The Project Gutenberg eBook of Lauluja ja runoelmia This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Lauluja ja runoelmia Author: Ilmari Kianto Release date: September 10, 2024 [eBook #74396] Language: Finnish Original publication: Porvoo: Werner Söderström, 1900 Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULUJA JA RUNOELMIA *** LAULUJA JA RUNOELMIA Kirj. Ilmari Calamnius [Ilmari Kianto] Porvoossa, Werner Söderström, 1900. SISÄLLYS: Tuohitorvi 1-40. Soipa keli. Erämaan puut.. Marmoripatsas. Vanhalla vintillä kummittelee. Aavikko. Kolkuttaja. Minä uhmasin olla jumala. Unissakulkija. Elon malja. Pohjanpalo Revontulten leikki. Pohjantuli. Tammikuuntunnelma. Posti. Vanha kannel. Rukoussunnuntaina 26/2 1899. Ellös surko Suomalainen. Kellojen soidessa (Helsingissä). Laulajan tervehdys. "Olkoon niin!" Kotimaan hymni. Kevätsade. Saaristossa keväällä 1899. Ne tahtovat. Panettelijalle. Oulunjärvellä. Tulva. Suomen enkeli. Mistä tulee Pohjan lasten polku? Kuva Kiantajärveltä. Oi väärin, väärin! Kulki Suomessa soturi. Suomenkielen riemulaulu. Te piirtäkää lehdille historian! Iltahyräily eräässä Lönnrotin keinutuolissa. Vielä huokuu Ilkan henki... "Eläköön Suomi!" Pirulinna. Daavid. Laulu Suuresta Lännestä. Loppuruno. Tuohitorvi "Rallilla ja laululla oon aikani kuluttanut, Helluni sievä käytös on mun mieleni huvittanut..." (Inkeriläisestä laulusta). 1 Turlita, turlita tuohitorveen — tahdotko tyttö sä kuulla? Soitanko, soitanko pienen polskan sydämmellä ja suulla! Käki se hongassa helskyttää, vaan kukko se aidalla huutaa — Istuppas impi sun luhtisi laitaan ja heitä se heiluva luuta. Ja tuohesta torven ma tekasin tuolla laaksossa kulkeissani Jos sinä olet se oma kulta, niin kiiku mun polvellani. Ja poika se on kuin pohjanpalo ja tyttö kuin illanrusko — Annanko laulaa sen sinisen linnun, jos et sä muuten usko? Turlita, turlita tuohitorveen — heleä on herjalla ääni, Tämänpä poijan torvi se kuuluu kolmen kirkon lääniin! 2 Voi sua paju, punapaju pienen puron partahalla... eikö sua paju rukka pakkasessa palele? Kestä, kestä keväthankiin että lämmin ilman läikkä nuorta rintaas suuteleisi, urpus jälleen aukaseisi! Sitten solmin oksistasi seppeleisen ruskeaisen, kullalleni kantelen sen kesän ensi enteheksi. 3 Sain minä kiinni lintusen ja laulatin kämmenellä Ei minun kultani vanha oo, se on toiselta kymmeneltä. Katajassa kaunis marja, tuo tuli poimituksi — Niin se tämä pikku tyttö tuli huomatuksi. Punainen tuli sammalessa salaisesti hiipii — Minun kultani veitikka on ja kaulaankin se kiipii! 4 Kas kuinka kirkkaasti aurinko paistaa kotikuusten latvaan, Latvat ne häilyy, räystäät ne tippuu, Hanget ne lähtee matkaan. Kevät, kevät, jo sinun henkes tunnen ma ilman teillä, Hajusi hienon havupuissa, soittelos seljänteillä! Pikkulinnut ne piiskutellen erämaihinsa lentää: "Täällä me olemme syntyneet ja täällä on kotimme sentään!" Laula, laula laakson lintu viserrä entislailla, Kevät se tulee, etelästä tuulee, tuoksu jo tuntuu mailla! 5 Poljen jalkaa ja laulun laitan tän kylän tyttäristä, Monta on siellä kaunista, vaan Annipa armain niistä. Anni se armain kuljetti mun sen viheriän niityn laitaan, Kuiskasi hiljaa hilpeä tuo: "mepä ystävät olla taitaan!" Niin ystäväthän me olemme, sitä eihän auta nyt kieltää, Ja emmepä enää palata voi tältä rakkautemme tieltä! 6 Mikä siellä sydänyöllä honkapuissa paukkuu? hiidetkö ne hirnuvat, vai koiratko ne haukkuu? Jos sinä olet hiiden hirmu. tule ulos sieltä, Mull' on matka kullan luo, enkä mä väisty tieltä! Tämä poika, uljas poika, piruja ei se pelkää, Vielä on virsta kangasta ja toinen on järven selkää. Tämä poika, uljas poika, hiihtelee ja laulaa, Metsä se on niin pimeä ja paholainen nauraa. Naura piru, hauku piru, puita paukuttele — Etpä nuorta rakkautta multa säikyttele! 7 Avaa impi ikkunasi, avaa hiljallensa, Ettei kuulis kylän ämmät koirankorvinensa. Nosta lilja liepehelle ettei katkeaisi, Laske tänne kaulahelmet että kiinni saisin. Hiljaa, hiljaa — tällä lailla taivaaseen nyt kiivin. Tällä lailla, nuori poika, lennän lemmen siivin! 8 Kultani koti ja kukkaistarha ne pilkoittaapi tuolta, Punainen silta on puolitiessä ja korpi on kahta puolta. Tule sinä kultani illalla sen punaisen sillan laitaan: Viimeisen kerran, viimmeisen kerran toistaan nyt nähdä taitaan. 9 Helluni mulle kirjoitti ja mainitsi rakkauttansa, Vaan kuinkas taidan uskoa sitä hulivili-luontoansa? Helluni lieppaa Helsingissä ja näkee se siellä muita, Voiko mun helluni vastustaa noita maaliman viekasteluita? Helluni on niin kaunis ja nuori ja herkkä kuin haavan lehti — Ei minun helluni muistakkaan mikä vala me täällä jo tehtiin. Hellulleni minä kirjan laitan että voi kun on ikävä mulla, Et sinä saa mua jättää näin, sinun täytyy takasin tulla! 10 Minä hiihtelin aamuruskon aikaan noita Yliperän rantoja kohti, Ja se aamu oli pakkanen ja raikas ja kuu yli hongikon hohti... Ja ne kuuset, jotka korvessa kasvoi, nepä rasahteli paukahdellen, Ja ne jäät, jotka järveä kattoi nepä jylisivät ulvahdellen... Ja katso: yli huurteisen metsän tulenpalavana aurinko nousi, Ja minä muistin sen mennehen kesän, kun ystäväni sivu tästä sousi! 11 Tän kylän tyttäret kantoivat mun päähäni vihreän ruunun, Kun minä poloinen polvistuin, niin lentivät aivan suuhun. Kyllähän suutelo suloinen on, jos vain se on vaaratonta, "Mut teillä on vehkehet viekkahat ja teitä on liian monta!" 12 Raitilla on rallatus ja Iiklatus ja laulu, posetiivit soittelee ja kuuluu poikain nauru. Eihän täällä siivon likan sopis oleskella, Siivon likan asia ois kainosti kuleskella. Tääll' on leikki levoton ja juopporallin pauhu, Hoiperrus ja hoijakat ja sikarien sauhu. Lähetään jo kulta pois ja palatahan pikaa, Ettei ottais hienot helmat markkinoilta likaa! 13 Kulta läksi lietsuhun ja meni kyliin yöksi Mitäs ottaa tyttö rukka itselleen nyt työksi? Minun kultani ryyppäilee ja paitansakin pelaa, Neljän kuninkaan lakikirjaa se minun kultani selaa. Eikös mammas varottanut "Älä sie pelaa!" Varotti hän varmasti, mut sie vain laulat: helaa Laula sie ja rallita ja korttiakin heitä: Annan sulle sormuksen ja erokahvit keitän! 14 On niitä muitai hyviä kuin tuo Koivulan kaunis Katri — Sun helialiraa, minä laulelen vaan: kuin Koivulan kaunis Katri! Ja älä sinä niskojas nakkele, vaan ole sinä siivommalla — Sun helialiraa, minä laulelen vaan: että ole sinä siivommalla! Ja muistatkos sinä sitäkin iltaa kun suuta ma suikkasin sulle? Sun helialiraa, niin muistele vaan: kun suuta ma suikkasin sulle! Ja silloinhan sinä olitkin kuin heiluva nurmen heinä — Sun helialiraa, ihan tosiaan: kuin heiluva nurmen heinä! 15 Uljaat poijat ne purjehtii keskeltä järven selkää, Vaikka se myrskykin möyryten käy, eivät he aaltoja pelkää! Uljaat poijat ne uljailee sillä uljaalla luonnollansa: Seilit kallella, nuorat tallella — tyttö polvellansa! 16 Lähtään nuoret niitylle, jo päivä kulta paistaa, Pääskyt jo laulaa, kellot jo kalkkaa, nurmen helmet ne loistaa! Niin on nuorten sydämmet kuin kesäaamun mieli: Poika se on kuin airon loiske ja tyttö kuin linnun kieli! Ei oo poika leppäpehko eikä varvan lastu — Eikä ne joka joutamasta tytön silmät kastu! Suomenniemi, Suomenniemi, eikös kelpaa kiittää, Haravat heiluu, sierat soittaa, viikate luhtaa niittää! 17 Hurjalla, hurjalla hengellä ja nuorella sydämmellä — Niillä ma kultani linnasta ryöstän ja aijon kiidätellä. Kavion kapse ja kannushelske yössä saapi soittaa — Eikä se tuimin tuulikaan mun kulkuain voi voittaa! 18 Soita sinä Suomen impi sillä heleällä kantelella, Niin ne Pohjan poikaset sua raskii rakastella. Suomen poika, sarkanuttu, ei ole herrain pilkka — Sarka on Suomen panssari, josta nuolet tylsinä kilkkaa. Ja keikariherrat ne luulivat sillä hienoiksi tulevansa, Kun oli vaate verasta ja ruotsi huulillansa. Ei se ole oikea, joka saksallansa solkkaa, Kun se Oulussa oleksii ja tanssii Suomen polkkaa. Ei se ole oikea, joka kylän tieltä hylkii, Sillä on veri vierasta ja sydän pitkin kylkii. Se se onpi oikea, joka rakkautensa näyttää, Antaa arvon totellei, vaan suomenkieltä käyttää. Soita sinä Suomen impi sillä äitisi kantelella, Niin ne poijat muistelee sua sotatanterella. 19 Ja Tonavan aallot ne tanssivat niiden kukkarantojen kautta, Vaan Pohjan koskissa hyppelee se poikain tukkilautta. Hei Unkarin poika se pustallansa orhin seljässä kiitää — Vaan Suomen poika se suksillansa tunturin harjoja liitää! Ja jos minä pääsisin Unkariin siihen kuninkaan viinitarhaan, Niin hilssulleni minä laittaisin sen viinirypäleen parhaan! 20 Oi lennäppäs sinä valkea lintu sen soutajan synkän kaulaan, Niin minä lupaan sinulle sen heisuli-laulun laulaa! Ja silloin mun suukkoni suotakoon, kun lempeni lietsoo huulta — Ja silloin mun lauluni luotakoon, kun purjeissa tuntuu tuulta. Mun rintani on kuin järven aalto, joka rannan ulpua kaulaa, Kun sinä liekut mun polvellain, niin siitä mä löydän rauhaa! 21 Etsin, etsin sydäntä ja iöysin sen kiven alta — Tyttö oli etelän enkeli ja poika oli Pohjanmaalta. Löytäähän sen linnun pesän vaikka katajasta, Loimahtaa se helkaliekki — tervasjuurikasta. Etsin, etsin sydäntä ja tässä se nyt palaa — pyöri ympäri, anna kättä, pistä sormus salaa! 22 Älä sinä hylkää köyhän lasta, köyhän miehen lasta, Sen on emonsa elätellyt kuin pesässä pienen rastaan. Ja rikkaan tytön rimssut ne on vain lasin palaisia, Vaan rakkaalla on raitahame ja sanoja salaisia. 23 Ja siskoistani minä yksin jäin sen avaran maaliman kyytiin, Kengät pistin ma kainalooni ja laulukirjan nyytiin. Et minun itkuani kuulla saa kuin maantien matalin kukka, Eikä se joudu raisu tyttö mieron raitilla hukkaan! 24 Kekrinä, kekrtnä koreat poijat anturakengässä tanssaa, Kekrinä kilkkaa kellonvitjat ja rengas on sormessansa. Kekrinä, kekrinä soreat piiat silkkisukassa leppää, Kekrinä neito kihlat ottaa siltä, josta se tykkää. Kekrinä, kekrinä konttiämmät korvat luimussa haukkuu: Että ne piiat pestin pistää oman kullan laukkuun. 25 - Älä sinä poikani purjehdi sen maailman mammonan perään, Sillä se pyörii ja purkautuu kuin lasilta lankakerä! - En minä emoni etsikkään sitä routaista rikkautta, Etsinpä elämän helllyyttä ja rintani rakkautta! 26 Suvi se sulatti puitten latvat lumesta vihannaksi — Tyttö se suuteli nuoren pojan posket vihasta vapahaksi. En minä sinua nyt loukata taida sinä olet kuin Saaronin lilja, Suutele toinen ja kolmaskin kerta, niin viihdyn ma alati hiljaa! Ja murheen lintua kuunnellut olen kymmenen kylmää kesää, Se lauleli siitä ettei ollut raukalla rauhan pesää. Eikä se musta murheen lintu sisässäni enää ääntäis, Jos et vain sinä rakas oma kulta sitä sydäntäsi minusta kääntäis. 27 Raikulipoika ja hilkarityttö ne sopii kyllä yhteen, Vaikka ne kahdella pellolla keikkuu ja sitoo sen eri lyhteen. Leikkaa vain sinä ylpeä tyttö sitä heiluvahelpeistä ruista: Vielä se tulee tuokin ilta, kun sirppiäs et sinä muista! Raikulipoika ja hilkarityttö — ne Jumala on yhteen luonut, Eikä oo niistä kumpikaan siitä surumnaljasta juonut! 28 Ei niin missään niin heleätä heinää kuin niityllä koivun alla, Ei niin kellään niin koreata heijaa kuin poijalla kaipaavalla. Sinä tulet sieltä ja minä tulen täältä ja taivas se välkkyy kuin helmi, Ja sotkat ne soittavat vetten päällä ja hauvet ne kaisloissa telmii. Ei niin missään niin sileätä puuta kuin naapurin virran päällä, Ei niin kellään niin sulavata suuta kuin omalla ystävällä. 29 Tuulikki tytär Tapion Asuvi havumajassa Kumpuralla korkealla Kahden lamperon lomassa. Tuulikki tytär Tapion Metsän immyt, korven keiju, Sinisilmä, kullankutri, Salon neitonen soleva, Liikkuvi lipisten maita, Lippakengin lipsuttaapi... Minne silmät singottavi - Sinne luopi lemmenlehdet, Kussa kättä kietaisevi — Siellä syttääpi sydämmet. Minne tuohtuna tulevi - Sinne tuopi tuomen tuoksut, Kussa kiuruna kohooopi - Laaksot kaikki kaijuttaapi. Tuulikki tytär Tapion Kierteleepi, kiiteleepi, Kuunteleepi kyykistellen Pajupensasten takoa. 30 Heijani kamarin lasin alla on leppälinnulla pesä, Siellä se sirkutus, lirkutus käy ja soipi se Suomen kesä. Heijani kamarin laattia on koivun varvulla laastu — Enkä mä heijani kynnyksen yli kengässä koskaan astu. Heijani kamarissa kantele soipi kuin kevään ilmassa tuuli, Siellä on hienoa, hiljaisaa, ja raitis on heijani huuli... 31 Punaset posket ja pumpulihame — nuo vietellä mua koittaa, Mutta mun sydämmeni totiset tunteet nuoren sieluni voittaa: En minä kaikkia kauniita tyttöjä kiepsahtele kaulaan, Vaan on mulla lupa heistä lystikseni laulaa. 32 En mie aina niin iloinen oo kuin mie päältä näytän, Mie vain muuten itseäni hurjan lailla käytän. En mie aina niin lysti oo, vaikka mie rallatanki, Mun on mieleni suruinen ja syämmessä hanki. Kesällä keijaa kevyt tuuli, talvella pieksää tuisku — Ei ne aina rinnastani ilonliekit luisku! 33 Järven rannalla humisee tuo käkkyrälatva mänty — Niinpä se minunkin sieluni elämän tuulissa vääntyy... Kun minä ajattelen lapsuuttain, suru minut aivan täyttää: Moni on lapsena lupaava, mut miehenä murtuvan näyttää. Voi miksi kiville kitumaan sen männyn kohtalo määrää? Jos kankaalle oisi se kasvanut — ei oisi se vääntynyt väärään 34 Läksin ma aamulla vuoteeltani — Syksy oli tullut mun maatessani. Suuntasin kulkuni tuttuhun tarhaan — Myrsky oli kaatanut tuomipuuni parhaan. Kukat oli poissa ja nurmi oli kuollut, Tuuli oli koivuni paljaiksi nuollut. Otin minä käteheni lehtysen pienen: Lehtynen mätänevä itsekkin lienen! Vavisten vaelsin ma polkua pitkin — Syntini syksyä sisässäni itkin. 35 Punaiset kivet ne rannalla kuin verellä pirskoiteltu, Tuulelta pieksetyt ainiaan ja aalloilta huuhtoeltu... Eipä ne aallot niitä punaisia kiviä puhtaiksi taida pestä, Punaiset kivet ne meren rannalla tuomiopäivään kestää. Nuorella poijalla omantunnon tuskat ja rikokset sydämmellä, — Eipä ne maailman riemut niitä taida koskaan hyvitellä. 36 Kerran olin minä reipas ja ripeä - Nyt minä olen niin talmas ja kipeä. Kerran uskoin ma elävääni vielä — Nyt minä lepään murtuneella miellä. Katselen päivää kuin syksyistä yötä, En voi ajatella, en tehdä työtä. Ystävät, ystävät, tuletteko sitten, Kun olen joukosta pois elävitten? 37 Saaren rantoja astuissani tuli minun ikäväni: Että minä olin niin hyljätty ja onneton elämässäni. Se suru oli lapsuudesta jo niin synkästi syämmessä soinut, Eikä se aaltojen pauhukaan sitä tuskaa tuutia voinut. Eikä ne purjeet, mitkä minä näin ulapalla uiskelemassa, Enää mun elämääni virittäneet täss' sielussa sammuvassa... 38 Miksi minä nuori poika miksi aina suren, Miksi aina aatkelana yksikseni kulen? Iloitseehan ilmakin, kun on kirkas pouta, Soitteleehan sorsakin, kun aaltojansa soutaa. En minä syyttä itkekkään ja en minä suotta sure: Mull' on elo onneton ja sydämmessä mure. Mull' on mure synkeä kuin syvän kaivon vesi, Ei ne sinne ilolinnut ikänänsä pesi. Mull' on huoli huutava kuin korpikosken pauhu, Ei se koski konsanaan laulustansa lauhu. En minä sitä sure vain että olen minä ystävättä: Onpa joskus orvollei tarjottuna kättä. Surenpa minä sitä vain että olen minä olemassa, Eikä mulle lohtua lie koko maailmasta! 39 Nyt mun täytyy lähteä ja kotikylä jättää, Viime kerran puristaa saatte nyt mun kättä. Näin se poika poi'es saa taaton tanterilta, Näin se kuopus karkoaa maamon manterilta. Syksyn tuulet puhaltaa, kuusten latvat nuojaa — Maailman raitti alituinen, ei oo siellä suojaa. Siukku siivo laitettiin pirtin paistajaksi, Veikko nuori tuomittiin seljän seilaajaksi. Siihen asti poika on mieron mailla yksin Kuin se oman kullan saa sydän-syleilyksin. Nyt mun täytyy lähteä ja nyt mun täytyy mennä, Hevoset hirnuu, pimeä joutuu, — palannenko ma enää! 40 La mie laulan lapsen virttä, Liekkuvirttä lasettelen Pienen pirtin karsinassa, Kun on soitsu sammumassa, Seinäsirkka sirrittääpi, Rukkihyrrä hyrrittääpi, Uniukko uunin päällä Liekuistani katseleepi — Uniukko kuunteleepi, Kuin se moamo lauleleepi: Tule tänne uniukko, Astu alas liekun luokse, Sio lapsen silmät kiinni, Sio silmät, kuro kulmat, Sio silkkirihmoillasi, Kuro kultalangoillasi — Liekuiseni, lintuiseni, Kullankiuru kaunoiseni, Jo nyt karsta katkeaapi Sirkan lamppu liukahtaapi, Moamon rukki pysähtyypi, Pirtti hiljaa hämärtyypi, Uniukko vieress' seisoo, Itse lasta liekuttaapi, Lapsi leijuu unen mailla, Leivosena lenteleepi Yli kukkanurmikoiden — Siellä paistaa kirkas päivä, Seijastaapi sinitaivas... [Muutamat säkeet sovitetut inkeriläisestä laulusta.] * * * Mitä minä tunnen, sen minä tiedän. Mitä minä tahdon, tiedä ma en. Elämä se suuri suruinen aalto loiskivi uneen mua uuvuttaen... Soipa kieli. Olin istunut illalla itseksein Ja mun soitellut kanneltani, Ja ne vanhat laulut oli herättäneet Monta muistoa sielussani. Yö saapunut oli jo ympärilläni, Kun laskin sen kädestäni, Mut yksipä kieli viel soimahan jäi Minun kantelo-ystävästäni. Se soi niin kauvan, niin kauvan se soi Ja se soi niin kaihoisasti, Sillä se oli sydämmeni sävel tuo, Joka silmäni vesiin kasti. Erämaan puut. Naavakuusi, naanakoivu Suolla surren rinnakkaan Kesäyönä kuiskutteli Autiosta olostaan: "Jospa kerran toisihimme Nojaella voisimme, Varmaan silloin sydämmissä Onnekkaammat oisimme!" Äänet oudot Luoja kuuli Hattaralla uinuissaan, Pienet enkelinsä laski Alas maille katsomaan. Palas enkelit ne pienet Itkusilmin kertoen: "Näimme suolla kaksi puuta Toisiansa kaihoten!" Heltyi Luojan herkkä mieli, Astui luokse kaihovain: "Suru yksikseen on synkkä, Kepeämpi kaksin vain!" Naavakuusi, naanakoivu Nyt ne kasvaa yhtehen, Kohtalonsa kovan onnen Yksin voimin kantaen. Marmoripatsas. Miten voivat nuo hohtavat silmät noin tunnotta tuijottaa? Ne kirkkaudellansa kietoo, mut vilullaan vieroittaa. Sinä olet kuin marmoripatsas, niin kylmä ja kaunoinen, Kuin tahansa sinua tutkin — sydänlämpöäs löydä mä en! Vanhalla vintillä kummittelee. Vanhalla vintillä kummitteleepi. Kuuletko — ullakon ukset ne käy, Laattiat oudosti rusahteleepi Nyt joku loukkoon kyyristäy... Ken se? Ken se? Siellä ne vanhojen saappaiden kanssa Konttoorin nurkissa kolistelee, Toiset tohveli-jalassa tanssaa, Toiset kelloja kalistelee... Ken se? Ken se? Siellä on vanhoja kirjoja valli, Kaulaton pullo ja puntaripuu... Kaikki ne heittävät mullin mallin, Pystyssä tukka ja irvissä suu... Ken se? Ken se? Siellä on isoisän kalottimyssy, Kinkerikalkki ja paslikkavyö... Siellä on piiput ja ruostunut pyssy — Lempoko pyssyä seinähän lyö? Ken se? Ken se? Siellä se kipsinen Mozarti makaa, Haljennut harppu... hyi! — hirveää: Senkin nyt löysivät romujen takaa, Koettavat kieliä helkyttää...! Ken se? — Ken se? — — — Liekkö se viima ja ulvova tuuli, Joka vain korviini koskettelee, Mutta se varma on että sen kuulin: — Vanhalla vintillä kummittelee! Aavikko. Näen aavikon laajan ja huutavan lapsen Sen aavikon laajan laidalla, Näen itkevät silmät ja liehuvan hapsen Sen lapsen pellavapaidalla. Se lapsi se eksyi parvesta muiden Niin kauaksi marjamatkallaan, Se kuuli huminan korven puiden Ja puutpa sen huumasi humullaan. Mut minnekkä kaikkosi kumppanit nuoret, Ne riensikö myös yli aavikon tään? Hän huutavi — kaukaa vastaavat vuoret, Vaan kuulu ei hiiskausta pienintäkään. Hän juoksevi askelen, juoksevi monta Päin aavikon laajahan lakeaan, Se aavikko onpi niin ilotonta, Ja käärmeet ne liikkuvat pensaissaan. Se aavikko lasta niin kammottaapi, Se sydäntä herkkää sen kouristaa, Hän juoksevi, suulleen tuuskahtaapi, Ja nousee ja juoksevi uudestaan... Kolkuttaja. Ken kolkuttaa mun ikkunani alla näin myöhään? Kun lamppu sammutettu on ja levon aika... Ken siellä, ken! — Sa vastaa? — — — — — — — — — — "Vait herra: olen hornan henki Lähteistä tuntos tahraisen, Sua vaadin syksy-yössä purteheni Pois myrskyyn halki järven sen: Miss' aalto polttaa, tuuli liekitsee, Ja rannan tuomet tuomiota laulaa, Miss' synkkä korppikotka rääkyilee, Ja kadotusta sulle paadet pauhaa, Miss' olet kaksin kanss' sen hirmuisen: Jumalan — koston, painon rikosten!" Minä uhmasin olla jumala. Minä uhmasin olla jumala Täynnä tarmoa siveyden, Minä tahdoin murhata maailman Pahat himoni hilliten. Minä kasvoin päivästä päivähän Ja veressäni vahvistuin, Minä olin jo ylempi ystäviäin Ja voittoni varmaksi luin... Minä olinkin katkeeva korsi vain Ja lankeeva lapsonen, Minä olinkin sairas — jo uhmassain Ja pelkkä ihminen! Unissakulkija. Olen unissakulkija kuutamoyön Joka kattojen harjoja hiipii, Siell' alhaalla kasvavi kansan joukko: "Voi hullua missä se kiipii!" Mut älkää te huudolla häiritkö Etten alas harjalta putoo, Näettekö: enkeli eilläni astuu, Sinisiltoja minulle kutoo! Elon malja. (Lermontov). Me juomme elon maljasta kuin silmin umpinaisin, Sen kastain kultareunoja kyynelin polttavaisin. Kun ennen kuolon kohdantaa silmistä siteet kierii, Ja kaikki tuo, mi hurmajaa, pois niiden kanssa vierii: Niin vasta silloin huomaamme ett' tyhjä oli maljas, Ja että jalo juomamme ol' harhahaave paljas! Pohjanpalo Revontulen leikki. Ne leimuaa, ne loimuaa, Ne roihuaa ja lyö, Ne paistavat kuin patsahat Ja välkkkyvät kuin vyö! Ne liitävät, ne lentävät, Ne laukkaa, läähättää, Ne korskuvat kuin konkarit, Joit' urhot kiidättää! Ne liehuvat, ne riehuvat, Ne soutelee ja soi, Ne heijailee kuin enkelit Tai aallot ailakoi. Ne hiipivät, ne kiipivät Ne kisaellen käy, Ne sukeltavat pilvihin Niin ettei niitä näy... Ne tummuvat, ne sammuvat, Ne repeevät kuin jää — He kirkastuvat kilvan taas Ja yöhön rynnistää! Pohjantuuli. Mik' on tuo tuuli Iäpitunkevainen, Mi kautta salojen nyt suhiseepi, Se huoliamme kauvas kantavainen, Mi mailla etelänkin kuiskaileepi, Ja jota kansat kaikki Euroopassa Nyt kyynelsilmin seisoo kuulemassa? Mik' on se tuuli, jonka synnyinkehto On Suomen honkapuussa heilahdellut, Ja jonka lapsuusaian leikkilehto On Väinön kanteleita kaiutellut — Ja joka idän viiman kanssa kiistää, Mi silta tahtois soiton riemun riistää? Sen tuntevi jo mökin pieni lapsi, Mi vielä äidin rinnoill' uinaileepi, Sen kuulee vanhus, käyrä, harmaahapsi, Mi verkkojansa hiljaa korjaileepi, Sen tuntee jokainen nyt suonissansa, Ken kotionnen kantaa sielussansa! Se on se Suomen suuri pohjatuuli, Mi korven lasten posket punastaapi, Ja ken sit' tuulta ennen heikoks luuli, Hän voimakkaaksi nyt sen tuta saapi, Hän tuta saapi: että vaikka karvas — Tää tuuli meille kuiten onpi armas! Tammikuuntunnelma. Lämmitä, oi lämmitä sa päivyt, Katso armiaasti vaeltajan puoleen: Olen yksin näin ja repaleisna, Murrun mailmalla murheeseen ja huoleen...! Ah, ei päivyt lämmittää nyt voikkaan, Säde tylsä vvärjyy tammikuussa, — Valjut lumihanget peittää maita, Pakkanen vain ryskää korven puussa. Posti. Posti se tuli Pietarista, Tuli se kova posti, Poskilleni kyyneleet Ja surun punat se nosti. Miksei ne langat katkenneet, Jotka Pietarista johti? Miksei ne hevoset langenneet, Jotka laukkasi länttä kohti? Missä ne oli ne vartijat, Jotka Suomen onnea valvoi? Heikotko oli ne hartiat, Jotka kaakon kateus kalvoi — Muistan sen illan Helsingissä, Muistan sen mustan illan: Valot ne hiljaa kiiltelivät Siellä Suomensenaatilla. Sisässä siellä väiteltiin, Vaan sanoja voinut en kuulla: Kellot ne hurjasti läppäsivät Tuolla Katajanokan suulla. Laskin ma käteni sydämmellein, Ja soitolta korvani suljin, Mitä minä tunsin, en minä tiennyt... Ma kolkkona kotia kuljin. Vanha kannel. Missä viivyt Väinämöinen, Kussa kultainen kuleksit, Kun et tule tarvittaissa Suojaksi surevan kansan? Kerran jo keväisnä yönä Yksikseni ystävättä Astuin rantoja ulapan Kadonnutta kaipaellen. Nousipa punainen pilvi Sumun kaukaisen sylistä: Liekkö purje suuren sulhon, Venho viisaan ja väkevän? Ei ollut purje suuren sulhon, Venho viisaan ja väkevän — Oli pursi, vainon pursi, Punalaitainen latuska, Varassa vihaisen viiman Idän ilmoilta liketen... Missä viivyt Väinämöinen Kun et tule tarvittaissa? Hiekka hiljainen helisi, Rannan kaislat kuiskutteli, Aalto ainainen saneli, Loiskutti ulapan laine: Jo lie kuollut Kalevan urho, Hukkunut suvannon sulho Alle aaltojen syvien, Helmahan selän sinisen: Vaan on kantelo karilla, Luodolla luvattu soitto Suomen lapsien suloksi — — Souda kantelo karilta! Soudin kantelon karilta, Sieltä löytyi luinen harppu Vanhan Väinämön tekemä, Laulajan iänikuisen; Kaikki oli kielet katkennehet Aallon ankaran käsissä. Mistä kielet, uudet kielet Väinön vanhaan kanteleesen? — Itkuista surevan Suomen, Surun immen suortuvista, "Soitto se on suruista tehty, Murehista muovaeltu!" Rukoussunnuntaina 26/2 1899. Taivaan pyhä ruhtinas, Voimallinen valtias, Kuullos huokauksemme Syvyydestä rintamme! Yli vaarain lumisten Kellot kaikuu kumisten, Kellot kaikuu; veisu soi, — Suomen usko vihannoi. Kansa kaikki polvillaan Rukoilee nyt tuskissaan: Ole meille armias, Ole meille laupias! Sinä, joka muinenkin Johdit alla murheenkin, Nosta nytkin kätesi Ohjaajaksi väkesi! Suomenkansa suruissaan Itkee myrskyairojaan, Sulle vielä sanelee, Apuasi anelee. Lintu pieni korvessaan Visertääpi viluissaan — Aavistaako lintunen Ajatusta ihmisen? Lennä pieni lintunen Olkapäille valtojen, Kerro murhe Suomenmaan Ehkä laulus kuunnellaan! Voimallinen valtias, Ruhtinaiden ruhtinas: Kuullos huokauksemme Syvyydestä rintamme! Ellös surko Suomalainen! Ellös surko Suomalainen, Ellös itkein istu vaan, Vaikka viekas vainolainen Kuinka ampuis nuolillaan, Vaikka elämäs nyt on Armoton — niin armoton! Ei nyt auta huokaukset Eikä itkun nyyhkytys, Yksi auttaa — mikä auttaa? Sydämmien sykkäys, Auttaa yksi armaus: Isänmaamme rakkaus! Sana pyhä sydämmestä, Sana sankarso'asta, Sana, jonka saamme pestä Korulaulun loasta — Sana vasta aatteessaan Herra heikot nostamaan! Siinä se on meidän mahti, Peruslaki pelvoton! Siinä vaarojemme vahti, Vankkumaton, verraton — Siinä muuri, siinä muu. Onnen, rauhan palmupuu! Ellös makaa Suomalainen, EIlös torku toimen mies, Vielä voipuu vainolainen, Kun sun syttyy sydämes, Näiden rantain rakkaus — Sep' on kaikkein oikeus! Kellojen soidessa. (Helsingissä). Murheen kellot, Mustat kellot Hiljallensa soittelee, Illan tullen Äänen mullen Tuuli kaukaa kantelee. Haavoissansa Vuoteellansa Makaa äiti Suomenmaa, Voiko kukaan Äiti rukan Tainnoksistaan toinnuttaa? Tuokaa tänne Voiman yrtit, Vettä raikast' antakaa! Äitiänne Kuolon myrtit Vielä ei saa kaunistaa! Murheen kellot, Mustat keitot, Vaijetkaa, jo vaijetkaa! Äiti elää, Äiti herää, Katsokaa: hän virkoaa! Laulajan tervehdys. (Suurlähetystön talonpojille heidän kokoontuessaan Helsinkiin 12 p. maalisk. 1899. — Runo, lausuttu ylioppilastaloIla.) Terve teille Suomen miehet, laajan korven lakkipäät! Sarkatakit, karhotukat, ruskosilmät, älykkäät, Terve teille tultuanne Suomen kylään suurimpaan Asioilla ainoisilla eestä armaan isänmaan! Kun ma teihin katson, katson — riemu syttyy rintahan. Enpä noita, arvelen ma, möisi kullan hintahan: Sydän suora, miehen mieli, järki jäykkä niinkuin jää, Koura kova, katse karski, rinta — kahta kyynärää! Kirkas tuli! tulkoon turma, tulkoon hornan musta yö, Tulkoon tuhat tuulispäätä, jotka vonkuin maata lyö — Onpas meidän miekkosissa, onpas turman torjujaa, Jotka järkkymättä seisoo, eikä yhtään hosujaa! Noin ma mietin innostellen katuviertä astuissain, Kansankielen kaikuvaisen teidän suusta kuullessain, Noin ma mietin, nyt sen laulan — laulu laulua on vaan, Mutta laulussa on laine, joka vierii yli maan! Lennä laulu! vieri laine! vyöry, hyrski hyökyen, Jotta pauhintaasi sointuis karit kaikki yhtyen, Jotta kuulis kuninkaatkin, kuulis valjut valtiaat, Kuinka kuohuu kansan henki, laulaa laaksot, korpimaat: "Emme miekoin, emme kalvoin tänne tulleet turvaks maan Kotirantain rakkautta, Suomen nientä puoltamaan — Vaan on meillä mielten miekka, säilä suurten sydänten, Oikeutta orponakin väistymättä vaatien." Terve teille tervakourat, poijat laajan Pohjanmaan! Terve teille salvumiehet — kurkihirren korjantaan! Terve Savon leipäleuvat, miehet mielen vilkkahan, Hämeen kannot, Rannan ruotsit, kannelniekat Karjalan! Terve! "Olkoon niin!!" "Olkoon niin!"... Se kaikui niin kolkosti illan suussa, Kun ensi kertaa sen kuulin — On lukija laskenut uutisen pois Ja huutavi värjyvin huulin: "Ah herra, jo totuuskin kuollakko saa Ja oikeus orjana laata? Ja yksilön oikkuko johtavi vaan Nyt kansaa ja isien maata?" "Olioon niin!" Niin, niin... Se kaikui niin kolkosti korvissa mun, Kun ensi kertaa sen kuulin, Siell' ulkona raivosi myrskyinen yö Ja ulvoen voivotti tuuli... Kotimaan hymni. (Säveleeseen: On mulle Suomi suloisin...) Me rakastamme Pohjolaa, Jos kuin se meitä kurittaa, Jos kuin sen hallat harmajat Lyö meiltä pellot parhaat Ja työmme viljat vie! Kas tunturit sen sinertää, Ne toivojamme virittää, Ja talven tuulet tuiskuillaan Myös meitä kasvattavat vaan Sen voimaa oppimaan! Sen kukkaset on kultasuut, Ja hopeiset sen honkapuut, Sen kivet, laaksoin sammalet — Nuo kaikk' on yhtä pehmoiset, Kun yhtyy tuntehet! Tää maa on kyllä pieni maa, Mut siin' on pontta polttavaa: Se järvineen ja saloineen Ja kesäöiden valoineen Käy joka sydämmeen! Ja siinähän me synnyimme Ja siinä lasna lauloimme, Jo ailueissa aallokon Se meitä tuuditellut on Ain omaks onnekseen! Jos kunne kantais kohtalo, Ei murru maani muistelo, Ei sammu koskaan leimaus, Min sytti raitis rakkaus Ja luonto Pohjolan! Ja helmahan tään armaan maan Me kerran kuolla halutaan, Ja päällä hautojemme on Myös soipa kaiku kantelon — humina hongikon! Kevätsade. Oi katsokaa, oi katsokaa Kuin siellä sataa hiljaa! Se lämmin vihma virvoittaa Nyt kevään nuorta viljaa: Se heräjää, se hengittää, Se nousee, nostaa päänsä, Ja hymyillen se ylistää, Taivaista ystäväänsä! Ja on kuin siipi enkelin Maan multaa kostettaisi, Ja tuskat sillä tuhansin Voimallaan parantaisi... Ja on kuin tuores tuulahdus Tois paratiisin aian, Kun Luojan hellä humahdus Luo joka kukkaan taian! Saaristossa keväällä 1899. On saaristossa hiljaisaa Ja taivas harmajaa, Ja Suomenlahden laineet vaan Niin hiljaa loiskuttaa... Mut kautta usman heläjää Nuo kellot Uspenskin, Ja niitä tykit säestää Valleilta Viaporin! Se mitä lie — miks ammutaan? Kun rauha maassa on, Jo ammoin urhot Suomenmaan Sai verikuolohon! Ja miksi kellot kilvan soi, Ja mille hurrataan? Kun surun seppeleitä, ´voi, Vain täältä solmitaan... Ne tahtovat. Ne tahtovat kaataa mun koivuni Kotipeltoni veräjän suusta, Alas maahan mahlat sen juoksuttaa Ja tuohet kiskoa puusta! Ne tahtovat häijysti hävittää Mun ritvani rakkaamman, Min juurella käkeä kuunnellut oon Keväthetkeni herttaisimman! Vaan salli en kaataa mun kaunoistani, Kotikoivua kultaisinta, Sen ympäri käyn kuni vartija vain Ja vahva on vartijan rinta! Minä soisinko raiskata rakkahintain Ja sen silpoa valkoista vyötä? Ei! — taistella tahdon ma omastain Ja tehdä tarmolla työtä! Ja jos minun koivuni kaadettais Väkivalloin ja raakuudella: Niin varmaan sen kaatumus maksettais Minun rintani hurmehella!... Ne tahtovat anastaa aittani mun Ja mun saunani raunioks raastaa, Ne uhmaavat viedä mun poikani pois Ja heponi ainoan haasta: Ja heittää pirttini kylmilleen... Ja jättää auki sen uksen... Ja ryöstää seinältä kanteleen... Ja hyllyltä katkismuksen — Ne tahtovat muuttaa ja musertaa Mitä kalleinta kasvatti syntymämaa. Ne ilkkuen käskevät valjastamaan Mun varsani varkahan matkaan, Ja ne vaatii mun kieleni vaikenemaan Oi! Mitä kaikkea vaatinevatkaan: Sillä niillä on valta ja ruhtinuus Ja maallisen mahdin voimakkuus... Mut Herra on suuri ja väkevä, Ja kerran on päivä se saava: Kun sortajan silmä on näkevä, Miten koski sen kirvehen haava, Ja kuinka sen leikkasi sydämmeen, Ken väkisin viety ois orjuuteen! — Ja silloin on Suomessa sunnuntai Ja sen pirteissä pyhäinen rauha, Ja käki taas helskyvi koivussai, Ja tuulonen lietsovi lauha, Ja laajoina laihot ne aaltoaa, Ja saunat notkoissa savuaa... Ja silloin itkee mun muistoni vaan Sitä mennyttä murhettansa: Kun arkana asteli aurallaan Tämä korven kyntäjä-kansa, Ja kuink oli pilvistä, pimeää... Ja ilma niin raskasta hengittää! Panettelijalle. Käy tänne vain mies mieletön, Suursuinen muukalainen, Käy tänne pian ja tarkasta Kuin toimii Suomalainen! Saat nähdä että tääll' on maa, Miss' ei oo koskaan "rauhaa" — Näet hongat tääll' ain humajaa Ja kosket korkein pauhaa! Mut "kapinaa" jos kaivannet, Käy korpeen vaanimahan: Stell' hallaa vastaan vaino käy, Ja suurta suunnitahan: Siell' liitot salaa solmitaan: "Hei veljet kiinni tuohon!" Jo rauta välkkää, huuto soi, Ja kiinni käydään — suohon. Niin, vaarallista tosiaan, Kun kuokka kohoaapi, Se työ on "selvää kapinaa", Mi verta kiihoittaapi! Oulunjärvellä. Tervamiesten laulu. Tuoll' Oulunjärvellä aallot Ne huuhtovat rantojaan, Siell' liekkuvat tuhannet purret Ja purjeet on pingallaan, Siell' liehuvat harmajat hapset Ja kiiltävi pellavapää — Ne on Pohjolan pontevat lapset, Jotka tuulessa viilettää: "Me olemme korpien kansa Ja vaarojen valtiaat, Ikiajoista meillä on olleet Omat tapamme tarmokkaat: Me pilkomme petäjöitä Ja karhuja kaadamme, Me huokaamme hallaöitä, Mut rauhassa raadamme. Ei etelän rikkaus meitä Pois Pohjasta houkuttele, Joka käynyt on polkuteitä, Sitä vaunut ei viekottele; Joka saanut on salossa suojaa, Sitä linnat liikuta ei — Minä kirkossa kiittelen Luojaa, Joka korpien kätköön mun vei! Mut virtojen läikkyvät laineet Ja suvannot ne tyynekkäät, Ja koskien pauhaavat paineet Ja järvien tuulispäät — Kas niiss' olen armaassa työssä, Kun airot ja aallot soi, Ja mun Pohjani valo-yössä Näin venhoni viehkuroi! Kas niissä mun luontoni laulaa Ja mun sieluni sirkistyy, Kuin kaakkuri nostan ma kaulaa, Ja mun mieleni miehistyy; Ja kun pelvotta perässä purren Alas höllötän myötäiseen — Kuka surkea silloin surren Jäis huoleen ja murheeseen? Hei tervatyttäret tummat Mun kanssani riemuitkaa! Niin paljonhan kaunista tarjoo Tämä virtojen viileä maa, Niin paljonaan täällä on hyvää, Mitä muualla saisi ma en, Mun korpeni rauhaa syvää — Sitä iäti siunaelen!" Tulva. (Kesäkuulla 1899). Nousee tulva! Nousee tulva! Paisuu yli äyrästen, Niityt vaipuu vetten alle, Ladot liikkuu jyristen, Nousee, paisuu yhä vaan Tulva yli Suomenmaan. Herran kiitos, viel' on meillä Missä jalansijaa saa: Tuhatjärvein maassa seisoo Tuhat vuorta korkeaa — Niille veikot kiivetkää, Rientäkää, oi rientäkää! Tuolla kaatui kankaan honka, Suistui suulleen suuri puu, Tuolla rannan kaunis koivu Kaltahaltaan kallistuu; Virta viepi, kuunnelkaa Tulvan tummaa kohinaa! Verkkomajat, vesimyllyt Vieremillä virran sen, Kivet, kannot, multamöykyt — Kaikki vie se temmaten; Kuulkaa sitä rytäkkää, Luonnon suurta mylläkkää! Paetkaatte siskot, veikot, Vuorten päälle paetkaa, Ettei hiiden vesipeikot Ehtis teitä saavuttaa, Minkä voitte pelastaa, Ottakaa, se ottakaa! Katsokaa, jo aallot lyövät Rantasaunan permantoon, Saunan, jossa lasna lauloin, Jossa syntynyt ma oon... Jossa sikis ajatus: — Kotirannan rakkaus! Herran kiitos, viel' on meillä Missä jalansijaa saa, Tuhatjärvein maassa seisoo Tuhat vuorta korkeaa, Niille kilvan kiivetkää, Rientäkää, oi rientäkää! Jos on virta viljat vienyt, Tulva pellot peittänyt, Jos on vesi niityt niellyt, Heinäladot heittänyt, Viel' ei viime hetki lyö, Vielä auttaa viisas työ! Kell' on maja matalalla, Senpä tulva tuhoaa, Kell' on koto korkealla, Sepä suojass' olla saa — Veikot käykää veistohon; Pirtti päälle — kallion! Raketkaatte honkahuone Päivän nousun kummulle, Uudet pellot perkatkaatte Viipymättä vierelle; Aura tänne! Kyntäkää — Vielä kylvää ennättää!... Katsokaa, jo suvi saapui, Nurmen kukat heloittaa, Lauhat ilmavirrat liikkuu, Pihlajaiset tuoksahtaa, Käki kukkuu, rastas soi — Pohjan kesäöitä oi! Herran kiitos, kohta meiltä Uudet pirtit kohoaa, Tuhatjärvein maassa seisoo Tuhat vuotta korkeaa: Täällä, täällä asukaa — Vielä elää kannattaa! Vietä täällä viljat kypsyy, Hennot laihot heilimöi! Vielä silmä ilost' itkee, Vaikka nyt se kyynelöi! Koittaa uusi Juhannus: — Suomenkansan oikeus! Suomen enkeli. Yö mustana verhosi verisen maan. Hän liiteli muureja pitkin: Niin mont' oli kaatunut voimassaan — Niin mont' oli murtanut viekkaus vaan! Ja hän istui maahan ja itki. Ja sydämmin syvästi suruisin Hän katseensa vainaihin heitti, Ja kätösin hellin ja pehmoisin Hän siveli koriseviin rintoihin — Ja ne siivin valkoisin peitti. Ja hän lepäsi siinä ja rukoili, Ken ymmärsi rukoustansa? Yön usmat ne raakoina aaltoili, Maan huokaus ääniä huuhuili: — Oi pelastaos Pohjolan kansa! Mut koskapa öisestä murheestaan Taas auersi armias aamu, Ja uhkasi piiritys pauhullaan — Niin kuule kuin linnasta kuiskaillaan: Nous muurilla valkea haamu. Ja haamun sen lempeän nähdessään Käsi karkaajan hervahtaapi, Ja surman nuolta jo tähdätessään Lyö rintoihinsa se verissään Ja taapäin horjahtaapi...! Mistä kulkee Pohjan lasten polku? Mistä kulkee Pohjan lasten polku, Miss' on rastit kovan onnen kansan? Tuosta kulkee Pohjan lasten polku, Tuoss' on rastit kovan onnen kansan: Polkuna on Pontevuus ja Tahto, Rastina on Rakkaus ja Usko, Suunnan neuvoo Toivo ynnä Totuus! Elokuulla. Kupaat Kiannan järvellä käyvät korkealla, murheellisna murtuvat rannan kuusten alla. Rannan kuuset tohisee, huokaa petäjäiset, karikoissa ärjyin soi aallot vaahtopäiset. Lokki luodon liepeiltä lentää suipposiipi, kirkuu nälkää, ilmahan vastatuulta kiipii. Pilvet kiirii pimeät, vyöryy voimakkaina, eespäin avaruuksissa tuuli noita painaa... Kenpä Niskanseljällä valkopurjein kiitää, myrskylinnun lailla myös vettä viistäin liitää? — Poika hurja, avopää, Poika pohjalainen, luonnon raivon lempijä, tuulen tuttavainen! Oi väärin, väärin! (Nuorille). Jos suomenkieltä poljetaan saleissa Suomalaisten ja vieras kieli kilkattaa vain siellä vuoksi — naisten, niin miehuuton se miesi on, ken otti oudon kantelon — ja väärin, väärin on se kansalleni tehty! Ken lasna kuuli kuiskehet salojen siimeksessä, ken humut huomas korpipuun siell' lehtoin liepehessä, niin eikö hän sen värinän myös kuullut käyvän syämmessään: ne että kaikki lauloi — kieltä kalevaista? Siis teitä veikot ainiaan ma moitin surkutellen, kun moni syyttäen "rakkauttaan" jäi kylmäks kantelellen: sen rikki löi — ja sanans söi — ja pirstat "piioillensa" möi — oi väärin, väärin on se kansalleni tehty! Kulki Suomessa soturi. Kulki Suomessa soturi, Astui aikansa ritari, Lipun nostaja — kalman kantaja, Kohlun kostaja — avun antaja, Raikas raivaaja kovan korven, Suora soittaja sotatorven, Aina pelvoton, ikinuori, Tulta syöksevä tulivuori, Heimon helmi ja suvun sormi, Pylväs kansani kalevaisen... Kaatui sankari haavoihinsa, Suistui suulleen se suuri urho, Sortui niinkuin sortuu honka Vanhuudestansa vavahdellen, Koska ampuupi salamyrsky — Luonnon oikku, jot' emme tunne! Miksi vaikeevat harpunlyöjät, Miksei kielensä hällen helky, Koska maassa nyt makaa urho, Ajan tuulihin turtuneena? Suomenkielen riemulaulu. "Meill' on vielä kesken paljon puhdetöitä, Siksi älkää sammuttako kynttilöitä!" Oksanen. Niinkuin tuuli, joka hongistossa huokuu, Niinkuin heinä, joka heiluu, nuorna nuokuu, Niinkuin aalto, kun se loiskein rantaa kaulaa, Niinkuin leivo, kun se kevätvirttään laulaa Niin soipi, huminoipi suomenkieli, Viiskielisen kantelemme kaiku! Niinkuin havu, joka hangen alla rippuu, Niinkuin koivu, josta kaste kiiltäin tippuu, Niinkuin kielo, kun se kesäaamuin tuoksuu, Niinkuin ulpu vilinässä virran juoksun — Niin tuoksuu tuorehelle suomenkieli, Tuhatvuotisten tunteidemme kukka! Niinkuin helmi, joka kuoressansa päilyy, Niinkuin aarre, joka salassansa säilyy, Niinkuin kosken pauhanteissa paasikivi, Niinkuin taivahalla kiintotähtein rivi — Niin säilyy, säihkyy, kestää suomenkieli, Ja arvoltaan ei ikinänsä astu! Niinkuin impi, joka puhtain mielin lempii, Niinkuin äiti, joka nuorintansa hempii, Niinkuin kansa, joka synnyinmaataan kiittää, Missä saunan sai ja pellon viljan niittää — Niin lemmin, rakastan sua suomenkieli, Ja yli muiden kielten jumaloitsen! Ja niinkuin liekki, joka kanervikon kultaa, Nousee kuusiin, hulmuu, kuohuttaapi tultaan, Tai kuin rusko, joka punertaen koittaa, Aamun airueena nousee, hehkuu, voittaa — Niin nousee, leimuu, lentää suomenkieli, Syttää sydämmet ja kaikki esteet murtaa! (Helsinki 7/3 99.) Te piirtäkää lehdille historian! Te piirtäkää lehdille historian: Tämä kansa, mi katveessa nukkui, Se nous kuni kontio korvestaan, Kun vuossata hyökyynsä hukkui, Se nousi ja katseli ympäri pään, Kuka rikkoo rantojen rauhaa, Kuka kunnoton ryöstäen rynnistää, Ajan laine miks pöyhkänä pauhaa? Ja ääriltä Laatokan lahdelmain Taka Tornion tunturimaita Tuli Suomen karhut ne kaahlostain Yli hankia harjakkaita, Saman korven honkia kuunnelleet, Saman lähtehen juoneet vettä, Saman tuskan ne nyt oli tunteneet, Kun ponsi ne uhkasi pettää! Te piirtäkää lehdille historian, Siis piirtäkäätte se syvään: Tämä kansa, mi kanteetta tuomittiin, Ei uupunut uskosta yhtään! Se tuomarin jalkojen juurehen riens Ja huusi sen peittelemättä: "Tuomari! Vääryys on tapahtunut, Ja me vaadimme puhdasta kättä!" Te piirtäkää lehdille historian Ja sen reunoille pankaa te risti: Hän, tuomari tulijaa tuntenut ei, Vaan okaan sen onnehen pisti — Ja hän käski sen mennä ja olla vait Ja hän toivoi sen torkkuvan silleen, Ja hän julisti käyntiin ne käppyrät lait Sekä nyökkäsi ystävilleen... Te piirtäkää lehdille historian: Tämä kansa ei kapinata nosta! Mut kansanpa kaitselmus nostavi sen Ja kansojen Jumala, mi kostaa! Ja eipä se enää nukkua voi Joka ruoskalla herätettiin, Sen sormissa aina sen suhina soi, Jos vaikka se vapautettiin! — Ja ne lehdet ne kerran kertoa voi: Se kansa, min turma jo koitti, Se parvi, mi pienenä tappion sai — Ylivoimansa kuitenkin voitti; Niin, voitti! Ja voitonpa ääniä sen Koko Euroopan torvet ne soitti, Ja se riemussa tuhanten rintojen Elon kruunulla aateloittiin! Iltahyräily eräässä Lönnrotin keinutuolissa. Tämä tuoli, tumma tuoli, Hiljallensa kiikkuu, Tämän tuolin penkin päältä Suomen maine liikkuu! Tällä tuolilla istunut Se on se Lönnrot suuri, Tämän tuolin tunnelmiss On Kalevalan juuri... Tässä ukko souteli Ja soitteli kanneltansa, Tässä tuumi, tupakoi Ja kaateli kahviansa. Tähän ukko uuvuksissa Unehenkin vaipui, Piippu putos, tuli sammui, Sauhu kattoon haipui... Tässä on oiva olla, Hyvä hyräellä, Suomen kansan runoutta Mielin mietiskellä. Tämä tuoli tehty onpi Suomen korven puusta — Tämä laulu laulettu On Pohjan pojan suusta. Kiiku tuoli, liiku hiljaa, Keinu kepeästi, Muisto elää — muiston kannel Soipi heleästi! Vielä huokuu Ilkan henki... Vielä huokuu Ilkan henki salomailla Pohjanmaan, Vielä vierii Vesainenkin veressämme toisinaan, Vielä täältä sota soi, kiehuu, kuohuu, kullervoi! Vielä linnaleirin painot raskahasti muistetaan, Nuijasodan verivainot vielä nekin tunnetaan, Vielä eistä vapauden töytäis rajaryskeesen! Viel, — jos huovit Fleming marskin haudoistansa karkoais, Viel, jos alta ikeen karskin Pohjan rahvas huokoais: Vielä, vieköön, Ilkankin nousee pää — vaikk' katkeskin!... Mut ei enää nuijat puiset Heilu, eikä kirvehet, Vaikka miesten nyrkit luiset vielä kutkuu entiset — Muistot hurmekapinain opiks on nyt heille vain. Niinkuin ukkonen, mi kaukaa pilvissänsä jyristää, salaa yössä salamoitsee, tantereita täristää... Niin myös poijat Pohjanmaan tulta kantaa rinnoissaan! — Oikein veikot, sep' on oikein: näinpä kuiten taistellaan, Näinpä surunmalja haikein miesnä vasta maistellaan, Tavat vanhat — kuolkoot vaan, voima olkoon ennallaan! — Vielä huokuu Ilkan henki salomailla Pohjanmaan, Vielä vierii Vesainenkin veressämme toisinaan, Vielä täällä sota soi, kiehuu, kuohuu, kullervoi! 8/2 1900. "Eläköön Suomi!" Tuuli se raivosi rannan puissa, Ja vuorina syöksyivät vaahtoiset laineet, Kun pauhasi ankara myrsky — Mut minä huusin, huusin vain: Eläköön! — Eläköön Suomi! Tuuli se raivosi rannan puissa, Ja korvesta kuului vihainen ryske, Kun kaatuivat jymisten hongat — Mut minä huusin, huusin vain: Eläköön! — Eläköön Suomi! Ulapan valkeat purjeet ne vaipui Ja pursien pirstoja rantahan vieri, Kun vaikeni hukkuvain huudot — Mut minä seisoin ja huusin vain: Eläköön! — Eläköön Suomi! Ja oli kuin aallot ja kaatuvat hongat Sen ulvovan tuulen alla ois soineet Ja myrskyssä murtuen yhtyneet lauluun: Eläköön! — Eläköön Suomi! 1/10 99. Pirulinna. Ja perkele istuvi linnassaan Ja käskyjä ympäri jakaa, Kas mitalit on ryötällä rinnassaan, Vaikk' häntä sen häilyvi takaa. Ja pikkupirut ne kumartelee Ja ottavat "oortelit" vastaan, Ja toiset sarviaan käyristelee Ja toiset lantteja lastaa. Ja ukset ne ulvoo, saranat ne soi, Yhä uusia sisähän saapuu, Ja toisilla paita on punainen toi, Ja toisilla munkin kaapu... "Taas olemme verkkoja heitelleet Ja ne verkot ne vertoja kestää — Ja murhatut olemme me peitelleet Ja pyydämme veremme pestä!" Näin kertoi se kaikista kamalin: Ilon ulvahdus käy läpi linnan, Ja itse pääpiru lukevi Sen kourahan korvaushinnan... Ne nuuskivat katujen nurkissa, Ne kärkkyvät konnien kieltä, Ne töytäävät tummissa turkissaan Ja koppovat kulkijat tieltä... Daavid. Tuo Daavid muinen kivellä löi otsaan Goljatin, Vaikk' olikin mies piskuisin riveissä Israelin Ja Goljat kaatui korahtain ja pyörtyi iskustaan, Ja jättiläistä hirmuista riens Daavid tappamaan. Ja Daavid tappoi Goljatin ja leikkas julman pään Ja vainolaisen edessä sen nosti käsillään Mut vainolainen vavisten läks hurjaan'pakohon: "Se poika ei oo ihminen — se jumalista on!" Ja nuorukaisen ympäröi nyt parvi Israelin Ja riemuellen huuteli: "oi terve uljahin!" Mut Daavidi hän lausui noin polvilleen langeten: "Hän pilkkas meidän Jumalaa, siks tapoin koiran sen!" — Oi jospa lailla Israelin myös meidän heimo lois Helmoistaan hengen sankarin, sen lingota noin vois Kun astuu vainon hirviö ja sille huutelee Ja lailla kolkon Goljatin sen Herraa herjailee! Laulu Suuresta Lännestä. Virran viheriällä rannalla Tuolla kaukana Amerikassa Me istuimme palmujen juurella Kotimaatamme muistelemassa. Koska päivä läntehen laskeutui Ja veripunaisna hohti, Niin mielemme kaihoten kohoutui Noita Pohjolan seutuja kohti: "Tämä palmu se oisi niin vihanta, Tämä virta se oisi niin vilpas, Mut ihanampi, oi syntymämaa, Oli mulle utuinen sun iltas! Oi toisin sieltä ne metsät soi, Oi toisin tuomet ne tuoksui, Ah armaammin aallot siell' ailakoi, Ja visersi virtojen juoksu! Ja toinenpa siell' oli totuuskin, Ja toinenpa toimien laatu, Ja suurempi kuiten sen rikkauskin, Jos lie sitä niukemmin saatu! Nyt täällä mun käteni työskentelee Ja ruumis saa runsasta ruokaa — Mut siellä mun sieluni vaeltelee Ja Suomeen mun henkeni huokaa!" Virran viheriällä rannalla Tuolla kaukana Amerikassa Näin istuimme palmujen juurella Tätä laulua laulelemassa. Loppuruno. Kun muut kävi patsaita paljahin päin sekä uhraili seppeleitä, minä myöskin sen kaiken kaunihin näin ja riemuten seurasin heitä. Minä kuulin sen laulujen laajan vuon lain-leijonan jalkojen alla, minä tunsin sen leimuvan lämmön — tuon, jota ryöstä ei ryskävin halla! Mut mullapa ruusua ollunna ei, ei liljoja, laakerivöitä — mun polkuni pois sydänkorpihin vei, miss' itkin vain itseni öitä... Toki toinnuin: "enköhän minäkin vois maan murheissa korttani kantaa, jos vaikka se vainen halpakin ois — kun vain sen lemmessä antaa?" Ja mä ryhdyin ryhmäksi solmeilemaan katajoita ja angervoita, en muuta ma tuohon tahtonutkaan kuin mielikkituoksuja noita. Sen sullen nyt lähetän, syntymämaa, tään seppeles, jonk' olen tehnyt: jos angervo kuihtui jo matkallaan — on ainakin kataja vehryt. (Suomussalmella, Runebergin syntymäpäivänä v. 1900.) *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULUJA JA RUNOELMIA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.