The Project Gutenberg eBook of Tuomivaaran tuolta puolen This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Tuomivaaran tuolta puolen Author: Toivo Lyy Release date: January 29, 2025 [eBook #75242] Language: Finnish Original publication: Helsinki: Otava, 1920 Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMIVAARAN TUOLTA PUOLEN *** language: Finnish TUOMIVAARAN TUOLTA PUOLEN Kirj. Toivo Mähönen [Toivo Lyy] Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1920. SISÄLLYS I Linnustaja I, II Tuhma I, II, III Erätiellä eksynyt II Tietäjissä I, II Pihatöillä I, II Nurkka-Nuutti I, II Laiska Runoilija Utelias Hentomielinen Kolke III Rakastunut Ainolle Nuori I, II Kutsu Lemminkäinen Pulma Kahden kumartaja Sininen piika I, II, III Kullan orja Haaste IV Emon huoli Iso puheli Tuomivaaran tuolla puolen I, II, III Erästäjä-veljet Koskelon vaanija I, II Pannahinen Virven sulho Kultanuoli I LINNUSTAJA. I Kas, jo taitaa päivä koittaa. Kalpeammin tähdet kiiluu reppänässä, hiilet hiiluu himmenneinä kiukaan suulla. Entä — teeriparvi soittaa! Luukku auki! — Päällä mäen huurtehisten solkikoivuin punertuvan jo ma näen! II Jousi selkään vaarnan alta, sitten kiinni saunan uksi, Penu mukaan — jalkaan suksi oven suulla seinustalta. Lailla hirven haarasarven alas jäälle vaaran rintaa, sieltä pitkin lammen pintaa viitaan luokse lintuparven. — Elä, Penu, ääntäs säästä! Anna helkähdellä salon, Tapiolan soida talon, että voisin liki päästä. — Tellervoinen, piika vieno, neulo linnun silmät kiini: ota ohut sulkku-niini sekä männynneula hieno. — Auta myöskin Maariainen; lintuparvi uneen laula, solmi varpaisihin paula kirjokultakudonnainen. — Elä lintu, lentoon läiky: mitäs minä miesi eto! Koira se on yksin peto, sitä katso, sitä säiky. — Näre, aina vihryt-takki, yhtä pyydän myöskin sulta: nouse varpailles, jos multa milloin vilkahtaisi lakki. — Kuule vielä, jousi, mua: kaarru kaari, jänne kestä, nuoli harhateiltä estä, kun saan kerran lauaistua. Lähemmä en enää hivu — jänteen vedän nimeen Ukon Kiesuksen taas liisin lukon: pilkan keskeen eikä sivu! TUHMA. I Jopa mie jotakin keksin, jopa keksin ja tekaisin Tuhma-Jussi Tuhmalasta: ohi ammuin, en osannut! Oli koppelo komea koivun oksakonkelolla, kotkotteli koiralleni, kurkotteli kauloansa, siristeli silmiänsä, höyheniään hörhisteli: »Kyllä sinut tunnetahan: tuhma tiisti Tuhma-Jussin, Tuhmaa-Jussin Tuhmalasta; Jussilla on jousi tuhma, tuhmat, vaivaiset vasamat; ei edes kertoa kesässä ole oike'in osannut, vahinko, jos vuodessana saapi saalista oravan!» Minä mättäällä makasin, Tuhmaa-Jussi Tuhmalasta: jouduttelin jousiani, jännittelin jänteitäni, vasamoitani varasin koppelolle pään menoksi: »Outa, outa, metsoakka, tokko kauan kotkotellet, kenokaula keikistellet!» Laskin liinan liukumahan, jännesiiman siukumahan: kaari kauniisti kalahti, tulta suihki sulkanuoli, tulta nuoli Tuhma-Jussin. Katsoin: koppelo putosi? — Pahka puusta vain putosi, oksa koivusta kolisi, ritisi risut ja ritvat; metsoakka aivan terve: kuulin kovan kotkotuksen, siivispankon paukahtelun. II Noinpa neuvoi iso ennen, oma vanhempi opasti: pyy parempi pivossa yksi kuin on puussa pyitä kaksi. Enpä, tuhma, uskonunna: lensi pyy edestä puuhun, pyristeli pyrstöänsä, viherteli, viiskutteli; asetuime ampumahan. Silloin, äimä, mie älysin teeren puussa tuonnempana. »Pyy pieni, parempi teeri!» tuumin tuhma. Pyy pakeni, kun pudotin puusta teeren. Jopa tunsin teeren tuolloin: — se oli harmaja havukka. III Enpä ennen sokko ollut, mies olin näppärä näöltä: hiiren hirvestä erotin, paistepäivän pilvisäästä, pihtipieltä puskematta oven kulkea osasin, niin ei syttä yösydännä, etten tulta tuntenunna. Joko nyt silmäni sokeni? Kuulin hallin haukahtavan kerran, kaksi — kolmannella koko kuusikko kajahti; minä kohti koikkimahan, liinamekko, leikkimähän juonella vasama valmis; jopa hallini havaitsin: alla kuusen kukkalatvan; kurkistelin, kuikistelin, tähyelin, tähtäelin, kiersin kuusta kuuristellen, polvillani ponnistellen, mahallanikin mataen, kiersin kerran, toisen kiersin, kolmannenkin kaarsin kerran: näin vain kuusen kukkasia, kullankeltaskerkkäsiä, havuneuloja havaitsin. Alkoi mieltäni etoa, sydäntäni syylätellä, kiukun kieltä karvastella, kerran jo kirota taisin, kättä hallille heristin, näytin nyrkkiä, nyrisin: »Haukut, herja, vain havuja, lehvänpäitä luskuttelet!» Jopa kartun koppaelin, sillä koiroa kalautin. Koira älähti, kajahti korpi — kohta kuusesta pemahti metso, kuin kome'in kokko, lenti pois levähtämättä: kotvan kuusikko kolisi. ERÄTIELLÄ EKSYNYT. — Kuule, kuule, Kiesus-kulta, auta, auta, Armo-Luoja, auta miekkoista minua, erämiestä eksynyttä! Ilta on iso käsissä, yön tulevat tummat tunnit: alhot ammoin jo pimeni, vain ylinnä ypälehellä vaaranhuipun hulmehtivi päivän kuoleva kipinä; koht'on aika kummitusten, metsän peikkojen pahojen, kuulen jo jalkojen jytinän, kuulen ruskavan risujen — auta, auta, Kiesus-kulta, auta, oi, hädässä hengen! Kolmasti minä jo, koito, saavuin paikkahan samahan — tuohon koivunkonkelolle auhdolle ahoperälle; kuljin kauheita kehiä: kuljin kuusikot kumeat, käpykankahat kamalat, peninkulman perästä toisen horjuin Hornan hongikoita, mätkin maita, sotkin soita, umpilampia umeita kiersin, kaarsin koskiakin, viidesti Venähen järven. Nälkä jo näköä syöpi, kontti tyhjä, lintukontti, toinen tyhjä nuolikontti, tyhjempi minun mahani — epätoivo vain evästä. Kuule, kuule, Kiesus-kulta, tule tänne, tarvis oisi, auta miestä, oi, mäessä: itse en tunne, tuhma, tuota, kunne kulkea pitäisi, tule, kuljeta kädestä, opastele oikeahan; tai et itse ennättäne kesken kirkkokiirettesi, pane paimenpoikiasi, ehättele enkeleitä, en minä parasta pyydä, pane pienin paimenista, pahin palkkapoi'istasi; työnnä suoraan työsijoilta: jauhinkiven kierrännästä, riihessä rimuamasta, palolta, perältä pellon, kaskikoivun kaadannasta, raunioitten raadannasta, ometan oven takoa taikka härän hännän alta — elä vaatteita valitse. En ole itsekään korea: nukkanuttu, piikkopaita, housutkin kotikutoiset, verkaa ei väheäkänä. Siitäpä suuttui salon ukko, siitä suuttui ja sydäntyi; turhaan lauluilla lepytin, turhaan kullalla kukitin, hopeoilla huolittelin: eipä taipunut Tapio! Silmät päästäni sokaisi: pois pakeni linnut puista, en edes ehtinyt älytä; oksat kummiksi kuvasi: latvat puista puhki laskin, haavannorkot nuolin noudin kävyt kuusista karistin, tuulenpesät tuivertelin — linnun luulin ampuvani, oravahan osaavani. Kaikki nuoleni kadotin. Jos konsa kotihin pääsen kultaisille kartanoille, hopeisille huonehille oman aittasen ovelle, oman pirtin pöydän päähän ohraleivät ottamahan, rieskamaidot maistamahan, voita veitsin vuolemahan, sitten kylyn kylpemähän, kylvettyä kaatumahan kera kullan vuotehelle — polvin kirkkohon kävelen, kuvia kumarteleime, kuvaa hyvän Henterikin, kiitän Maaria-emoa, eniten sinua Kiesus; ostan kultakynttilöitä, tuhatluvuin tuohuksia: niitä poltan kuin pärettä edessä sinun kuvasi; eipä siitä tuli sammu, tuli sammu, tuohus tummu sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana — keväät palaa, kesät palaa, syksyt palaa, palaa talvet yöt ja aamut, päivät, illat; vasta silloin sammunevi, vasta tuolloin tummennevi, konsa tummuu taivaan talot: sammuu päivyt paistamasta, kuu kulta- kumottamasta, palamasta pohjantähti, kointähti kimaltamasta. TIETÄJISSÄ. I — Sano syvin syntyjäsi! »Tiedä taito tyytymisen, elä kuusehen kurota. — Vaan virka, viluinen vieras: etsit — soisit löytäväsi?» — Lapsen uskon ja unelmat. II »Eniten epäillä tahdot?» — Epäilystäni epäillä. PIHATÖILLÄ. I — Hus, siunatun sika, elä allasta kaada! »Juh-juh!» — pysy poissa nyt vain: ennätit ennenkin vellisi saada, kunhan ruuhesi täyteen sain. Nooh — kuulitko, röhiläs, kärsäsi pois! ... Voi Maaria: kuuli se älykäs aasi, sehän nyt itsensä hillitä vois, jo otti ja teki — kaasi kuin kaasi. II — Niin, niin — siinä olet nyt sinä ja tässä olen minä, ja velli on maassa. Turhaan kärsääsi mullassa tuhrit, hukkaan menivät jumalasi uhrit, särkyi elämäsi aate: nyt ilman jäi maha, ystävä-paha! Onko nyt parempi näin? Olisit kuullut ja totellut mua, niin kova onni ei kohdannut sua, kuten kohtasi nyt. Sinä olet kuin mies, joka omenapuuta hoiti ja vaali ja maiskutti suuta, kun ajatteli hedelmän-aikaa — mutta, kun tuli viikot joina omenat kypsyy, hän raakiloina ne puusta poimi ja söi. Oli hänellä aate — vain puuttui järki: hän aatteen vuoks saman aatteen särki. Niin teit myös sinä. Mutta minä en tee kuin sinä: en elämäni-aatetta rikki pole. Sillä minulla ei sitä ole... NURKKA-NUUTTI. I Ehkä nyt enempi tiennen ennen tietoni ehompi: »On jumalat!» — silloin tiesin: »Ei inehmon henki kuole!» Vähemmästä väittehestä pääni antanut olisin. Nyt sanon sadasti: »Ehkä!» Tosissansa inttäessä toisen: »Tukulmi on kuussa!» — annan myötä, myönnyttelen: »Lienet käynyt — paremmin tiennet» — ilman pilkan piilokieltä, ivan ilman ilkkumieltä, vaikk'en häntä uskokana. En minä ilku uskovia: ehkä ennemmin kadehdin. Jos minä ketänä ilkun, ilkun yksin itseäni, nauran Nuutti-nuhjukselle, pankon mustan painajalle, peräpuolen paistajalle, kylkensä kypsentäjälle ja harvoin hänellekänä: — surun mieltä sortaessa, murehen masentaessa. II Vaan mitäpä näistä laulan: tupaan kuuluvat tulevan. Enää en minä ilmi kerro muille mielihauteitani; kerroin kerran — suututtikin, virkettihin: »Viisastelet!» LAISKA. Laiskaksi mua sanovat, kuhnukseksi kelleävät: hikoavan syödessäni, vaan ei työtä tehdessäni. Kellätköhöt, mallatkohot, kellätköhöt jos kahesti, mallatkohot jos mitenkä, manatkohot — en pahene. Enkä liioin kaunaa kanna: lie puheessa puolet totta. — Lien minä kahessa laiska: huoli en kaivohon hypätä tahi oksahan kivuta, itse surmalle sueta — mut en myöskään rukoella kalkahtaissa kuolon kellon päiviäni pitemmiksi, iltojani isommiksi, vaikka kohta katkeaisin, tuossa turma jo tulisi. RUNOILIJA. Hän ei usko Jumalaan, mutta runon saatuaan lauletuksi — kädet liittää ristiin, kyynelsilmin kiittää. UTELIAS. — Pyhä Poika Jumalan, jalkoihisi kumarran tuskissani tiedustain: miks sain tahdon kuninkaan mutta mahdin narrin vain? HENTOMIELINEN. Lapsuusaika! Aika unten! Unelmien suurten aika! Aika vilppahamman veren! Aika innon — intohimon: elämänsä kaiken silloin niinkuin romun taikka lastun oisi antanut, jos oisi edes päivän yhden saanut aikamiesten jousta kantaa! Aika voimantunnon, lennon mielikuvituksen! — Silloin enkö herttua ma ollut? Ratkesivat rajat aikain niinkuin hopeaiset seitit aamukimmelteisen salon, vuoret vaipui, nousi notkot, manner mertyi, meret kuivui — tarvittiin vain taikasanaa kolme: usko, toivo, tahto. Lapsuusaika! Lapsuusaika! Sinut toivoisin ma jälleen, ellei palanut jo karteen multa toivon soihtu oisi. Uskon liekki, tahdon tuli sammuivat jo sitä ennen. Jäljell' on vain kaiho — himmee niinkuin talvi-illan viita.— KOLKE. — Mikä kolke koivikossa? Taivas kimmelti keväinen niinkuin säilä sankarilla tai kuin hilkka sinisen piian: sinisempi kuin sininen — päärmätty punaveralla. Vasten kaunista kajoa koivut kuuraiset kohosi. — Salon piiat kuulostivat: — Mikä kolke koivikossa? Hiipivät lähemmä piiat, kouristivat, kurkistivat kuusen lehvien lomitse. Kaksi kaunista näkivät: toinen jo hopeahapsi, toinen veitikkä verevä, erämiehiä molemmat, juuri nuotion teossa. Ja se veitikkä verevä pilkkoi jäistä järkälettä. — Siitä kolke koivikossa! III RAKASTUNUT. Mikä se runoja luopi, runoja luopi, sanoja suopi, ajatuksen auttelevi kultahan runokuvien? Murhe monelle runoja luopi, suru suuri sanoja suopi — rakkaus, rakkaus minulle! Sillä siksi ma runoan, siksi, että ma rakastan! Kenpä kaunis katsottuni? Tietäisinkin, taitaisinkin, en silti sanoisi muille. Vaan en tiedä itsekänä, tiedän vain, että rakastan! — Teitä kaikkia rakastan, oi, te metsän siniset piiat, siniset piiat, siniset liinat — vaan eniten erästä teistä, ketä, en tiedä ma sanoa! Sen vain tiedän, että kerran kerran saan hänet tavata eräteitä tarpoessa kaarta kannatellessani, kaarta kaunista, jaloa — Tapiolan tanhualla aivan aitan kynnyksellä sinipiian siniliinan: posket kuin puolukat punaiset tai on terttu pihlajassa, silmät kuin sinisäkenet taikka taivahan salamat, huulet kuin mansikat mäellä, mesimarjat mättähällä, vaapukat vadelmikossa: maku kuin lakan makean, tuoksu tuomen kukkasilta. Katsovat pihlajat pihalla, kuuset kukka- kuuntelevat: oven aitasta näkevät, heinän kuulevat helinän, rastaslinnun raksutuksen, eivät näe ne, kuule meitä, neitokaista ja minua. — Minä katson kaunoistani, ihanaistani ihailen, supisen sulosanoja; kyllä toisemme näemme, puhelumme ymmärrämme, vaikka on hämärä aitta, vaikka vain katsehin puhumme. AINOLLE. Mikä oli kauneinta kesällä? — Sinä olit kaunehin kesällä; kukkaterttu valkotuomen. Mikä oli kauneinta sinussa? — Ainoutesi: kainoutesi, sydämesi lapsenmieli. NUORI. I Tahdon kerran leimahtaa! Sitten tuoni tulla saa. — Ei se tule liian varhain, jos saan hetken olla parhain. II Yksi korkee mainetyö, sitten vaikka hornan yö. — Silti kaiken maineen maan olen valmis vaihtamaan lemmen yhteen unelmaan! KUTSU. — Tule, tule, metsän tytti, siniliina salon tytti: katso, mies olen korea! Saavu, suuta suikahutan: hunajaiset huulet mulla! Tule, tutkin silmiäsi: eikö silmäsi sokene? Taivu tänne polvelleni, tiedän: varmasti vapiset! Tule kihlat ottamahan, kihlakullat katsomahan! — Niin minä sua rakastan kuni auerta aholla päivä aamun auetessa, niinkuni keseä syksy, tuohusta Tulenjumala. LEMMINKÄINEN. — Tellervo, Tapion neiti, siniviidan vieno impi, kysyt: muitakin rakastin? — Rakastin. »Vastakin rakastat?» — Rakastan. — Sinua silti ihailen ikäni kaiken! PULMA. Yhden silmät on siniset, toisen tumman-tuikkivaiset, kolmannen kuin kultatähdet: — mitkä niistä ma valitsen? KAHDEN KUMARTAJA. — Ethän suutu, Luojan Äiti, Maaria, pane pahaksi, vaikka, kun Sua kumarran, Sulle tuohuksen sytytän — häntä mietin mielessäni: näen silmänsä Sinulla, näen kasvonsa Sinulla, kiharansa kulmillasi, hymyilynsä huulillasi, Sua suuremmin rakastan, pyhemmin palan Sinulle, kun hänelle Sinussa hehkun! ... SININEN PIIKA. I »Mitä mietit, metsän sulho: mietitkö maailman menoa, olemisen ongelmata?» — Mietin mä sitäkin — mutta eniten erästä mietin: sinua sininen piika! II »Mikset naura, metsän sulho? Mikset laula, Lemmin poika? Nauroit ennen, lauloit ennen.» — Nauroinko ma? Lauloinko ma? »Nauroit sinä, lauloit sinä!» — Ehkäpä. En sitä epäile, mutta ei muista muisti mennyt. »Minne muistisi menetit?» — Silmihisi, sininen piika! III »Enää muistatko mitänä?» — Muistan — mutta vain erähän: sinut, sininen piika! KULLAN ORJA. Kielti vanha Väinämöinen kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta. — Silti sinua palvon, kulta, eessäsi kumarran! HAASTE. — Oi, sinä onneton Onnenpoika: ammuit oksalta oravan, juuri kun joustani kohotin, allin arinahan anastit aivan ansani edestä! Vaan odota, Onnenpoika: pääni puuksi, miesi muuksi, ellen saa saalista sinulta! Lienet ennen ennättänyt, ennen nähnyt näädän rinnan, kuullut pyyhyen pyrinän — en minä sitä kysele. Erkane eri taholle, muuta muille metsämaille, luovu kohta kyyhkystäni, myönnä lintuni minulle — muuten miekoin haastelemme, taistelemme tapparalla! IV EMON HUOLI. — Kahta, lapseni, kavahda — emo neuvoi poiuttansa: toinen on huulien hunaja, toinen silmien salama. Maista mansikka mäeltä: toista mielesi tekevi. Suutele suloista suuta: koko mielesi menevi! Taivasta sini- tähyä: silmä siitä huikaistuvi. Katso silmien sinehen: näkö nääntyi, katse kätki, yö ikuinen ympärillä. ISO PUHELI... Iso puheli poiallensa: — Karhu on peto kamala, halla julma juhlavieras, hirveämpi vainohurtta, pään menoksi metsätiellä sala jousta jouduttava taikka tunkeva tupahan tuomisena tuohus tuima kera tapparan terävän — ne silti leikin on asia lemmen vaaran vaaniessa: niinkuni hyttysen hyrinä rinnalla jylyn Jumalan, meren jäitten järkkyessä tiu'un kirkkahan kilinä. Keiho karhun karkoittavi, halla häätyvi hi'ellä, vainohurtta hurmehella — tuli ei taltu lemmen-liekin ei vedellä, ei verellä. Ei ole leikki lemmen-liekki: iskit liekin leikitellen, liekki leimahti kuloksi, hiillyt helposti poroksi. Muista: aina järkeen jäätä, silmiin jäätä, huuliin jäätä, kun hymyät, hymyä hyytä, kun saat suuta, niinkuin kyytä suutele — niin lauot langan, merta ei mieltäsi menetä, tahto ansahan takerru, pysyt herrana omana, ole et orja, naisen orja. Onneton on kullan orja, silti saattavi sanoa: »Auki taivahan veräjät: orhi on oma edessä, raha saapi, virkku viepi!» Onneton on onnen orja, silti saattavi sanoa turman tullessa tupahan: »Olen ollut onnenpoika!» Onnettomin naisen orja! Mitä saattavi sanoa? Ei mitänä: mykkä kieli, kiviriippa rintaluilla. Neiden vierellä vapiset, yksin ollen ohkaelet tunnossa tukala tuska; pelkäät häntä ja halajat! Et enää tunne itseäsi, ja jos järkeä jälellä hitu on sinulla vielä — naurat, narri, itsellesi, ellet kirskuen kiroa. TUOMIVAARAN TUOLLA PUOLEN. I Pakkaspäivä, kimmel kirkas. — Mieli kimmel-kirkkahampi sulhon suksilla sujuvan! Minne matka miehen nuoren? Tuomivaaran tuolle puolen salon piikojen pitoihin: siellä metsän kekrikestit. Vaaran alla, alantehessa, huurreviidakon humussa, tien ohessa onnenpoian paistoi pihlaja punainen: tertut riippui, ritvat taipui, oksat onnesta kumarti. Näki sulho sen sydämin riemahtavin, raikahtavin. Näki onnensa omansa puuntavassa marjapuussa: niinkuin paistoi marjan poski, niin on paistoi neiden poski, niinkuin marjat maanitteli, niin odotti onnen-suukko! II — Hili-hili! tili-tili! tili-tili! hili-hili! Mistä jäähile-hilinä, mistä tiukujen tilinä? Se on tilhien tilinä, tulihelttojen helinä siinnossa sinisen ilman. — Hili-hili! tili-tili! tili-tili! hili-hili! III Hämärti. Hiljeni hilinä. Minne marjat pihlajasta? Hämytärkö häivytteli, pimennotar piilotteli? Ei hämytär häivytellyt, ei pimeä piilotellut: liekki leimusi sininen alla pihlajan, pimeä muunne verhonsa veteli, sen vain kierti kierrokseensa. Kenpä tulen tuikahutti, rakovalkean rakenti? — Auvon-sulho aamullinen. Liekki lauloi, hiilet helkkyi, miehen mielessä helisi: iloko? — ei, vaan itku. Kun näki oksat onnettomat, tertut, pannut paljahiksi, ritvat, riistetyt alasti, mitä mietti mielessänsä? — Omaa muisti murhettansa. Kun loisti lumella marjat, rikkisyödyt, rikkilyödyt, mitä muisti mies murehen? — Sydänverensä vuotamista. ERÄSTÄJÄ-VELJET. Oli veljekset erällä, iso veikko kaarta kantoi, nuori nuolia keräsi. Lumi narskui askelissa, tuumi piltti ja totesi: »On kuin närhin nauru soisi.» — Vielä virkat: naisen nauru! Kylmä kynsiä kyseli, pienen ilme itkeväinen. Veli lasta lohdutteli: — Kylmä kynnet karkaisevi! Mies olet iso jo! Ethän tyhjästä itkeä ilenne! Lausui lapsi riemastuen: »Minä hammasta purenkin! Virka, veikko: enhän itke?» — Et itke. — Eläkä itke kyntten iki kylmäessä: silloinkin hammasta kiristä! »Milloin ne kylmävät iäksi?» — Kalman hyytä hyytäessä, ellei ennen jo iäksi lemmen jäästä jäätynehet. Viima viilti poskipäitä. — Veli veijolle puheli: — Anna purra — ei se murra: vielä viillä ei sydäntä! »Milloin viiltävi sydäntä?» — Surman jousen joikaistessa. Vaan vielä viiltävi vilummin lemmen nuolen noutaessa! KOSKELON VAANIJA. I Etpä aina, metsämiesi, etpä jouda katsomahan, kuhun kulloin pääsi painat, mihin raatosi rakennat: mättäänkö märän nenälle, kiven taakse, kannon taakse, somerelle vaiko suolle, kankaalle, kanervikolle — niinkuin nyt minä poloinen, koito ja kovaosainen, jouduin paikalle pahalle: osuin keskelle kekoa muurahaisten murkinaksi, puurahaisten purtavaksi; jo on silmät, korvat täynnä, parta yhtenä pyrynä, jopa joku kulkussaki pistämässä, polttamassa, syömässä, syteämässä, enkä taida tuuman täyttä kohotella kokkoani, lihojani liikutella, muuten koskelo näkisi, kirjosulka säikähtäisi: lehahtaisi lentimille, ulapoille urkeneisi. Ei joluisi jousen kantamalle, uisi nuolen noutamalle. — Elä murra, muurahainen, elä maista, mauriainen, kutittele, kusiainen. Mitäpä minusta sulle: liha laiha, nahka kuiva, veri karvas ja väkevä. Pure männyn neulasia, keltä kuusen kerkkäsiä. jältä koivun kuorusia, pistä puhki puolukoita, murra auki mustikoita sekä maista mansikoita — elä puhko paitoani, parahinta paidoistani, elä housuja hajoita, minun kirkkohousujani; milläpä minä poloinen sitten kirkkohon menisin: pappi pannahan panisi, pahastuisi Pyhä Piltti, enempi Maaria-emonen. Entä suuttuisi Tapio, Mielikki, mesiemäntä, vihastuisi viidan eukot, salon kaikki sinipiiat, haltiat hyvät häpeisi, kun olis kaatiot kuluina, paita pahoin paikattuna. — Koskeloinen, kultalintu, punaharja, siipi kirjo-: jolu, jolu joutuisasti, souda, souda sukkelasti tänne rantaraunioille! Täällä on vesi matala — siellä saattaisit upota; täällä ne kalat kutevat, tääll' on ahvenmaimasia, salakoita, siikasia — siellä vain mustia muria; siellä on vesi vilumpi — täällä paljon lämpimämpi; sieltä voipi myrsky viedä — täällä on tyven satama. — Täältä yksin nuoli viepi tuttavämmille tuville, olovammille oloille: siell' ei tarvis vettä uida, vilussa ei värjötellä. II Tuli koskelo kokalle, souti nuolen noutamalle, jouti jousen kantamalle. Minkä souteli lähemmä, sen kai kasvoi miehen maltti? — Sen mies malttia menetti. Jonka jouteli likemmä, tuon kai miehen jäätyi järki? — Tuon tuli tuosta tuhmemmaksi. Kiihko silmihin kihosi niinkuin terhen veen selälle, sumu suuren pienenteli, pienen suureksi sukesi: laati koskelon kiveksi, kiven kirjosiipiseksi. Nuoli kimposi kivestä, ammahtihe ampujaansa, puhki poikasen povesta, halki sulhon hartioista. Katsoi koito kuollessansa, ennen hengen heittoansa — kaihi hetkeksi katosi pian taas palataksensa tumma, vielä tummempana, summa, vielä summempana, ei enää valetaksensa; katsoi, katsoi — katse kantoi aavalle selän sinisen taivon rannassa tavaten pilkun pienen — Koskeloko siellä kaarteli kareja? Vai joko silmä valhetteli? — Oli kuin ihana impi, Aino aaltojen varassa... PANNAHINEN. Korpi kolkosti kohisi, viima vinkui, räntä räiskyi, Lappi lauloi, hukka huuti. Haamu harmaja saloa hiihti henkihieverinä. »Mistä matka?» — Maailmalta. »Sieltä mistä?» — Auran suulta, kivikirkosta Jumalan. — Läksin riemunraikkahana, yhtä riistarikkahana: ahkiossa ahmaturkit, revonnahkat, raha-rihmat, kiiltokarvakiihtelykset; tulen nyt tuska tuomisena, ahkiona ailut musta: mihin nyt piillä pillojani, paha töitäni paeta? »Lienet surman suorittanut?» — Oisin surman suorittanut, onnellisempi olisin! Ei olisi kalma kantapäillä, surman ei viikate välyisi vaivaisen minun varalta: tuoni toisanne ajaisi, veisi miestä veristynyttä. Synkempi on minun satuni, synkempi on synnintyöni: olen kirkolta kirottu, papin pannahan lukittu. »Ristin-Kiesuksen kiroissa! Mitä teit sinä, poloinen?» — Oli markkinat, minäkin siellä — soivat kirkon kellot: kuuli kutsun kansa kaikki, menin myös minä mukana. Hymysi hyvä Jumala ristinpuulta alttarilla, ja hymysi Jumalan Äiti, Neitsyt-Maaria-emonen, hymyi herra Henterikki, Lalli lauloi kiitosvirttä alla kulta-anturoitten. Kimmelti minulla mieli, kimmelti kuin kirkon risti! Latinaiset laulut kaikui, holvit huojui, laivat laikkui, papit messusit mukana, kumartelit, notkistelit, käsivartensa levitit lempeästi, leppoisesta risti seljässä sädehti, enemmän edessä toinen, sulkkuviitta välkähteli, paistoi purppura punainen, helisi hopeakello, heilahteli helminauha, vitjat kultaiset kulisi, läikähteli mirha-malja, läikkyi henki helluntainen, kohti kuoria kohosi. — Ihmettelin ja ihailin, piirsin ristin rintahani niinkuin kaikki kirkkokansa, muut supisi, niin minäkin: »Pater noster, pater noster» — muuta, outo, en osannut. Etten itkenyt ilosta: jos olinkin kurja itse, oli kuulu kurjan paimen, jos olinkin äkki-outo, oli oppinut Jumala, jos olinkin musta-muoto, oli kaunis Kaitsijani! Katso — kaunisti minutkin kasvojensa katsehella! Katsoi kaikki kirkkokansa, katsoi pappi alttarilta, vihdoin vallat korkeatkin: rintahaarniska-ritarit. Ruotsin herrat rouvinensa, liinakutrit linnanneidit: kaikki kääntyi katsomahan oven puolta, pihtipieltä, jossa, outo, ma oleilin. Jo silloin ilosta itkin. — Minut kaunisti Jumala, muutti mustan valkeaksi! — Sitä nyt kaikki katselevat: ihmettä ison Jumalan! — Kuinka kaunot katselevat, kultakutrit kummeksivat! Ole kiitetty, Jumala, kunnioitu, Kulta-Kiesus, Herra helmi, Luojan Äiti ynnä herra Henterikki: enää ei hävetä herjan ole tarvis, tupaan tullen ovensuulla odotella, pimennossa piilotella, nyt voin astua valohon, muiden seurahan samota! Nyt ei naura naiset mulle, nyt ei ilku immet mulle, katselevat kassapäiset: sydän syttyvi tulehen, lemmen-liekki leimahtavi! Rakastaa rohkenen minäkin, tuta auvon autuaimman — ennen tohdin vain ihailla. Katsoi pappi hetken, kaksi, mutta kohta kolmannella käden korkean kohotti, sinkosi kiron salaman, paiskoi kynttilän palavan pirstaleiksi permantohon jalkoihin minun poloisen. Tummui tuike tuohuksien, sammui säihke kirkon ristin, kuvat kuorissa pimeni — yössä yksin leimahteli Ukon viikate vihainen, kuului Korkean jylinä. Kätkin kasvoni käsikin, tartuin tukkatumpuraani kuolintuskan tuimellessa: — soljui lakki sormihini, näädännahka näppeihini... Silloin, älliö, älysin, miksi katsoi kirkkokansa! Niinkuin tuisku tunturilla ulos uksesta puhalsin, löysin sukset seinustalta — jäivät kirkot, kirkon kullat kirkon ristit, ristirahvas. Jäi myös markkinatavarat: ahkio ja ahmaturkit, revonnahkat, raha-rihmat, kiiltokarvakiihtelykset. Yks ei jäänyt: pannanuoli, kiron viuhuva vasama — yhä päätä pyydystävi! »Anna armo, Armo-Luoja.» VIRVEN SULHO. Olipa vieno viidan virpi. Udutar, uneton tytti, huurre-tytti helmihelma kuiskutteli: »Kultaseni, neulon sulle häähamosen. Huomenna saat suuren sulhon!» Virpi huomenna heräsi: kullat kuulti kulmillansa. »Missä viivyt, suuri sulho?» Tuli tuhma tuulen poika, paha veitikka vihuri, koki suudella suloista: — huurrekaunehet karisi, helmet hangelle helisi... KULTANUOLI. Kyyhky kuusessa kuhersi, kuusi kukki, päivä paistoi, ilma kultana kulisi. Puun alta puheli ääni: »Kelle laulat, peilikylki?» Kyyhkyllä sydän sykähti: liverteli lehdikosta Tellervo, Tapion tytti. »Kuku mulle, kyyhky-kulta!» Kukkunut ei kultakylki! Lehahtiko lentimille? Pois pakeni? — Ei: putosi kerkän kukkivan keralla juurelle juhannuskuusen: rinta rikki, sumea silmä, siipi rentona sininen — nuoli kultainen kuvussa. Kenpä jousen joudutteli, noutonuolen lennähytti? — Lempi nuolen lennähytti. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMIVAARAN TUOLTA PUOLEN *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.