin Perindö Printzessan
Ulrica Eleonoran:
Cuca tiesi: cunga cautta
Awun andapi Jumala?
Zionist sijs siunatcohon
Händä Herra holcohon,
Hädäsänsä haikiasa,
Waiwasansa waikiasa,
Warjelcohon waaroisansa,
Auttacohon armostansa
Cansan parast catzomahan,
Rauhan jo rakendamahan,
Täyttäköhön toimituxet,
Andacohon aiwoituxet,
Mielen jälken menestyä,
Itkustansa ihastua,
Päähän pangon Pärlycrunun
Caulahansa caunistuxen,
Ylistyxen ymmärryxen
Rinnoille ripustacohon!
Auta ainoa Jumala
Päästä päiwistä pahoista!
10.
Wenäläisen lähetyxestä polttamahan Ruotzin maata.
Käsky käwi Keisarilda,
Cowa Czarilda sanoma,
Wiholliselda Wenäjän
Kesän tullesa kewäin,
Panna Purret purjehille
Lodjat lujat lainehille,
Ruotzin rannan rappailla,
Calut caicki caappailla,
Huonehet huomaitzemata
Caupungit, kylät Careilla,
Walkialla waiwutella
Cuumimmalla culutella:
Sotimiehet souteliwat
Tämän käskyn täytteliwät,
Monda maata maxawata,
Callistakin Caupungita,
Siellä häijysti häwitit,
Pohjinensa pojes poldit,
Rumaisetco rauta-ruukit,
Parahimmat paicat muutkin
Tuhax tulella tuletit,
Malmit merehen menetit,
Tawarat en taidackana
Kirjoitella Kiriahani,
Cuinga paljon paattihinsa
Corjasiwat conttihinsa:
Waldacunnalle wahingon
Saatit suuren Summattoman,
Sodan sytytit suruisen,
Ricoit rauhan rakennuxen
Jota Cullainen Cuningas,
Carle Wainaja wacainen
Tulduansa Turkin maalda,
Maalda wihdoin wierahalda
Rackahasti rakendeli
Costannuxella cowalla.
Anta ainoa Jumala
Päästä päiwistä pahoista!
11.
Sen Suuren Ruhtinan Hessen-Casselista Fredrichin cruunauxesta
Ruotzin Cuningaxi Wuonna 1720.
Herrain päiwill päätettihin,
Caunihisti catzottihin
Herra Hessen-Casselista
Suuri Ruhtinas sugusta,
Waldiaxi walittihin
Cuningaxi crunattihin,
Ruotzin Rijkin riskimmäxi
Waldacunnan wanhimmaxi;
Sillä Drottningi Totinen
Cuningaisen Culdacrunun,
Andoi Itze alttihixi
Mielisuosin Miehellensä.
Jalo Jacobin Jumala,
Iso Isä Isaakille,
Händä warsin warjelcohon
Cainaloisa candacohon.
Olcohon aina apuna,
Tuskis turwana, tukena,
Ettei wiecas wihollinen
Saisi sattua hänehen,
Nijncuin luulepi lujalla,
Tehdä toivopi todella,
Zionihin saattacohon
Turvallansa tuottacohon,
Alle armon ottacohon,
Pyyriön päälle catzocohon,
Lainnatcohon laupiasti,
Hyvän onnen helmastansa,
Wierestänsä vijsahuden,
Sysätköhön sydämmehen,
Jkä päivät ilman alla,
Jstumahan istumella,
Pitkixi pidendäköhön,
Lemmesä levittäköhön,
Avuxi alimmaisille
Häijysti hävennehille
Rauhaisexi Rackahaxi,
Tehköhön tämän Jumala.
Auta ainoa Jumala
Päästä päiwistä pahoista.
Päätös.
Ei sanat sanohin puutu,
Wirret veisaten vähene,
Sanan laskusa sanovat,
Sauvon syvät Suomalaiset.
Wan mun puuttupi puheni,
Laulu virteni lacapi,
Sill on mulla mustat päivät
Covat kyllä caicki Choulut,
Sill on kipu kinttahasa,
Sillä vamma varpahasa,
Suoni sormia vetäpi,
Peucalota pacottapi,
Muret mieldä muuttelepi,
Aivoan ajatuttapi,
Pää on kieleni kipiä,
Cuiva curckuni käriä,
Sydän rinnasa sysäpi,
Hengi huonon huohottapi,
Eipä raiku raskas rinda,
Culje Curjan curcku torvi,
Waicka ainoiset asiat,
Wielä varsin vaatisivat,
Sijs minä vihdoin vijmesexi,
Rucouxen rohkiasti,
Cannan Callihin etehen,
Caickivallan Camarihin:
Anna Herra andehixi,
Laske lahjaxi Jumala,
Että lausun lapsen lailla,
Alla angaran elämän,
Poika parca puhun näistä,
Walittanen vaikiasti,
Tuimista vihasi töistä,
Costoistasi covimmista,
Jotka syndim' syngeimmät,
Jlman armot ansamehet,
Anna synnit andehixi,
Muista muinainen tapasi,
Laske laumas laitumelle,
Wieppä nijtul' vehnälle,
Cuivanon cosket cuiveinaxi,
Wedet vihdoin vähemäxi
Castamasta caulojame,
Culkemasta curckuhume,
Wedä vaivoist' vallallensa,
Jkehestä irrallensa,
Että Eija endisellä,
Muodollame muinaisella,
Laulaisima lapsinemma,
Sulle suuri Sangarimme.
Amen ainoa Jumala
Päästä päivistä pahoista.