E-text prepared by Jari Koivisto

CAXI NELJÄTTTÄ KYMMENDÄ SATUA

Suomalaisiin Runohin Käätty Wuonna 1775.

Koonnut ja suomentanut

HENRIK ACHRENIUS

WASASA, 1777.
Pränd. Georg Wilhelm Londicerildä.

SISÄLLYS:

Lukialle. 1. Ylppiä Naacka ja Rijkinkukot. 2. Susi ja Lammas. 3. Coira, joca culjetti liha murua suusansa joen poicki. 4. Warpuinen ja Jänes. 5. Peura. 6. Korppi ja Kettu. 7. Nälkäiset Coirat. 8. Sammacko ja Härkä. 9. Haucka ja Kyhkyiset. 10. Ämmä, joka löysi tyhjän wijna astian ajellemasta. 11. Wuori synnyttäwä. 12. Susi ja Koira. 13. Meri Miehet. 14. Murahainen ja Kärwänen. 15. Matkamjehet ja Ryöwäri. 16. Kuningasta pyytäwäiset Sammakot. 17. Lehmä, Wuohi, Lammas ja Jalopeura. 18 Sammackoin puhet auringosta. 19. Susi ja Kurki. 20. Caxi Hiuxitoinda eli Paljas Päätä. 21. Parran saaneista Wuohista. 22. Kärmet ja Rauta. 23. Kettu ja Pucki. 24. Yxi Sutarista tullut Läkäri. 25. Hijri ja Sammacko. 26. Kärmet ja Talonpoika. 27. Caxi Wihamiestä. 28. Murahiset ja Heinä Sircka. 29. Wanha Jalopeura ja Kettu. 30. Yxi Wanha Mies. 31. Yxi Kissa. 32. Mies ja Waimo.

Lukialle

    Täsä käsihis käsität,
    Sadun muan saawuttelet:
    Lue lujasti huwixes
    Nijtä laula laadullensa;
    Mutta muistele hywästi
    Sitäkin sijnä siwusa,
    Että cartat caunihisti
    Aina aikana elämäs,
    Wirhet saduisa sanotut
    Taicka päälle tarkoitetut:
    Aina myöskin ahkeroitze
    Awuista aiwan hywistä;
    Olla omana Jumalan
    Ystäwänä ylimmäisen.
    Sitte cuolet cunnialla
    Ikäs ilolla lopetat,
    Johon armon andakohon
    Sulle suokohon Jumala!

Ensimmäinen Satu.

Ylppiä Naacka ja Rijkinkukot.

    Kerran Naacka kelwotoinen
    Lindu pahin parwesansa,
    Ylöspaisunut pahasti
    Yli säädyn ylppiäxi,
    Näki sulgat suloisimmat
    Höyhemet warsin walitut,
    Jotka pulskat pudonnehet
    Olit maahan mainittawat,
    Lindu parwen parahimman,
    Rikin-kukoin cupeelda:
    Näitä corjia cokoisi
    Isombia itzellensä,
    Nijllä pulskaxi puetti
    Coko raatonsa coristi.
    Cohta erkani copea
    Naacka parwesta pakeni,
    Kucko parwen parahimman
    Cansan caunihin sekahan,
    Jonga keskellä käweli
    Sasteli aiwan häwyttä;
    Mutta linnut ljuckahimmat
    Rijkin-Kukot cuuluisimmat,
    Cohta waattehet waristit
    Naakan paäldä nackaisiwat,
    Cukin ottiwat omansa
    Haikiasti haawottiwat,
    Että parulla pakeni
    Heistä erkani hewillä.
    Tämän saunan saatuansa
    Cowan ratki rangaistuxen,
    Tahto paeta takaisin
    Surulla tygö sukunsa;
    Mutta suku surullisen
    Cansa hyljäsi catalan,
    Työnsi poijes tyköänsä
    Sanoden näillä sanoilla;
    Jos sinä tyhmä tytynyt
    Olisit pukuhun omahan,
    Etkä meitä ensinkänä
    Ylöncatzonut catala,
    Totta onnexes olisit
    Warsin ilman waiwasutta
    Cansa ilon caickinaisen
    Ehdon perästä elänyt.

2.

Susi ja Lammas.

    Susi suunsa cuiwudesa
    Janosa juuri jalosa,
    Wirran wierehen samoisi
    Juoxi joen partahalle,
    Cuhun Lammas curckuansa
    Tuli cansa castamahan.
    Susi yxin ylimmäxi
    Lammas astu alemmaxi.
    Sudella oli omana
    Wielä tallella tapansa:
    Murha mielesä macaisi
    Oli tahto tappamahan:
    Etzi syytä syngiätä
    Aiwosansa ajatteli,
    Päälle Lambahan lakian
    Willan-candajan catalan.
    Ensin sanowi äkisti
    Kysywi kyllä wihasa:
    Mixi turmelet minulda
    Weden selkiän sewotat?
    Lammas pelwolla peräti
    Wastaisi wapisewainen:
    Cuinga minä cultaiseni
    Taidan tatroa wetesi?
    Sieldä wesi wetäywi
    Juoxewi tännä teräwä.
    Cuuldua tämän totuden
    wacaisimman wastauxen,
    Susi suuttuwi enämmin
    Sanowi wielä wihasa:
    Cuuta on cuusi culunna
    Sitte siirtynyt ohitze,
    Cuin sinä paha sikiä
    Pahan elkinen etana
    Mua kiwasti kiroisit
    Sadattelit sakeasti.
    Lammas wastaisi wacainen
    Ehkä pelwolla peräti:
    Embä minä Emäsäni
    Ollut silloin siennynnä.
    Susi suuwesa wihasa
    Sano juuri julmudesa:
    Sen on tehnyt selkiästi
    Sinun ilkiä isäsi,
    Jonga tähden joutumalla
    Costan cohtakin sinulle.
    Sijnä samasa siwalsi
    Willa miehen wickelästi,
    Surmasi suunsa sisällä
    Täytti, wahtan waillinaisen.

    Satu semmonen sanottu
    Nijtä taiten tarkottawi,
    Jotka ehtiwät etua
    Syytä juuri syngiätä.
    Että caatansa catalan
    Satimihin saadaxensa,
    Ihmisen ilman wiatta
    Lähimmäisen Leppejmmän.

3.

Coira, joca culjetti liha murua suusansa joen poicki.

    Kerran Coira cohdattua
    Liba murun murkinaxi,
    Lähti uimahan uhea
    Saalis suusa sutkimahan,
    Weden wetelän ylitze
    Poicki joen joutumalla:
    Näki uidesa uhean
    Warjonsa weden sisällä,
    Luuli coiran cohdannensa,
    Wiewän saalista samati,
    Jota cahto cadehtien
    Kyllä hädällä häristen
    Tahto taamuta äkisti
    Saada saalista sitäkin;
    Mutta waiwanen waristi
    Suustansa palan suloisen,
    Ettei ollut ensinkänä
    Syömistä syystä hywästä.

    Nijn on ahneus alati
    Peri juurin petollinen:
    Jok' ei suowu ensinkänä
    Tydy onnehen omahan,
    Cadehtien cadottawi
    Sengin wähäisen wälistä.

4.

Warpuinen ja Jänes.

    Warpuinen warsin wacainen
    Lindu pieni pijskuttawa
    Kerran soimasi somasti
    Jänes parkaista pahasti,
    Joka huusi huikiasti
    Waikiasti walitteli,
    Cotkan courisa cowisa
    Cujehisa cuolettajan:
    Kysy kyllä pistäwillä
    Näillä sanoilla saneli:
    Mixes Jänes jätättänyt
    Suurta surmasi paennut?
    Sull on kewyet käpälöt
    Liukas lijkundo alati.
    Mutta warpuisen waratta
    Puhuesa pulskiasti,
    Tuli Haucka hawikosta
    Kijätellen kijruhusti,
    Joka puhuwan pusersi
    Temmasi pilkan tekiän.
    Jänes cohta jättämäsä
    Heittämäsä hengiänsä,
    Tästä lohkais lohdutuxen
    Wijmme sanaxi sanowi:
    Suu saatta suden ritahan
    Kieli kärpän lautasehen:
    Joka wasta waratoinna
    Mua hätjysti häwäisit,
    Astuit ansahan samahan
    Waarahan warsin isohon,
    Josa kiwasti kitiset
    Itket ilman hyödytystä.

    Satu andawi sanottu
    Opetuxen oikasewi:
    Ällös lyökö lyödyn mieldä
    Cäytä täytetyn sydändä,
    Jo se lyöty lyömätäckin
    Täytetty täyttämätäckin
    Coska waara cohtajawi
    Lähimmäistäs lähestywi,
    Silloin taitawi sinua
    Cansa cohdata cowasti.

5.

Peura.

    Peura kerran käydesänsä
    Wesi lähteen lähesä,
    (Cusa janonsa kipiän
    Sammutti ylön sakean)
    Pysäy juuri pyhästi
    Camalasti catsomaha
    Cuinga cuumotti cuwansa
    Weden sileän sisäldä.
    Cahtellesa caicki tyyni
    Ihmetteli itziänsä:
    Sano sarwensa hywäxi
    Caunihixi caiketickin,
    Mutta muutoin sääriänsä
    Cowin hoikixi horisi.
    Sitte äänen äkättyä
    Mehtä miesten melkejmmän,
    Hyppäs pelwosta hywästi
    Juoxi aiwan aukiota,
    Että jätti jälkehensä
    Culkuhun cunnon perästä,
    Ajajat aiwan äkisti
    Coirat cansa caicki tyyni.
    Aukon hywin hypättyä
    Meni mehtähän isohon,
    Cusa tarttu culkemasta
    Sattu kijni sarwistansa,
    Cusa coirat cohtasiwat
    Saawuttiwat sarwillisen,
    Rupesiwat ruhtomahan
    Poijes hengiä häneldä.
    Silloin Peura päällisexi
    Sano curja cuoltesansa:
    Oho! mua onnetoinda
    Warsin waiwasta eläindä!
    Wasta ymmärrän wacahan
    Ilman haluta hawaitzen,
    Että jalkani etusat
    Jotka paapotin pahaxi,
    Minun autit aikanansa
    Ensi pelwosta pelastit;
    Mutta sarwet sangen hywät
    Mulda kijtetyt kiwasti,
    Minun saatit satimehen
    Surman surkian käsihin.

6.

Rorppi ja Kettu.

    Korppi konttasi sisälle
    Aukastusta ackunasta;
    Sieldä se juuston siwalsi
    Ulos culjetti uhean,
    Jota sitten joutumalla
    Ruma syömähän rupeisi,
    Ladwasa puun lawian
    Coko corkian petäjän.
    Tämän juuston Teurastajan
    Mustan warkahan mukoman,
    Näki kettu käwelewä
    Astuwa puun alati,
    Jolle puhkeis puhumahan
    Näillä sanoilla saneli:
    O! sine Korppi corea
    Lindu caunis caiketickin!
    Sun on sulkasi suloiset
    Höyhemes warsin walitut:
    Olet caunis caswoildasi
    Eikä ruma ruumihilda;
    Jos sinä saattasit sanella
    Suullas pulskasti puhua,
    Tuskin löytysi lähees
    Caldaistasi caunihinda.
    Cohta Korppi puhumahan
    Alotti aiwan äkisti,
    Samalla suusta suloisen
    Juuston waristi walitun,
    Jonga Kettu joutumalla
    Sitte suuhunsa siwalsi,
    Sijtä hauckasi halulla
    Ruhto caicki ruaxensa.
    Korppi hämmästy corea
    Huokais hulludens ylitze.

7.

Nälkäiset Coirat.

    Näjt Coirat nälkäiset
    Juoxewat joen siwua,
    Ett' oli wedetty wetehen
    Wuota uusi upotettu:
    Tätä temmata ruaxi
    Halasiwat hartaasti,
    Jonga tähden joutumalla
    Yxin mielin yrittiwät,
    Wettä saamahan wähäxi
    Lackimalla laittamahan;
    Mutta eipä ensinnäkänä
    Wesi wetelä wähennyt,
    Eikä wielä ennätetty
    Saada saalista käsihin,
    Ennen cuin cupu repeisi
    Wahta halkesi waratoin.

    Nijn on aiwan awutoinen
    Neuwo tyhmäjn tyheä.
    Tyhmä aina ajatella
    Saattawi kyllä sanoa:
    Kädesä Kärppä pinosa
    Pyri toista pyytämähän;
    Mutta murhella näkewi
    Hawaitzewi haikiasti,
    Ett' on neuwo onnetoinen
    Aiwan tyheä ajatus.

8.

Sammacko ja Härkä.

    Kerran Sammacko käkesi
    Nälä-kotti näkemähän,
    Cuinga Härkä heinickota
    Käweli nurmi ketoa,
    Jota cahto cadehtien
    Mieli wäärällä wäkehen.
    Että cadehti catala
    Mielesä pani pahaxi,
    Ett' oli caunis caswannolda
    Härkä coolda corea,
    Jonga tähden joutumalla
    Ilman cauwan cahtomatta,
    Rungonsa ruman peräti
    Pöllö pöyhisti isoxi;
    Kysy sitte sikiöildä
    Lausu poika laumallensa:
    Olengo minä mitengä
    Suurembi härjän sukua?
    Pojat kielsiwät poristen
    Toden tunnustit totisen.
    Cohta Sammacko copea
    Ijnnosansa ilkiäsä,
    Raatonsa ratki wähäisen
    Cohotti paljo cowemmin,
    Lausu cansa lapsillensa
    Nijncuin ennengin äkeä:
    Totta lienen lijaxikin
    Coolda härjän cokoinen
    Pojat wastaisit wacaiset
    Taasen todella todistit:
    Sua Härkä suuremmaxi
    Wielä näyttäwi wikewä.
    Sammacko wihan wäesä
    Wielä ylppiä yritti,
    Näköänsä näyttämähän
    Harjan caldaista catala,
    Mutta halkesi mukoma
    Sijnä caatu caswatesa,
    Cuoli cummitellesansa.

    Nijn on yxi ylppeillä
    Auki cadotus alati.

9.

Haucka ja Kyhkyiset.

    Kyhkyiset kyllä monasti
    Aiwan sijpensä awulla,
    Haukan hakewan edestä
    Pahan kynsistä pakenit;
    Mutta Haucka hakewainen
    Ehtiwä elatustansa,
    Oli wiekas wijmmeseldä
    Suckela suunsa sisäldä:
    Neuwon kexi kelwollisen
    Cawalimman caiketickin,
    Coska kysy kyhkysildä
    Nijlle pulskasti puheli:
    Mixi aikanne alati
    Ikä päiwänne iloiset,
    Murhen cansa muutteletta
    Pelwon suurimman peräti?
    Mixi raukat rakastatte
    Elämätä edutoinda?
    Jos te taiten tahtositta
    Ottasitta omaxenna,
    Minun ruman Ruhtinaxi
    Cuningaxi cuulusaxi,
    Totta teidän temmajaisin
    Warjelisin wakaisesti,
    Waarasta ilmi isosta
    Wäkiwallasta wäleen.
    Tämän pulskian puheen
    Waicka warsin petollisen,
    Kyhkyset uskoit uhean
    Anqaraxi ajattelit:
    Otit ikehen ilolla
    Alle Haukan hallituxen.
    Mutta Haucka hallituxen
    Saatua wallan wacaisen,
    Kyhkyisiä kynsillänsä
    Curjia cowin curitti,
    Nijtä nurmelle nucutti
    Pani paki paistixensa.
    Sitte kyhkynen siwiä
    Yxi lausu lakiasti:
    Mixi mielellä hywällä
    Waaran wastahan otimme?
    Syystä kyllä syngiästä
    Nämät kärsimmä käräjät.
    Ällös uskoko usejn
    Caickia catzo hywäxi,
    Ihmisiä ilman alla
    Majlmasa matawia.
    Moni on suusta suloinen
    Liukas kjelen lijkunnolda,
    Mutta petoxen peräti
    Wilpin alati wlhaisen,
    Syöstäwi sydämmestänsä
    Sijrtäwi cohden sinua.

10.

Ämmä, joka löysi tyhjän wijna astian ajellemasta.

    Kerran Ämmä ähkywäinen
    Caatuwainen cakarahan
    Löysi tynnyrin tyheän
    Astian ajelemasta,
    Josta lahja laskettuna
    Wijna jo oli otettu,
    Mutta jätetty jälelle
    Sacka pohjahan samea,
    Jonga sitten sisustata
    Haisteli halun perästä,
    Cansa puhkeis puhumhan
    Näillä sanowi sanoilla:
    Oho sjunattu sisusta
    Haju suuresti suloinen!
    Totta on wilja wikewä
    Mahtanut olla makea,
    Coska jäännöxet jämeät
    Hajun andawat haluisen.

    Satu näyttäwi sanottu
    Eli muutoin muistuttawi,
    Että kello kelwollinen
    Äänestä warsin äkeä,
    Cauwas cuuluwi cujille
    Caunihisti cajajawi.
    Hywät awut alitusti
    Hywän saattawat sanoman:
    Nijstä aina ahkeroitze.
    Nijtä harjota halulla.

11.

Wuori synnyttäwä.

    Wuoxi kerran kelwoxehen
    Lapsen pijnahan lamau,
    Josa äänsi äkeästi
    Waikeasti walitteli:
    Olikin suuri odotus
    Majlmasa mainittawa,
    Sitä nähdä sikiätä
    Kyllä outoa kylisä;
    Mutta lapsen laadullisen
    Sijwo sikiän siahan,
    Työnsi Hijren hiliaxensa.
    Ennen nähtynä eläwän.

    Nonella owat mokomat
    Aiwan suuret aiwotuxet,
    Jotka päätywät peräti
    Raukeawat rapackohon.

12.

Susi ja Koira.

    Koira lijaxi lihawa
    Kijldäwä coko korea,
    Susi suuri, nälkähinen,
    Laiha, Lamasa olewa,
    Tiellä yhten tuliwat
    Waelsiwat wastatusten.
    Ensin toistansa todella
    Teräwästi terwehtit:
    Sitte Susi surkeasti
    Cohta koiralda kysywi:
    Mistä täkän temmanumma
    Olet karwan kaunihimman?
    Mistä ruasta ruwennut
    Sinä ljenet lihomahan?
    Minä joka mjelestäni
    Olen Sua Suckelambi,
    Laskeun kowin lamahan
    Nännyn nälkähän peräti.
    Koira wastasi korea
    Sano suullansa Sudelle:
    Saatat sinäkin samati
    Ehtiä sinun etuas,
    Parahiten palwellesa
    Herroja henqes perästä.
    Susi tasen surkiasti
    Kysywi kyllä halulla:
    Cuinga olla cuuliainen
    Paljon palwella pitäwi.
    Koira cohta wastauxen
    Tämän andawi anotun:
    Että wartia wakainen
    Olisit owen ohessa;
    Että päiwällä peräti
    Yöllä cansa caiketickin,
    Caihtet kartanon hywästi
    Estät waaran warkahista.
    Tätä Susi suloisesti
    Curja cuunteli ilolla,
    Sekä sitttn siwiästi
    Koiralle cohta sanowi:
    Mixen minä mielelläni
    Tätä caickia tekisi?
    Totta palwelus parembi
    Ombi keino kewiämbi,
    Että asua alati
    Katon alla kaunihisti,
    Ruan syödä runsahimman
    Ilman waiwata ilolla,
    Cuin olla kulun nojasa
    Alla Taiwahan alati,
    Kärsiä kelpo wilua
    Parahia packasia,
    Lumi tuiskuja lujia
    Sakeoita satehia,
    Suulla tyvi tyheällä
    Cansa wahtan wailinaisen.

    Koira cuhtu culkemahan
    Suden cansansa Catalan.

    Coska käymähän käkesit
    Alottelit astumahan,
    Susi wielä wickelästi
    Konna Koiralle sanowi:
    Cuule Toweri totinen
    Ylimmäinen ystäwäni!
    Sinun kaulas karwatoina
    Paljahana paistajawi:
    Cuka carwat katkassunna?
    Mistä tullut tuommosexi?
    Koira esteli ensinnä
    Ajo walhexi asian;
    Mutta että edeskäsin
    Suureni Suden kysymys,
    Toden tunnusti totisen
    Näillä sanowi sanoilla:
    Että häijysti härisen
    Olen willitty wihainen,
    Nijn on kahlet kaulahani
    Annettu aika tawasta,
    Päiwä caudet kaunihisti
    Makeasti maataxeni;
    Mutta yöllä ylpiästi
    Olen wartia wakainen:
    Ehdon pääldä elatusta
    Sitte siihen kannetahan,
    Ruan caiken kaunihimman
    Jämeöitä jäännöxiä,
    Luita lujia peräti
    Cansa leiwän kappaleita,
    Mulle Herrat heittelewät
    Parahiten Palkolliset.
    Tule cansani Catala
    Ota waari onnestasi!

    Susi wihdoin wijmmeisexi
    Sijhen wastasi wakainen:
    Koe Koira kätihisi
    Culje ilman kumppania:
    Olkohon onni Sinulla
    Hywät päiwät päätynehet:
    Mulla wapaus walittu
    Pyrkimättä pysyköhön.
    Waick' on wahtani monasti
    Suuret suoleni tyheät,
    Nijn en kanna kahlehia
    Kangioita kaulassani,
    Enqä ole onnellissa
    Sidottu Sinun tawallas.

13.

Meri Miehet.

    Kerran mendyä Merelle
    Lainehille laiwan cansa,
    Meri mjehet melkiähän
    Tulit ilmahan isohon:
    Aallot alusta ajelit
    Uhkasit upottamahan:
    Miebet warasa wapisit
    Kowin pelkäsit peräti,
    Tulewansa tuonelahan,
    Weden wetelän läpihte.
    Mutta wäen wäkewästi
    Sitä suuresti sureissa,
    Tuuli tympeä tyweni
    Ilma angara asettu,
    Josta ilo joutumalla
    Wäen sekahan wetäy.
    Silloin hahden hallitzia
    Pulska Miehille puheli:
    Ei pidä pitkin surea
    Eikä iloita isosti;
    Sillä maja mailmassa
    Tämä waiwanen waellus,
    Ombi heicko hälywäinen
    Mutos ilon ja murehen.
    Coska onni oikasewi
    Kätensä kelpo hywästi.
    Silloin pitäwi surua
    Olla walmis ottamahan;
    Mutta tuldua murehen
    Wastoin käymisen käsihin,
    Olla toiwosa totisen
    Kelwoxesti kärsiwäisen.

14.

Murahinen jn Kärwänen.

    Kerran muan Murahinen
    Sekä kärwänen kewiä,
    Rikeneltä riisteliwät
    Cahden kesken kamppaelit,
    Cumpi heistä cuulusampi
    Oli onnesta parempi.

    Ensin kärwänen käkesi
    Tällä lailla lausumahan:
    Etpä taida ensinkänä
    Wetäyä werraxeni.
    Minä kirckohon kiwasti.
    Culjen tunnolla hywällä,
    Josa astun alttarille
    Lentelen paikat parahat:
    Menen hopusa howihin,
    Linnahan ilmi isohon,
    Cusa minä kuningahan
    Laskeun pää laelle:
    Waimo wäelle wäleen
    Näpperöille Neitosille,
    Annan suuta suckelasti
    Makeasti maiskuttelen:
    Empä minä ensinkänä
    Tehe työtä työlähästi,
    Mutta ruan runsahimman
    Ehdon pääldä elatuxen,
    Mulle onni oikasewi
    Andawi hywin alati.
    Warsingo sinä wagasti
    Taidat raka Talonpoika
    Näitä ehtiä etuja
    Olla nijstä osallinen?

    Murahinen mutamilla
    Saatti wastata sanoilla:
    Sekä kirkossa kiwasti
    Että lijon Linnasakin,
    Sua warsin wainotahan
    Wihatahan wieckahasti.
    Kyllä sanot sakeasti
    Kerskajat kelpo hywästi,
    Että culjet kuningasten,
    Laskeut pää laelle,
    Suuta cansa suckelasti
    Antelet acka wäelle;
    Mutta coska koreasti
    Kesä cauden kempimällä
    Minä ehdin elatusta
    Walmistan talwen waroja,
    Sinun sijwota peräti
    Näen syöwäs syngiästi
    Talckunat nurkan takana
    Nijden päällä pärisewän.
    Ettei työtä ensinkänä
    Sulla ole otollista,
    Nijn olet typi tyheä
    Cansa caikesta kalusta:
    Eipä maaten markat tule
    Istuin iku hopeat.
    Sijtä pulskasti puhelet
    Kelwoxesti kerskaelet.
    Jota joutasit häwyllä
    Waiketa warsin wäleen.
    Kyllä kerkiät kesällä
    Puhumahan pulskiasti;
    Mutta talwen tarjottua
    Wilun ollessa wikewän
    Suljet Susi surkiasti
    Tukit turpposi äkisti,
    Coska joudut kohmelohon
    Tyhmä tyrmistyt wiluhun.
    Silloin minä mielelläni
    Ilman waarata isota,
    Matelen maan sisähän
    Hywän pesäni perille,
    Ruan ärehen äkeän
    Kesällä hywin kerätyn.

    Ihmisen joka ilolla
    Ahkeroitzewi alati,
    Awuista aiwan jaloista
    Tahi tawoista hywistä,
    Caicki cahtowat hywäxi
    Arwosa aina pitäwät;
    Mutta jotka itsiänsä
    Keywät kerskaten hywäxi,
    Että sadansa etua
    Cuultaxensa cunniata,
    Kjelellänsä kijrehtiwät
    Astuwat alle häpiän.

15.

Matkamjehet ja Ryöwäri.

    Miestä caxi caunihisti
    Tietä wakaista waelsit;
    Yxi Pelkuri peräti
    Toinen rohkia, rotewa.
    Näitä wastahan waelsi
    Cohden Ryöwäri cokewi,
    Joka tahto tawarata
    Puna rahoa pudisti,
    Uhkais murhalla uhea
    Tapon hastolla hakea.

    Pelkuri hyppäs hywästi
    Paki mehtähan pakeni;
    Mutta rohkia rupesi
    Mjehen lailla mjeckahansa,
    Jonga pisti pikaisesti
    Rynttäs Ryöwärin sisähän,
    Että kaatu caiketickin
    Culki Cuoleman majohin.
    Cohta Pelkuri cokewi,
    Tasen paosta takaisin:
    Mjeli mjeckahan wetäy
    Raudan temmasi teräwän,
    Jolla pisti pikaisesti
    Jjnolla warsin isolla,
    Miestä ennen äkeästi
    Surkeasti surmattua,
    Sanowi cansa samalla
    lailla lasketteli:
    Minä costan cohdallensa
    Yrityxen ylppejmmän,
    Annan aiwotun pahimman
    Palkan pahan tekiälle.

    Rohkia sitte siwiä
    Puhu pulska Pelkurille:
    Mahdoit äsken, äkeästi
    Samat sanoa sanasi,
    Että ijntoni ison
    Olis karkia kajonnut,
    Cuunnellessa kumppalini
    Sanat rohkiat sanowan,
    Waicka muutoin wapisewa
    Paha mehtähän pakenit.
    Nyt jo pistä pikaisesti
    Tunge tuppeben asehes,
    Kjeles cansa kijrehesti
    Sulkeo suusi sisähän:
    Kyllä näyttänyt kykysi
    Olet mjelest minulle;
    Kyllä Mesi mjehullinen
    Karhun caldainen peräti,
    Olet onnen ohjatesa
    Hywin käydesä kätehen;
    Mutta waarasa wapiset
    Jätät Jänexen tawalla.

16.

Kuningasta pyytäwäiset Sammakot.

    Suku suuri Sammakoiden
    Kelpo parwi kämpiwäisten,
    Elit edusa hywäsä
    Uheasti uiskentelit,
    Aukosa wesi arosa
    Laweasa lammikosa,
    Josa cummasti kurisit
    Huusit hullusti peräti,
    Kuningasta cuulusata
    Hajt kelpo haldiata,
    Joka joukon juonellisen
    Semmosen ylönsekawan
    Pitäs pickusen kurisa
    Laittas laju pelwon alle.
    Tämä ääni etäälle
    Cuulu Curcku Taiwahasen:
    Josta pu pudotettihin
    Lammickohon laskettihin,
    Hakioille haldiaxi
    Kuningaxi cuulusaxi.

    Cohta cuin tämä Kuningas
    Pölcky pötkähti wetehen,
    Wahwa saawutti wapistus:
    Alammaiset aiwan huonot,
    Päänsä pelwolla peräti
    Weden sisälle wetiwät,
    Josa kurjat cuunteliwat,
    Kyllä hetken kyyristelit.
    Wihdoin yxi wijsahasti
    Hiljaxensa hiwutteli
    Päänsä poijes peitonalda
    Silmänsä weden sisaldä,
    Cahto caikella halulla
    Kuningasta kurkisteli,
    Jonqa coska cokonansa
    Näki sekä semmoisexi,
    Cohta toisetkin cokoisi
    Huusi caicki cahtomahan.
    Cuin oli pelko peräti
    Heistä poijes pojkennunna,
    Parwi parahin cokou
    Pölkyn äärehen äkisti,
    Sitä haukuit haikiasti
    Ylön häijysti häwäisit:
    Wielä myöskin wickelästi
    Wasta waikustit paremmin,
    Että Taiwas taitawamman
    Andaisi awullisemman,
    Herran heille haldiaxi
    Kuningaxi culjetaisi.

    Cohta heille heitettihin
    Armotoinen annettihin,
    Coska ruman Ruhtinaxi
    Wesi-kärmehen käsitit,
    Joka hackais hampailla
    Curjia kowin kuritti,
    Että annoit alttihixi
    Heitit henqensä peräti.

    Cuka taisi Kuningahan
    Pahan käsistä paeta?

    Suru suurexi casoisi
    Wapistus warsin isoxi.
    Cuitenni kurjat lähetit
    Saatit sanan Taiwahalle,
    Että ehtisi awuxi
    Heitä auttasi hädäsä;
    Mutta saiwat murhellisen
    Warsin tämän wastauxen:
    Että hywän hylkäsiwät
    Curja joucko Kuningahan
    Kärsiköhöt kelwoxesti
    Paitzi hetken helpotusta,
    Pahan paljoa curia
    Ansaittua armotoinda.

    Opi tästä onnehesi
    Sinä tyhmä tytymähan.
    Tahto Taiwahan parahin
    Sulle olkohon suloinen;
    Älä sodi sokeasti
    Sitä wastahan wakaista;
    Mutoin murhella hawaitzet
    Wari otat wahingolla,
    Että peräti petetty
    Olet aiwan onnetoinen.

17.

Lehmä, Wuohi, Lammas ja Jalopeura.

    Kerran Lehmä kelwollinen,
    Wuohi ja Lammas lakea,
    Jalopeuran peljättäwän
    Cansa cauhian eläwän
    Menit mehtähän isohon
    Warsin cauwas warwickohon,
    Pydyxiä pitämähän
    Salihia sauttamahan:
    Siellä cohta cohtasiwat
    Peuran kelwoxen käsitit,
    Jota, coska joutumalla
    Saalista sanqen isoa,
    Jalopeura jakamahan
    Ruma kumppali rupesi,
    Toisille coko todella
    Sanowi näillä sanoilla:
    Otan osan ensimmäisen
    Suuren suhtehen nimeni:
    Toisen osan totisesti
    Pidän cansa caunihisti,
    Ett' on woima woittamatoin
    Cunto cuuluisa minulla:
    Wielä cohta colmannengin
    Otan osan itelleni,
    Sijhen suoleni sulawat
    Wahta waativi minua:
    Neljäs osa nähtäwästi
    Sekin seuravi minua,
    Muutoin mustelmat usiat
    Hawat cowat haisewaiset,
    Teitä cohta cohtajawat
    Täsä paickasa pahasti.

    Yxin otti osaxensa
    Coko Saalihin cokoisi.

    Opi oiki wälttämähän
    Caunihisti carttamahan
    Suuren seuroja Imeisen
    Corkiamman kolinoita.

18.

Sammackoin puhet auringosta.

    Kerran auringon ajatus
    Oli wainoa walita,
    Jota peljästyit peräti
    Sammakot sangen isosti,
    Äänen äkeän lähetit
    Yli Tähtejn teräwän.
    Cohta sjellä kysyttihin
    Wastausta wadittihin,
    Mistä systä syngiästä
    Cuinga paljosta pahasta,
    Tuli waikia walitus
    Pelko kauhia kasoisi?
    Sijhen wastawi Wakainen
    Yxi Sammacko sanowi:
    Coska auringo alati
    Ypi yxin ollesansa,
    Caicki lammikot lawiat
    Cuumudella cuiwajawi,
    Että meidän männicköhön
    Cuolla cuiwalle piteä,
    Cuinga paljoa pahembi
    Sitte on paistet olewa,
    Cuin on lapsia latonut,
    Sikiöitä sijttänynnä.

    Se on oppi otettawa
    Tästä samasta sadusta:
    Wanhemmat aina wakaiset
    Sijtäwät sijwo sikiät;
    Mutta pahat pahendawat
    Lapsi laumansa peräti,
    Että ehdolla eläwät
    Ilkeydesä isänsä.

19.

Susi ja Kurki.

    Susi suuresa hädäsä
    Oli kerran kelwoxesa,
    Cuin ei poijes curkustansa
    Taitanut luuta lumoa,
    Joka sinne joutununna
    Oli syödesä sywälle;
    Lahjat lujimmat lupaisi
    Tarjosi palkan parahan,
    Sille joka jongun neuwon
    Awun andaisi parahan;
    Mutta caicki kauhiasti
    Sitä pelkäsit petoa.

    Wijmein Kurki wickelästi
    Pisti kaulansa pisimmän,
    Suden suurehen kitahan
    Kaulahan Pedon kawalan,
    (Jonga ensin joutumalla
    Wannotti warsin hywäxi
    Ettei eläisi pahasti
    Surma temppuja tekisi)
    Wian kaulasta karisti
    Pahan hywäxi paransi.

    Wielä Kurki wijmeisexi
    Paisti palckansa Sudelda;
    Mutta Susi suurudella
    Sano sanqen rohkiasti:
    Kijtä että kidastani
    Pääsit Kurki kurkustani,
    Etten pulskasti puraissut
    Sinun Päätäs pehmittänyt:
    Sijhen tydy Tytymätöin
    Sijn on palkasi paraten.

    Todella wanhat wakaiset
    Sanan laskuja sanowat:
    Paljon retkiä pahalla
    Ombi Juoma jorolla;
    Ken pahan tawat sano
    Se Taiwan tähdet luko
    Meren allot arwoapi.

20.

Caxi Hiuxitoinda eli Paljas Päätä.

    Kerran tietä käwelewä
    Miesi maalla matkustawa,
    Jolda Hiuxer hiwunehet
    Oli poijes poikennehet
    Löysi kamman kaunihimman
    Pulskan tielle pudonnehen.
    Tämän onnensa osotti
    Kiljahdellen kijrehesti,
    Toiselle, joka tulowi
    Toista tjetä, Towerille,
    Jonga kallo kaljamana
    Oli cansa karwatoinna:
    Sille pulskasti puheli
    Sanowi näillä sanoilla:
    Olis onni oikassunna
    Meille calun kaunihimman,
    Mutt' on haiwale haossa
    puutos tullunna tukasta;
    Sitä paljon papottiwat
    Paniwat cowin pahaxi,
    Saalihin sijnä samassa
    Poijes wiskasit wihassa.

    Nijnpä toiwo totisesti
    Ajatus aiwan täperä,
    Monen turhaxi tulewi
    Käypi warsin wastuxexi.

21.

Parran saaneista Wuohista.

    Coska Wuohet woittanunna
    Oliwat armon anotun,
    Panna parta leuwallensa
    Kaunis kaulansa etehen,
    Sitä Pukit puuttumata
    Cowin pahaxi paniwat,
    Että edun parahimman
    Heildä Cunnian tukistit.

    Mutta Taata Taiwahinen
    Sano pulskia Pukeille:
    Saatte sallia todella
    Kärsiä kelpo hywästi,
    Että waimonne walitut
    Puolisonne pulskejmmat,
    Parran kandawat parahan
    Miesten caldaisen camalan,
    Coska ei he ensinkänä
    Sinä ilmoissa ikänä,
    Taida urosten tawoissa
    Wetäyä werraxenna.

    Joka pulskasta pugusta
    Caswannosta caunihista,
    Toimen päättawi totisen
    Awut hywät arwoapi,
    Se on peräti petetty
    Saatu sangohin pahoin.

22.

Kärmet ja Rauta.

    Kerran kärmet kämpinynnä
    Oli Pajahan osannut,
    Josa haki halun cansa
    Ehti hengen elatusta.
    Wiimein Wijlahan purasi
    Rautahan ratki cowahan,
    Joka äänsi äkeästi
    Sanowi näillä sanoilla:
    Mua hullu hukuttawas
    Luulit purresas lujasti,
    Mutta koskeisa kowahan
    Hampahasi hawottelit:
    Ällös eneä yritä
    Mjeltä minuhun pitäö,
    Joka kyllä joutumalla
    Ilman armota alati,
    Teen lastut teräxistä
    Raatelen raudat parahat.

    Satu semmoinen sanottu
    Tämän opin oikasewi:
    Aina pakene pahoja
    Ihmisiä ilkeöitä.
    Älä painele paremman
    Cansa karttua wetäö,
    Ettet waarahan wajoa
    Astusi alle häpiän.

23.

Kettu ja pucki.

    Kettu kerran käydesänsä
    Waicko juuri juostesansa,
    Warisi warsin äkisti
    Kaiwon sisälle katoisi,
    Jost' ei ylös yxinänsä
    Jaxanut jalo hypätä.

    Sinne paras parrallinen
    Pucki pulskia peräti,
    Juoxi juoman tarpehesa
    Wettä saamahan samoisi,
    Puheli pudonnehelle
    Ketulda cohta kysywi:
    Ongo täsä ollengana
    Hywin wettä ja hyweä?

    Willa-händä wijsahasti
    Wastaisi warsin jalosti:
    Weljeni! wettä suloista
    Tääl on kyllä kysymätä.
    Olen juonunna jotakin
    Apu lailla lackinunna,
    Wielä cuitenni kupuni
    Aina anowi enämmän:
    Sijrrystä pian Sinäkin
    Tänne Weickoni wetäy.
    Cohta itzensä ilolla
    Pucki kaiwohon pudotti;
    Mutta kettu kewiästi
    Pukin sarwihin samoisi,
    Nijden pääldä päällisexi
    Ulos hyppäsi hywästi,
    Jätti Curjan cuolemahan
    Kaiwon sisälle Catalan.

    Älä Sinun etuasi
    Toisen pahalla paranna.
    Jos Sinä joudut johonni
    Waarahan warsin isohon,
    Älä itzes ilkiästi
    Sijnä käytä ketun lailla,
    Mutta auta ahkerasti
    Kuolewaista Cumppanias.
    Armottomuden alati
    Armottowat ansaitzewat.

24.

Yxi Sutarista tullut Läkäri.

    Että nälkä nähtäwästi
    Ahdisti aiwan cowasti,
    Suuttu Sutari mukoma
    Kelwotoin kengän tekiä,
    Tuohon työhönsä tylyhyn
    Alati awuttomahan,
    Caicki nahat, naskalimet
    Piki pallit parahimmat,
    Kaawat, pihalle karisti
    Lestat louckohon lähetti;
    Teki itzensä isoxi
    Walehteli wakaisexi,
    Läkitysten Laittajaxi
    Totisexi Tohtorixi,
    Sano konna saattawansa
    Tehdä kyllä teräwästi
    Pulweria pulskiata
    Läickywätä läkitystä,
    Joka tuskat tuimimmatkin
    Woittawi myrkyngin woiman.

    Mutta tauti tarttuwainen
    Sairaus sanqen kowasti
    Lahestywi Läkäriä
    Tätä awun tekiätä
    Sysäjäwi syrjällensä
    Cohta Pahnojn panewi.

    Silloin culkewi Kuningas
    Tulowi hänen tygönsä,
    Pian wettä pikarilla
    Tuoda käskewi tupahan,
    Johon pulwerin pudisti
    Pani pahan läkityxen
    Tehdyn kengän tekiäldä
    Suuttunelda Sutarilda,
    Sijhen myrckyä sekahan
    Oli cansa kaatawana,
    Pani palkan parahimman
    Wierehen wesi pikarin,
    Käski Sairahan sanotun
    Ulos juoda julkeasti.
    Mutta Sairas sangen cowin
    Sitä pelkäsi peräti;
    Hylkäsi hywän pikarin
    Ynnä palkan parahimman;
    Tunnusti cansa Catala
    Pelwosansa päällisen,
    Ett' on tullut Tohtorixi
    Läkärixi lähtenynnä,
    Nijncuin tyhmä, taitamatoin
    Cansan Pettäjä peräti;
    Ettei ymmärrä enämmin
    Läkitysten luonnon päälle,
    Kuin Lammas latinan päälle
    Aasi tansin taitawimman,
    Kuin Hijri Hewoisen päälle
    Koira cuutaman miehen.

    Silloin cuhtuwi Kuningas
    Kaupungin Cansan cokohon,
    Sille pulskasti puheli
    Sano sangen leppiästi:
    Kuinga te terweydenne
    Heikon hengenne peräti,
    Sille kärsitte käsihin
    Uskotta kyllä usejn,
    Jonga ej Teille tekemät
    Kengät känä kelwanneet?
    Kuinga Päänne pelastawi
    Taudin alda auttelewi,
    Jok' ei kylläxi kyenny
    Jaxanunna Jalkojanne,
    Puoskaroida puutoxesa
    Kelpo kengisä piteä?
    Suuri on Teillä sokeus
    Pjeni perähän ajatus!

    Nijn on alati ajatus
    Cansan Tyhmä ja typerä:
    Eipä warsin wakaisutta
    Sijnä ole ollengana.

25.

Hijri ja Sammacko.

    Kerran Hijri herkullisen
    Anto ison aterian;
    Sano silloin Sammakolle
    Tällä lailla lesketteli:
    Tule minun tupahani
    Astu asun siahani
    Ruan äärehen äkeän
    Warsin hywin walmistetun;
    Kyllä mulla kypsynyttä
    Ombi ehdolta eloa,
    Joskon watassa waron
    Olis ontta Suolikossa!

    Coska Sammacko kokenut
    Oli syödä syngiästi,
    Cahto kyllä karsahasti
    Cadet silmillä Catala,
    Hijren herckuja hywiä
    Edullista elämätä,
    Ajatteli aiwosansa
    Päätti tyly tykönänsä,
    Surman cautta surkejmman
    Saada hengiä häneldä:
    Kijtti cuitenni kiwasti
    Ruan edestä äkeän,
    Cuhtu cansa cawalasti
    Hijren hiljasen tykönsä,
    Sano: Weli saattanetko
    Tulla turkanen tyköni,
    Joka asun kannen alla
    Weden wetelän sisällä;
    Cahtomahan Catalata
    Elämätä edutoinda:
    Pidä ruat pickaraiset
    Herkut heikommat hywänä!
    Mutta ettet exyxihin
    Weden alla wetäyisi,
    Tahdon minä taittawasti
    Langan kansa caunihisti.
    Sinun jalkasi sitoa
    Kijni minun kinttuhuni,
    Wiedä hywän wierahani
    Sillä tawalla talohon.

    Hijri suostu suloisihin
    Näihin Sammakon sanohin.

    Coska langa laitettuna
    Oli solmettu somasti,
    Hyppäs Sammacko hywästi
    Kouttas coko konkelosti,
    Weti ansansa wetehen
    Hijri raukan rapackohon,
    Joka coska joutunehen
    Näki Curja Cuolemansa,
    Wesi kaulasa Catala
    Wielä sano Sammakolle:
    Kyllä löytywi kylässä
    Wielä maalla matkustawi,
    Joka sinun siwottonat
    Konnan juones kostajawi.

    Cuin oli hetki culunut
    Yxi tijma tipahtanut,
    Näki Lintu nälkähinen
    Haucka hallulla hawaitzi.
    Että elosta erennyt
    Hijri cuollut culjeskeli,
    Weden seljäsä sekawan
    Caiketickin kalwon alla,
    Jota taamusi tawalla
    Iski isolla ilolla,
    Sijnä Sammacko samasa
    Wedestä ylös wetäy,
    Jotka joudutti molemmat
    Surma suuhunsa sukaisi.

    Nijn on maja Mailmasa
    Wirhi täynnä wieckautta;
    Mutta lopun murhellisen
    Wijmein wiekaus näkewi.

26.

Kärmet ja Talonpoika.

    Yxi ilkeä Imeinen
    Kissastunut kijttämätöin,
    Wäkewästi werratahan
    Kämpiwähan kärmehesen,
    Josta Satu sanottawa
    Tämä pulskasti puhuwi:

    Yxi maita matkustawa
    Taitawainen Talonpoika,
    Kerran kärmehen tapasi
    Madon Maata kalwawaisen,
    Joka packasen parahan
    Kylmän kynsisä cowimman,
    Oli typi tyrmistynyt
    Cokonansa kontistunut:
    Tämän ylös temmajawi
    Pani Polonen powehen,
    Että siellä entisellen
    Olis wirhi wirkistynyt.

    Coska Kärmet kelwoxesti
    Oli konna kostununna,
    Cohta pisti pikaisesti
    Hackas myrcky hampajlla,
    Tätä hywin Tekiätä
    Auttajata armollista,
    Että culki Cuollon tielle
    Tuli Tuonen wierahaxi.

27.

Caxi Wihamiestä.

    Caxi jotka cauhiasti
    Riettahasti rijteliwät.
    Olit mennynnä merelle
    Aluxehen astununna:
    Yxi keulassa kähisi
    Toinen toruwi perässä:
    Ilma ikeä kasoisi
    Tuli tuuli tuimimmaxi,
    Joka alusta alati
    Uhkasi upottamahan.
    Silloin se joka perässä
    Oli kajutin katolla,
    Kysy hahden haldialda,
    Ison Paatin Isänäldä:
    Cumman puolen culkewasta
    Ajattelet aluxesta,
    Ensin syöstywän sywähän
    Meren pohjahan menewan?

    Kippari wastais wakainen
    Sano hahden hallitzia:
    Keula keickuwa enissä
    Aallon sisähän ajaxen.

    Siihen sanowi sanottu
    Sama ilkeä imeinen:
    Nyt minä mieli hywällä
    Culjen Cuoleman majahan,
    Että edellä menewi
    Wastakynttä waeldawi,
    Wieckahin wiholliseni
    Rietas rijta kumpalini.

    Nijn on ihmisen isoxi
    Paha Sisu paisununna,
    Ettei huoli ensinkänä
    Pidä pienindä lukua
    Sielun onnesta omasta
    Wahingosta waikiasta,
    Saati toisen totisesti
    Joll' on wirhisti wihoa
    Satimehen sattajawi
    Alle waiwan ja wahingon.

28.

Murahiset ja Heinä Sircka.

    Talwen tuldua tasaisen
    Wilun saatua wikewän,
    Murahis joucko mukoma
    Kusiaiset cuiwasiwat,
    Suloisia suuruxia
    Warsin wahwoja jywiä,
    Jotka cowin costunehet
    Olit caicki castununna.

    Tämän näki nälkähinen
    Sircka sixehen lautainen
    Joka ruasta rukoili
    Ano heildä apprackata.

    Mutta cohta Murahiset
    Silloin Sirkalda kysywät:
    Mitä olet onnetoinen
    Tehnyt kelwotoin kesällä
    Mahdoit kesällä kerätä
    Talwen warat walmistella.

    Sircka wastaisi Siweä
    Lausu laillansa katala:
    Eipä sijhen ensinkänä
    Meidän joucko joutanunna;
    Minun aikani alati
    Culu päiwäni peräti,
    Weisatesa wäkewästi
    Somaisesti soitellesa.

    Cuulttua Curjan puheen
    Tämän wahwan wastauxen
    Murahiset muutamilla
    Wielä sanowat sanoilla:
    Somaisesti soittamahan,
    Nijn nyt hyppeä hywästi
    Tansoa talwen ajalla.

    Joka laiska Lauwandaina
    Se on musta Sunundaina:
    Jok' ei lijku liuckahasti
    Elon aikana alati,
    Sitä nälkä nähtäwästi
    Cowat sanat cohtajawat.

29.

Wanha Jalopeura ja Kettu.

    Oli ikähän isohon
    Jalopeura jaxanunna;
    Mutta coska cokonansa
    Cunto kehnoxi käkesi,
    Ettei hengen elatusta
    Tainnut tarpexi tawata,
    Nijn on pannut pahnoinsa
    Maata majansa sisälle,
    Siellä itzensä isosti
    Sano sangen sairahaxi,
    Ett' olis caicki eläwät
    Sauttanut sangen äkisti,
    Jotka händä hädäsänsä
    Alla taudin angarimman,
    Juoxit joukosa isosa
    Caiketickin cahtomahan.

    Tämä neuwo Nälkähistä
    Awitti aiwan hywästi:
    Caicki jotka cahtomahan
    Tuota luolahan tuliwat,
    Sjellä supi surmattihin
    Jalopeuralda jalosti.

    Wihdoin Kettu wieckahasti
    Tuli cansa cawalasti,
    Luikahti luolan owelle
    Mutt' ei sijrtynyt sisälle.

    Jalopeura jaxamatoin
    Cohta ketulda kysywi:
    Minqä tähden teräwästi
    Et sinä tule sisälle,
    Mua cowin murhellista
    Catalata cahtomahan?

    Kettu wastaisi kewiä
    Sano sangen wijsahasti:
    Sitä, minä silmilläni
    Cahton pelwolla peräti,
    Että jäljet jämejmmät
    Astelet aiwan usiat,
    Sinne wiettäwät sisälle
    Mutt' et ulos ensinkänä.

    Sijtä paikasta palaisi
    Kettu käweli kåtihin.

    Nijn yxi ymmärtäwäinen
    Taitawi tarcka Imeinen,
    Waaran wältteä wälistä
    Aina paeta pahoa.

30.

Yxi Wanha Mies.

    Äiä isohon ikähän
    Warsin wanhaxi elänyt,
    Kerran mehtähän käweli
    Tallusteli takalohon,
    Poltto puita hakemahan
    Padan alle pandawia.

    Coska oli coonnunna
    Takan tasaisen latonut,
    Cohden cokewi kåtoa
    Cuorman cansa culjeskella;
    Mutta wäsymys wälillä
    Cowa cohtasi wapistus,
    Että pu-cuorman pudotti
    Risu takan tanterelle,
    Ite istumen parahan
    Sautti sammal mättähäälle
    Josa coska cokonansa
    Astu mielehen ajatus,
    Cuinga isosa ijäsä
    Käypi kehnoxi peräti,
    Ettei jaxa ensinkänä
    Ehtiä elatustansa,
    Nijn sitä sijnä isosti
    Totisesti toiwottapi.
    Että Tuoni jo tulisi
    Culkis Cuolema pianni,
    Joka waiwat waikejmmat
    Päiwät päättäisi pahimmat.

    Cuolema cuuli äkisti
    Äijän huonon huokauxet,
    Astu askelet teräwät
    Tuohon paickahan tulikin:
    Kysy kyllä kijrehesti
    Äijä Paralda äkeä:
    Mitästä sinä minusta
    Tahdot Curja Cuolemasta?

    Wanha wapisi enämmin
    Peljästy cowin peräti,
    Catu caikella tawalla
    Cuolemansa cutzumista,
    Sano sangen teräwästi,
    Wastaisi warsin äkisti:
    Ilman istun itexeni
    En minä tahdo mitään,
    Anon awun andajata
    Sitä Curja cuulustelen,
    Joka tackani tasaisen
    Olkapäille ojentaisi.

    Sijnä samassa siwalsi
    Takan tasen hartioille,
    Lähti juuri juoxemahan
    Kåtoa cohden cowasti,
    Eikä rohjennut enämbi
    Totisesti tohtinunna,
    Silmiä siwulle sijrtä
    Tahi cahtoa takaisin.

    Nijn on iså ihmisillä
    Cuoleman pelko peräti.
    Waicka waiwat waikiaxi
    Ijän cansa caswajawat,
    Cuitenni Curjat pitäwät
    Waicka warsin camalasti,
    Elämänsä edulissa
    Heikon hengensä hywänä.

31.

Yxi Kissa.

    Kerran Kissa kiiwennynnä
    Oli Pajahan osannut,
    Siellä Wijlan wieckahimman
    Raudan raswaisen tapasi,
    Jota joutu nuolemahan
    Kielen cansa kijrehesti.
    Coska kjelestä kipinät
    Weri wijlahan wetäy,
    Kissa isosti iloitzi
    Mieli hywästä hyrisi,
    Luuli wijlasta lujasta
    Weren ulos wetäywän,
    Jonqa tähden joutumalla
    Sitä nuoli, sijhen asti
    Että kieli kipeneixi
    Caicki culu ja catoisi.

    Satu sangen selkiästi
    Ihmisille ilmoittawi,
    Cuinga peräti petetyt
    Owat ahnehet alati:
    Cuinga waaran walmistawat
    Itellensä ilkejmmän.

32.

Mies ja Waimo.

    Yxi julki Jumalinen
    Waimo wijsas ja wakainen,
    Näki pulskan Puolisonsa
    Miehen suuresti surewan,
    Wahingota waikiata
    Heitä cowin cohdannutta,
    Jonga tähden teräwästi
    Waimo warsin wijsahasti
    Sano lohdutus sanoja
    Äijällensä äkeöitä,
    Käski suuttua suruhun
    Murhen cauwas carkotella.

    Ettei Miesi ensinkänä
    Tuota todella totellut,
    Mutta murehti isosti
    Walwo yöllä waikiasti,
    Walwo aamun aljettua
    Päiwän coittaisa corean,
    Rupeisi cowin rumasti
    Huutamahan huikeasti,
    Wesi silmistä sirisi
    Itku isoxi eneni.

    Miesi cohta mjelesänsä
    Tuota Curja cummastuwi,
    Surulla kyllä kysywi
    Waimolda warsin äkisti,
    Mitä itkewi isosti
    Pahoin parkuwi Catala?

    Waimo wastaisi wakanen
    Ehkä esteli ensinnä:
    Mua cowin murhellinen
    Sautti unesa sanoma,
    Että Luoja Luotuitten
    Suuri, julkinen Jumala,
    Oli Taiwahan talosta
    Cuollon tjetä culkenunna,
    Että Joucko Engelitten
    Parwi Pyhäin parahin,
    Sitä suuresti surewat
    Warsin cowin walittawat.

    Cuulttua unen uhean
    Waimon suuren walituxen
    Puhkeis Miesi puhumahan
    Näillä sanowi sanoilla:
    Etkö sitä sixehensä
    Hullu huomaitse totutta,
    Ettei taida ensinkänä
    Sinä ilmoissa ikänä,
    Suuri Taiwasten Tekiä
    Ijancaickinen Isämme,
    Cuollon tjetä culjeskella
    Tulla tuonelle omaxi?
    Cuinga cuolla cuolematoin
    Saattawi Julki Jumala?

    Sijhen Waimo wastajawi
    Sangen jalosti sanowi:
    Coskas tiedät cohdallensa
    Asian aiwan totisen,
    Mixi suret surkeasti
    Warsin tyhmästi walitat?
    Nijncuin ei enää eläisi
    Eikä olis ollenkana,
    Jumalata Julkeata
    Auttajata armollista,
    Joka pahan palkitzewi
    Cowan onnen cohtajawi?