Title: Koottuja suomalaisia lauluja. 1 osa
Compiler: Frans Isaac Fortell
Release date: November 22, 2019 [eBook #60763]
Language: Finnish
Credits: Jari Koivisto
Produced by Jari Koivisto
Kokoilija
Frans Isaac Fortell
Ensimmäinen Osa
Oulussa, 1828.
Prändatty C. E. Barckin Kirjan-Präntisä.
Luulen minä luonnossani
Wjelä Wanhan Wäjnämöisen
Lepytttäwän Lapsiansa,
Kautta Kanteleen Kumauksen,
Jota Juteeni jumautti
Saksa soittili somaasti.
Lukiain Tjeoksi. 1. Laulu Suurelle Ruhtinalle. 2. Muisto-Weisu Carle XII:toista. 3. Isän neuwo ajnoalle Pojallensa. 4. Ennen ja Nyt. 5. Muisto-Laulu Noakista. 6. Talon-Pojan Laulu. 7. Rinaldini. 8. Rakkauen Huokaus. 9. Käkin Polska. Muistutus.
Lukiain Tjeoksi.
Hamasta siittä hetkestä saakka, kuin minä itse rupeisin opettelemaan, on se ollut syämmellinen haluni: Äjtin kjelellä, Suomen yhteiselle kansalle, jotain huwittawaista walistuksen lisää jakaa, se on tosi minä en oo, wiisauen lähteestä, niin paljoa tajon wettä ammentanut, hankkiakseni sen kaltaista oppia, että omasta kunnostani, mitään sanottawaa olisin paperille pannut, mutta jokainen hawaittee kuitenkin tarkoitukseni wilpittömäksi, tutkistellesansa, kuinka palawa rakkaus minulla on ollut, ja on wjelä eteenkin päin olewa, meijän Suomenkjeltämme kohtaan.
Useammat wuojet olen minä kokoillut Suomalaisia Lauluja, ja nyt mielisuosiokseni saan 1:sen osan präntiin. Näitä Lauluja annetaan wähintäänkin 4:jä Osa, Ja minä toiwon että se wiimeinenki osa tulee ulos ennen tulewan kesäkuun loppua. Jokainen tjetää kyllä, kuinka paljon Wanhoja Runoja on hukkauntunnut, juuri siittä syystä ettei net aikanaan oo tullut präntätyksi, samankaltainen perikato olis näille Lauile tapahtunut, jos kauemmin saiwat olla präntämätä.
Näistä Lauluista owat net Sihteeri Judeenin tekemjä, joissa on alla, merkitty: J.J. Ja Suomussalmen Kappalaisen Pastori Saxan tekemäin alla on: C.S. Jotka owat Ruottista Suomennetut, Lauletaan samalla nuotilla kuin Ruotteksikin: mutta joisa ej merki puustaweta ole alla niitten tekjät owat tuntemattomat.
Ehkä minä olen paljon kuluttanut ja waiwaa nähnyt, kirjottanut sinne ja tänne kokoillessani näitä Lauluja, ja jokainen taitaa hawaita, että minä olen kuitenkin tarkoittanut Suomenkjelen kunnjaa, ja Lauluin rakastaiille huwitusta, jos en muuta tarkoituksellani olis aikaan saanut. Ja jos näissä Lauluissa löytyis, senkaltaisia jotka ej ole kaikille mjeliksi, ja joita wjelä ajan päälle saatetaan parantaa, koska net tulewat taitawainki silmäittäwäksi, niin ej mahda kukaan syyttää Lauluin tekijöitä, jos niistä joku puutten alaiselta näyttäis. Minun aikomukseni oli ensiksi, Präntäyttää, näitä Latinaisilla Puustaweilla, joka olis ollut Suomen Kjelelle suureksi kunniaksi: Mutta ettej kaikki yhteisestä kansasta ole wjelä harjauntuneet lukemaan kirjoja, jotka präntätään Latinaisilla Puustaweilla niin hawaittin minä soweliammaksi ulosantaa, nämät tawallisilla kirjan sauwoilla. Suomen kansa on ajna ollut nopia oppimaan ja halulinen taitoon, niin muotoin toiwon minä jonku ajan perästä taitawani ulos antaa 2:sen Ylöspanon, latina puustaweisia näistä Lauluista, jos ystäwällisistä maan mjehistä, joku wjeläkin tahtois minulle suosionsa osottaa lähettäin, Lauluja ynnä tekjän merkillä nimitetty alla, otan minä net kiitollisuuella wastaan: Wiimmeiseksi saan minä ystäwällisesti mainita, että 1:nen Osa maksaa 18 killingjä kaikille ostaille eli 50 kop. Ja net jälkimäiset osat 12 kill. niille jotka kaikki osat ottawat: mutta, net jotka ej jokaista Osaa osta maksawat niistä Osista kuin het ottamat 18 kill. eli 50 kopeikkaa. Oulun Kaupunkista Joulukuun 8:tenä päiwänä 1827.
Frans Isaac Fortell,
Lauluin Kokoilja.
No 1.
Laulu Suurelle Ruhtinalle.
v. 1.
Eläköön armias
Rakkahin Ruhtinas,
Rauhallinen,
Jossa on onnemme,
Jossa on ilomme
Turwam ja toiwomme
Täyellinen.
Osottain armonsa
Wahwistain waltansa
Wartjamme
Walistus (on) wirinuyt
Elatus enännyt
Murhet myös wähennyt
Majojsamme
v. 3.
Suojeltu Soassa
Riemuitkoon rauhassa
Suomalainen,
Ollen taas uuella
Uskollisuuella
Urhollisuuella
Alammainen.
v. 4.
O! Luoja laupias
Wahwista wojmallas
Wartiamme,
Aamuja enennä
Päjwjä pjennä
Murhet myös wähennä
Ruhtinamme.
N:o 2.
Muisto-Wejsu Carle XII:toista, awattajssa Hänen Lepo majaansa Upsalan wanhasa Tuomio Kirkosa, Sata wuotta jälken hänen kuolemaansa, laulettu Tutenteilta, 1818. (Ruotsista Suomennettu).
v. 1.
Hiljan awauwat hauwan owet,
Käykäämme kempejn lepohon:
Hejll:e wuotten wanhain hywät henget
Sulojsen majan suokohon!
Pohjanki Leijo lepää sjellä
Untansa Satawuotista:
Wajin tuuli tuntureilla wjellä
Wirttänsä wejsaa tuonista.
Hän on kumma Sinusta kuin kijtät
Nykyjsen ajan arwoa,
Kuin rauhan touwot turhin käytät
Rakastain Tansin rujhua;
Wajn Pojka Pohjan, wuorill sjennyt,
Kujnka se turhin tytyypi?
Hän taasen luonnon tejlle rjennyt
Isänsä iloon mjeltyypi.
v. 3.
Wajn Sota Sopaa ylentäissä
Wojma on hällä wajawa;
Se käypi raskaaksi, kuin kyrssä,
Jonk' yli kulkee Otawa:
Ilossa mjehuus oli mennyt,
Tarmoki Isäin tuhlattu;
Ja Göthan Leijo lewon löynnyt,
Mies walitujhin werrattu.
v. 4.
Ah! itke ystäwäni — ollut
On ajka — mujnon ihana:
Sen meno, mainioksi tullut,
On monell' outo tarina;
Wjelä wähätki työt ja tawat
Kauniiksi kyllä kerskataan,
Waan annas wuojet toistawat:
Niin Carlen wertaa kaiwataan.
v. 5.
K'en wuosisatain kuluttuwa
Saa wjelä kansan kyyneleet,
Mikä ääni tuonen ouwostuwa,
Nyt hejkkoja herättelet?
Net owat kuolleet kuninkaamme.
Kuin rjensit kohen taiwaasta;
Näjn kotkan pojat nähä saamme
Menewän Isäins majasta.
v. 6.
O Carle! siwulles sowitaan
Mä työstin kauniin mjehuuwen,
Kujn käwi ulos saksaan Sotaan
Wojttamaan uskon wapauwen;
Myös heitä moni pahan suopa
Kjelellä kärmeen häwäsee;
Wain ken' on tähet alastuopa?
Ken' linnun raan ratkasee?
v. 7.
Nyt Tekin, jalot Sota kempit
Iloiten multa muistellaan,
Ej tomuanne kätke Templit
Wajin kunniaanne kattellaan;
Sen wanhat näyttä Sota rauwat
Ej sitten keltään käytetyt.
Hajauneet kuin ne pyhät hauwat
Joiss' owat luunna kätketyt.
v. 8.
Ken' woj sen pimeyywen pojstaa,
Kujn ajat pejttää kohtaamat?
Wjeläkö niitten walta lojstaa
Kuin kempeillen nyt uhrawat?
Pojka! jos pyhyys rinnas palaa,
Niin kunnias myös kukoistaa:
Maast' ej se tule mutta salaa
Se tulee sullen tajwaistaa.
v. 9.
Ett usko arwon antaa töjllen
Sen tunsit suuri Carleni!
Mjekkasi nostit Sä rukojllen
Ja Tajwas jalo aukeni;
Jost astuit alas wallan wojmat
Ja wäkes Sotaan warustit,
Jaottain kaikki joukot tujmat,
Kuin Woijeltua wastustit.
No 3.
Isän neuwo ajnoalle Pojallensa,
Nuoruen wjettämisestä ja Naimisesta.
Weisataan niin kuin: Luonnon suuren lappsukaiset.
v. I.
Ajnoseni elettyäs wuotta wijsi tojsta,
Alka Rakkaus rinnasasi lejmuta ja lojstaa.
Ah, Ah ihana tämä tunto ompi
Wajn se waltana surun sulle tuopi.
v. 2.
Kas keolla ohaketta, kuinka se kukoisti,
Kukkaisilta koristettu, Purpuralta paisti.
Ah, Ah tuulella myrsky kukat karsi
Ja nyt jälellä wäkäinen on warsi.
v. 3.
Näin on ruusu Rakkauen kaunis kukoistawa,
Wain se onki Toiwon oras aroin sueltawa.
Ah, Ah kuiwennut, kuin on tämä kukka,
Rjemu rauwennut, elo onnen, hukka.
v. 4.
Niinkuin Laiwa lainehtiwa, merell myrstyisillä,
Nijn on nuorukainen täällä tjellä tuonisellä.
Ah, Ah, taijolla, Aamun koitto käytä,
Nijn ej ehtolla Suru sua jäytä.
v. 5.
Maltas siemen sinapin on pjenin alusansa,
Wajn se puista puhkewina on ihanuesansa.
Ah, Ah oksisa lintu parwi pauhaa
Ja sen suoissa rajun säällä rauha.
v. 6.
Näin on helma hurskauen, wähin wesasansa,
Wajn se Taiwaat sawuttapi, täynnä toukonansa.
Ah, Ah Engelit latwois laulelewat,
Toiwon mantelit lehis' loistelewat.
v. 7.
Pyyäs tämä Sjelun siemen pyhin säilytellä,
Tätä töjllä kaunojsilla ajna kaswatella.
Ah, Ah Pojkani, ole orwon Isä,
Se on omasi sulos suurin lisä.
v. 8.
Kuin sä mjehistyisäs mjelit mennä kosimahan,
Älä waiha Rakkauttas Ristahan ja Rahaan.
Ah, Ah, kylmä on kulta kumpanina
Hopee hinnaton yljän ystäwänä.
Älä anna rikkauen, mjeltäs maanitella
Jos se olis yhistetty Syämmen sapella.
Ah, Ah warjona rikkauskin katoo,
Sitten seurana murhen musta mato.
Wain jos näet nueren Nejon aran ihanaisen,
Siweyellä siwistetyn töjsä taitawajsen,
Ah, Ah suotuisin sulle täsä Tyttö
Sulha suloisin Sywämmesi syttö.
v. 11.
Häntä walittua helmailesas waimonasi
Täällä sulla Edin ilo täällä Taiwahasi.
Ah, Ah Rakkaus awuil krunun antaa,
Rakkaun rikkaus kalliit hedelmät kantaa.
v. 12.
Niin kuin Tammet Libanonin ilmoit' ylemmät,
Samoin Lapset Lasten Lapset teitä sylejlewät.
Ah, Ah, eläisa onni osan anne,
Tuoneen tullessa Taiwas tawaranne.
X.o 4.
Ennen ja Nyt.
Lauletaan kuin: Bort plog och spade ur min hand.
v. 1.
Ennen olit Nejot arat
Ihanat ujoiset,
Nyt owat Nejot naisparat,
Rohkeat, rajwoiset.
v. 2.
Ennen ujous suojana
Nejtosen nisillä,
Nyt poisa pejtto ihana
Häwyksi hywille.
v. 3.
Ennen Nejtojnen Nejtsyen
Kanteli kruununa,
Nyt surmattua siweywen
Aina on Ehtona.
v. 4.
Ennen Pijkajnen petetty
Kuin Halmet hallainen,
Nyt se askeleen yletty
On kaikkein kultainen.
v. 5.
Ennen se töiten toimessa
Nopeus Neitosen,
Nyt tutaan Tansin tahissa
Ripeys Ruusuisen.
v. 6.
Ennen Pijkajset Pyhinä
Luit kirjaa kultaista,
Nyt käywään näinä päiwinä
Pitohin Pioista.
v. 7.
Ennen Tytöllä ylkäjnen
Yksi ja ihanainen,
Nyt sillä Sulhaa kymenen
Ej kukaan omajnen.
v. 8.
Siweywen kauwat sulojset
Kuin het näin käyttäwät,
Onkos nyt ihmet Nejtoiset?
Jos pojat pettäwät.
N:o 5.
Muisto-Laulu Noakista.
Ystäwän luona laulettawa. (Ruottista suomennettu).
v. 1.
Ukko Noall, Ukko Noall
Oli Mjehen mjel.
Kujn hän läksi Arkist
Istuitti hän tärkist
Wiina Puita, Wiina puita
jotka kaswa wjel.
v. 2.
Noak sousi, Noak sousi
Ulos Arkistans
Teki wijna-lejlin
Näköjäns kuin kejlin
Juodaksensa, Juodaksensa
Maalle päästyänsä.
v. 3.
Noak arwas, Noak arwas
Että Ihminen
Monast janostuupi
Niin että hän juopi.
Paljast wijna, paljast wijna
Pjenen tuoppisen.
v. 4.
Ukko Noak, Ukko Noak
Asjansa tjes.
Hän joj Pito-paikas
Ejkä wjettän ajkaans
Turhil puhejl, turhil puhejl
Niin kuin sinä mjes.
v. 5.
Eukko Noan, Eukko Noan
Kiitettäwä työ
Hän soi Ukkons juowan
Ajoj pojat tuomaan
Tojsta wijna, tojsta wijna
Monast läpi yön.
v. 6.
Ej hän sanon', Ej hän sanon'
Ukko pane pois
Jo tuo wijna lejlis;
Ej: waan näytti pejlis
Kujnka kaunist, kuinka kaunist
Ukon kaswat loist!
v. 7.
Noak oli, Noak oli,
Peruukiton mjes
Pujoparta Ukko
Punajnen kuin kukko.
Pohjaan ajna, Pohjan ajna
Joj hän-kukatjes.
v. 8.
Sillon Syntyi, Sillojn syntyi
Elää majlmas
Silloin oli ottaa,
Wähintäänkin Olta
Ejkä janost, Ejkä janost
Tjetty koko maas.
v. 9.
Mujston juonti, muiston juonti
Ej wjel ollu majl
Waan tuollainen malja
Jossa nyt on kaljaa
Juotiin pohjan, juotiin pohjan
Aiwan tällälail.
N:o 6.
Talon-Pojan Laulu.
Wejsataan kuin: Gref Adam.
v. 1.
En kerskaa ma Sukuni Suuruesta,
Waan wejsajlen wapaasti mjehuesta.
Työstäni tuleepi hyöjytys huwitus.
Waltakunnallekkin wojman on wahwistus
Wirkan on hywä, ja sätyn on suur
:,: Talon-pojaksi mä mainitaan juur. :,:
v. 2.
Me arwomme wijsailta ansaitsemme
Ain ahkeruella ja järjellämme
Pojkamme puhtailla pestyillä poskilla
Harmaalla jakulla, harjatuil' hjuksilla
Waatiwat Tyttäret tojwohon päin
:,: Lisääten rjemua Rinnojssa näjn :,:
v: 3.
Kuin korkiat kaipaawat kokousta
Ja etsiwät hullusti huwitusta
Sillojn me töitämme toimella täytämme
Aljetun päiwämme rjemulla päätämme
Wiljellen maatamme illolla waan
:,: Aurassa arwo on Isäjmme maan. :,:
v. 4.
O Tyhmät! Kuin luulewat kunniansa
Ajna waluwan armosta wanhempainsa
Sukunsa ijänkin suurena pitäwät
Isänsä kunnjan isojlle käyttäwät.
Kun sukuni Adamist alkunsa sai
:,: Minä nauran siis muille, ja olen ain wai. :,:
N:o 7.
Rinaldini.
(Ruottista Suomennettu).
v. 1.
Wihannilla wainjoilla
Synkist wuoren Salojsta :,:
Mettisä ja Erämajlla :,:
Hajen Sulhajn sulojsta. :,:
v. 2.
Rinaldini Syämmeni
Sua suree päjwät yöt :,:
Mustaksi mureheni :,:
Kuwaa luonnon kauniit työt. :,:
v. 3.
Ah näjn Ruusa rukka itken'
Rauhatoinna rjentäen :,:
Häntä ootan joka hetken :,:
Tjeltä Tuonen tujmjen. :,:
v. 4.
Ah kuin koitteessa kuun walon,
Erä tjetä tulee hän :,:
Ruusa luule kilwen kijllon :,:
Läpi pensaan lojstawan. :,:
v. 5.
Ah hän tulee iloll ehtii,
Ruusa häntä helmaileen :,:
Sammua Sä öjsen tähti :,:
Rakkaus awaa askeleen. :,:
v. 6.
O! mis on hän tähet ilmoin
Maltittee kos matkansa?
Ah tytywen jo toisiin nejtojn :,:
Rakastaa kos Ruusaansa. :,:
v. 7.
Hiljaa Hiljaa mehtä nuortuu
Haj Hän huutaa iloni :,:
Sulha uskollinen suotu :,:
Äänen kuulen kaunoni. :,:
v. 8.
Tee nyt halti (pysäy) jo halajlen
Sua kauwan surtua :,:
Rinaldo! sua sylejlen :,:
Multa taas tawattua. :,:
N:o 8.
Rakkauen Huokaus.
v. 1.
Silmäisäs salauwat
Murheni murtuwat
Nauraisas kuwauwat
:,: Tajwaat tojwottawat. :,:
v. 2.
Silmäni sulollansa
Kauneuttas kattelee
Waan waroin nähtyänsä
:,: Pijlejllä pyytelee. :,:
v. 3.
Usejn mulle unessa
Kuwailee kaswosi
Waan uni on ohessa
:,: Ja mennyt muotosi. :,:
* * *
Ensin Wenejästä Ruottiksi käätty
Prowasti Ehrströmiltä
Ja sitte Ruottista Suomennettu.
N:o 9.
Näkin Polska.
v. 1.
Wille tanssais Ringis wellieksyywen
Itäisen weden wjerellä
Ehton henki Laski lewon sijwen
Ylitten luonnon lemmellä:
Kastet loisteli
Reunilla Ruususten
Rastaat lauleli
Latwoissa lehmusten.
Öiset lensitt lehwillä
Ja toiwon tähet wälkyit wesillä.
v. 2.
Enkeli jo unell suloisella
Tuuwitti pojan pjenoisen:
Kuin se kuuli — hymyll hiljaisella,
Kanteleen äänen Kaunosen —
Näkki istujen
Lumpehen lehellä.
Soitti iloiten
Kahilain Keskellä —
Jos onnee aiwot nautita,
Nij'n weisun kallis arwo käsitä.
v. 3.
Wähä Wille rannallen se riensi
Sanoin: Suos oppi Soittosi?
Tules kulta! Käytäs tänne Käsi
Ilolla täytän toiwosi —
Näkki tajua
Wain weisut wesissä
Ja nijhen neuwua
Saa meren salissa:
Jos onnee aiwot nautita,
Nijn weisun Kallis arwo käsitä.
v. 4.
Jossäs tunnet toiwon määrättömän.
Syttyneenä syämmessä,
Otas harppu, ilon äärettömän
Hawaita saat sen äänessä —
Taiwan tarholla
Kuin tähet Koittawat —
Laula Soitolla
Ja wuoret wastaawat:
Jos onnee aiwot nautita,
Nijn weisun Kallis arwo käsitä.
v. 5.
Wille Koski kjeltä kanteleessa
Ja äänen säteen muotossa
Wäristen meni keon kukkaisissa
Ja meren mustan Kallwossa —
Usein illalla
Kuin kannel äänteli
Hän nyt rannalla
Näkin kans lauleli;
Jos onnee aiwot nautita,
Nijn weisun Kallis arwo käsitä.
v. 6.
Toiwon Koitteen Kirkaan harpun päällä
Kuu yöllä kaunis walaisi,
Wäinön haamu weellä hämäräällä
Surewan Jouhteen kuwaisi;
Willen powessa
Jossa Pyhyys paloi
Harpun lywessä (lyödessä)
Ilo ja suru soi:
Jos onnee aiwot nautita,
Nijn weisun Kallis arwo käsitä.
v. 7.
Willen täyty mennä koti maalta
Ej Näkki enään weisaile;
Wain jos sydän huokaa huolten alta
Se kuin unessa kuwaile:
Sanoo siwiä
Soittojen keskellä
Muistas Näkkiä
Näin lauloi lehellä:
Jos onnee aiwot nautita,
Nijn weisun Kallis arwo käsitä.
v. 8.
Willen majassa jo majailewat
Lapset lystit ja iloiset
Kanteletta Isäns kuuntelewat
Kuin laulut soittaa suloset —
Weisun Jumala,
Siell näyttää asuwan,
Pyhäll uskolla
Lapsellen lausuwan:
Jos onnee aiwot nautita,
Nijn weisun Kallis arwo käsitä.
N:o 10.
Poikaiset.
Ruottista Suomennettu.
v. 1.
Minä muistan ajan muinan
Ja sen kuin ejläisen,
Kuin rauha täytti rinnan
Ja ilo askelen;
Ej Synti Saanut sia
Ejk murhe minusa,
Waan läksy luettua
Menoni mjelusa.
v. 2
Suusani oli ilo
Ruumisa raittius.
Sjelusa asui sulo
Ja hywän halaus;
Kaikki remusat pojat
Koht olit weljeni,
Sisaren nuoret nejot
Ja ämmät äitini.
v. 3.
Minä muistan kedot myöskin
Joit muinon miteltijn;
Joisa minä leikit laskin
Ja mjeheks kijteltijn;
Ne monet pila-menot
Kaunijlla kesillä,
Hatuisa pjenet perhot
Ja punan poskilta.
v. 4.
Juonisa kawaloisa
Ej mennyt mjeleni,
Kaikisa kumpaneisa
Näin jalot weljeni;
Ej pitkä tora tjetty
Ej sydän salattu,
Kuin korwa puusti lyöty
Nijn wiha waikettu.
v. 5.
En säätyin eroitusta
Nähnyt näin' päiwinä,
Herroja halwemmista
Ej eroitettuna;
Keskellä ilo-leikin
Se, meistä poijsta
Kuin kauwimmaks' löi kopin
Mainioin mjehistä.
v. 6.
Totuudell tuomittihin
Wiat ja ansiot,
Oikeudell arwattihin
Nopainkin nakannot;
Sen köyhän kerjäläisen
Woitollen rjemuittijn
Jos kumo kuningaisen
Kuin Herrald siwuttijn.
v. 7.
Kyll walitukset
Kuultijn Sydämmen surusta,
Jos lyötijn eli luultijn
Ketään Kumpaneista,
Ihana oli ilon
Takasin tulleelle
Ainoan palon jaon
Sill surulliselle.
v. 8.
Waan nuoruteni Weljet
Ah aika muuttuwa;
En teitä enään tunnet
Te että minua;
Jo mjehiks joutunehet
On pojat muinaiset
Ruasta rijtaunehet
Wiroista wihaiset.
v. 9.
Kymmentä neljä wuotta
Jo waiwois eläneet
Wastasta wuori tjetä;
Onnians etsineet,
Mit autta arwon merkki
Jong perään pyöritään
Kuin sydän Kylmä tykki
Ja kaswot kellataan.
C.S.
Pappi-Papin-poika Pohjolasta.
Muistutus.
Nyt wihdoin wiimenkin, saat sinä halullinen Lauluin Rakastaja 1:en Osan näistä Kootuista Suomalaisista Lauluista, Joidenka olis puolta wuotta enemmin pitänyt olla walmisna; Syy minkätähden, nämät Laulut owat näin kauan, ja ajna tähän asti wiipyneet, on kahtalainen: talwella ej ollut Oulun Kirjan Pränttääjällä H:ra Barkilla, muitten kiiretten töitten wuoksi ajkaa saaha walmiiksi näitä: Ja minä myöskin Konsistoriumin käskyn jälkeen tulin taammaksi muutetuksi ja niin jäi se siltään.
Muutamia paino erhetyksiä on myöskin, huomahtemata ilmauntunut: mutta net taitaa lukia itse helposti ojentaa; koska hän tarkkauella silmää sen sanan jossa erhetys näyttää olewan.
Jos tämä 1:en Osa halulla otetaan rakastetuilta maan mjehiltä ja yhteiseltä kansalta wastaan, tulee piaan net muutkin luwatut osat präntätyksi; Ejkä kenenkään tarwitse epäillä, ettei tämä tule toimeen: ajnostansa, nämät ostetaan, ja ejwätkä; niinkuin peljättäwä on jää minun wahinkokseni, omaan huostaani. Oulusta Heinäkuun 10:nä päiwänä 1828. Isaac Fortell.