The Project Gutenberg eBook of Mestari Garp, by Kaarle Halme

GUSTAF AHLSTRAND, tehtaanomistaja.
ROUVA AHLSTRAND, hänen vaimonsa.
SIGRID, heidän tyttärensä.
MESTARI GARP.
ALFRED, hänen poikansa.
SOFI, palvelustyttö.
ERÄS TEHTAALAINEN.

SOFI. Neiti on jo syönyt aikoja sitten! Mutta hän olikin ylhäällä jo silloin, kun tehtaalla puhallettiin aamiaiselle.

ROUVA. Vai niin virkku tänään! Hm! Kyllä minä syynkin arvaan. — No, sano, että kahvi jäähtyy.

SOFI. Ei ole. Jos ei lie poikennut tehtaalle. — Mutta ei kai laiva vielä ole tullutkaan (Aikoo mennä.)

ROUVA. Kuulepas, Sofi! — En ole muistanutkaan kysyä Sofilta — onko Sofi kuullut, — mitä niillä työmiehillä oli hommana viimme sunnuntaina? Nehän laumottain olivat liikkeellä tehtaan pihoilla?

SOFI. Ihan totta. Kaikki ovat vallan mykkiä, kun vaan alkaa sinnepäin viittaillakin. — Suureen konesaliin olivat kaikki kokoontuneet. Siellä sitten olivat monta tuntia, lukittujen ovien takana.

ROUVA. Sehän kuuluu kovin intressantilta! No, entä — sinun seppäsi?
Eikö hänkin ollut siellä?

SOFI (Tyytymättömänä.) Eihän se hänkään — sanoo vaan, että — miten se — että se vaan oli lepopäivien enteitä. Niin se sanoo.

ROUVA. Oh! Ne kai hommaavat jotakin kesäjuhlaa — kansanjuhlaa, arpajaisia, tai muuta sellaista. Sehän on hauska juttu! Siitä olen kovin mielissäni. — Hyvä on! (Sofi menee.)

ROUVA. Näin herttaisena aamuna pitäisi sinun ihan ilosta säteillä, eikä —

ROUVA. Kuulepas, Sigrid! Tulehan tänne istumaan — tänne viereeni! Minä kerron sinulle jotain Alfredista.

SIGRID (Nousee ihastuneena.) Alfredista! — (pettyneenä.) Jos se on yhtä pahaa, kuin eilenkin, niin voit olla kertomatta.

ROUVA. (Ottaa Sigridiä kädestä ja vetää istumaan.) Pahaa? Kutsutko sinä sitä pahaksi, mitä isäsi viimmeksi sanoi? Ei hän sanonut mitään, jota sinä et myöntäisi oikeaksi, jos vaan järkevästi ajattelisit asiaa. Onhan se totta, että Alfred on varaton nuori mies, työmiehen poika.

SIGRID. Onko se hänen vikansa, ettei hänen isänsä ole tehtaanomistaja, kuten minun?

ROUVA. Ei se ole hänen vikansa, mutta se on hänen vahinkonsa. No niin! Ajattelepas nyt — sinä olet rikkaan miehen tytär, saanut hyvän kasvatuksen —

SIGRID. Ensi jouluksi valmistuu Alfred lääketieteen tohtoriksi. Se kai vastannee minun kasvatustani.

ROUVA. No, jos niin onkin hänen laitansa! Mutta hänen isänsä, joka on päiväpalkkalaisena sinun isäsi tehtaalla! Ymmärrätkö millaiseen sukulaisuuteen me joutuisimme tämän avioliiton kautta?

SIGRID (Nousee.) Vanha Garp on yhtä kunnon mies kuin kuka tahansa. Eikä siinä ole mitään pahaa, että hän tekee rehellistä työtä. Rakas äiti, jättäkäämme nyt tämä asia! Sitte kun Alfred on tullut tohtoriksi ja minä täysi-ikäiseksi, menemme me naimisiin. — Näinkö ikävä on tämä päivä! Kokonaista kuusi kuukautta olen sitä kuvitellut ihan toiseksi. Minä aina kuvailin mielessäni sitä riemua, jonka Alfredin kotiintulo herättäisi teissä muissakin. Oh! Hän ei tiedä mitkä ikävät uutiset häntä odottavat. Minä melkein toivoisin, että hän ei vielä tulisi (Katsoo kelloaan.) Herra siunatkoon! Laiva on jo tullut! Mitä hän sanoo, kun en ehtinytkään vastaan.

ROUVA. Niin, se on totta. Sen olemme kokonaan unohtaneet. Se on myöskin hyvin ikävä juttu kaiken lisäksi. Tiedätkö sinä syyn heidän eripuraisuuteensa?

SIGRID. Pyh! Eripura…! Kaikkia vielä! Kuinka nyt isän ja pojan välillä olisi mitään sellaista!

SIGRID. Sanoin! Mitä minä sanoin? On kai jonkinlaisia mielipiteitä taikka ei ole, en minä tiedä. Tottakai mestari Garp rakastaa Alfredia, niinkuin sinä ja isä rakastatte minua. Sehän on vallan… (Katsoo kelloaan.) Voi, kun minua harmittaa! Mitä, jos minä vielä ehtisin?

ROUVA. Anna nyt olla! — Kuulepas, minä kokonaan unohdinkin sanoa sinulle, mitä oikeastaan aioin. Tulepas nyt istumaan! (Sigrid istuu nyrpeänä toiselle puolelle.) No niin tai istu sinne. — Isäsi ja minä päätimme, että sinä menisit — kihloihin…

ROUVA (Hymyilee.) — saisit mennä kihloihin jouluksi, jos nimittäin hän siksi tulee tohtoriksi.

SIGRID (Juoksee äidin luo.) Äiti kulta! Puhutko sinä täyttä totta? Alfredko ja minä? Saammeko me mennä kihloihin? (Ottaa äitiään kaulasta.) Voi, voi, hyvä, rakas äiti! Kuinka sinä teet minut onnelliseksi, minut ja hänet, meidät kaikki!

ROUVA. No, no, Sigrid! Älä nyt tukehuta minua! — Oletko sinä nyt onnellinen?

SIGRID. Olen, olen! Minä olen niin onnellinen, onnellinen! (Suutelee äitiään.)

SIGRID (Nauraa.) No, herranen aika, miten sinä kyselet hassuja! Tietysti. (Kuuntelee.) Kuuletko? Vaunujen tärinää lehtokujalla! Isä varmaankin tulee. Se hyvä, rakas isä! (Juoksee verannalle.) Äiti, tule pian katsomaan — kaksi herraa — toinen on isä, mutta katso nyt äiti! tuo toinen (ilohuudolla) on Alfred! (heiluttaa nenäliinaa.) Alfred! Terve tuloa! Terve tuloa!

SIGRID. Voi, voi, kuinka hauskaa! (Kumartuu kaiteelle.) Terve tuloa!
(Vetää äitiään alas.) Minua niin peloittaa.

SIGRID. Hän näytti niin oudon näköiseltä. Ajatteles, hänellä oli täysiparta! (Purskahtaa nauruun.) Parta!

AHLSTRAND (Verannalla.) Piiloileeko Sigrid meidän tuloamme? Vastikään hän — (Tulee sisään.) Ah! Täällähän ovat. — Sisään vaan Alfred, sisään! No, Sigrid? Mitä arvelet? Tällaisen elävän ne antoivat minulle sieltä laivasta. Kurantti-tavaraa, luulisin minä, vai mitä? Ha, ha, ha!

ROUVA. Terve tuloa taas kotiin, tohtori Garp! — Mitenkä satuittekaan yhteen, hyvät herrat?

AHLSTRAND (Katsoo Sigridiä.) No, enkö sitten onnistunut siinä, hä? — Mutta pyytäkää nyt toki vierasta istumaan! (Tyrkkää Sigridiä olkapäähän.) Sinäkin siinä nypistelet näppiäsi ja katselet permantoa ja Alfred ei sano sanaakaan. Äh! Juoskaa nyt tuonne verannalle, hälventämään vieraantumistanne!

(Työntää heitä pois.) Soh! Ujoilkaa siellä, jos osaatte!
(Alfred ja Sigrid menevät naurain ulos.)

AHLSTRAND. Äh! Mitä joutavia! Koska hän nyt kerran on minun vävypoikani, niin ottakaamme asia semmoisena, kuin se on. Iloinen välttämättömyys on parempi, kuin surullinen.

AHLSTRAND (Matkien..) Mamma!! Menepäs nyt toimittamaan meille jotain haukattavaa! Jahka olemme syöneet, niin menemme Alfredin kanssa katselemaan tehdasta. Tahdon näyttää hänelle miten se on edistynyt, miten se on —

AHLSTRAND (Huutaa ulos.) Mestari Garp, tulkaa sisälle! (Tulee alas.) Jokohan ukko tuli poikaansa tapaamaan? Olisiko vanha karhu jo pehmentynyt?

ROUVA. Sinun pitäisi sanoa hänelle, että sopisivat. — Kuulepas, yksi seikka! Kyllä mestari Garpin oikeastaan tämän suhteen tähden pitäisi erota toimestaan. Sinun pitäisi —

ROUVA. Mutta olisihan varsin sopivata vedota hänen vanhuuteensa ja hänen vialliseen käteensä, joka —

AHLSTRAND. — joka ei ole kelpaamaton sentähden, että se on suora. Se käsi vastaa montaa kymmentä muuta kättä. Se on minun oikea oikea käteni! — — Tuossa hän tulee (Rouva menee pois.)

AHLSTRAND (Menee kättelemään.) Huomenta, mestari Garp! Tulkaa peremmälle istumaan!

GARP. Minä kävin täällä jo varemmin — aamusella, mutta patruuni ei ollut kotosalla —

AHLSTRAND. Tulin vastikään kaupungista. Suuria puuhia! (Istuu.) Istukaa! Peijakkaan tiukalle ottaa tuon uuden tilauksen täyttäminen. Tiedättehän? Jos saamme paljon aikaa, maksetaan vähän. Jos teemme nopeasti, paikkaamme kätemme hyvästi. Nyt on kysymys jäntteryydestä, hyvä Garp.

AHLSTRAND. Niin, niin — tiedänhän teidän pystyvän ponnistuksiin, teidän ja väkenne. Sehän se antaa uskallusta. — Noh, mitä se on, joka —

GARP. Tällä kertaa en kulje tehtaan asioissa. Minä tulen työväen asettaman komitean puolesta —

GARP. Sillä kertaa asia meni myttyyn, johtavien henkilöitten laimeuden tähden. Nyt se on uudestaan otettu esille, paremmin järjestettynä.

GARP. Tulen. Komitean jäsenet saapuvat kohta kaikki tänne. Mutta he arvelivat, että asia voisi olla alustettuna jo ennen heidän tuloaan ja uskoivat he minulle tämän luottamustoimen.

AHLSTRAND. Minä en käsitä, kuinka te, joka kyllä tiedätte poikanne ja minun tyttäreni suhteen, voitte —

GARP. Se asia ei liikuta minua. Ja vaikkapa liikuttaisikin, se ei sittenkään muuttaisi koroitusvaatimusta työväen palkkasuhteissa. Ovathan ne kaksi eri asiaa.

AHLSTRAND (Ärtyneenä.) Te uskallatte vielä puolustaa esiintymistänne tässä asiassa!

GARP. Minä olen sivuseikka, enkä puolusta itseäni. Minä puolustan työväen tilan parantamista. Teidän tehtaanne työväestön palkkasuhteet ja työjärjestelmä ovat asetettavat sopusuhtaisiksi ajan vaatimusten kanssa.

AHLSTRAND. Ja tätä minä saan kuulla, minä, joka aina olen pitänyt silmällä työväen parasta, hankkinut sille lainakirjaston, perustanut apukassan, toimittanut lukusalin ja hommannut parhaani mukaan työmiesteni eduksi. — Mutta minä huomaan siinä tehneeni tyhmästi, hyvin tyhmästi. Jota enemmän teille antaa, sitä enemmän te pyydätte.

GARP. Me emme pyydä mitään liikaa. Eikä vaatimuksemme ollenkaan ole ennenaikainen. Katselkaapa vaan vähän tarkemmin tämän tehtaan edistystä! Sen huomaatte menneen huimaavaa vauhtia eteenpäin ja tuottaneen teille melkoiset voitot pääomastanne. Verratkaa taas siihen työmiehen toimeentuloa, joka on muutamissa ruoka-aterioissa ja vaaterievuissa.

GARP. Hyvä! Meidän toimeentulomme on kädestä suuhun ja hyvin lyhyellä välimatkalla.

GARP. Minä puhun vaan yleisesti. — Jos sitten mennään tarkastamaan tehtaan kaunistettuja ympäristöjä. Oletteko pannut muistiinne, montako tuhatta on sinne uhrattu? Tosi kyllä, ei tarpeettomasti, mutta ennenaikaisesti, sillä jos vertaatte työmiesten hökkeleitä noihin kaikellaisiin istutuksiin, niin huomaatte, että toisen kustannuksella on viety toista eteenpäin.

AHLSTRAND. Tehän olette oikein parlamenttaarinen, hyvä Garp! — Minä sanon teille suoraan, että minä en suvaitse esitelmiä. Sanokaa minulle ainoastaan mitä te vaaditte, niin vastaan minä siihen.

GARP (Ottaa taskustaan paperin.) Tässä ovat kaikki ehdotukset lähemmin suunniteltuina.

GARP. Pääasiallisesti ovat meidän vaatimuksemme tähdättyinä 20 prosentin palkankorotukseen.

AHLSTRAND (Vakavasti.) Riittää! Edellisinä vuosina, parempien aikojen vallitessa ajattelin minäkin osallista palkankoroitusta, erittäinkin muutamilla aloilla. Mutta se oli minun onneni, etten sitä tehnyt. Nyt olisin saanut sitä katkerasti katua. Minä ja te saamme tällaisina aikoina kiittää onneamme, että pysymme pystyssä ja kiittää, että saamme pitää sen toimeentulon mikä meillä on.

AHLSTRAND (Tiuhasti,) Mestari Garp! Minä ehdottaisin, että te jättäisitte toimenne tehtaassa. Te olette jo vanha mies ja —

GARP. Hm! Se oli jotenkin selvä huomautus. Mutta minulla ei ole oikeus tällä kertaa puhua siitä. Työväen kokous on päättänyt —

GARP. Viime sunnuntaina. Se päätti, että kaikki työ lakkautetaan heti, jos te annatte kieltävän vastauksen.

AHLSTRAND. Mitä? Työlakko! — Oletteko te järkenne menettänyt? Ettekö te vastustanut sellaista hurjaa, typerää päätöstä?

AHLSTRAND. Mies! Uskallatteko te seistä minun edessäni ja sanoa tuota! Oletteko te rohjennut suostua sellaiseen hulluuteen? Rohkenetteko myöskin ottaa omalletunnollenne seuraukset? (Ääniä kuuluu ulkoa.)

AHLSTRAND. Tiedättekö mitä, mestari Garp? Minä olen aivan kuin puulla päähän lyöty. Jos joku muu olisi tullut luokseni samalle asialle, olisin sen ymmärtänyt mahdolliseksi. Mutta tätä minä en ymmärrä. Minä en ymmärrä, että te —

AHLSTRAND (Kiivaasti.) Niin — te! (Äänettömyys.) Te otatte ajaaksenne koko joukon puolesta sellaista asiaa, jossa teidän ensimmäisenä tulisi seistä minun rinnallani, minun ja tehtaan puolella.

AHLSTRAND. Asia on sama, kuin ennenkin. Minä olen sama, tehdas on sama ja te olette sama. Ennen olimme me kolme aina yhtenä miehenä. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Jo 30 vuotta olen luottanut teihin aivan kuin itseeni. Monessa asiassa enemmänkin. Ja tätä luottamusta ette ole kertaakaan pettänyt. — Voiko enään ajatella mahdolliseksi — ette kertaakaan?

GARP. Voi — ajatella. Minä en silmänräpäystäkään ole vilpistellyt tehtävissäni.

AHLSTRAND. Siksipä tämä onkin niin odottamatonta — niin peräti mahdotonta mieheltä, joka on aina palvellut minua uskollisesti.

GARP. Uskollisesti kyllä palvellut. Mutta minä en ole ollut teidän orjanne. Minä olen palvellut aatettani, enkä teitä. Minä olen tehtaan eduksi tehnyt kaikki voitavani, sen kehitykseksi uhrannut koko elämäni, voidakseni kerran tuoda esiin uusia vaatimuksia, nousta teitä vastaan, jos tarvitaan. Tässä on ollut periaate —

AHLSTRAND. Sosialistinen periaate hurjimmassa äärimmäisyydessä! — Onko teiltä itseltä mitään puuttunut? Tai puuttuuko nyt? Olette aina saanut määrätä oman palkkanne — saatte nytkin —

AHLSTRAND (Tarkastelee- Garpia mietteissään.) Miksei myöskin useammanlaatuisia omiatuntoja! (Kävelee ympäri.) Voisi koettaa — hm — (Aikoo sanoa jotain Garpille. Jää katsomaan Garpia sivulta.) Kun vaan ei — tosiaan, kun vaan ei — (Kävelee ympäri. Pysähtyy äkkiä — ottaa kiinni otsastaan, ajattelee, aikoo kääntyä mennäkseen perälle, mutta jää paikalleen.) Hm — hm — hm! (Yhtäkkiä päättävästi.) Se käy (Menee verannalle.) Hyvää huomenta, ystävät! Minä olen ihan hämmästynyt siitä päätöksestä, jonka mestari Garp on ilmoittanut teidän tekemäksenne, koskeva palkankoroitusta juuri näinä ahtaina aikoina. Minä en usko, että te miettimällä ja tositarpeen pakoittamina omintakeisesti olette ryhtyneet tähän asiaan, vaan uskon kernaammin, että yllyttäjät —

ERÄS ÄÄNI. Missä on mestari Garp? Hänellä on puhevalta. Me yhdymme kaikkeen, mitä hän sanoo ja päättää.

AHLSTRAND (Tulee kiivaasti alas.) Enkös sitä arvannut! Te, te yksin olette pää tässä jutussa! (Alfred ja Sigrid tulevat verannalle.) Te olette kiihoittanut heitä, muuten eivät he antaisi teille rajatonta toimintavaltaa. Kyllä minä nyt ymmärrän, mikä mies te olette. Teihin on tarttunut uudet virtaukset, niinkuin myrkky. Te olette ne omistanut, vaikka ette niitä ymmärrä. Te olette saanut ylpeyden kuumeen ja tahdotte esiintyä johtajana, vaikka ette siihen pysty. Äh! Sellaista typeryyttä! Koetetaanpas, kumpi meistä voi enemmän vaikuttaa heihin — te, taikka minä (Aikoo perälle, mutta huomatessaan Alfredin ja Sigridin saa uuden ajatuksen. Pysähtyy — kääntyy ympäri — katsoo Garpia.) Ehkä —

AHLSTRAND. (Seuraa entistä ajatustaan.) Ehkä — (Kääntyy perälle.) Tulkaa lähemmäksi! — Tässä näette heti kaksi ihmistä, joitten onnellisuuden te revitte sirpaleiksi. Toinen on oma poikanne ja toinen on minun tyttäreni. Tämä suhde on nyt loppunut. Lapset saavat kärsiä isäinsä tähden. Sigrid! (Ottaa häntä kädestä.) Poistu täältä, Sigrid!

AHLSTRAND. Poistu! Minä tulen heti perässä (Sigrid menee nyyhkien.) Alfred! Sinä näytät hyvin hämmästyneeltä ja siihen sinulla on syytäkin. — Tässä seisoo sinun isäsi, joka vanhana miehenä on kylliksi poikamainen ja lastansa kohtaan kylliksi petomainen, väliäpitämättömästi saattaakseen sinut onnettomaksi. Ei koskaan voi tulla kysymykseenkään, että minun tyttäreni joutuisi vaimoksi miehelle, jonka isä on noussut tällä tavalla minua vastaan. Joka tällä tavalla voi leikitellä monen sadan ihmisen asemasta ja toimeentulosta. Joka tällä tavalla voi herättää kapinallista henkeä ympärilleen, käsittämättä, että hän myrkyttää ilmankin, jossa hän liikkuu. Hyvästi, hyvät herrat! Nyt tahdon puhutella tovereitanne — mestari Garp! (Menee verannalle.) Kaikki, jotka eivät tyydy entisiin ehtoihin, ovat heti vapaat tehtaan palveluksesta ja saavat mennä konttooriin nostamaan sisällä olevan palkkansa.

ALFRED (Vaitiolon jälkeen.) Vai niin, isä! Tämän te teette minulle! Ei, älkää menkö! Meidänkin keskenämme pitää selvittää tämä asia.

ALFRED. Jos ei paikka ole oikea, niin on aika sitä sattuvampi. Meidän tiemme ovat olleet eroitetut jo kauvan. Ettekö te koskaan ole aavistanut, että ne kerran taas yhtyisivät? Nyt ne ovat yhtyneet. Nyt on tullut ratkaiseva hetki. — Minä tunnen teidän itsepintaisen, jyrkän katsantokantanne. Se antaa minulle oikeuden sanoa teille, että te olette tämän työlakon suunnittelija. Te olette kylmäverisesti seurannut aatettanne, jonka pidätte oikeana. Mutta minä kysyn teillä, eikö jo näkemänne seuraukset ollenkaan koske teidän sydämmeenne? Isä, vielä on aika peräytyä. Antakaa tunteillenne valtaa älkääkä silmittömästi seuratko kunnianhimonne viettelystä! Jos ette minusta välitä, niin ajatelkaa tuon nuoren tytön kohtaloa. Jos ette välitä hänestäkään, niin ajatelkaa, että mahdollisesti saatatte satoja perheitä työttömiksi, leivättömiksi. — Te ette vastaa? Tässä on juuri se kysymys, joka on meidät eroittanut, Te uskotte, että työväen tilan parantaminen ja tasa-arvoiseksi tekeminen voi käydä tuollaisilla äkkinäisillä rynnäköillä, joiden yllykkeinä on ainoastaan tieto ala-arvoisuudesta ja joiden voimana on sydämmettömyys. Mutta sivistys, te ette ollenkaan ota sitä vaakalautaan. Te kohotatte kaikki työmiehet teidän rinnallenne sentähden, että he ovat työmiehiä, ja itsenne kohotatte taas muitten rinnalle sentähden, että luulette olevanne siihen oikeutettu enemmistön nimessä. Teidän punnitustapanne on miesluku.

GARP. Tuollaisilta vastaväitteiltä olen jo monta kertaa purrut pään poikki. Toimeentulo — toisin sanoen, palkankoroitus on ensimmäinen ehto työmiehen sivistykseen.

ALFRED. Ja tämän tarkoitusperän nojalla olette te valmis kukistamaan mitä eteenne sattuu. Sydämmellisyys on heikkoutta ja tunteet ovat tuulahduksia teidän mielestänne. Niin olette aina sanonut.

ALFRED. Mutta uskotteko te, että elämän katkeruus on todellakin kokonaan haudannut teidän tunteenne? Ettekö koskaan elämässänne tulisi katumaan sitä, että olette oman poikanne saattanut onnettomaksi? — Ehkä ette. Teidän vaitiolonne todistaa sitä.

ALFRED. Oikea poika kai sentään, mutta ehkä en teidän mielenne mukainen poika. Ja miksi minä en sitä ole ollut? Minulta ainakaan ei ole puuttunut rakkautta teihin. Mutta sen te aina olette työntänyt halveksien luotanne.

ALFRED. Niin olette usein vastannut, sekä äitivainajalle että minulle. Äidistä sentään lopulta piditte. Hän oli viisas nainen, joka tunsi kohtalonsa sidotuksi mieheensä ja näki parhaaksi puolustaa teidän yksiviivaisia mielipiteitänne. Tottuipa lopulta — ehkä naisellisesta vaistosta — kiihottamaankin teitä.

GARP. Hän ja minä olimme yksi. Mutta sinä olet aina tehnyt parhaasi kotirauhan hyväksi — omalla tavallasi! (Nauraa ivallisesti.) Niinkuin nytkin!

ALFRED. Aina sama juttu! Minun olisi pitänyt jäädä työmieheksi. Teidän mielestänne tein minä rikoksen koko luontoa vastaan, kun jatkoin opinnoitani ja tahdon "päästä herraksi", kuten te aina olette ivalla kutsunut minun pyrinnöitäni.

GARP. Jos työmiehen pojasta vahingossa tuleekin herra, niin pitää hänen korjata erehdyksensä antautumalla työväen aatteen ajajaksi. Sitä sinä et koskaan ole ymmärtänyt. Siksi minäkään en tahdo ymmärtää sinua.

GARP. Äh! (Katselee Alfredia.) Sinähän olet mahtava miehen alku! Ei puutu enään muuta, kuin itkun ulina ja voivotukset. Hyi!

ALFRED. (Pitkän vaitiolon jälkeen.) Hyvästi sitten, isä! Tässä eroavat meidän tiemme nyt — ijäksi.

GARP. Mahdollista kyllä. Sentähden sanon sinulle vielä kerran, sinä et käsitä näitä asioita. Sinä et ole työmies, etkä ymmärrä missä määrin meidän vaatimuksemme ovat oikeutettuja, tai ei. Siitä en sinulle voi puhuakaan. Mutta on olemassa eräs toinen asia, jota sinä rehellisen miehen poikana ymmärtänet paremmin. Se toinen on kunnia. Ajattele, että minä, vakuutettuna asiani oikeudesta ja kohtuullisuudesta, olen uskaltanut ensimmäisenä julkilausua toivomukseni tovereilleni. Ja ajattele, että minä olen saavuttanut heissä vastakaikua aatteilleni. Ajattele vielä, että he, kaksi sataa miestä, ovat uskoneet minulle asiansa, jonka ajamisesta heillä on takauksena minun kunniani — kunniani, joka ei olisi penninkään arvoinen sen jälkeen, kun saisivat tietää minut petturiksi. Ja millä tavalla petturiksi? Petturiksi siitä syystä, että minun poikani pyrkii rikkaisiin naimisiin, joka heidän käsityksensä mukaan minuakin hyödyttäisi. He sanoisivat minua konnaksi, joka itsekkäistä syistä on pettänyt yhteisen asian. Voisitko sinä olla poika sille isälle, joka ei uskaltaisi enään näyttäytyä kadulla, eikä esiintyä muiden joukossa.

ALFRED. Tämä on katkeraa. Ja tähänkö päämäärään piti teidän sosialisuutenne johtuman! (Katselee hellästi isäänsä.) Isä! — Isä! Tuossa seisotte te horjumattomana ja voitonvarmana rakentamassa muitten ihmisten, ventovierasten ihmisten onnea ja tulevaisuutta. Jääkylmänä te sitä rakennatte. Ja samalla jääkylmällä mielellä uhraatte oman poikanne onnen ja tulevaisuuden — oman poikanne, joka on kuitenkin teidän omaa vertanne ja lihaanne ja jota te kuitenkin olette kerran rakastanut. — Nyt te seisotte ehkä minun tulevaisuuteni mestauspölkyn vieressä, katselemassa toimitusta vallan tunteettomana. — Miksi siis oman henkenne uhalla tartuitte voimakkaalla kädellä väkipyörän hihnaan ja estitte minut poikapahaisena musertumasta tehtaan hammasrattaisiin. Miksi sen teitte? Silmänräpäyksen kärsiminen pienelle, avuttomalle olennolle olisi estänyt nämät murhaavat tuskat ainakin kahdelta ihmiseltä. Miksi uskalsitte oman kalliin henkenne mokoman roskan tähden? Mikä antoi teille jättiläisen voimat? Mikä antoi teille harvinaisen sitkeyden ja kestävyyden, kun kannoitte minut pyörtyneenä kotia asti, vaikka pelastustyössä taitoitte toisen käsivartenne? Sitäkö varten teitte tällaisia hämmästyttäviä töitä, joita vuoskymmeniä kertoillaan, että nyt saisitte minut henkisesti surmata oman väkipyöränne voittokulkuun? Isä — tämä on luonnotonta. Olenhan minä kuitenkin teidän oma poikanne, joka taas on hengenvaarassa, taas hukkumaisillaan. — Mitä merkitsee teille muutamien ihmisten kymmen-penniset, jos te hankitte ne oman verenne kustannuksella. Ovatko nuot sadat vieraat teille enemmän, kuin oman itsenne eläminen onnellisissa jälkipolvissa?

SIGRID (Tulee oikealta. Juoksee Alfredin kaulaan.) Alfred, Alfred. Minä en tahdo luopua sinusta. Kuuletko, sinä et saa minua hyljätä! — Isä sanoi, että hän antaa minulle kirouksensa, jos minä en tottele. Mutta en minä sellaista ymmärrä. Vastikään hän sanoi ihan toista. Minä en käsitä, että näin yhtäkkiä —

SIGRID (Menee Garpin luo.) Mestari Garp! Mitä kauheata te isältä vaaditte? Sanokaa, mitä se on? Ettekö te voi peruuttaa vaatimustanne, kun näette miten se tuottaa onnettomuutta? (Ottaa Garpia kaulasta.) Isä Garp! Enkö minä aina ole pitänyt teistä, aina ollut teille hyvä? Mitä pahaa olen teille tehnyt ja mitä Alfred on tehnyt, koska ette ollenkaan välitä meistä? — Muistatteko miten hyvä te aina ennen olitte, kun olin pikkutyttönä? Silloin taluttelitte minua ympäri tehdasta ja näyttelitte minulle kaikkea. Ja nyt, kun minä olen kasvanut isommaksi, hylkäätte te minut. Onko se sentähden, että minä rakastan Alfredia? Vihaatteko te häntä niin kovasti?

SIGRID. Neiti! Sanokaa Sigrid, niinkuin ennenkin! Olemmehan nyt vielä lähempänä, kuin ennen. Rakastanhan minä teitäkin, rakastaessani Alfredia.

GARP. En minä Alfredia vihaa, vaikka erimielisyys onkin kylmentänyt meidän välimme.

SIGRID. Sellaista minä en ymmärrä. Se ei ole luonnollista! Minä tiedän vaan, että Alfred rakastaa teitä. Rakastaa kaikesta sydämmestänsä. Sen hän on monta kertaa minulle sanonut. Ja minä rakastan myöskin teitä. Rakastan, kuin toista isääni. Sehän on ihan luonnollista. Eikö siis myöskin ole luonnollista, että te rakastatte meitä molempia? Isä Garp! Sanokaa että rakastatte, sanokaa! Ettehän te muuta voi, ettehän? (Heittäytyy Garpin kaulaan.)

AHLSTRAND. No, miksi vielä olette täällä? Mitä vetelehtimistä tämä on?
Kuulittehan päätökseni — tai ehkä jo viisastutte, ehkä peräännytte?

AHLSTRAND (Kavalasti.) Mestari Garp! Te olette ollut minun työtoverini jo 30 vuotta. Ja mikä vielä enemmän, minun ystäväni. Menkää nyt tehtaalle ja ilmoittakaa, että minä en voi suostua teidän vaatimuksiinne. Minä en voi. Sanokaa se! — Tämän jälkeen minulla ei ole muuta tekemistä teidän kanssanne. Ja te Alfred, tyytykää kohtaloonne! Te olette kuullut viimmeisen sanani.

AHLSTRAND. Ei sanaakaan, lapseni! Valitse vanhempiesi ja sulhasesi välillä — sen olen jo sanonut.

GARP. Herra patruuni! Tämä on liian kova kokemus noin nuorille ihmisille. Se on — minun syyni, eikä hänen, Alfredin. Minä olen koko miehuuteni ajan elänyt aatteessani vaan järjellisesti, ottamatta ollenkaan lukuun sydäntä — sitä olen halveksinut — hän on ollut sydän — hänellä on äitivainajansa luonne — minä olen toista maata, kuin ne molemmat — minä ehkä olen yksipuolinen — minä — poikani Alfred — (Antaa Alfredille kätensä.) Alfred — poikani!

AHLSTRAND. Kas noin — kas noin (Hätäillen.) Mamma ja te lapset, poistukaa hetkeksi tuonne sivuhuoneesen! Kas niin. Menkää! — No, no! Ei mitään erityistä. Me ratkaisemme tämän asian mestari Garpin kanssa. Me kaksi näitä ymmärrämme. Pitäkää hetkisen seuraa toisillenne! (Rouva, Sigrid ja Alfred menevät.) Istukaa, Garp! Puhelkaamme asiasta rauhallisesti! Tässä on kysymys vaan afääristä. Ratkaiskaamme se siis kuten afäärikysymys! Tyyneesti ja rauhallisesti. Koko jutun ratkaisu riippuu siitä, että te uskotte mitä minä tulen sanomaan.

GARP. Ja myöskin siitä, että te uskotte mitä minä sanon. Meidän vaatimuksemme —

AHLSTRAND. Niinpä niin, tietysti. Ainahan minä olen teihin luottanut. Etupäässä teihin. — No niin! Nyt on kysymys kohdistettava yksinomaan ja ainoastaan tähän uuteen, suureen tilaukseen. Sen onnellinen täyttäminen tulee vakaannuttamaan tehtaani tulevaisuuden. Mutta kaikki on laskettu nykyisten palkkasuhteitten mukaan. Tilaus-sitoumus tulee kestämään parisen vuotta ja —

AHLSTRAND. Malttakaahan! Tämän tilauksen hyvin täyttämisestä riippuu koko tulevaisuus —

GARP. Jos tahdotaan saada työ hyvin tehdyksi, niin pitää työväki pitää tyytyväisenä.

AHLSTRAND. Sitä tarkoitankin. Mainitsemani ajan jälkeen olen valmis keskustelemaan —

AHLSTRAND (Hetken vaitiolon jälkeen.) En. Jos teette työlakon, annan minä liikkeen seisahtua. Hankin uutta työväkeä ja alan alusta.

AHLSTRAND. Ei siis maksa vaivaa jatkaa keskustelua. — Te olette eroitetut toimestanne. Tyttäreni ei mene poikanne kanssa naimisiin. Loput hoitakaa miten tahdotte! Työlakolla saatte satoja ihmisiä leivättömiksi, poikanne ja minun tyttäreni onnettomiksi, mutta ette etuja työmiehille. Peruuttamalla vaatimuksenne pysyy työväen tila ennallaan, leipää ja lämpöä on kaikilla ja lastemme onni on taattu. Näin on asia todellisuudessa. Olkaa nyt viisas!

GARP. Totuus, totuus! Sanokaa minulle totuus! Ettehän te voi liikettä seisauttaa?

AHLSTRAND. Jos te sitä epäilette ja olette kyllin uskalias kokeilemaan, niin tehkää se! Kun työväki näkee, että sen voin, ryhtyy se työhönsä, mutta lapsemme eivät tule onnellisiksi. Vielä kerran — olkaa viisas!

GARP (Melkein itsekseen.) Tässä sitä nyt ollaan! Aina olen pelännyt tunteitten vaikutusta. Minä olin sortumaton, kun elin vaan aatteissani. Mutta nyt — oh, mestari Garp! mitä teet sinä nyt?

AHLSTRAND. Ei oikeastaan. Kaikissa tapauksissa eroatte te tästä päivästä alkaen tehtaan palveluksesta ja asetutte johonkin toiseen toimeen, tai asutte poikanne luona, miten haluatte. Teiltä ei tule mitään puuttumaan.

GARP. Minäkö eroaisin tehtaasta? Erotettaisiin! Minä, joka olen elinaikani tehnyt työtä voimieni takaa tehtaan eduksi. Tässäkö on sitten kaiken loppu? Tässäkö se päämäärä, johon olen pyrkinyt?

AHLSTRAND. Teidän hyviä palveluksianne tehtaan eduksi en tule unohtamaan. Siitä voitte olla varma. Siinähän on kauniisti saavutettu päämäärä.

GARP (tuijottaen eteensä.) Minun päämääräni oli toinen, kaukaisempi. Minä tahdoin tehtaan hyvillä asioilla saavuttaa työväelle mitä mahdollisimpia, hyviä etuja. Mutta nyt on — kaikki rauennut.

GARP (Vavahtaa.) Herra patruuni! Te ymmärrätte — te kyllä käsitätte, te — oh! en tiedä mitä sanoisin — minä pyydän — te voitte kyllä, jos tahdotte — suostukaa edes osalliseen korotukseen — suostukaa — ottakaa minun palkkani —

GARP (Koleasti.) Sitten — sitten — Jumalan nimeen! Minä liityn noihin uhalla kaiken — taistelen ja sorrun heidän kanssaan — minä —

AHLSTRAND. Mestari Garp! Jo on aika lopettaa! Jos vielä uskallatte kiihottaa ainoatakaan miestä, ilmoitan heille heti teidän erottamisenne ja samalla sen horjumattoman päätökseni, että jokainoa, joka uskaltaa teihin liittyä, on armotta menettänyt paikkansa tehtaassa nyt ja vastaisuudessa. Ne taas, jotka eivät sitä tee, tulen palkitsemaan monenkertaisesti. Olkaa varma, että suurin osa heistä on liian suuria raukkoja, tai sanokaamme liian viisaita, kannattaakseen teitä. Ja muistakaa — minä sanon sen teille viho viimmeisen kerran, koko jutussa te ette voi tehdä muuta, kuin kaksi asiaa, joko rakentaa, tai sortaa lastemme onnen. Muistakaa, se on ainoa, mitä te voitte! Siis — olkaa viisas!

GARP (Ankaran taistelun jälkeen.) Minä olen vanha mies — olen jo aikani elänyt — minä voin poistua — poistua Alfred-poikani eduksi. Kyllähän se tuntuu vähän katkeralta noin yhtäkkiä uhrata vuosikausien toivon ja vakuutuksensa ja — kunniansa. Mutta minä olen vanha mies, niinkuin sanoin. Ehkä minä en niitä sellaisia tarvitsekaan.

Ja lapset — rakastakoot ja tulkoot onnellisiksi! Jumala suokoon, ettei heidän tulevaisuuttansa koskaan himmentäisi se kallis hinta, jolla ovat sen saavuttaneet (Sortuneena.) Minä luovun vaatimuksistani. Ja ne — ne toiset luopuvat myöskin — kun kerran minä — kun kerran mestari Garp on peräytynyt (Heltyneenä.) Nyt lähden minä täältä petturina ja konnana — siirryn johonkin loukkoon, jossa ei kukaan voi sylkeä minua silmille ja sanoa, että minä — (Itkemäisillään, mutta pakoittaa itseään.) Sen totuuden minä kuitenkin vielä sanon teille, patruuni, että työväen tila on parannettava. Ja kerran se on tehtäväkin. Tehkää tekin se puolestanne, niin pian kuin — voitte. Siinä teette ainoastaan velvollisuutenne ihmisenä. — Ja nyt — mestari Garpia ei enään ole olemassa (Aikoo mennä.)

GARP (Kiivaasti.) Ei, ei! — Tällaisia asioita minä en voi vahvistaa kädenlyönnillä (Tukahutetusti.) En.

SIGRID (Tulee pelokkaana. Häntä seuraa rouva ja Alfred.) Ettekö mestari
Garp? Ettekö isä?

ALFRED (Garpille.) Saanko kiittää teitä, isä? (Ottaa Garpia kädestä, mutta Garp ei sitä huomaa.)

AHLSTRAND. No, saman tekevä! — Tulitte parhaaseen aikaan. Mestari Garp ei enään tule tehtaalle. Te voitte ainakin vastaiseksi ottaa hoitaaksenne Garpin tehtävät (Tehtaalainen kumartaa.) Nyt voitte kiirehtiä toisten jälkeen ja ilmoittaa työväelle, että minä en voi suostua vaatimuksiinne, ennenkuin vähän tuonnempana (Tehtaalainen tekee epäröivän liikkeen. Katselee Garpia.) Siitä olemme sopineet mestari Garpin kanssa. Enkä muutenkaan tahtoisi enään tästä asiasta puhuttavan, koska tänään vietämme tyttäreni Sigridin ja tohtori Garpin kihlajaisia. Ilmoittakaa tämä tehtaalaisille ja sanokaa, että saavat tämän päivän vapaapäiväksi kahdenkertaisella palkalla. Illalla kokoontukoot juhlimaan huvilan puistoon!

TEHTAALAINEN (Tyytyväisenä.) Minä kiitän kaikkein puolesta ja onnittelen herrasväkeä! (Garpille.) Iloisella soitolla piti annettaman kaikille tieto asian onnistumisesta. Soittokunta on paviljongissa ja odottaa merkkiä. Onko annettava?

SIGRID (Riemuissaan.) Soittokunta! Tietysti! (Juoksee verannalla.)
Heleijaa! (Heiluttaa nenäliinaa.) Soittakaa! Soittakaa! (Tulee alas.)
Äiti, saanko itse johtaa juhlavalmistuksia? Saanko?

TEHTAALAINEN (Toimessaan.) Minä riennän toimittamaan patruunin käskyjä.
Hyvästi, herrasväki! Hyvästi mestari Garp!

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MESTARI GARP ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Mestari Garp

MESTARI GARP

KAARLE HALME

HENKILÖT:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE