The Project Gutenberg eBook of Pappilan tuvassa: Yksinäytöksinen huvinäytelmä This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Pappilan tuvassa: Yksinäytöksinen huvinäytelmä Author: Martti Wuori Release date: December 20, 2020 [eBook #64090] Language: Finnish Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PAPPILAN TUVASSA: YKSINÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ *** E-text prepared by Tapio Riikonen PAPPILAN TUVASSA Yksinäytöksinen huvinäytelmä Kirj. MARTTI WUORI Tuhansille kodeille tuhatjärvien massa. N:o 9. Näytelty ensi kerran Suomalaisessa teatterissa Helsingissä 18. päivänä Tammikuuta 1893. Porvoossa, Werner Söderström, 1893. HENKILÖT: _Aaro-mestari_, entinen sotamies, vanha pappilassa eläjä. _Olli Muhonen_, keski-ikäinen leskimies. _Tirkkosen Leena_, kuppari _Heiskasen Anni_, morsian. _Luuska-Taavetti_, puhemies. _Rovasti_. Savolaisen pappilan perheentupa. Perällä ovi. Oikeanpuolisessa peränurkassa iso uuni ja samalla puolella karsinan seinä, jossa myöskin on ovi. Vasemmalla keskellä neliruutuinen ikkuna, lavitsa pitkin seinää ja näyttämön etualalla, nurkassa, suuri punainen pöytä. Oven suussa riippuu seinällä puunauloissa joitakuita työkaluja, ohjaksia ja renkien vaatekappaleita. Peremmällä, lavitsan vieressä, seisoo päästä koverrettu pölkky tupakan lehtien hakkuuta varten ja siinä kirves. Pankolla makaa kissa. Sirkka laulaa uunin takana. Oikea ja vasen näyttämöltä päin. Näyteltävä mieluimmin Savon murteella. Ensimmäinen kohtaus. (Aaro, liki seitsemänkymmenen vanha, pitkä ja laiha mies, paksusankaiset, pyöreät silmälasit nenällä, istuu pöydän päässä ja ompelee alushousuja; pöydällä on hänellä tilkkuja, rihmakerä ja isot räätälin sakset; vedettyään hitaasti ja uneliaasti pari pitkää säijettä, hän torkahtaa, ja kun pää kuukahtaa alas, niin hän herää ja alkaa jälleen ommella. Yht'äkkiä hän huomaa karvaisella käsivarrellaan, josta paidan hihan suu on ylös kääritty, kirpun, ottaa sen sukkelasti kiinni ja pyörittelee, ihastuksen hymy huulillaan, sitä sormiensa välissä). AARO (yksin). Ähäs! Sinä! Pitkäkoipinen ratsumestari! Vai luulit niin ilmaiseksi päässeesi Aaro-mestarin muonavarastosta hänen vanhaa viiniänsä varastamaan?! E--hei! He--he--he--he! Sotaoikeus ei sulle armoa anna. Semmoisesta kuuliaisuuden rikoksesta sinulta tuomitaan pää poikki ja tuomio pannaan täytäntöön heti paikalla (leikkaa sakseillaan kirpun kahtia). Noinikään! Siinä sen nyt sait! Vaan katsos sitä juutasta kun vielä koipiaan ojentelee! Hyppäämään kai vielä mieli tekisi. He--he--he! Tpfy! Mää matkaas! (Näppäyttää pois sormellaan ja ryhtyy taas työhönsä käsiksi). Toinen kohtaus. Aaro ja Olli Muhonen. OLLI (tulee perältä). Päivää! AARO. Jumal'antakoon! (Katsoo kauan silmälasiensa läpi, vaan kun ei näe, niin ottaa ne pois nenältään). OLLI (lähemmäksi tultuaan). Eipä se näy vanha mestari enää tuntevankaan. AARO. Ka, Olli Muhonenhan se on. Tunnenhan minä, tunnen. OLLI (kättelee). Terveeks'! AARO. Terveeks', terveeks'! Äänestäkin jo tunnen, vaikka silmät vähä alkavat vanhuuttaan hämärtää. OLLI. Niin kai. AARO. Eikä se oo Olli moneen aikaan taas pappilassa käynytkään. OLLI. Eipä oo tullut käytyä. AARO. Niin, eipä oo tullut, -- niin näkyy, niin näkyy. -- Olli istuu. Onhan siinä puuta. OLLI. Onhan siinä. (Istuu). AARO. Mitäs sitä muuten kuuluu? OLLI. Eipä liikoja. Kiitoksia vaan kysymästä! AARO. Niin, eipä liikoja. Kiitoksia kiittämästä! Eipä mullekaan. OLLI. Tuossahan tuo menee. (Sylkäisee aina välistä pitkän tupakkapurun suihkun). AARO. Niin, niin, tuossahan tuo menee, tuossahan tuo menee. (Kotvanen äänettömyyttä). AARO. Tuossahan tuo menee... OLLI. Mutta aina se jaksaa vanha mestari samalla paikallaan istua ja ommella, tulipa häntä milloin tahansa. AARO. Aina, aina se mestari jaksaa. Ja jaksaa pitää. Eikä siltä tässä maailmassa kesken työt lopu, ei. OLLI. Ei kai. AARO. Ei, ei lopu. Kesät pappilan nuorille herroille kalsonkia paikkailee, talvet puita kantelee ja huoneita lämpiämään panee. Siihen ne päivät menee. OLLI. Ymmärtäähän sen, kun niin yht' mittaa työtä piisaa. Vai niin ne nuoret herrat kalsonkiaan repii? AARO. Repii, repii! Vaan repikööt, niin kauan kuin mestarilla ompelemiseen voimia piisaa. OLLI. Näkyypä niitä kummallisesti piisaavankin. Eikä se vanha mestari näy enää entisestään vanhettuvankaan. AARO. Mistäpä se vanha enää vanhettuu. Vaikka alkaapa ne voimat vähin jo väistyä mestariltai. OLLI. Vai jo alkaa? AARO. Jo. Ja johan niiden on aikakin, kohta kun jo seitsemäskymmenes käsissä on. OLLI. Niin vai? AARO. Jo. Ja jo tässä aina koukussa istuessa alkaa lapaluitai kolottaa. OLLI. Arvaahan tuon. Vaan eiköhän se useammin saunassa pistäytyminen auttaisi? AARO. Kyllähän se kerralta auttaa, kyllä, vaan sitte äityy kolotus taaskin. OLLI. Tai jos oikein hierottaisi ...? AARO. Onhan sitä hierotettukin. OLLI. Elikkä jos puolen tusinan sarvia selkäristeykseen istuttaisi? AARO. Se se nyt on ollut vähä niinkuin meininki. Ja sitähän sen Tirkkosen Leenan piti tänään tänne tulla. OLLI. Vai piti? Vaan ei oo tullut? AARO. Eipä häntä vielä näy, vaikka tässä vuotellut olen. OLLI. No, kyllä se Leena Aaron pehmittää. AARO. Sitähän ne sanoo. Niin, tunteehan Olli Leenan. OLLI. Tu--u--unnen. Vanhoja me ollaan tuttuja. AARO. Niin, niin. Tottahan se on. Muistanhan minä. Hyviäkin tuttuja. OLLI. Oltiinhan sitä ennen. AARO. Ennen vanhaan, kun Olli vielä poikamiehenä täällä: nikkaroimassa kävi. OLLI. Kyllä. -- Kun se Leena puolentusinan sarvia imaisee siihen paikkaan, johon selkä loppuu, niin sen tietää, että sitä terveeks' tulee. AARO. Niin, ehkä, ehkäpä sitä tulee, ehkäpä tulee.. (Taaskin kotvan äänettömyys). AARO. Ollillapa sitä ei näy vielä terveydestä puutetta olevan. OLLI. Onhan sitä, Jumalan kiitos, terveyttä. AARO. Niin, niin, Jumalan kiitos. Vaikka Hän taas muulla lailla on koetella tahtonut. OLLI (huo'ahtaen). Onhan se koetellut. AARO. Koetellut on! Kun vaimon otti, -- Liisan. OLLI. Liisan Se otti. AARO. Niin, niin, -- Liisan. Eikä lapsiakaan jättänyt, ei? OLLI. Ei, ei niitä jäänyt, lapsia. AARO. Niin, niin. Jumalan tahto. Kuka sen tietää: ehkä niistä oisikin vaan vastusta ollut, vastusta ja surua. OLLI. Eihän sitä tiedä. AARO. Ei tiedäkään. -- Jokos siitä paljon onkaan aikaa kulunut? OLLI. Kunko Liisa kuoli? AARO. Niin, kun Liisa kuoli. OLLI. Johan siitä on kuus' kuukautta umpeen mennyt. AARO. Vai jo kuus' kuukautta ihan umpeen mennyt? Niin, niin, kuus' kuukautta! Mahtaa se elämä ikävältä tuntua? Kuus' kuukautta leskimiehenä olla, eikä rist' sielua talossa, joka e'es lehmän lypsäisi ja kissalle maitotilkun kupposeen kaataisi. Mahtaa se tuntua? OLLI. Kyllä, tuntuuhan se, ennenkuin itse tottuu kaikki naisenkin työt tekemään. AARO. No niin, ymmärtäähän sen, että kun on tottunut naineena elämään, niin on pässin karsinassa vaikea olla. Eikäpä sitte kumma, jos tahtoisi toisenkin ottaa, kun vielä Ollin voimissa on. OLLI. Eipä tuota juuri vielä oo tehnyt mieli. AARO. Vai ei? Vai ei oo sitä vielä Olli niinkuin tullut ajatelleeks'? OLLI. Eipä juuri. Eipä itse, vaikka onhan ne vähän muut... AARO. Vai on ne muut? Se kai se Ristolan Esa sitte...? OLLI. Eikä. Luuska-Taavettihan se on vähä niinkuin niissä puuhissa ollut. AARO. Luuskako-Taavetti? Sieltä ves'kansan puolelta, Ahvensalmesta? OLLI. Sehän se on. AARO. Se vai? No, se sanotaan olevan niinkuin sukkela puhemies. OLLI. Kuka hänet tietää, sukkela vaiko ei. Mutta niissä puuhissahan se on ollut. AARO. No, niin! No, kyllä se sitte reiman muijan Ollille hankkii. OLLI. Kuuluuhan sillä niitä tiedossa olevan. AARO. On maar' sillä. Sen kun itsensä sanotaan aikoinaan niin tyttöjä pyöritelleen. OLLI. Vai niin? Vai sanotaan? AARO. Niinhän ne hokevat. Eikä oo itse yhteenkään takertunut. OLLI. Sitäkös! Enpäs oo sitä minä kuullut, että se semmoinen on. AARO. No, no, enhän minäkään sitä niin vissiin tiedä; mitä vaan oon kuullut haastettavan. OLLI. Kukapa sitä syyttä mitään haastaa. Ja ehkä se sitte niitä omia tähteitään muille työntääkin? AARO. Taavetti? Niin. Kuka sen tietää? Ehkä työntääkin. Eihän sitä kuka tiedä. OLLI (käy miettiväiseksi). M--h--h! AARO. Ehkä työntääkin. Eihän sitä kuka tiedä. (Hetkinen vaitioloa). OLLI (nousee istualtaan). Saakohan tuossa pölkyllä vähän Venäjän lehtiä hienontaa, jotta savuja sais'? AARO. Mikäs siin' on. Sitähän se siinä seisoo. OLLI. Poikkesin tullessani Nykäsen puotiin ja sain vähän lehtiä völjyyni. (Alkaa hakata lehtiä). AARO. Sitähän minä tässä katselen, että eiköhän sillä Ollilla toden perään oo sulhasmiehen meininki, kosk' ei se nyt enää omia "nurkantakaisiaankaan" ruukkaa. OLLI. Vielä häntä mitä!... AARO. Ja niin on kirkkorustingissakin... OLLI. Eihän sitä tok' kehtaa pappilaan arkiryysyissään pakkautua. AARO. Onhan se sitäin. Saatavia kai se sitte läksi tuomaan? OLLI. Eikä. Muuten vaan, että jos sattuisi jotain nikkarin töitä ajan vietoksi... AARO. Ka, niin. Ymmärtäähän sen. Ratokseen tietysti, kun ihan yksikseen on. (Taas hetkinen vaitioloa). AARO. Mutta hyvä kai sillä Taavetilla mahtaa tarjokki olla? On kai? OLLI (hiukan äreästi). Kuka hänet tietää?! (Pistää tupakkaa piippunykäänsä ja sytyttää sen hiiloksesta). Ja tokkopa sillä lie yhtään oikeata? Ties' sen, jos se semmoinen on. AARO. On kai sillä toki. Ja eiköpähän se nyt sitä Pirttiahon Miinaa meinaa? OLLI. Eikä tuo. Heiskasen Annistahan se on ilman aikojaan välistä haastellut. AARO. Vai Heiskasen Annista? OLLI. Siitähän se on vähä niinkuin haastellut ilman aikojaan vaan. AARO. Niin, niin. Ymmärtäähän sen. Mutta onkin se Anni semmoinen ihminen, että se ainakin salvoksista kestää. Ei se vähällä ravistu. Kyllä se siltä näytti täällä viimein käydessään. OLLI. Onhan se lujatekoinen nä'öltään. AARO. O--o--on. Ja luja sillä taitaa olla sisukin. Siltä se näytti, ett'ei sen kieli oo ihan kitalakeen kiinni kasvanut. OLLI. Hyvin se on puheliaskin. AARO. Eikä iässäkään vikaa oo. OLLI. Taitaa se minusta olla puolisen kymmentä vuotta nuorempi. AARO. Paras ikä, ett'ei nuoruuden hulluus vaivaa eikä enää toisten miesten perässä hypi. OLLI. Onkos se sitte ennen...? AARO. Enhän minä sitä... Enkähän minä mitä tiedä. Ja tokkopahan varmaan muutkaan, vaikka ne hokevat. Jos lie mitä vähä Taavetin kanssa pelaillut. Vaan vähät siitä;, kunhan se muuten on reima ihminen. OLLI. Eipä se liikakaan reimuus hyväks' oo. AARO. No, ei maar', jos se suuhun tuppaa. Vaan eihän se Anni tok' taida sitä maata olla. OLLI. Sitähän se on, ett'ei häntä kukaan edeltä käsin tiedä, minkälainen se tyttö naituna on. "Kiitä huomenna hevosta, tyttöäsi miehelässä", niinhän se sananlaskukin sanoo. (Katsoo ulos ikkunasta). Ka, tuossahan tuo Leena jo tulla puikeltaa. AARO. Joko vai? OLLI. Jo. Portaille astuu. Sarvinyytti näkyy kainalossa olevan. AARO. Sitte täytyy työt kesken jättää. (Käärii työnsä kokoon). Kolmas kohtaus. Aaro, Olli ja Leena. LEENA. (Tulee sarvinyytti kädessä; hän on isokasvuinen, keski-ikäinen nainen; päässä on hänellä huivi, jonka leu'an alle sitaistun vetosolmun kärkiä hän tuon tuostakin käyttää nenäänsä pyyhkiäkseen; vetää puhuessaan vähä väliä nenäänsä, tervehtiessä niiaa ja nyökähyttää päätään yht'aikaa; sukkela-liikkeinen ja -puheinen). Hyvää päivää, vaikka iltahan tässä jo taitaa kohta tullakin! Ka, onhan täällä vieras; luulin Aaron, miesten työssä ollessa, yksinään kotona istuvan. AARO (kättelee). Terveeks', terveeks'! Mikä vieras?! Eikös se Leena enää vanhoja tuttujaan tahdo tuntea, -- Olli Muhosta? (Mennä laahustaa karsinaan, josta puhelun aikana pistäytyy tuvassa vaatteiden kanssa puuhaamassa). OLLI. Eipä se näy. LEENA. Ka, tokisen! Tunnenhan minä, kunhan kerkiän. Terveeks'! (Kättelee Ollia). Vaan vierashan se on, kun ei pappilan omaa väkeä oo. Mitäs kuuluu? Minnekäs minä nämä panen? Panenpahan tuohon. Eihän ne puske. (Panee nyyttinsä pöydän kulmalle). Niin, mitäs sitä kuuluu? (Istun). OLLI. Kiitoksia vaan. Eipä tuota liikoja... LEENA. No, Jumalan kiitos! Tarpeeksihan sitä on siinäkin. OLLI. Mitä vaan Leenalle...? LEENA. Jumalan kiitos, vanha rauha ja terveys! -- Hyh, hyh! Mutta onpas täällä vari! Onpas se Aaro nyt lämmittänyt; ei oo puita säälinyt. AARO (tullen tupaan). Lämmittäähän sitä piti. Mitenkäs muuten? LEENA. Pi--i--iti, piti. Niin ei tarvitse saunaan mennä. Mitenkäs muuten. AARO. Sama kai se Leenalle on, että sen täällä tekee. LEENA. Sa--a--ama, sama. -- Jokos se Aaro riisuutuu? AARO (menee takaisin karsinaan). Jo. -- Ja parempihan se Leenalle on, niin saapi Ollin kanssa pakinoida, pitkistä ajoista, Leena kun niin pakinoida tykkää. LEENA. Ha--ha--ha! Vai tykkää? Niinpä, pitkistä ajoista! Onhan siitä aikoja, kun Ollin viimeksi näin. OLLI. Onhan siitä. LEENA. Ei sattumaltakaan oo sattunut näkemään. Vaan ei se oo Olli vanhastaan paljoa muuttunut: sama rehti mies, kun ennenkin. OLLI. Vai rehti? Leenahan se on aina sama leikkisä... AARO (karsinasta). Nyt oisi niinkuin reilassa Leenan tulla. LEENA. Tulen, tulen; siinä paikassa. Istua piti vähäsen, että hengen käynti asettuisi. Niin sukkelaan astua lippasin, että oikein rintaan otti. Siinä paikassa tulen. (Menee nyyttineen karsinaan, josta puhelee Ollin kanssa, sillä välin kun Aarolle sarvia asettaa ja toisinaan jotakin hänen kanssaan haastaa, mikä kuitenkaan ei selvään kuulu). OLLI (itsekseen). Kumma, kun ei niitä näy, Annia ja Taavettia! Ihan koko päivä tässä menee turhaan vuotellessa. LEENA. Mikäs asia se nyt on oikeastaan Ollin pappilaan tuonut? OLLI. Oisihan sitä vähän semmoista asiaa, että jos sattuisi rovastilla jotain nikkaroimista olemaan. AARO. Kuka sen Ollin oikein tietää? Ehkä se onkin vaan tullut Leenaa katsomaan. OLLI (itsekseen). Mitäs jos ne todellakin ovat minut yhdessä petkuttaneet sen kuulutuksen oton suhteen? LEENA. Mitä se Aaro nyt...? Vai minua katsomaan...? Jo se oli minut unhottanutkin, Olli, kun ei niin moneen aikaan oo nähnyt. Vaikka katsoihan se kyllä ennen, katsoi. Ja sen tautta, näet, se Liisa ei minua sitte sietää voinut, että Olli oli ennen minuun katsonut. Ja Liisanpahan se sitte ottikin ja Leenan jätti. OLLI (itsekseen). Oisihan niiden jo pitänyt hyvinkin Ahvensalmesta tänne keritä, kun min' oon jo näin kauan vuotellut, mokomia! (Leenalle:) Liisahan se minut otti. LEENA. Oo--o--otti, otti, kun ottaa piti. Sillä oli se Olli ennen vanhaan vähä niinkuin huikentelevainen. Ja sitähän se rovastikin hämmästyi, kun Liisa vihkituoliin astui ja hän hänen keskiruumiisensa silmänsä loi: "Hm--h--h!" hän sanoi; niin se rovasti sanoi, että "Bm--h--h!" Vaan semmoinen se ei ollut Leena ja sen tautta se Tirkkosen Leenaksi jäikin. OLLI (itsekseen). Ja mitäs, jos se todellakin on niin, kuin Aaro Annin ja Taavetin välistä tiesi kertoa? -- (Leenalle.) Joutaviahan se Leena nyt panee. Eihän meille lastakaan jäänyt. LEENA. Ei, ei jäänyt. Se on totta. Sillä kuolleena se yksi ensimmäinen ja viimeinen lapsi keskosena syntyi ja kuolleena se haudattiinkin. Ja oisipa sille Liisalle sitte, kun se sen saunavuoteensa jälkeen kivuloiseksi kävi, Tirkkosen Leenan sarvet kelvanneet, vaan ei se ylpeys sallinut. Ennen otti ja kuoli, otti ja kuoli. Vaan kuka sen tietää, ehkä se hyvästikin teki, kun otti ja kuoli. OLLI (itsekseen). Enkä minä siitä raadosta huoli, jota jo toinen noukkinut on. Pitäköön Taavetti tavaransa itse! AARO. Kuka se Jumalan tahdon tietää? Ehkä se Liisa jätti paikkansa tyhjäksi Leenan täytettäväksi? LEENA. Mitä se Aaro nyt taas...? Ettäkö minusta enää vaimoksi oisi, Ollille varsinkaan? Vanha minä siksi oon. Nuoriahan se Olli vaan etsii. OLLI. Enkä minä. Ja kukapa minustakaan vanhasta enää... (Katsahtaa ulos ikkunasta) Soo, tamma! Sekös taaskin reistailee, jotta ohjaksiinsa takertuu! (Menee pihalle). Neljäs kohtaus. Leena ja Aaro (karsinassa). LEENA (tulee karsinasta, laskien alas ylöskäärittyjä hihojaan). Kas niin, nyt on kaikki kiinni. Aaro makaa nyt hiljaa mahallaan, ett'ei ne pääse putoamaan. AARO. Koetanpahan olla. Vaan tuntuuhan ne kovassa istuvan. LEENA. Imaisinhan minä ne kovaan, kuin ainakin. (Katsoo ulos ikkunasta). Mitähän se Olli tuolla pihalla seisoo ja rantaan tähystää? Ihan on, kuin se jotakin vuotteleisi. AARO. Siltä se vähä sen puheistakin tuntui, vaikk'ei siitä oikein selvää saa. LEENA. Semmoinenhan se on aina ollut, ett'ei siitä ensi kiireessä selvää saa, mitä sillä mielessä liikkuu. Sellainen luihu, vaikka muuten kelpo mies. AARO. Kerrassaan kelpo mieshän se Olli on! Vaan yht'hyvinpä sillä Leenalla näkyy sydämmen pohjalla kyven kytevän Ollia kohtaan. LEENA. Mikä kyven?! Mitä se Aaro nyt pohtii...? AARO. Ja siltäpä se tuntuu, ett'ei Ollikaan oo Leenaa entisestä unhottanut. LEENA. Mistäs se nyt Aaro noita joutavia saapi...? AARO. Huomaahan tuon vähä vanhan silmä kaikestakin. LEENA. Ei pidä vanhan miehen loruja laskea! -- Tuossapa tuo Olli takaisin tulee. AARO. Jotain sillä varmaan mielessä on. Ja naimapuuhissa taitaa ollakin. LEENA. Mitäpä se siitä salassa pitäisi? Eihän se naiminen rikos oo. Viides kohtaus. Edelliset ja Olli. OLLI (palajaa). Ka, jokos se on tehty? LEENA. Jo-oo! -- Vaan sitähän minä tässä istuin ja katselin, että mitä se Olli niin sinne rantaan päin tähysteli? OLLI. Enhän minä mitä rantaan päin. Rovastiahan minä katselin, mitä se siellä pellolla kepillään savikokkareita hajoitteli ja maata tonki. LEENA. Vai rovastia? OLLI. Rovastia, rovastia, ihan todenperään. Eikös se Leena uskoakseen ota? LEENA. Hevostaanhan se Olli sanoi menevänsä korjaamaan. OLLI. Ensin hevosta ja sitte jäin rovastia katselemaan. Tuollahan tuo vieläkin seisoo. Näkeehän sen Leena itse. Ja mitäs siitä? Niinkuin ei sitä saisi rovastia katsella, vaikk'on ennenkin nähnyt. LEENA. Saapi, saapi; enhän minä sitä... Ei pidä Ollin nyt niin... -- Ja sitähän minä kanssa, että aina sillä Ollilla näkyy vielä vanha tammansakin olevan? OLLI. Aina. LEENA. Se sama vanha tamma? OLLI. Sama. -- Eihän sitä henno vanhasta luopua. LEENA. No, ei henno, ei. Voi, voi! Sama sillä näkyy Ollilla olevan hellä sydänkin, kuin ennen vanhaan. OLLI. Hellä mikä hellä! LEENA. Hellä, -- näkeehän sen! Luontokappaleitakin kohtaan, saati sitte ihmisiä. Ihan se niin oli ennenkin, kun täällä nikkarin töitä teki ja minä pyykin pesussa molskuttelin. Aina se sääli, kun oli vaatesaavit pyykkirantaan kannettavat. Laudan jätti kesken höyläpenkille, kun tuvan ikkunasta näki, että tytöt korennon harteilleen nostivat, ja tulla kiidätti apuun. "Ottakaa te tytöt", sanoo, "molemmat yhdessä toisesta päästä, kyllä minä toisesta kannan; raskashan teidän on, heikompain astiain, suurta saavillista märkiä sotkuja kahden kantaa". Ja niin sitä sitte mennä kyyhätettiin mäkeä alas pesulaiturille. Eikä se sielläkään aina heti hellittänyt; välistä otti ja pitkän aikaa kartulla pyykkiä paukutteli. Ja juttuja sillä piisasi, jotta sai katketakseen nauraa. Ja kujeitakin sillä oli! Voi turkanen! Vielä nytkin muistellessa naurattaa, kun se kerran minua kutittamaan rupesi, jotta olin vähällä selälleni järveen keikahtaa, mutta kun se silloin sai märällä lakanalla ympäri korviaan, niin että pläiskähti, niin kyllä sille tuli kiire takaisin tupaan otattaa... AARO. Vai oli se semmoinen hulivili? LEENA. Oli. Mutta niin hyvä mies aina siltä, että oikein...! OLLI. Kaikkia se Leena muistaakin. LEENA. Mu--uistan, muistanhan minä. Kaikki minä muistan. Ja sen tautta se tuli lopulta sääli, ett'ei se niin hyvä mies parempaa muijaa saanut. Sillä näkeehän sen, että se Olli paremman puutteesta on näin totiseksi käynyt. Vaikka ymmärtäähän sen senkin, että mahtaa se nyt ikävältä tuntua ihan yksin olo, olipa se ennen kaksin kuinka tahansa. Tuntuu se kai? OLLI. Kyllä. Jos varsinkin, niinkuin minä, sattuu potemaan, niin on se vaikea olla, kun ei oo hoidosta tietoa mitään minkäänlaisesta. LEENA. Niin, voi, Herra Jesus sentään! Vaikeahan se mahtaa olla! Sääliksi käy oikein kuullakin. Ja jos vielä kuolema sattuu, niin siinähän sitä saa tilallaan maata ja märätä, ennenkuin kukaan sattuu talossa käymään. Sillä kukapa sitä niin kohta yksinäiseen sydänmaan torppaan tulee. Eikä oo sitte aina hyviä ihmisiä, jotka hautaankaan veisivät, ei. Semmoista se on yksinäisen poika- ja leskimiehenkin olo. OLLI. Onhan se sitä. Mutta semmoista se mahtaa olla yksinäisen naiseläjänkin, kuin Leenan, esimerkiksi...? LEENA. Onhan se vähä, mutta ei kuitenkaan sinnepäinkään. Meikäläiset, näet, ovat enemmän tottuneet yksin elämään ja ainahan sitä sattuu joku hyvä tuttava kahvilla pistäytymään, kun näin kuitenkin ihmisten parissa elää, kuin minäkin, kirkonkylässä, vaikka kulmallakin. Ja ainahan sitä meikäläisen ammatissa sinne ja tänne tarvitaan. Vaikka käypihän se lopulta raskaaksi tämäkin, käypi, kun usein ei oo talossa muita, kun Jumala ja kissan pentu, eipä aina sitäkään. -- Niin, no! Kummakos se sitte oisi, jos Ollin tapainen mies pyrkisi taas toisen eukon pariin? OLLI. Olisihan tuo kyllä toinenkin taloon tarvis ja otettavakin, vaan... LEENA. Otettava, otettava se on, vaan mitä? Mitä se Olli meinasi sanoa? OLLI. Sitähän minä, että eihän ne kaikki tahdo leskimiehen kanssa talosille ruveta. LEENA. Joutavia! Mitäs se leskimies, nuori ammoinkin, on huonompi poikamiehiä, kun ei sillä lapsia oo. Jos niitä olisi, niin sitte... Sillä eihän ne kaikki viitsi ruveta toisen tekemiä kakaroita hoitamaan. OLLI. Tokkopahan se Leenakaan...? LEENA. Mitäkö? Mitä se Olli meinaa? OLLI. Sitähän minä, että tokkopahan se Leenakaan lapsettomasta leskimiehestä huolisi, -- minunlaisesta? LEENA. Enhän minä... voi, voi! aina se on leikkisä, tuo Olli!... enhän minä mitä itsestäni haasta, -- minun ikäisestä ihmisestä. Aina se löytääkin, miten sanoja kääntää. OLLI. Mikä ikä?! Parhaimmillaan kun on ja aina iloinen ja terve ja kädet työssä kiinni yht'mittaa. LEENA. Parhaimmillaan! Nyt se taas pilkaksi pistää ihan jouten aikojaan. OLLI. Enkä. Todenperäänhän minä. Vaan jos se Leena tätä vaan leikkinä pitää, niin tehdään leikistä tosi. Vai mitä se Leena arvelee? LEENA. Herra Jesus sentään! Mistä se nyt Olli tuon niin yht'äkkiä päähänsä sai, kun ei silloin minusta nuorempana ja vikkelämpänä huolinut, vaan toisen otti? OLLI. Tietäähän sen Leena, kuinka se kävi; itse taannoin vielä siitä muistutti. LEENA. Muutenhan se kesken puheen sanotuksi tuli. Eihän sitä Olli pahaksi panne? OLLI. Enkä minä oo pannutkaan, näkeehän Leena sen, kun nyt tahdon rovastin puheille lähtemään. LEENA. Voi, tokisen! Oikeinko se todenperään...? OLLI. Ka, mitä sitä noin uskomattomaksi heittäytyy? LEENA. Herranen aika! Näin yht'äkkiä! Pitäisihän sitä toki vähän aikaa tuumia. OLLI. Mitäs se tuumimisesta paranee? Tunnenhan minä Leenan ja Leena minut. LEENA. Tu--u--unnetaan. Kyllä. Eikähän siitä puhetta oo. Vaan mitäs se rovasti sanoo, kun minä vanha ihminen näin yht'äkkiä...? OLLI. Mennään kysymään, niin kuullaan, mitä se sanoo. LEENA. Nytkö jo paikalla? Eihän toki... OLLI. Ka, mikäs siin' on? AARO (karsinasta). Ei pidä, Leena kulta, toki jättää minua tänne yksin sarvineni. Ai, jo vuotaa, jo vuotaa, kun ovat sarvet ihan täydet! LEENA. Herranen aika! Aaronhan minä sinne kokonaan unhotin näissä Ollin puheissa. (Hyppää kiireesti karsinaan). Kuudes kohtaus. OLLI (yksin). Kyllä ne on, Anni ja Taavetti, ihan tahallaan minut pettäneet. Näin ovat hukkaan vuotattaneet ja itse omille teilleen jääneet. Vaan jääkööt! Jääköön koko lintu puhemiehineen! En minä hänestä enää huolikaan, saati kun tässä näkyy toisen heti saavan, ja ihmisen, jonka vanhastaan tuntee. Sillä yhtä reima ihminenhän se on Leenakin, joll'ei parempikin. Mikäs siin' on? Ja koska se on valmis rovastin puheille lähtemään, niin näytänpähän minäkin niille mokomille pettureille, ett'en minä heittä oo ilman eukotta jäänyt. He--he! -- Tuossapa tuo näkyy rovastikin jo yläpytingin kuistin rappusille nousevan; kansliiaansa kai menee. Seitsemäs kohtaus. Olli, Leena ja Aaro (karsinassa). OLLI. Onko se nyt lopussa? LEENA. On. -- (Aarolle) Aaro pysyy nyt vaan vuoteessa ja vetää turkin korvilleen. AARO (karsinasta). Kyllä. -- Enkä minä muutenkaan kuuntele. LEENA. Ha--ha--ha! Ei sano kuuntelevansa. -- Eipä täällä liioin mitään kuunneltavaa oo. OLLI. No, joko sitä sitte mentiin? Rovastikin näkyi jo kotiin tulleen. LEENA. Voi minun päiviäni! Ihanko se nyt väkisin siinä paikassa viepi? OLLI. Väkisinkö? Enkä! Enkä tahdokaan, jos se niin vastenmielistä on Leenan lähtö. LEENA. Voi, voi, eihän se vastenmielistä... enhän minä sitä... Herran pieksut tokisen! Vaan kun ei mull' oo vaatteitakaan päälläni... OLLI. Eihän tuo alastikaan näy olevan, Leena. LEENA. Eikä. Vaan enhän minä voi tässä kupparinkaan puvussa näinikään... OLLI. Mitä häntä koreilee? Eihän sitä vielä vihille mennä... LEENA. Olli kun on noin verassa ja minä tämmöinen! OLLI. No, panee sitte tämän (riisuu päällimmäisen takkinsa, jonka ojentaa Leenalle). LEENA. Ollinko takin?! OLLI. Onhan mulla toinen alla. LEENA. Ettäkö minä tuon paremman ottaisin? Mustanko verkatakin? OLLI. Mikäs siin' on?! Panee nyt vaan päälleen. LEENA (peittää vasemmalla käsivarrella silmänsä, mutta ottaa oikeaan käteensä takin). Voi, voi! Enhän minä kehtaa. Ihan tämä nyt on hullusti. Ihanhan ne kaikki minulle nauraa, vanhalle ihmiselle. OLLI. Mutta aikahan tässä hukkaan menee jouten vehkeillessä. LEENA (pukee takin päälleen). Koska Olli nyt niin tahtoo. Hi--hi--hi--hi! OLLI. Sattuu vielä ehkä rovastikin taas pois menemään. Kuka sen tietää. LEENA. Jo nyt tuli kummat! Miltä tämä nyt näyttää? Ihanhan min'oon kuin mikäkin variksen pelätin tai muu pöpö. OLLI. Mikä variksen pelätin? Hyvästihän se passaa. LEENA. Miehen takissa! Enhän minä oo koskaan... Ja kehtaankos minä nyt näin rovastille näyttäytyä? Luulee minun vielä hulluksi tulleen tai muuten kujeilevan, ja ajaa pellolle. OLLI. Ka, mitäs siitä sitte joutavia reistailee, jos se vieläkin niin on vasten luontoa, tää lähtö. LEENA. Eikä, ka! Lähdenhän minä, lähden. OLLI. No, lähdetään sitte jo...! LEENA. Ka, lähdetään sitte, jos kerran lähteäkseen! Sallittu kai se on, että lähteä pitää, ett'ei ehdi "Isämeitääkään" lukea. Vaan eikös siellä pitäisi virsikirja muassa olla, vai? OLLI. Mikä virsikirja?! LEENA. Tai katkismus? Jos se sattuu rovasti jotain luettamaan...? OLLI. Mitä se nyt höpisee?! Eihän nämä mitä kylänlukuja oo. LEENA. Voi minun päiviäni! Ihan mulla on pää pyörällä. Enkähän minä oo koskaan ennen kuulutuksen otossa käynyt, vaikka näin vanha ihminen oon. OLLI. Tulee nyt vaan! Kyllä minä haastelen. Eikä Leenan tarvitse muuta, kuin vieressä seista ja niiata. LEENA (niiaa oven suussa). Näinikään. No, kyllä minä sen osaan tehdä. No, mennään sitte Herran nimessä. Oikein sydän alaa kouristaa. (Aukaisevat oven ja aikovat mennä ulos). Kahdeksas kohtaus. Olli, Leena, Anni ja Taavetti. Anni ja Taavetti (tulevat samassa vastaan). ANNI. Päivää! TAAVETTI. Päivää! Täällähän se Olli vielä on. Luultiin sen jo ikävystyneen vuottelemiseen, kun tuli vähä myöhästyneeksi. OLLI (on väistynyt syrjään ja on vaiti). LEENA (katselee Ollia ja Annia kovin kummastuneena.) Mitä? Vuottelemiseen?! ANNI. Niin, minua. Mitäs se Tirkkosen Leena niin hämmästyy? TAAVETTI. Eikös se Olli tälläkään kertaa saisi toista ottaa...? ANNI. Ja minun kanssani kuulutuksen ottoon lähteä? Väliinpä se Leena näkyy pakkautuvan nytkin. LEENA. Mutta mitäs peliä tämä on? OLLI. Peliä se on, vaan ei minun. Taavetin se on ja Annin; kun eivät ennen tulleet, niin luulin heidän minua vaan petkuttaa tahtoneen. ANNI. Sitäkös on junkkari! TAAVETTI. Koko velikulta! LEENA. Oikea mestari! Ja kun luuli ilman jääneensä, niin minut tahtoi hätävaranaan viedä. Sitäpä se niin kiirettä tekikin, että rovastin puheille lähtisin. ANNI. Hä? Mitä se sanoi? TAAVETTI. Leenanko kanssa rovastille? ANNI. Ei oo vielä toisen kanssa selvillä, niin jo toisen kanssa lähtee! LEENA. Oikein kahden kanssa yht' aikaa! TAAVETTI. Eipäs se vähemmällä kerkiä naisten helmoihin päästä! LEENA. Vielä minun, vanhan ihmisen, vietteli! ANNI. Mokomakin aviomies! TAAVETTI. Leskimies vielä! Jospa se e'es mikä poikanulikka oisi! OLLI. Kuka sitä toisen hentusta huolisi?! ANNI. Hä? TAAVETTI. Mitä sanot? OLLI. Niin juuri. Omia tähteitään muille tuppaa. TAAVETTI. Minäkö omia tähteitäni? ANNI. Minäkö toisen tähde? Se on helkkarin vale! Kukas sen on sanonut? Hä? Vastaapas, mies, sanoistasi! Kuka sen on sanonut? OLLI (vilkaisee salakavalasti Leenaan). Oonpahan kuullut sanottavan. ANNI. Hä? Olet kuullut sanottavan? Kenen? Leenanko? Tirkkosen Leenaltako oot sen kuullut? OLLI. Enhän minä mitään Leenasta sanonut. ANNI. Et, vaan kyllä minä sen huomasin. LEENA. Hä? Minuako syytät? ANNI. Hyvinpä se on luonnollista? Kukas sen oisi sanonut, ell'et sinä, kylän kiertäjä?! OLLI ja TAAVETTI (näkyvät myöskin, Annin ja Leenan kiistellessä, vilkkaasti väittelevän keskenään). LEENA. Minäkö kylän kiertäjä? ANNI. Sinä juuri. LEENA. Itsepähän tuota taidat olla kylänkiertäjä; miehestä mieheen kuleksit. ANNI. Mitä? Kuulkaa, hyvät ihmiset, mitä se sanoo. Siinä sen näette, että se on tosi, että hän sen on puhunut. Kateeksi kävi varmaan taaskin, niinkuin Liisa vainaan naimiseen joutuessa, ett'et itse, vanha harakka, Ollin vaimoksi pääse ja sen tautta herjaamaan rupesit ja toisen tielle tuppasit. LEENA. Kateeksi! Tuossa se on! Ota mokoma miehesi! En mä hänestä huolisikaan, vaikka rahalla antaisit. ANNI. Pidä itse kalusi! Minä en häntä ota. Pidä vaan, Jumalan nimessä, itse, kun sen pään kerran oot pyörälle pannut. LEENA. Eipä tuo lie enää oikein viisas ollut, kun sinut tahtoi ottaa. ANNI. Siinäkös se sitte viisas oli, kun tahtoi sinut, veren imijän, rovastin luo viedä, -- köyhän kurpan, joka lainavaatteissa prameilet?! Ha--ha--ha--ha! Ollin takkihan sulla näkyy päälläsi olevan. Ha--ha--ha--ha! Katsokaa, hyvät ihmiset, sitä huuhkajaa! Ollinhan sillä on takkikin päällään. LEENA (repii vihaisesti takin päältään). Itsehän se mokoma pakkasi takkinsa päälleni, kun olin tullut arkivaatteissani Aaroa kuppaamaan, vaan sille, veijarille, niin tuli kiire rovastille lähteä. ANNI. Ha--ha--ha--ha! Yhdeksäs kohtaus. Edelliset ja rovasti. ROVASTI (palttoo päällä ja keppi kädessä, on sillä välin tallat tapaan). OLLI (on vetäytynyt ovelle päin, niin että seisoo melkein rovastin takana). LEENA (joka ei ole huomannut rovastin tuloa, paiskaa takin Ollia kohden, mutta se sattuukin rovastin silmiin). Tuoss'on sulle, rötkäle, ryysysi! ROVASTI (koputtaa kepillä lattiaan). So, so, so! Mitä tämä on? -- Mikä mellakka täällä On? Hä? (Kalkki ovat ihan vaiti ja kovin hämmästyneet). OLLI (nostaa takkinsa lattialta ja pitelee sitä kädessään selkänsä takana). ROVASTI. No? Mitä täällä on tapahtunut? Missä oma väki on? Eikö täällä ole ketään kotona? Missä Kalle Ikä-Heimonen on, -- isäntä-renki? LEENA (niiaa ja nyökähyttää päätään). En minä tiedä, arvoisa herra rovasti. Minä olen täällä vaan Aaro-mestaria kuppaamassa. Se on tuolla... ROVASTI. Missä tuolla? AARO (näyttäytyy karsinan ovella, yllään isot turkit, joiden alta valkoiset alushousut näkyvät). Kyllä min' oon täällä. ROVASTI. Entäs nämä muut? Ketäs nämä ovat? ANNI (niiaa). Anni Heiskanen min' oon. TAAVETTI (niiaa myöskin). Luuska-Taavetiksihan ne minua sanoo. ROVASTI. Oikea nimesi? TAAVETTI. Taavetti Hytönen. ROVASTI. Ja Olli Muhonen. OLLI (kumartaa syvään, takki selän takana). Niin, tunteehan rovasti minut, (vetäkse aina rovastin taa ja oven suuhun). ROVASTI. No, mikä riita teillä täällä oli? Kenenkä takin se Leena vasten silmiäni lähätti? LEENA (itku suin). Antakaa anteeksi, arvoisa herra rovasti, enhän minä sitä tahallani tehnyt. Rietas henki se varmaan minut vietteli tuon Ollin verkkoihin. Ja Ollinhan se oli takki, mutta kun tuo Anni tuossa niin suututti ja haukkumaan rupesi... ANNI. En minä mitä haukkunut, hyvä rovasti. TAAVETTI. Kyllä se ei oo totta. Elkää te uskoko, arvoisa rovasti, mitä tuo Leena valehtelee. LEENA. Enpäs valehtelekaan. Annihan se haukkua alkoi... ANNI. Enpäs. Sinähän se alotit. LEENA. Sinäpäs! ANNI. Sinäpäs! OLLI (pujahtaa seuraavan kiistan aikana huomaamatta ulos ra'ollaan olevasta ovesta) (Puhuvat kaikki kolme yht'aikaa). LEENA. Sinäpäs se alotit, kun minua syyttä syytit, kylän kiertäjäksi sanoit ja vanhaksi harakaksi ja verenimijäksi ja köyhäksi kurpaksi ja huuhkajaksi haukuit ja että minä lainavaatteilla prameilen... ANNI. Sinäpäs se alotit, kun minua olit Ollille muiden tähteeksi sanonut ja että minä miehestä mieheen kuleksin ja minuahan sinä kadehdit, kun tielleni tuppasit, niinkuin Liisa vainaankin kanssa tahdoit tehdä... TAAVETTI. Leenahan se alotti Annia haukkua, kun Anni sanoi, että Olli oli hänelle sanonut, että Anni oli muiden tähde ja kun Olli sanoi, että minä omia tähteitäni muille tuppaan, ja Ollihan se... ROVASTI (lyö kepillä lattiaan). Hiljaa! (Kaikki vaikenevat). Mitä te kaikki yht'aikaa kaakatatte, kuin kanat, ett'ei teistä selkoa saa. Puhukoon yksi ensin! Vaikka sinä, Taavetti; mitä asiaa sulla täällä on? TAAVETTI. Puhemiehenähän minä täällä oon. ROVASTI. Kenen ja kenen? TAAVETTI. Annin ja 01... Olli Muhosen. Ka! Minnekäs se Olli on mennyt? LEENA ja ANNI (hämmästyneinä). Minnekäs se Olli joutui? TAAVETTI. Uloskohan se meni? (Aukaisee tuvan oven ja osoittaa ulos). Tuollahan tuo kujatietä ajaa viilettää täyttä neliä ja tammaansa piiskaa, minkä jaksaa. -- Se se oli, Olli, arvoisa rovasti, syypää kaikkeen. LEENA ja ANNI. Se se oli! ROVASTI. Kuinka niin? TAAVETTI. Annin kanssahan sen piti tulla kuulutusta ottamaan, mutta kun me vähä myöhästyttiin, niin se jo, vuotellessaan, sill'aikaa otti ja kosi Leenaa. ROVASTI. Ja siitä se teillä, naisilla, semmoinen jupakka syntyi?! Semmoisilla sydämmilläkö te pyhään avioliittoon astutte. Teidät ja Ollin tulen muistamaan, jos kerran vielä tulette kuulutuksen ottoon. Hävetkää toki kaikkivaltiaankin edessä! (Poistuu arvokkaasti). TAAVETTI. Lähdetään pois mekin! ANNI. Lähdetään! (Anni ja Taavetti menevät). LEENA. Pois lähden minäkin, jahka sarveni otan. (Ottaa nyyttinsä ja menee). Hyvästi, Aaro! En mä toista kertaa enää tule tänne sarvia panemaan! AARO (laahustaa turkissaan keskelle tupaa). He--he--he! On se vanha Aaro sodassa ja tappelussa ollut, vaan ei toki tällaisessa mylläkässä. Esirippu alas. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PAPPILAN TUVASSA: YKSINÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.