The Project Gutenberg eBook of Satuja ja tarinoita itäisiltä mailta Lasten Hupainen Huvitus I., by Anonymous

Muinen kerätyitä, suomennettuja siivoille ja ahkeroille
Lapsille lahjaksi, hyvikkeeksi ja hyödyksi.

SISÄLLYS:

1. Koira, Kukko ja Kettu. 2. Kettu ja Kukko. 3. Ruuna ja Tamma. 4. Hevonen. 5. Akka, Kissa ja Hiiret. 6. Kettu ja Korppi. 7. Sudet ja Lampaat. 8. Ukko ja Kuolema. 9. Heinäsirkka ja Muurahainen. 10. Linnut, Nelijalkaset ja Yölepakko. 11. Härkä ja Hevonen. 12. Mies ja Lempo. 13. Jänis ja Warpuinen. 14. Koira ja Warjonsa. 15. Joki ja Lähde. 16. Warjo ja Tamma. 17. Susi ja Akka. 18. Susi ja Hevonen. 19. Mettiäinen ja Hämähäkki. 20. Oinas ja Härkä. 21. Pukki ja Kettu. 22. Sääski ja Jalopeura. 23. Isä ja Poikansa. 24. Karhu ja Jalopeura. 25. Sammakko ja Härkä. 26. Kerjäläisen tavara. 27. Kettu ja Kissa. 28. Karhu ja Mettiäiset. 29. Waimo, Miehensä ja Kuolema. 30. Jalopeura ja Kettu. 31. Ahne Akka ja Kanansa. 32. Waimosta ja Juomari-miehestänsä. 33. Kissa ja Kukko.

Koira ja kukko matkustivat kerran yhdessä. Illan tultua rupesivat he yölevolle, koira puun juurelle ja kukko oksalle. Aamupuolella yötä alkoi kukko tapaansa myöten laulaa. Kettu kuin tämän metsässä kuuli, juoksi heti paikalle, josta kukon ääni kuului, alkoi kiittämistään häntä laulustansa kiitellä, ja sanoi, ett'ei ikinä ennen niin kaunista aamuvirttä ja heliätä ääntä ollut kuullut ja käski viimein kukkoa luoksensa eineelle, sillä tavalla muka häntä kynsiinsä viekotellaksensa. Mutta samassa heräsi myös koira, ja eineen tarpeessa hänki, kävi heti kettuun käsiksi ja söi sen suuhunsa.

Kana-lauma istua kökötti orrella ja kukko keskellä. Kettu maassa kierteli mietiskellen, miten kanoihin käsiksi pääsisi. Jopa siis taasen, vanhaa viekkauttansa pistellen, rupesi heidän pakinoille, sanoen: "Hei, miksikä, kana-kullat, siellä orrella istua pökötätte, juurikuin minua pelkäisitte! Ettekö tiedä, että yleinen rauha uykysiinsä kaikkein eläväin välillä on tehty, ja ett'ei tästälähin toinen toistamme vähintäkään tule pelätä?" Samassa kurkisti kukko ulommalle, päätänsä kohotellen. "Mitäs kukko kamraatti kurkistelee?" kysäsi kettu. "Eipä juuri erinomaisia mitään!" vastasi kukko; "uutta kahta jahtikoiraa vainen katselin, jotka tuolta takaa-päin aika laukassa tänne käsin koipivat. Eivätköön ilomielellä hekin rauhantekoa tulle ilmoittamaan?" Sen kuultua säpsähti kettu ja oli valmis lähtemään. "Ei hoppu hyväksi!" muistutti kukko; "emmekö koirainki tultua voisi kaikki yksissä iloamme viettää?" "Kaitpa voitasiinki", vastasi kettu; "mutta pahoin pelkään, ett'ei koirat vielä koko rauhasta tiedä!" ja sillä läksi hän, häntä suorana, pakosalle.

Ruuna ja tamma kulkivat kerran yksissä taipaletta. Kumpaisellaki oli kova kuorma vedettävänä, mutta tammalla ainaki kovempi. Tästä syystä rukoiliki tamma muutamassa mäessä ruunaa, että edes vastamaassa vähän avuksi tulisi, jotta ei hän kokonaan uupuisi ja paikalle pakahtuisi. Tätä puhetta ei ruuna kuitenkaan ollut kuulevinansakaan, eikä siis tammalle sanaakaan vastannut. Mutta mitäs tästä? Ei aikaakaan, ennenkuin tamma uuvuksissa paikalle raukesi ja saman pään henkensä heitti. Ajaja hädässään ei muuta neuvoa keksinyt, pani koko tammanki kuorman ruunan vedettäväksi, ja vielä päälliseksi tamman seljästä nyljetyn nahanki. Tästä ruunalle mieli matalaksi. Nelikynteensä vetävä, että vähällä katketa, huokasi hän siis: "voi vaivasta minua, kuin en toveriani ajallansa auttanut! Nyt on minulla koko hänenki kuormansa vedettävänä ja vielä vuota päälliseksi!"

Laiska hevois-koni veti kerran suolakuormaa ja vierähti sen kanssa tapaturmasta vesilampiin. Jällensä jaloilleen päästyä, tunsi hän kuormansa paljon entistä keveämmäksi, sillä suolat olivat koko joukon vedessä sulaneet. "Tuopa oli hyvä keino kuormaansa keventää!" arveli hän siis hyvillä mielin; "kyllä maar vastaki kuormani vedessä käytän, koska siitä semmoinen apu lähtee!" Taas vähän ajan takaa kuljetti sama hevonen aika raskasta pellavaskuormaa. Lammin partaalle tultua, hyppäsi hän nyt tahallansa veteen ja vei kuorman perässään, mutta ylös sieltä noustessaan havaitsi hän mieliharmiksensa, että kuorma vaan tuhatta raskaammaksi oli muuttunut, sillä vettyneet pellavat olivat entistänsä paljon raskaammat.

Akka pelkäsi juustoansa hiiriltä syötäväksi ja pani sen vuoksi kissan vartiaksi. Kissa kyllä pitiki hiiret ulohtaalla, mutta söi juuston omaan suuhunsa.

Kettu ahoa myöten juoksennellen, näki korpin, joka puun latvassa kiikkui, varastettu juusto nokassa. Tästä ketun heti juustoa mieli. Mutta koska itsensä puuhun pääsemättömäksi tiesi, keksi hän seuraavan keinon, korpilta evästä anastaa. Puun juurelle hiipien, rupesi hän sieltä korppia yleti ylistämään. "Woi sinua, kultasta kanaa", alkoi hän, "kuinka olet ylen kaunis ja komea! Höyhenesi kiiltävät kuin kirkkain tähti taivaan kaarella, vartalosi on vallan kaunis ja vaaleva, käytöksesi uhkeat ja uljaat, koko olentosi on sanomattoman onnistunut, jos vain sinulta ei ääntä puuttuisi, niin tuostakos olisi lintujen valio ruhtinas!" — Korpin mieli meni kiitoksesta hyvin hyväksi; tämmöistä ylistys-virttä ei hänelle ikinä ennen ollut veisattu. Siinä päätti hän äänensäki ilmi saattaa ja aukasi suunsa, oikein aika tavalla parkastaksensa. Mutta nokan au'etessa, putosi juusto maahan; tähän toukkasi kettu ennenkuin se alaskaan pääsi, ja sanoi irvistellen korpille: "olet kyllä kaunis ja moni-hyvänen lintu, etkä mitänä vailla, paitsi mieltä!"

Kuin sudet ja lampaat kerran keskenänsä sotivat, pääsivät lampaat koirain avulla voiton puolelle. Hädässään toimittivat sudet airuen (lähettilään) lampaitten pakinoille, niiltä rauhaa pyytämään. Pian tuliki rauha aikuiseksi, jonka vakuudeksi sudet ehdottelivat, että kumpainenki puolue alamaisiansa vaihetuksiin panisi: lampaat susille koiransa, sudet lampaille penikkansa. Tähän tuumaan lampaatki mielellään suostuivat, sillä tavalla muka luullen, ikuisen rauhan tekevänsä. Mutta kuin suden penikat lammasten laumassa isommaksi olivat kasvaneet, rupesivat he suden ääneen ulvomaan. Tämän kuultua hyökäsivät sudet heti luokse, väittivät lammasten heidän pentujansa tappavan ja sen kautta rauhan rikkoneen. Siitä sota uudellensa kiihtyi; sudet karkasivat kilvalla lammasten niskaan ja tappoivat heitä tappamistaan. Koirat olivat he jo aikoja sitten suuhunsa syöneet, jonkavuoksi myös lammasten puoli ei ollenkaan käynyt. Nyt vasta kuolema-hetkellänsä havaitsivat siis lammasraiskat tuhmin tehneensä, kuin koiransa susille antoivat ja vielä niiden pentujaki keskellänsä kasvattivat, jotka vanhempainsa kanssa heitä kilvoin ketistivät.

Vanha ukko-raja hakkasi kerran puita metsässä. Kantamuksen saatuansa, alkoi hän kotiinsa astua. Mutta välillä tuli väsymys ja ukon täytyi levähtämään laskeuta. Tässä muisteli hän nuoruutensa ihania aikoja, jolloin tuommoinen riippi ei suinkaan paljon olisi painanut. Niin rupesi hän vanhuuttansa valittamaan, panetteli köyhyyttänsä ja kaikkea viheliäisyyttään, ja sanoi viimen raskaasti huovaten: "ei kyllä minusta enään paljon tälle maailmalle ja elohon ole! Woi, kuolema, miks'et avukseni tule ja lopeta viheliäiset päiväni! Jospa toki minun kohtaki korjaisit!" Mutta ei ukko tuskin suruvirttänsä vielä ennättänyt lopettaa, ennenkuin kuolema, joka paikalle sattui, tuli ukon luokse ja sanoi: "tässä olen nyt, jota kutsuit; mikäs sinulla on hätänä ja mitä minusta tahdot?" — "Eipä paljon mitään!" epuutti ukko hämmästellen. "Etkö niin hyvin tekisi, että tuon kantamuksen selkääni nostaisit!" ja sillä mennä patikoi hän aika kyytiä mökilleen.

Heinäsirkka lauleli kesän pitkään työtönnä, ja oli siis talvella nälkään kuolla. Hädässään kävi hän muurahaiselta apua. "Anna, veikkonen, jotaki eineen apua, en ole suuruksen suuremata viikkokauteen nähnyt!" paapatti hän. "Mitäs kesällä teit", kysyi toinen, "kuin nyt niin tyhjä olet?" — "Mitä mä kesällä tein — laulelin!" vastasi sirkka. "Niin miks' et nyt siis tanssi", sanoi muurahainen; "ei laulusta tanssitta!"

Kuin linnut ennen muinen nelijalkaisten kanssa sotaa kävivät, pyöri yölepakko aina sillä puolen, jonka voitto oli. Lintujen laumassa oli hän lintuna, nelijalkasten joukossa hiirenä. Kuin nyt sotilakko tuli ja rauhan tekoon ruvettiin, ei siis kumpikaan puolue häntä omaksensa tuntenut, syyttäin että suurimman hädän aikana aina toisella puolen oli liehunut. Niin päätettiinki yksituumaisesti ajaa lepakko pois mailta ilmoilta, ja siitä ajasta alkain ei hän päiväsaikana enään ole uskaltanutkaan silmiänsä näyttää.

Härkä manasi aina lihavan ratsashevosen onnellista elämää. "Hätäkös sinun miekkosen elää on", sanoi hän kadehtien: "syöt appeita sen kuin jaksat ja ajelet päiväsi joutilasna auringon helteessä! Toisin kyllä minun vaivaisen laita on: viheliäisin kaikista elävistä, täytyy minun ihan kuivia olkia pureksella ja päiväkaudet ainaki kiinteimmässä ajossa kestää; ei maar minussa liha paina eikä karva kiillä!"

Jopa syttyi sota ja sinne vietiin hevonenki. Täällä sai hän päivät päästyään ajajaansa kantaa, pyssyjen paminassa edes takaisin laukkoa, että hiki joka karvan juuresta kihisi, ja vielä aika tavasta vuorokausittain ihan ruoattaki elää. Päälle päätteeksi ammuttiin häneltä jalkaki poikki ja silmä puhki. Sodasta palasi hän siis vähissä hengin, kolmella jalalla, silmäpuolena ja muuten pahasti runneltuna. Kuin nyt härkä hänen tässä surkiassa ja viheliäisessä tilassa tapasi, sanoi hän: "siinäkö se hevoisen onnellisuus nyt oliki, jota aina ennen niin hyväksi mainittelin! En totta, oikein ajatellen, päiviäni hevoisen kanssa vaihettaisikaan!"

Mies ajoi kerran rattaansa pyörän likakuoppaan, josta hevonen ei saanut sitä liikkeelle. Tuskissaan rupesi hän kiroilemaan ja yhä alvaria "Lempo tokia" huutamaan, juuri kuin siltä apua olisi pyytänyt. Lempo kuuli sen, tuli paikalle ja sanoi: "ota pois tuo kivi pyörän edestä, puhdista pyörä siihen paatuneesta, kuivettuneesta savesta, kumarru sitten ja pane olkasi ratasta vasten, nostata pyörää ja käske hevosta samalla vetämään!" Mies teki sen ja sai heti rattaansa liikkeelle. "Näetkö nyt", sanoi Lempo, "että ilman minuttaki pääsit siitä seikasta; elä siis vasta enään joutavihin minua avuksesi huuda!"

Kotka hätyytti kerran jänistä ajamalla, ett'ei tämä viimen tiennyt, mihin pa'eta, vaan kellistyi paikalle ja huokui raskaasti. Sen näki varpuinen lähimmästä puusta ja rupesi siitä häntä pilkkaamaan sanoen: "noh, Jussi kulta, kunnes nyt muinen keviät jalkasi heitit, miks'et laukata piipottele? Ei sinussa ainakaan taida kotkalle vastustajata olla!" Mutta par'aikaa kuin varpuinen jänistä näin onnettomuudestansa pilkkasi, kävi kotka hoksaamatta häntä itsiänsäki niskaan, ja söi sen alkupalaksensa.

Koira kulki kerran porrasta myöten poikki joen, aika lihamuru hampaissa. Allensa vetehen katsoissa, näki hän siellä oman varjonsa, jonka suussa lihapalanen vielä isommalta näytti. Heti luuli hän siis toisen koiran siellä olevan, jolla olisi isompi lihapala, kuin hänellä. Tästäkös himo hiilitöin hallissa nousi! Irvillä suin ja persovin silmin hyppäsi hän paikalla portaalta alas ja koppasi omaan varjoonsa, siltä muka, tapaansa myöten, lihamurua ryöstämään. Mutta tuskin aukasi hän leukansa, ennenkuin lihamuru suusta veteen putosi ja meni pohjaan. Jokeen taas tullessa, ei hänellä sielläkään ollut muu, kuin virtaava vesi vastassa. Harmilla ja hävyllä havaitsi hän siis, että, pyytä pyytämään lähtenynnä, koppelon kotoansa oli kadottanut.

    Parempi palanen suussa,
    Kuin kymmenen kylässä, ja
    Ei liika lihota,
    Jos ei kohtuus elätä.

Joki ja lähde taistelivat kerta keskenänsä, kumpiko toistansa parempi ja etevämpi olisi. "Kun toki kehtaatki rinnalleni pyrkiä", ärjäsi viimein joki, "etkö näe, kuinka paljon sinua etevämpi olen! Julkisesti kuljen minä ihanien kukkanurmien halki, rannoillani elää kauniita ja rikkaita kaupunkeja; yhtäläiseen kulkevat räämäkkäät kauppalaivat minua pitkin, kaikki elävät ylistävät minua ja minäpä se merenki voimassa pidän, sillä minua paitsi hän kyllä pian kuivaisi. Sinä sitä vastoin juokset maan alla piilossa ja tuskin kehtaat silmiäsi muille näyttää!" Tästä herjauksesta meni lähde niin hävyn alaiseksi, ett'ei enää ollenkaan silmiänsä näyttänyt, vaan asui aina alla maan. Mutta siitäpä pian koko jokiki kuivi, sillä se oli alkuperäisin ihan lähteen silmästä sirisemässä. Niin havaitsi hän pian katuvalla mielellä, että väärin kokonaan lähdettä oli soimannutki.

"Kyntämistä, aina niin vaikiaksi työksi hoetaan", sanoi kerran varsa-runtti, "minä tässä nyt päivän pitkään emäni rinnalla vakoa olen kävellyt, enkä koko työtä minäkään pidä." — "Niin toki oletki", vastasi tamma, "kävellyt, et kyntänyt, siinä se eroitus, lapseni!"

Kuin susi kerran nälissään kylää pitkin juosta jolkotteli, sattui hän muutamalle tuvalleki, josta kimeä lapsen parkuminen kuului. Tätä kuuntelemaan seisahtaissa kuuli hän, kuinka akka tuvan sisällä kovasti torua mökyytti itkevätä lastaan ja uhkasi hänen suden suuhun nakata, ell'ei heti vaikeneisi huutamasta ja muutoin siivoksi herkiäisi. Susi-Hurtta luuli akan totta puhuvan ja pysäytyi siis suutansa maiskuttain nurkan taakse, lasta odottamaan. Siinä seisoa jörötti hän nyt koko päivän pitkään. Mutta illan tullen, kun lapsi jo itkemästä oli lakannut, kuuli hän taasen, kuinka akka hyväillen sanoi: "Kas niin, kaunis kultaseni, nyt oikein hyvä lapsi olet; en enää sinua sudellen annakkaan, vaan jos hukka tulee, niin lyömmä hurtan kuoliaaksi." Tämän kuultua laukkoi susi hengen pelvolla tiehensä ja sanoi: "siinä tuvassa toista puhutaan, toista ajatellaan!"

Susi oli jo niin vanhaksi joutunut, ett'ei itsiänsä enään toisten elävien pyytämisellä elättää jaksanut. Nälissänsä metsiä pitkin jolkotellen, mietti hän siis tämmöisen elatuskeinon: Hän lainasi ketulta pukimet, pukeusi niihin ja meni hevosen luokse, jonka laitumella näki kävelevän. "Tervet mieheen!" toivottain, valehteli hän sille itsensä tohtoriksi ja kysyi: olisiko hevosella mitään tohtoroitavaa. Ehkä hevonen heti veiarinsa tunsi, oletteli hän ainaki ölvinä ja vastasi hyvin ilomielellä: "Sepä nyt toemmastaan oli onnen kauppa, että tohtori rakas, juuri paikalle osasitte! Wast'ikään astun puikon jalkaani, tehkää niin hyvin ja kiskokaa se irti!" Susi rupesi hyvin alttiisti asiahan käsiksi ja kyykistyi kaviota katsomaan. Mutta samassa kuin hän jo suutansa aukasi, hevosta muka reiteen tarratakseen, potkasta lamautti hevonen häntä niin tukevasti vasten kuonaa, että kaikki hampaat kurkkuperään kalisivat, ja juoksi tiehensä, naurain irvistellen tohtorillensa.

"Olisikos minulla, kuin sinulla, piikki suussani", sanoi hämähäkki mettiäiselle, "en toki noin ajelisi ja liehuaisi kaiken aikani kukka kukalta, vaan ajaisin ja tappaisin kärpäsiä, joita nyt, näin raukka aseetonna ollen, en aina hyväsesti voita." — "Waiti, hävytön, vaiti!" vastasi mettiäinen, "etkö tiedä, että asetta kantaman pitää omaksi ja lähimmäistensä turvaksi, mutt'ei vahingoksi ja surmaksi!"

Kun oinas näki itsensä muita lampaita väkevämmäksi, uskoi hän jo koko karjassa ei hänelle vertoja löytyvän. Leviästi rehennellen haasti hän siis härkääki painille. Tämmöinen röyhkeys pisti härjän vihaksi. Suutuksissa puuskasi hän kerta oinasta otsakieroon, nosti sen sarviensa nenässä korkealle ilmaan ja paiskasi siitä koko otuksen tantereesen, että karvat ylinnä pölisi. Tähän heitti hän oinaan henkeänsä haukottelemaan. — Wähää myöhemmin tuli lammaski paikalle, jossa oinas vielä pitkänänsä maata kellotti. "No, varma veikkoseni", kummasteli lammas, "missäs nyt olet ollut?" — "Opissa!" vastasi puolitointunut oinas.

    On se verta verrallaki,
    Jalommallaki Jumala.
    Elä luule, lukkari kulta,
    Ettäs papiksi pääset!

Pukki ja kettu olivat kerran kumpiki samaan kaivoon pudonneet, eivätkä voineet sieltä ylös päästä. Wiimein kettu kuitenki, aina viekas ja kavala, keksi seuraavan keinon: "Jo nyt tiedän", sanoi hän pukille, "miten ylös pääsemmä!" — "Woi mitenkä?" kysyi pukki. "Hei sinä nouset takajaloillesi kaivon parrasta vasten pystöön", vastasi kettu, "ja minä kiipeen sarvillesi ja hyppään siitä ylös; sitten vedän minä sinunki perässäni." Pukki ihastui sen neuvon kuultua ja teki niinkuin kettu oli käskenyt. Mutta kettu kaivosta ylös päästyä, ei ollenkaan pukista huolinut, kuin irvisteli vaan, koska toinen häntä petoksesta soimasi, sanoen: "jos sinulla, pukki rukka, olisi sen verran mieltä, kuin partaa, niin et semmoiseen kaivoon olisi joutunutkaan."

Sääski riitausi kerta jalopeuran kanssa. Wihapäissä irvisti jo jalopeura hampaitaan, sillä muka luullen sääskeä paljonki peljättävänsä. Waan sääski sanoi: "mitä kysyn minä kynsistäsi ja huolin hampaistasi, ruvetaanpa tappeloon, niin saat nähdä, kumpi meistä pussin kantaa!" Samalla lensi hän riitakumppalinsa sieraimin ja pisteli siellä niin kauan, että jalopeura tuskissaan omilla kynsillään pahoin haavoitti turpansa, eikä kuitenkaan saanut sääskeä piilostansa lähtemään. Niin tuli sääski voittajaksi ja lensi ilosta elämöiden sieramesta ulos. Mutta voitostansa vielä ylpeillen, puuttui hänki hämähäkin verkkoon.

Eräällä isällä oli usiampia poikia, jotka eivät aina juuri hyvässä sovussa keskenänsä eläneet. Kerran antoi hän heille monisäisen köyden ja käski yrittämään, jos kuka sen saisi poikki vedetyksi. Ei yksikään saanut. Niin kehitti hän köyden ja antoi jokaiselle säikeensä käskyllä, taasen koettaa, joko katkiaisi. Helposti katkesivat nyt säikeet itsekunki käsissä. Silloin sanoi isä: "tämä köysi säinensä olkoon teille esimerkiksi, kuinka vahvat ja lujat ollaan yhteydessä, kuinka heikko ja huono jokainen erillään ja itsepäinsä."

Karhu ja jalopeura kuin kerran olivat yhdestä tuumasta metsästämässä, saivat lihavan ja nuoren peuran-vasikan kiini. Waan kuin ei kumpikaan suonut toisellensa tätä lihavata paistia ja kumpiki riiteli sitä itsellensä, nousi heidän välillä kova tappelu, niin ett'eivät havainneetkaan, kuinka peuran-vasikka iloisella mielellä ja täyttä laukkaa juoksi tiehensä. Kuin olivat aikansa tapelleet ja toisensa pahan-päiväiseksi repineet, näkivät että kumpiki oli kadottanut, mitä kateudesta ei tahtonut toisellensa jakaa, vaikka kumpanenki oli siihen yhtä paljon ansiollinen, ja nyt oli myöhä katumus.

Sammakko istui poikinensa puron reunalla ja näki härän niitulla kävelevän. Hän luuli paisuvansa yhtä suureksi ja paksuksi kuin härkä, ja sentähden veti hän henkeä mahaansa ja pullosteli nahkaansa. Jo luuli itsensä päässeen härän kaltaiseksi ja kysyi pojiltansa: "enkös ole härän suuruinen?" — "Et toki!" vastasivat pojat. Wieläpä koitteli sammakko puhaltaa ruumistansa suuremmaksi, vaan kuin pojat aina kieltivät hänen olevan härän suuruisen, vihastui hän julmasti ja puhalsi niin itsensä pullolle että viimen halkesi.

Kaksi köyhää kerjäläisukkoa toruivat kerta keskenänsä. Toinen oli kuitenki kumppaliansa parempi olevinaan ja sanoa tokasi siis hänelle: "mikäs, mokoma kiertolainen, luulet olevasikaan; eihän sinulla pölähtävätä ole, jota omaksesi sanoa saattaisit!" Siihen vastasi toinen: "on kyllä ja paljonki, ensiksi reppu seljässäni, sitten sauva kädessäni ja vielä:

Kettu ja kissa inttivät kerran, kumpi heistä olisi monikeinosempi. Kettu kehui itsellänsä kokonaisen keinopussin olevan. Samalla tuli koirajoukko paikalle. Kissa kapsahti puuhun, mutta ketun söivät koirat makiaan suuhunsa, kuin ei se heitä pakohon päässyt. Silloin sanoi kissa: "Minun yksi keinoni oliki, näen mä, parempi kun ketun koko keinopussi."

Karhu suuttui kerran niin kovasti yhden mettiäisen pistosta, että juoksi kuin vimmattu mettiäisten pesälle ja penkaa mullisti sen ylen alaisinsa. Tämmöisestä elämästä ja väkivallasta vihoitettuina tuijottivat kaikki mettiäiset yht'äkkiä pesästänsä ja kävivät jokainen karhua pistelemään. Näiden keskellä hätäellen huomasi karhu nyt vasta tyhmästi tehneensä, kuin yhden vähistä tuikkimisista niin ison elämän oli nostanut ja, pientä pahaa kostaissa, tuhatta suuremman tuskan päällensä oli vetänyt.

Eräs vaimo rakasti hyvin hellästi miestänsä, eikä siis muuta tehnyt, kun valitti ja vaikeroi lakkaamatta, koska tämä kerran tuli niin huonoksi sairaaksi, että ihan kuolevaksi katsottiin. Woivotellessaan oli hän jo monta kertaa sanonut: "Woi kuitenki, kuinka paljoa mielemmin minä itse kuolisin, kuin rakkaan mieheni laudalla nähdä tahtoisin!" Jopa muutamana iltana tuliki ahkerasti rukoiltu kuolema talossa käymään. "Hyvää iltaa!" terveytti hän tupaan tullessaan, sillä hän oli vanhan miehen haamussa. "Jumal' antakoon!" sanoi vaimo, "mistäs tämä vieras on?" — "Hei, se kuolemahan minä olen, jota niin kauan olet huutanut", vastasi kuolema, "joko nyt olet valmis lähtemään?" — "Ei!" epuutti akka hämmästellen, "en minä olekkaan etsittävänne! Mieheni se on, joka tuolla sängyssä makaa ja jo viikkokausia teitä on odotellut!" — "Kelvoton vaimo!" huusi kuolema; "miestäsi tahdoit viimeiselläki hetkellänsä pettää; sinut minä vien kanssani." Akan täytyi kuolla, vaan mies tuli terveeksi ja jäi elämään.

Jalopeura oli jo vanhaksi joutunut eikä enää muuten kuin viekkaudella nähnyt voivansa itselleen ruokaa hankkia. Niin makasi hän vuoteellaan ja voivotti jokaiselle sivukulkevalle elävälle: "voi poloista minua! jo toki olen kuolemaisillani. Nuoruuteni rikokset sinuaki kohtaan polttavat omaatuntoani. Tule, veikkonen, luokseni, ja anna sydämmestäsi anteeksi, mitä sinua kohtaan olen pahoin tehnyt, niin että saan, omantunnon rauhassa kuolla!" — Waan ne, jotka antoivat itsensä pettää hänen houkutuksiltansa, söi jalopeura suuhunsa. Mutta kettu, jota hän myös tahtoi samoilla sanoilla pettää, vastasi hänelle vilkkaasti: "monta askelta näen luoksesi vievän, yhtään ei palajavan!" — ja näin sanottua, kulki hän matkaansa.

Muutamalla ahneella akka-kaatiolla oli yksi ainoa kana, joka aina muni hänelle kulta-munan päivässä. Ahneudessaan luuli akka, että koko kanaki oli kultaa, ja tappoi hänen sen vuoksi, sillä tavalla muka aika rikkaaksi päästäksensä. Mutta mikäs tuli? Kanassa ei löytynyt muruakaan kultaa, ja nyt loppui hänen munimisensakin, kuin akka hengen vei.

    Joka paljon saa,
    Se enemmän pyytää, ja
    Joka kuuseen kurkottaa,
    Se katajaan kapsahtaa.

Muutamalla vaimolla oli aika juoppo-lallu miehenä. Hyvin huolella tästä, mietiskeli vaimo-raiska ainian, millä keinoin miehensä viinasta saisi luopumaan. Kuin ukko kerranki hyvin pahana päissään kotiin ryömi, otti siis akka hänen selkäänsä, vei kirkkomaalle luukoppeliin ja salpasi sinne. Muutaman hetken perästä, kuin jo luuli miehensä jokseenki selvenneen ja kohmelosta kaljentuneeksi, meni hän koppelille ja ryskytti ovea. "Kuka mokoma siellä jyryää?" ärjäsi mies kohmelo-unissaan. "Oonpahan kuolleitten ruuan kantaja", vastasi vaimo. "Woi veikkonen", vätkytti juopunut, "jospahan edes viinaakaan olisit tuonut; tuo tuo joltaki olisi maistunut! Kumma kuitenki, ystävä kulta, kuin niin typerä olla saatoit, ett'et mulle viinaaki ruuan kanssa tuonut; etkö entuudestaki tietänyt, että rikka ruoka viinatta?" Tämän kuultua meni vaimo parka matkoinsa päivitellen: "Woi kuitenki, kuinka tuolla mies-parallani on hillimätön viinan himo; ei varmaan siitä enää kunnon miestä näy tulevan!"

Kerran sai hyvin nälkäinen kissa kukon kynsiinsä ja aikoi syödä häntä. Mutta pahaa aikomustansa kaunistaaksensa, sanoi kissa kiivaalla äänellä kukolle: "sinä olet koko maailmalta vihattu lintu, sillä sinä pidät alinomaa julmaa meteliä! Sinä et ainoastaan huuda päiväkaudet, vaan sinä turmelet öilläki muilta unen ja levon!" — "Sitä minä en pahassa aikomuksessa tee", vakuutti kukko; "minä vaan tahdon herättää niin ihmisiä kuin eläviä ajallansa työhön ja toimeen." — "Elä tuossa tyhjiä rupata!" intti kissa. "Minulla on nälkä, enkä minä suu-puheilla elä." ja samassa söi kissa kukon.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SATUJA JA TARINOITA ITÄISILTÄ MAILTA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Satuja ja tarinoita itäisiltä mailta

SATUJA JA TARINOITA ITÄISILTÄ MAILTA

SISÄLLYS:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE