The Project Gutenberg eBook of Kaukainen kevät: Runoja This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Kaukainen kevät: Runoja Author: L. Onerva Release date: January 20, 2020 [eBook #61206] Language: Finnish Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAUKAINEN KEVÄT: RUNOJA *** E-text prepared by Tapio Riikonen KAUKAINEN KEVÄT Runoja Kirj. L. ONERVA Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1914. SISÄLLYS: Kaukainen kevät Erakkomaja Erakkomaja Pyhä lehto Kiusaaja Hätä Herran ääni Uskon sankari Epilogi Linnanlaulaja Jousimies Linnan akkuna Hiljaiset sielut Vieno siipi Kuoleva pyhiinvaeltaja Viimeinen ilta Nocturne Lydialle Laulajan tarina Satu Terhenniemellä Jää hyvästi Vertaus Kesäinen elegia Minä näin Simonette Lempeä hämärä Runoratsuni Suljettu ovi Varjot Joutsenlaulu Ave Maria Kotipetäjä Vanha mummo Maailmalla Talvinen paluu Kotipetäjä Korven henki Kaupungin henki Suomen suvi Virta Tie Nemesis De profundis Matkalle pyyntö Virta Lotin vaimo Yksin jäänyt Silkinkutojat Tuulinen sää Hattaroita Kansan-varieteessa Mennyt onni Temppeliherra Syksy Vanha luostari Kuurainen kannel KAUKAINEN KEVÄT Kerran oli mulla kevät, onneni on tuo. Toista kevättä ei nähdä jumalat mun suo. Mutta silmissäni siintää kajo kaunis sen: ihmisyyden valkenevan kuva kaukainen. Päivä suuri silloin paistaa yli kaiken maan. Myös ma nousen nurmen alta silloin laulamaan. Kunnahille, joilla kukkii turhaks luultu työ, kera kansan, jonka rinta vapahasti lyö! Laulan: kiitän kevähästä, jonka elää sain, enemmän, ah, vielä tästä, jot' en nähnyt lain! ERAKKOMAJA ERAKKOMAJA Sua kiitän, Herra, siitä että rauhan mulle annoit, että maailman myrskyn tieltä kotihisi lapsen kannoit, että näytit väsyneelle armon, unhoituksen puistot, pois veit turhat toivot, muistot, pois veit rinnan ristiriidat... Tääll' on autuaitten viidat, tääll' on onni niinkuin lassa, rauha suuri Jumalassa ... PYHÄ LEHTO Kiittäin astun pyhään lehtoon kaikki on niin nuorta, uutta, aamunkoitot, ruskot ehtoon... Paljon näen, jot'en nähnyt kesken elon kirjavuutta, paljon tiedän, jot'en tiennyt vielä äsken ihmisrukka, nyt sen mulle kertoo, huutaa joka kivi, joka kukka: Muut' ei valtaa pahaa vastaan olla hyvä ainoastaan; muut' ei kärsimystä vastaan: olla luja ainoastaan, ottaa päälleen koko taakka, mennä kuilun pohjaan saakka, kunnes hengen heimot voimat puhdistuvat lailla kullan, kirkastuvat, siivet saavat, kohoavat niinkuin kotkat karistaen kuonan, mullan, jättäin taakseen vihat, soimat. Itsestänsä silloin käyvät umpeen syvät sydänhaavat... KIUSAAJA Taas sydänkaihot pitkät mua kiertää, taas elon menneen varjot ohi kulkee ja tuska maan ja taivaan multa sulkee On niinkuin vihais mua metsä, virta ja vuori, keto, polku, kaikki täällä, kuin linnut vaikeneisi pääni päällä, ei rukous, ei ajatuskaan lennä... En Jumalani eteen tohdi mennä... Voi, tarvitaanko puku munkin, nunnan, siis välttämättä ennenkuin on rauha ja sopu kanssa kaiken luomakunnan! Ah, onni maallinen, min jo ma hylin, taas houkuttelee vienon-lempein sylin ja aroin, välkkyväisin mielikuvin pois sabbatista elon arkipäivään, ja mielin riutuvin ja pakahtuvin jään tuijottamaan unten kultahäivään. Ma uneksun, ah, että myöskin mulla on osa muiden onnelliseks tulla, ett' on ympärilläin elon taulu, korvissani armaan aamulaulu, että lattialla lapsi liikkuu, rukki lirisee ja kehto kiikkuu, metsätiellä karjan kellot soittaa... -- -- -- -- -- Pois karkotkaa jo turhat tuulentuvat! Voi, liiaks suru suloinen mun voittaa ja kyyneleihin särkyy unikuvat... HÄTÄ Mulle tulee, tulee tuska, sielun hätä, ja ma huudan ja ma huokaan: Onko ketään, ketään mua köyhempätä! Yökkö olen, hylkykanto, eränkäyjä, hullu miesi, jot'ei koskaan varro lämmin kotiliesi eikä armaan käden-anto. Orpo, tumma tuulen-heitto, jot'ei tunne maammo, taatto eikä jälkipolven saatto! Jälleen epäilykset palaa... Kiellän aatokseni parhaan, kiroon erakkuuden valaa, johtanut se lie mun harhaan: enhän ole tiellä taivaan, jos ma täten näännyn, hiudun outoon omantunnon vaivaan... HERRAN ÄÄNI Mistä nyt ma tiedän, mietin, voitanko ma synnin, vietin, karkulaisna, pakosalla! Heikompi nyt lien kuin tuonoin, huonompi kuin sankar huonoin elon taiston tanhualla. Miks en kulje kera muiden kärsivien, yksinäisten, etsivien? Jokainen ken kärsi, eli, onhan sisar, onhan veli... Itse rakensin ma teljet välillemme, vaikk' on Luoja luonut meidät käymään rinnan. Polot, unohdetut veljet, anteeks suokaa: teinhän teistä oman pienen tuskan hinnan! Miss' on kasvot Kaikkivallan, jos ma yksin häntä kiitän! Haavetta mun hyvättyöni, jos ma yksin sadon niitän, turhaa viisauden-aarteet, kaikki, minkä tiedän, taidan, jos on mulla sydän saidan, sydän aran, itserakkaan ihmisparan, jos ma ääntä Herran pelkään vaativaista pimeen selkään, pimentoihin polun kaidan... Kuolee huulilleni hymnit, valat kauniit virren säkeen, ellen valojani täytä, ellen lähde ulos Herran viinimäkeen. Ehtyy syömmessäni voima, ellen voimiani käytä, ellen muille Herran tietä raivaa, näytä. USKON SANKARI Sydän, nyt on hetkes tullut kestää, kasvaa taikka kuolla! Jälleen ulos avaan uksen, vilinähän ihmiskeon, jonne sanaa pelastuksen tahdon viedä, sillä kaipaan pyhitystä työn ja teon. Sillä kaipaan ilmaa siipieni alle, tahdon päästä syvälle ja korkealle, Mestarini lailla käydä tietä orjantappuraista tuskan kautta johtavaista suureen jumal-ihmisyyteen... Raukat veljet, ihmispolot, kuinka vartookaan he meitä, voitokkaasti kärsineitä, meitä, joill' on usko luja, ettei unemme vain unta, että kohta täyttyy aika, tulee taivaan valtakunta. Merkit on jo maassa, veessä, merkit ihmissydämissä! Ei ne usko, toivo suotta, mutta tietkää, tuhat vuotta on vain päivä Herran eessä! Tietäjien tähti hohtaa, akkunainen taivahasta jokaiselle, joka lähti kohti luvattua maata, rauhan maata autuasta. Emme eksyä me saata, emme uskostamme laata: tähti näkyy ijäst'ikään, vaikk'ei määrää näkyisikään... EPILOGI Nyökkää iki-iltatähti: Totta, totta, tääll' on rauha, voiton kruunu kimmeltävä kylmyydestä autuaasta, tänne kohoo sumut maasta, tänne hengen lento halaa. Täältä kerran kaikki lähti, tänne kerran kaikki palaa, mik' on pyhää, pysyväistä elämässä haihtuvassa. Tääll' on rauha, rauha suuri Jumalassa. LINNANLAULAJA JOUSIMIES Suloinen silmäys, lempeä jousimies! Mistä se tähdätä rintaani ties suloinen silmäys! Ihana ilkimys, kalliiksi käyt sä suloinen silmäys! LINNAN AKKUNA Linnan akkunasta tuikkaa tuli pieni pimeään... Siellä istuu armahani vieras sulho vierellään! Muille laulan luutun helskein, juhlasaatoin, seppelpäin; sulle sydännyyhkytyksin myrsky-yöstä yksinäin! Miks oon köyhä trubaduuri, miks en linnan herra tuo, jolle taivas aurinkonsa ihanimman paistaa suo! Kuuletko, oi, ylhä vanki, kuinka holvit vaikeroi? Tunnetko: nyt trubaduurin itku ympärilläs soi... HILJAISET SIELUT Pois lähde, soi ääni mun rinnassain, mut toinen käski: jää! Oli yllämme korkea tähtivyö ja hattara hopeapää... Me arkoina, vaieten seisoimme, se syttyvän lemmen syy; sydän sykki: tää unta, unta on vain ja järkemme hämärtyy... Sana lausumaton, hymy hiljainen, näin ainiaks erottiin. Mut korkeat tähdet päämme päällä mahtoivat tahtoa niin... VIENO SIIPI Mua muistatko kuin muistan ma sua, kallis kaivattuni? Ei, en ma kysy; haihtua vois vieno-siipi uni... Jos kuulisin: sa murehdit, tuot' en ma kestää voisi; jos tietäisin: jo unohdit, se kuolemani oisi... KUOLEVA PYHIINVAELTAJA On murheeni yllä jo lempeä huntu, tien piikit ei pistä, ei haavaa tee, vain kaikuna menneiden tuskien tuntu kuin ukkonen kaukainen kaareilee... Kuin vienosti tuutien lainehet käyvät ylitse unteni ulappojen ja autuuden niitut hämärtäyvät jo päässä matkani terhenisen... Kuin kahleista kirvoten henkeni kiitää ihanuutehen korkeaan, pyörryttävään ja enkelit valkeat vastahan liitää ja palmut paistavat käsissään... VIIMEINEN ILTA Muistan sen illan kuin eilisen illan: verehen aurinko hukkui, tuhannet lainehet laulaen, luovien rannan kiville nukkui... Laulaen, luovien äänesi värjyi niinkuin yöllinen vesi, tuskan hurmeessa hehkui ja loimusi sammuva rakkautesi... NOCTURNE Muuri murtui, sydän särkyi, vanki vapautui.. Kaikk' on hiljaa. Ulapalla musta joutsen ui. Musta lintu, vapaa lintu, vapaa liiaks liet... Et sa arvaa, kunne matkaat, kelle viestin viet... LYDIALLE (Mukaelma) HORATIUS: Oli aika, jolloin Lydia lempi minua yksin, minua vaan... Olin kuninkaanpoikaa ma onnellisempi, autuain ihminen pinnalla maan! LYDIA: Oli aika, jolloin kaikkien nähden Horatius rakasti Lydiaa... En kärsinyt silloin ma Chloen tähden, oli taivaani kirkas, kaunis maa! HORATIUS: Niin, nyt on armaani Chloe sorja, hän huilua soittaa, on tanssissa norja, hänen äänensä helinä huumaten soi, hänen tähtensä henkensä heittää voi, kokonaan olen kaunihin Chloen orja! LYDIA: Ja minusta kaunehin Calais on, hän on nuori ja varrelta moitteeton. Et vedä Horatius hänelle vertaa, hänen kanssaan kuolisin tuhannen kertaa ja riemulla kulkisin kalmistohon! HORATIUS: Mut jos meille Venus loukattu suuttuu, taas lempemme vanhan syttyä suo, jos vaalealtani vakavuus puuttuu, jos mieleni hänestä kääntyy ja muuttuu ja jalkojes juureen mun jälleen tuo...? LYDIA: Calais on nuori ja tunteensa säilyy, sun lempesi, laulaja, haavetta lie, se kyyhkynä maassa ja ilmassa häilyy, se vaihtelee kuni tuulen tie; mut jos se sun jälleen luokseni vie, niin hymyten aukaisen hyljätyn sylin, sa elossa, kuolossa ystävä ylin! LAULAJAN TARINA Taivas poisti polultani karkelon ja keiman, löi minun otsaani orpouden leiman. Näin, että ain' olen kohtaloni vanki, jollen ma kärsien onnea hanki. Huokasin: siis olen lyöty ja köytty, milloin on tuskassa autuutta löytty! Lauluiksi muuttuivat murheeni aiheet: kauneudeks elämäni katkerimmat vaiheet. Orpo en enää, vaikk' orpona kulen, kaikkialle sydän auki, siunaten tulen. Kerjää en enää, vaikk' kerjätä voisin, annan ja autan kuin itse rikas oisin. Mitä minä annan? Vain lauluni lauhan, kärsineen rintani leppoisan rauhan, aulihin tekemään helpointa hyvää: katsomaan silmähän kyyneltyvää. Mitä minä laulan? Vain oman tarun varrelta taipaleen ankaran, karun, jossa ei kasvanut keitaita, puita, ei elon kerkeän kukkia muita kuin kukat kultaiset ilon mielikuvain suruista suurista seijastuvain. SATU Pienon-vienon prinsessa-lapsen tielläni näin: tepsutti solakoin nilkoin ja hienoin varpaanpäin, sinisilkki-simpukan helmenä heleä silmä... Pudotin kukkasen, yrteistä yksinäisimmän, viimojen koskettamattoman vielä hiljan. Hieno-vieno jalka ylitse kulki sydänlehti-lempeni kuningasliljan. TERHENNIEMELLÄ Terhenniemellä kaiken yötä soittelin hopeakanneltain, vesipaadella turhaan, turhaan uskotontani vartoa sain. Tuulesta etsin armahan ääntä, aalloista kasvoja kaivatun... Kuu valoi hopeaa hapsilleni, aaltojen laulu vanhenti mun. JÄÄ HYVÄSTI Sa pienokainen armainen, jää hyvästi! Kyynel täyttää silmäni... Sun kovat, pahat sanasi niin haavoittivat sydämen, ett' erota mun täytyvi. Kyynel täyttää silmäni... Jää hyvästi! VERTAUS On lemmen onni hetken kultaperho, se säteilee kuin maljakossa viini, mut kulta varisee ja sydän sammuu, jos tavoitat sen kauneutta kiini. Mut lemmen murhe, se on musta huuhkain, mi kerran istuttuaan ikkunalle ei enää poistu, huutaa yötä päivää ja saattaa sairahansa mullan alle. KESÄINEN ELEGIA Suur' aurinko-aika, suur' heelmän-antaja helle, tulet liian myöhään jo onnensa elänehelle! Kuin keijujen huiske soi helkkeesi halki mun pääni, mut kauniimpi mulle on ikuisen itkuni ääni. Ei mieltäni viihdä tää täyskesän lempeä taulu, ei kukkien kuiske, ei metsän, ei lainehen laulu. Yhä siintävi silmään näyt päiviltä muinaisilta: oli kauniimpi silloin yö, päivä, aamu ja ilta. Yhä mieleni palaa yhä yhtehen, ainoaan, samaan, jota rakastin muinen, jota rakastan kuolemaan hamaan. Hän taivahat näytti, mun henkeni huikeni siitä, senjälkeen ei sille maan kaiken kauneus riitä. Olet onneni ainut, sa henkeni murheinen lempi, pyhä suitsutusvalkee, mua ihmistä ikuisempi! Olet onneni ainut, sa odotus toivoa vailla, sa korkea kaipuu, yövaeltaja muistojen mailla! MINÄ NÄIN... Minä näin, että rintasi ruusut oli raadeltu ja kaikk' elon kultaiset korret oli kaadeltu... Minä näin, että nuppujen poikki kävi hallan tie, mi säälittä toivehet nuoret syyshautahan vie... Minä näin, että silmies loiste oli valhe vaan, vain kylmä kristallikuori yli jäisen maan... SIMONETTE (Bretagnelainen legenda). -- Mistä tulette noin tuhratuin kaavuin, herra rovasti? Mistä tulette noin tuhratuin kaavuin, herra rovasti? -- Torilta ja markkinoilta juur' saavuin, Simonette lapsoiseni, torilta ja markkinoilta juur' saavuin, pien' kaunoiseni. -- Kai toitte myös jotakin mulle, herra rovasti? Kai toitte myös jotakin mulle, herra rovasti? -- Somat tanssikengät toin sulle, Simonette lapsoiseni, somat tanssikengät toin sulle, pien' kaunoiseni. -- Teitä muistan ain' tanssihin mennen, herra rovasti! Teitä muistan ain' tanssihin mennen, herra rovasti! -- Mut työnteko tanssia ennen, Simonette lapsoiseni, mut työnteko tanssia ennen, pien' kaunoiseni. -- Ma neulon, myös rukkia polen, herra rovasti! Ma neulon, myös rukkia polen, herra rovasti! -- Siispä lahjan myös antava olen, Simonette lapsoiseni, siispä lahjan myös antava olen, pien' kaunoiseni. -- Jospa ripittää itseni saisin, herra rovasti! Jospa ripittää itseni saisin, herra rovasti! -- Sano syntisi pelottavaisin, Simonette lapsoiseni, sano syntisi pelottavaisin, pien' kaunoiseni. -- Ma liiaksi lämpenin teille, herra rovasti! Ma liiaksi lämpenin teille, herra rovasti! -- Tuli ainiaks ero siis meille, Simonette lapsoiseni, tuli ainiaks ero siis meille, pien' kaunoiseni. -- Voi, henkeni silloin ma heitän, herra rovasti! Voi, henkeni silloin ma heitän, herra rovasti! -- Ma multahan silloin sinut peitän, Simonette lapsoiseni, ma multahan silloin sinut peitän, pien' kaunoiseni. -- Itkettekö haudallani, herra rovasti? Itkettekö haudallani, herra rovasti? -- En ehdi ma messultani, Simonette lapsoiseni! _Requiescat in pace_, pien' kaunoiseni. LEMPEÄ HÄMÄRÄ Ma katson elämää kuin virran vuota, kaikk' katoo, vaihtuu, enkä sure tuota. Vain yhtä en ma mieli kadottaa, vain yhtä suvi-öistä unelmaa... ... Yön tuuli tuuditteli pellon viljaa, sa tulit vastaani kuin tuuli hiljaa ja katsoit niinkuin taivas, maa ja yö ja kaarsit kaukaa niinkuin vetten vyö... Loi hämy lempee sieluillemme sillan, sa vaivuit syliini kuin rusko illan ja kyyneleemme virtas yhtehen kuin itku niitun kasteen yöllisen... Nyt usein yksin palaan kuistiin samaan ja kuvahan tuon hetken kuulastamaan, ma jossa surus iki-suuren näin, sa kadotettu, kallein ystäväin! RUNORATSUNI I Tee työtä ja unhoita kaikki muu kuin unelma öinen unhoittuu... Runoratsuni mun, nyt kytken ma sun, sa pilvien palteita kiitävä, vapaa, nyt surman silmukka lentosi tapaa! Runoratsuni mun, nyt kuormitan sun, saat orjaksi painaa korskuvan pääsi; siks sun sekä mun kova kohtalo sääsi! Tee työtä ja unhoita kaikki muu kuin unelma öinen unhoittuu... Mut taas kun sun nään, käy silmäni veteen: en voi sua panna työvankkurin eteen! hepo unelmien, sua kahlitse en! II. Sun luovutan rikkaille, ruhtinasten hoviin, vie polkuni päivätöihin tappavan koviin. Olet kaunistus vain, koru korkeain! Olet ainoa aarteeni vieläkin mulle, mut köyhä jo liiaksi lien minä sulle: sydän sammunut tää, elon tie pimeää... Tulin köyhäks, kun haihtui haavehen taika, olen maahan ma suistunut, on eron aika. Olet ilmestys vain tarumaailmain! Sa tarvitset silkit ja kultaiset loimet, mua painaa jo raatajan työt sekä toimet; uros talttumaton vain herrasi on! Jos sellaisen löydät, saat miekkoista kantaa ja näytellä hänelle taivahan rantaa... Minä silmistäin jo sen häipyvän näin... SULJETTU OVI Nyt mitä tulee tehdä mun, oi sydän, hän, mi hylkäs sun, on eessä oves suljetun...? Hän vaikka ijät siinä ois ja aarteet kaikki etees tois, ne hylkää pois, ne hylkää y>ois! Hän on niin kaunis, suruinen... Miks syytät häntä, sydämen', kun minä en, ah, mistään en...! En syytä, kuollut olen vaan, ja yhtyä en murhaajaan voi milloinkaan, en milloinkaan! VARJOT Seisoo yössä ihmislasta kaksi. -- Kolkko, kova mies, kunne käy sun ties? -- Kauas, sinusta vain kauemmaksi. Seisoo yössä ihmislasta kaksi. -- Kuuko heijastaa kuvaas kalpeaa? -- Eron kautta käyt vain rakkaammaksi. Seisoo yössä ihmislasta kaksi. -- Vainaan haamu liet! Minne nyt mun viet? -- Armaakseni iki-ainoaksi. JOUTSENLAULU On kultakimmelteinen kevät-taivas, on lauhat tuulet... Oi, sydän, kätke autuutes ja vaivas, ei koita kevääs niinkuin raukka luulet: vain muistojesi joutsenlaulun kuulet. On tuoksu tuttu kevätviidakoissa ja pälvet läikkyy... Mut multa aurinko on ijäks poissa, vain kaihojeni kuvat kultaa väikkyy, ja ma hymyyn, kyynelöitsen noissa... AVE MARIA Ave Maria, sa neitsyt valkea niinkuin aamu, sinun tähtesi naisen haamu armas on meille... Ave Maria, ma ihminen vain olen, harhaantuvainen; kalliimmaks kävi maallinen nainen sydämelleni... Ave Maria, sa olisit voinut säälisi säästää! Miksi veit armaan, kun voinut et päästää kahleita rinnan! Ave Maria, nyt syntinen lien sulle kiitosta tuomaan. Miksi et kätkenyt armosi huomaan aikaisemmin! Kirottu lien ma, kantaja suruisen rakkaus-sadun, mut taakkani kannan ennenkuin kadun! Ave Maria! Elämän onni, mainen päivä, mi mailleen meni, ah, liian ol' kaunis katuakseni! Ave Maria! Ijäti tahdon ma sieluni autuuden viejälle laulaa... tummaa silmää ja valkeaa kaulaa... Ave Maria! Palkkako laulun? Oi, jalot rouvat, kyynele suokaa: se synteini puolesta taivaalle huokaa Ave Maria... KOTIPETÄJÄ VANHA MUMMO Vanha mummo harmaahapsi, nukkunut jo huomaan Herran, muistan, kuinka armahasti lasna kantelit mua kerran... Tuosta tunnen taaton uksen, tuosta kansan tuudituksen. Sydän lauloi sylkyttäissään synnyt muinaispolven suusta, käsi kertoi liekuttaissaan aurasta ja kangaspuusta... Tuosta lapsen rinta yhä soi kun korpikannel pyhä. Enää liekuta ei laulus, kuules muinaisist' ei haasta, mutta silmäs murheen-kaunis tuikkaa mulle varjoin maasta niinkuin joulutähti hohtaa, vaalii, lohduttaa ja johtaa... Enkel-katseen tuon sa saitko viljoin virranneesta veestä, jonka itkit rukoillessas tuskan-tutun heimos eestä, josta, tiedän, helmi pieni vieri vuoksi munkin tieni: Tähtiin pyytää eikä pääse, tekee vartta, ei saa kukkaa, ain' on eessä suru, sulku, joka voimat pirstoo, hukkaa... Luonto orjanansa pitää, kylvöt vaatii, harvoin itää... Tumma tuutija, sua kiitän askarteesta kätes karun! On kuin arka avunhuuto mulle muisto elos tarun, josta palkaks sait vain petun, korven yöstä valloitetun. Kuin sa kerran mua, mielin muistoasi käsin kantaa, pyhä vaimo, jonka osa ainut oli muille antaa, raataa, unohdettu olla, maata köyhäin kalmistolla... MAAILMALLA Pyhä syntymämaa, emo ankara suuri, sa henkeni latva ja aineeni juuri, niin karvas ja sentään niin suloinen ain, elonvoima mun omassa rinnassain! Ma turhaan vieraita polkuja polen: olet läsnä, jos kuinkakin kaukana olen, olet pyrkimys, poltto mun sydämessäin, olet henkeni kurkotus päivään päin! Olet muinaisen muisto ja tahto sa taaton, hämypäilyvä aavistus juhannus-aaton, min virttä mun sieluni ainiaan soi... Ei kantelo kauniimmin soida voi. Kuvas onhan, sen tunnen, tää murheinen rinta, mi soiluu kuin sydän-yön järvien pinta... Ah, unten lahjan sulta ma sain, ah, unten maa sinä lienet vain! TALVINEN PALUU Kun minä jällehen nään hangen ja lakean jään, lyö ilon kotoisen korkea laine lävitse pään! Sun tunnen, tunnenhan kyllä! Sydänkaihoni syleilyllä sua tervehdin syntymäkyläni kaunis ja taivas sen yllä! Kun minä jällehen nään isien tanteren tään, raukenen, unohdun eteesi hiljaa kyyneltymään... Paha paljonkin ollut oot mulle, mut kanna en kaunaa ma sulle. Sitä päivää, jona en siunaisi sua ei koskaan tulle... KOTIPETÄJÄ En mitään ma tiedä maan päällä kauniimpaa kuin ranta-äyräällä mänty, mi ilmahan kurkottaa käsivarttansa sitkeää, käyrää, auringon kultaamaa... Se seisoo siinä tuo kohtalon kytkemä vahti, korvissa aina ulapan autio kohu ja aaltojen ikuinen tahti, se seisoo siinä vihreenä tuulien tiellä, kesät ja talvet, ain' yhtä tyynellä miellä. Muistan, ah muistan kaikkia kauniita muita hentoja, herkkiä linnun-laulatuspuita, joilta jo vaaran varjo, viima, mi ohitse viistää, voiman murtaa ja puvun helkkyvän riistää. Kiitän ma Luojaa, että on meillä myös noita vankkoja urhoja, untensa erakoita, vasta-sään kansaa tuhat-polvinen suku, joiden on vaivat vanhat kuin tuhatvuosien luku. Kuin temppelin holvi on lakeus latvasi karun. Läpi tuulien humun, syysmyrskyn ja sumun sen alta soi virsi ikuisen unen ja tarun, kaukaisen kanervakankaan laulelot liedot ja tähtien, aaltojen kylmät, ankarat tiedot. Miten paljon, ah, paljon sa kertoa voisitkaan elon haaveista katoavista ja myös kadonneista! Mut kuoreesi kohmettuvaan kaikk' kätket kohtalon salat, myös sen että uupua alat, sa urhein urhoollisista... Loppuun asti sa tahdot törmällä seista. KORVEN HENKI Helmassani soiluu elon syvyys, tutkimaton, liikkumaton hyvyys... Yössä hiljaisuuden kaihon-soiva kannel yksin helkkyy unelmoiva... Otsallani uinuu haave lieto, uumenissain iki-tuskan tieto... Lienen suo: jos astut, jalka vaipuu, kaipaat: sinipiiaks vaihtuu kaipuu... Olen itse alku-aineen mahti, vuorten, vetten aartehitten vahti, ihminen jos halaa, pyytää noita, isken silmiin aarnivalkeoita... Olen pyhän pysyväisen henki, olen herra korskan ihmisenki; vapahaks jos yrittää hän milloin, lapsen lauluillani kiedon silloin... KAUPUNGIN HENKI Voi kansaa, mi köyhäksi leimasi maansa, min kulta vain vartoo vapauttajaansa! Tääll' liian on kauan jo pettua syöty ja vieraalle kannettu palkka ja hyöty! Olen henki toiminnan, tahdon ja tarmon, ja tappaja unten ja untelon armon! Älyn voittoa vaadin, ryskettä roimaa, se on suurempi murheen ja halla-yön voimaa! Väkipyörien jymy, teon valtava taulu on kauniimpi kuin ikihaavehen laulu! Ei puuttehen syitä Suomelle suotu; se on suureksi, rikkaaksi, raikuvaks luotu! Ei enää lepohon, itkuhun aikaa, nyt antakaa riemulla kirvehen kaikaa! Sepot nuoret ja vanhat, iskekää taajaan, niin että lyö säkenet maailmahan laajaan! Niin että käy ilmassa elämän helke ja mailla ja merillä mainehen välke! Tää maine: on Suomella kohtalo Hellaan: se voittaa voittajan kauneudellaan. Yhä henkensä luo, yhä laulunsa helää, on vanki ja sentään vapaana elää! SUOMEN SUVI Paistaa Luojan suuri päivä, lehdot helkkää, ilakoi, kaukomielet laineet kiikkuu, kukkarinnat kummut soi... Laihot heilimöivät lupaa: työmies työnsä heelmät saa, elon armautta riittää, jokaiselle kasvaa maa! Suomen suven armas kuva uniko vain unohtuva? Näkee unta uhrikuusi: Kodin, templin parsi lien, kylvän taiat kaikkialle, joka syömmeen laulan tien. Tahdon kasvaa, tahdon olla rakkauden, rauhan puu, kunnes oksieni alle kaikki kansat koteutuu. Ihmisyyden iloon lupa turhako vain tuulentupa? Kulkee kaukaa ylhät tuulet, halki aikain vastuun tuo: Kaikki katoo, kaikki ehtyy, yks ei: vapauden vuo! Niin on suuret, niin on ylväät, niin on kauniit lapset maan: henkensä he antaa, vaan ei kauneuden kaihoaan! VIRTA TIE On iki-laaja, laaja tie ja kaikki kulkee siitä. Ei taivaanranta-rajatkaan sen tungokselle riitä. Vaan monet syrjään sysäistään tai murhatahan salaa, ja yöhön, maahan takaisin taas aine raskas palaa. On iki-pitkä, pitkä tie, ei määrään pääse kukaan, mut kaikki vierii, vierii vaan kuin laineet virran mukaan. Ja kaikki kulkee, kulkee vaan, ei kukaan tiedä kunne, ei tiedä toinen toisestaan, ei itseäänkään tunne NEMESIS Sit' en sure, että kuolema mun tapaa, sitä vainen, etten ole sinne matkallani vapaa; että sitoo sydänsäikeet juurten syväin esi-äitein, esi-isäin eksyväin ja erehtyväin; ett' on taakka toisten tuskaa, toisten syitä, että kierrän kehää, samoon öitä ennen eletyitä; ettei voimaa olla sokko eessä pahan, nousta unen, uskon siivin onneen olemattomahan; ettei lupaa olla leija ilon harhain, että kohtaloni luin liian selvään, liian varhain... DE PROFUNDIS I Ken rannattomuutesi, taivas, on kerran nähnyt, hän ainiaks lumottu on. Siks, sydän, on niin vaikean ankara vaivas ja kaihosi loppumaton... Oi riemua korkeessa koissa! Sokaisi synkemmin valos kuin synkehin yö. Nyt portit on kiinni, nyt lienet kaukana poissa, mut liekkisi rintaani syö. Suur rakkaus-palo, ah, etten ma milloinkaan sua, ääretön, nähnyt ois! Sua vannotan kautta Lethen lempeäin vetten, kuva kuolematon, mene pois! Ei, ei, älä tuskaani kuule! Pysy luonani muisto kaunihin kadonneen! Älä pelkää, en sua pyydä, en todeksi luule, kajo yllä yöllisen veen... En pyydä ma ennallensa elon mennehen varjoa, armas on raueta näin, näin hiljaa hohteessa kaukaisen rakkautensa ja katse taivasta päin... II Ma meren hylkehen lailla kohotan ilmoille syvyyden huudon ja murheisen muodon, painuen jälleen yöpohjaan synkeäin vetten... Ma ilmojen kotkan lailla vaativan, valtavan, isken silmäni liekkisen säilän avaraan sineen: maan kamaraan vaipuen jälleen... Ma ijäisyyden tytär, liikkuva, läikkyvä, miks' olen näin, ah, kytketty kiinni maahan ja mereen ja kaikkehen katoovaisuuteen! MATKALLE PYYNTÖ (Baudelairen mukaan.) Sa siskoni soma, sa lapseni oma, mi autuus ois kanssasi lähteä pois ja lempien kuolla maan toisella puolla, miss' aurinko kaunis kuin katseesi ois! Vesihelminen häivä ois yllämme päivä kuin sielujen autere salainen, kuin silmäsi palo, min pettävä valo on virvaa kalvossa kyynelten. Siell' kaikki ois kauneus-hekkumaa vain, yö-tyyntä ruhtinas-unelmain. Joku esine vakaa, mi vuosien takaa on säilynyt, kertoisi muistoistaan; arat, kallihit yrtit ja ambrat ja myrtit yön ilman täyttäisi tuoksullaan, ja kultaisihin kuvastimihin itämaiden aarteet loistoa lois: sais sielu uuden sointuvaisuuden ja syntymäkieltään se haastaa vois. Siell' kaikki ois kauneus-hekkumaa vain, yö-tyyntä ruhtinas-unelmain. Näät, armas on ilta ja satamasilta on laivoja täynnä, ne vartoaa: vain viittaus pieni ja autuas tieni käy kanssasi taivahan rannan taa. -- Jo aurinko vaipuu, kuin riutuva kaipuu yli kattojen, puiden se ruskonsa luo. Maat, taivahat, meret ja ihmisten veret hyasintin ja kullan hehkua juo! Siell' kaikki ois kauneus-hekkumaa vain, yö-tyyntä ruhtinas-unelmain. VIRTA Ohi vierivä virta, kalvoosi katsomaan jään ja ihmeesi ikuisen edessä kumarran pään... Ihmisen elämä, ihmisen riento ja maine ohitse liukuu niinkuin laulava laine... Sun soiluvan sielusi soiton, ah, tunnenhan sen, se tuttu on mulle jo vuosilta lapsuuden... Me laulamme samaa: sa rientosi loputtomuutta, ma kerkeän kesän ikisäilyvää katoovaisuutta... Mun osani nuokkua heinänä heilivän maan, sun osasi laulaa vierivää virttäsi vaan... Ihminen kuihtuu kuin kukkanen pientarehella... Ei ole loppua maailman kauneudella... LOTlN VAIMO Äsken sykkivin riensin sydämin, äsken oli meitä vielä kaksi... Nyt en ketään nää, yö jo yllättää, veri hyytyy jääksi valkeaksi... Äsken lauloin ma tuskaa, riemua, elon vuolautta aina uutta... Nyt ma laula en, ma kuuntelen sydämeni suurta hiljaisuutta... Lienet vainaan syön, kannat halki yön mykän kaiun ajast'aikain takaa... Itse patsas lien päässä elon tien... Väsynyt vaeltaja allain makaa... YKSIN JÄÄNYT Kuinka lienenkin näin yksin jäänyt? Saavu ystävää ei edes harvaa... Maailman menosta en mitään arvaa, liekö kylmä vaiko lämmin sää nyt... Arvaan vainen aatosteni juoksun, näen kuin ne kulkee kaukaisuuteen levittäen yöni hiljaisuuteen ammoin kuihtuneiden kukkain tuoksuu... Kukkain tuoksun, päätä huumaavaisen, päivän paisteen kilon silmän kaiheen, onnen muiston, iki-itkun aiheen, lemmen murheen, lemmen riemun laisen... Tyydyn tähän autuuteeni poloon... Tulkaa kaikki turhat tuulentuvat! Teitä kaipaan kadonnehen kuvat sydämeni suureen yksin-oloon... SILKINKUTOJAT Me ijäti kudomme silkkiä pitkää ja ryysyt on yllämme yhä, työryysyt on yllämme elämän kaiken, oli rikkaalla arki tai pyhä! Me aarteilla täytämme valtameri-laivat, me kullaksi muutamme jäsentemme vaivat, mut ryysyt on yllämme yhä, oli rikkaalla arki tai pyhä! Me ijäti kudomme silkkiä pitkää, punaista purppura-raitaa... Kerran, kerran se käyttäjän yllä muuksi muuttua taitaa! Kun nousevat henget kiusatun veren, ne hurjemmin hyökyy kuin lainehet meren... Me kudomme kuolinpaitaa, verenkarvaista purppura-raitaa! TUULINEN SÄÄ Pois, pois halu on kevät-tuulisen sään yli iljangon, yli siintävän jään, läpi yön, ohi maan! Kevät-yö karkeloi... On terhentä tie, kilo kirsien soi... Mikä riemusi lie? Pyhä kaipaus vaan! HATTAROITA On hiekkaa vieriväistä elo kaikki ja lainehien läikkää lapset maan ja jumalamme, jumal-unelmamme haihtuvia hattaroita vaan... Mut pilvet nuo on täynnä kyyneleitä ja hetken kauneuden purppuraa, myös ukkos-ilman uhkaa, salamoita, tulta, joka lyö ja puhdistaa... KANSAN-VARIETEESSA Kaunis lapsi tanssimassa tantereita, laajan maailman mantereita... Tanssi maita, polje päitä, älä näitä, köyhän kansan tähkäpäitä! Kaunis lapsi kiertämässä, kostamassa, omaa verta nostamassa Laula, laula, armas lapsi, kultahapsi: taivas kaartuu kauniimmaksi! Syttyy synkkiin sydämihin, riutuvihin, usko näkymättömihin... Suutu, säihky, silmä musta innostusta! Iske vallankumousta! Vapautta vangituille, oikeutta sorretuille, poljetuille! MENNYT ONNI Tiedän, miksi unten onni meni: ei se riittänyt mun onnekseni, uskonut en pelkkää uneksuntaa, toivoin totuuteni valtakuntaa. Elon taistoon parhaimpani vein ma, itseni näin köyhäks, orvoks tein ma. Tunnen: vaikka menetinkin pelin, unelmani arvoisesti elin! TEMPPELIHERRA Nuor' olin kerran, sankari kirkas uljahan kunnon, ritari puhtahan omantunnon, sen puolesta sodin: autoin jokaista sorronalaista, tarvitsevaista, orpoa puolsin, suojasin naista, ja pyhyyttä kodin. Nyt olen vanha. Monta on rinnassa haavaa syvää, niidenkin lyömää, joille tein hyvää; ne syvimmin viiltää. Kaikki on murtunut, työni niinkuin elämäni päivät, haihtuneet silmistä unelman häivät; vain kyynele kiiltää... Väsynyt olen, väsynyt elämän taisteloon pitkään, ei enää yllytä toivot mitkään, ei edes viha... Salli, oi, Herra, salli jo toinen ja todempi oppi: levätä raukean rauhaisa soppi ja varjoisa piha! SYKSY Lehdet lentää, tuuli käy, kiiltää märkä maa, syksyn ilta hämärtäy, tähti tuikahtaa... Suvi suven jälkehen kuihtuu, taakse jää, halki kylmän kyynelen muisto välkähtää... VANHA LUOSTARI Kulkee kuun ja päivän silta yli vanhan kaarikaton, lankee pinjan tumma varjo yli vanhan nurmimaton. Illan tiessä niinkuin aamun raunioilla mykkä palmu, veriruusut, villi viini, unhoituksen vieno valmu... Muurin luona vanha nunna niinkuin varjo liikkuu hiljaa hoitain pyhän yrttitarhan okahaista ruusuviljaa... Kukkaa kastaa, jälleen vaipuu rukoukseen oven pieleen: "Mater Dei, anna rauha ylpeään ja nurjaan mieleen!" "Anna rauha", toistaa pinjat, palmut, ruusut alla uksen, synkät sypressit ja pienet univalmut unhoituksen... KUURAINEN KANNEL Taas härmän kuu, taas talvi kuuraa seuloo, puut lehdettömät huurre-huntuun neuloo ja hämy pitkä lankee riitemaille... Jääkukat sille, mi jäi kukkaa vaille. Jääkukat mulle syvään sydänalaan, jään helke lauluun, jonka laulaa halaan hänelle, mi on elostani poissa, mut vierelläni kauneuden koissa! Me rakastimme, toisiltamme saimme sen kaiken, mitä elämältä haimme, mut oman itsemme me muille veimme... Ah, ystäväni, miksi näin me teimme! Vain sikskö, ett' ois halki elon harhain ain lempemme kuin paiste tähtitarhain niin kirkas, kaukainen ja kaihonhyvä, niin korkee, koskematon, ijäis-syvä! Ja ett' ois meillä latu laulajoiden ja onni käydä tiemme unelmoiden, niin yksin kuni tähdet ilmanpielen, vain kanteloina kauniin kaihomielen! *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAUKAINEN KEVÄT: RUNOJA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.