The Project Gutenberg eBook of Germania, by Cornelius Tacitus

Gibt es keine broschüre die dieser an historischem wert und gehalt gleich kommt, so gibt es auch wenige die so sehr wie diese ein vollendetes Kunstwerk darstellen.

SISÄLLYS:

Melkein neljäkymmentä vuotta sitten (1865) julkaisi silloinen latinan kielen lehtori Oulun ruotsalaisessa alkeisopistossa Oskar Blomstedt esikoisena Tacituksen Germanian suomennoksen edistääkseen oppilaittensa vaivalloista kääntämistyötä, heidän kun täytyi mainitun opiston ylimmillä luokilla kääntää latinalaista tekstiä suomeksi tuntematta tarpeeksi maamme toista kieltä.

Niin ansiokas kuin tämä Germanian suomennos yleensä onkin samoin kuin Blomstedtin myöhemmin julkaisemat käännökset, se ei kuitenkaan täysin vastaa nykyajan vaatimuksia: monessa kohden kielellinen asu ei enään ole tyydyttävä ja paikka paikoin on latinalaista tekstiä nykyjään toisin selitetty ja tulkittu. Kun sitä paitsi Blomstedtin kirjanen jo vuosia sitten on kirjakaupoista kadonnut, olen katsonut sopivaksi julkaista sen käännöksen, minkä olen kuulijoilleni esittänyt selittäessäni yliopistollisilla luennoilla Germania-kirjaa.

Teosta kääntäessäni olen niin tarkasti kuin mahdollista seurannut alkuperäistä tekstiä; täten on kyllä Tacituksen omituisen tyylin takia usea kohta tullut vähemmän sujuvaksi kuin suotavaa olisi ollut ja monias ehkä epäselväksikin. Melkein poikkeuksetta olen noudattanut sitä tekstiä, minkä Yliopettaja T:ri Hj. Appelqvist on julkaissut koulupainoksessaan (Tacitus Germania och Agricola med förklaringar. Helsingfors 1899); tämän kirjan oivallisia selityksiä olen myös paitsi muita apuneuvoja hyväkseni käyttänyt.

Kirjasen alkuun olen asettanut lyhykäisen esityksen Tacituksen elämästä ynnä kirjailijatoimesta sekä myös eri paikoissa tekstiin liittänyt tarpeelliset selitykset.

Vaikka Tacituksen kirjallinen merkitys aikaisin tunnustettiin, on jälkimaailmalla perin vaillinaiset tiedot hänen elämänvaiheistaan. Emme tunne hänen syntymävuottaan (siksi on oletettu v. 55 tai 56 j.Kr.), emme hänen syntymäpaikkaansa emmekä hänen kuolinvuottaan, emme edes varmuudella täydellisesti tiedä hänen nimeään. Eräs kirjailija keisarivallan loppupuolella Apollinaris Sidonius mainitsee hänet Gaius-etunimellä ja samoin jotkut muut, mutta hänen teostensa vanhimpaan käsikirjoitukseen on nimi Publius merkitty ja sitä pidetään nykyjään oikeana. Yleensä saamme tyytyä niihin varsin niukkoihin tiedonantoihin, mitkä tavataan Tacituksen ja hänen läheisen ystävänsä Plinius nuoremman kirjoitelmissa.

Kaikesta päättäen Tacitus kuului ylhäiseen ja arvossa pidettyyn sukuun. Hänen isänsä oli luultavasti eräs roomalainen ritari Cornelius Tacitus, jonka Plinius vanhempi kertoo olleen Belgica-maakunnan prokuraatorina. Lapsuudessaan ja nuoruudessaan sai Tacitus huolellisen kasvatuksen. Niinkuin sen ajan nuoret Roomalaiset tutki hän ahkerasti lakitiedettä, filosofiaa ja puhetaitoa voidakseen sittemmin menestyksellä astua valtion palvelukseen. Muiden muassa hän oman kertomuksensa mukaan kuunteli Marcus Aperia ja Julius Secundusta, jotka siihen aikaan olivat Rooman kuuluisimmat puhujat, ja nautti luultavasti myös Quintilianuksen opetusta retoriikassa. Siten hän itse vähitellen tuli kuuluisaksi asianajajaksi ja kokosi ympärilleen joukon oppilaita. Jotenkin nuorena hän meni v. 78 j.Kr. naimisiin Cn. Julius Agricolan tyttären kanssa.

Valtiollisista toimistaan Tacitus kyllä itse puhuu, mutta niin epäselvästi, että emme täydellä varmuudella saata tietää mitään niistä. Otaksutaan että hän Vespasianuksen aikana tuli quaestoriksi ja sitten Tituksen hallitessa joko aediliksi tai kansantribuniksi. Domitianus teki hänet praetoriksi ja sen ohessa 15-mieskollegion (pappisveljistön) jäseneksi. Sellaisena hän otti osaa siihen vuosisataisjuhlaan, jonka keisari v. 88 toimeenpani. Vähää myöhemmin v. 90 jätti Tacitus Rooman ja palasi vasta appensa Agricolan kuoltua v. 93. Sinä aikana hän oli jossakin toimessa, mutta emme tiedä missä.

Roomaan palattuaan Tacitus yleensä pysyttäytyi syrjässä välttääkseen Domitianuksen epäluuloa. Kun Domitianus oli kukistettu, tuli Tacitus konsuliksi v. 97 L. Verginius Rufuksen jälkeen ja piti myös hautajaispuheen hänen kunniakseen. Sitten mainitaan hänen nimensä v. 100, kun hän ystävänsä nuoremman Pliniuksen kanssa esiintyi Afrika-maakunnan asujanten avustajana heidän syyttäessään ent. prokonsulia Marius Priscusta rahainkiskomisista, jolloin Marius tuomittiin syylliseksi. Lisäksi muuan äskettäin löydetty piirtokirjoitus osoittaa, että hän Trajanuksen aikana oli Asian prokonsulina (maaherrana). Mitään enempää emme tiedä hänen toimistaan valtion palveluksessa. Arvellaan hänen kuolleen keisari Hadrianuksen ensi hallitusvuosina.

Aikaisin Tacituksen teoksista on luultavasti Dialogus de oratoribus (Keskustelu puhujista), jossa hän esittää syyt puhetaidon rappeutumiseen keisarien aikana. Ainettaan on tekijä käsitellyt hyvinkin viehättävästi ja luontevasti, jotta kirjanen syystä on luettu Rooman kirjallisuuden parhaimpiin tuotteisiin. Kuitenkin on usein väitetty ettei Tacitus olisikaan tämän kirjan tekijä, koska se tyyliltään monessa suhteessa suuresti eroaa hänen muista teoksistaan. Sen johdosta ovat jotkut otaksuneet että Tacitus jo nuoruudessaan noin v. 80 olisi teoksen sepittänyt.

Ennenkuin Tacitus ryhtyi suurempiin teoksiinsa julkaisi hän melkein samaan aikaan v. 98 kaksi kirjasta. Ensiksi julkaisi hän appensa Agricolan elämäkerran. Tämä on historiallinen ylistyskirja, missä tekijä varsin laajasti kuvailee Agricolan seitsenvuotista maaherranaoloa Britanniassa liittäen arvokkaita tiedonantoja tästä maasta ja sen kansoista.

Toinen samana vuonna ilmestynyt kirjanen on Germania. Tällä kansatieteellis-maantieteellisellä tutkielmalla Tacitus tahtoi kiinnittää kansalaistensa huomiota Germaneihin, joitten tulevaa suurta merkitystä maailmanhistoriassa tarkkasilmäinen valtiomies sekä harras isänmaanystävä vaistomaisesti huolestuneena aavisteli.

Sitten seurasi suurisuuntainen teos Historiae, jossa Tacitus kuvaili omaa aikaansa Galbasta Domitianuksen kuolemaan, siis etupäässä flavilaisen suvun historiaa. Tästä luultavasti 14 kirjaa käsittävästä teoksesta on vain osa säilynyt.

Toisessa pääteoksessa, jota tavallisesti kutsutaan Annales (Vuosikirjat), kerrotaan tapaukset Augustuksen kuolemasta Neron kuolemaan. Sitä oli kaikesta päättäen 16 kirjaa; ainoastaan osa on tallella.

Sen lisäksi Tacitus aikoi käsitellä Augustuksen historiaa sekä kuvata
Neron ja Trajanuksen hallitusta, mutta kuolema esti hänet siitä.

Tacitus noudattaa historiallisissa teoksissaan pragmatista (psykologista) katsantotapaa: hän ei tyydy yksinomaan kuvaamaan tapauksia, vaan koettaa myös selvitellä niitten syitä ja yhteyttä sekä ihmisiin että ulkonaisiin oloihin nähden. Hänen nuoruutensa ja miehuutensa aika kauheine ja turvattomine oloineen oli kuitenkin siinä määrässä painanut hänen mieleensä synkän katkeruuden, jotta hän yleensä kaikkialla näkee vain kehnoutta ja halpamaisuutta sekä sen takia tietämättäänkin värittää esitystään. Hänen kielessään on tosin henkisen pilaantumisen merkkejä havaittavissa, mutta, intohimoisessa, pingoitetussa niukkuudessaan runollisine vivahduksineen ynnä lennokkaine sanoineen se vaikuttaa valtavasti syvemmälti ajattelevaan lukijaan.

GERMANIAN KANSAT, NIITTEN ALKUPERÄ, ASEMA JA TAVAT

1. Germanian kokonaisuudessaan erottavat Rhein- ja Tonava-joet Galliasta, Raetiasta ynnä Pannoniasta sekä molemminpuolinen pelko tai vuoristot Sarmatien maasta ja Daciasta:[1] muun osan valtameri ympäröitsee syleillen laajoja rantamaita ja äärettömiä saaristoja, joilla asuu muutamia hiljattain tietoomme tulleita kansoja ja kuninkaita, jotka sota on ilmi saattanut. Rhein-joki, mikä alkaa Raetian alppein luopääsemättömältä ja äkkijyrkältä huipulta,[2] yhtyy Pohjanmereen tehtyään kohtalaisen polven länttä kohti. Tonava, joka virtailee eräältä Abnoba-vuoren loivalta ja vähitellen kohoavalta selänteeltä,[3] juoksee useampien maiden kautta, kunnes se kuudella haaralla laskee Mustaanmereen; seitsemäs suuhaara katoaa soihin.

2. Itse Germaneja pitäisin alkuasukkaina ja perin vähäisen sekoitettuina muiden kansojen muuttojen ja liittymisen kautta, koska muinoin ne, jotka tahtoivat muuttaa asuinpaikkaa, eivät saapuneet maitse, vaan laivoilla, ja koska harvat laivat meidän maanosastamme kulkevat tuota Germaniasta edempänä olevaa ääretöntä ja niin sanoakseni toiseen maailmaan kuuluvaa valtamerta. Kukapa, ottamattakin lukuun hirvittävän ja tuntemattoman meren vaaroja, olisi jättänyt Aasian, Afrikan tai Italian ja pyrkinyt Germaniaan, joka on luonnonkauneutta vailla, ilmanaltaan kolkko, viljelykseltään, jopa katsannoltaankin synkkä jokaisen mielestä, jos, näette, tämä ei ole hänen isänmaansa?

Vanhoissa runoelmissa, mitkä heillä ovat ainoana taruston ja aikakirjain lajina, he ylistävät maasta syntynyttä Tuisto-jumalaa ja hänen poikaansa Mannusta kansansa esi-isinä ja perustajina. Mannuksella sanovat olleen kolme poikaa, joitten nimien mukaan lähinnä valtamerta asuvia heimoja muka kutsutaan Ingaevoneiksi, keskimäisiä Herminoneiksi ja muita Istaevoneiksi. Muutamat taasen väittävät, kuten muinaisuuteen nähden onkin vapaa tilaisuus, jumalalla olleen useampiakin poikia, sekä sen mukaan olleen useampia kansannimityksiä, niinkuin Marsit, Gambrivit, Suebit ja Vandilit. Nämä olisivatkin oikeat ja vanhat nimet. Muuten on Germanian nimi muka aivan uusi ja hiljattain annettu, koska ne, jotka ensiksi kulkivat Rhein-joen yli ja karkoittivat Gallit sekä nyt nimitetään Tungreiksi,[4] silloin kutsuttiin Germaneiksi. Siten olisi yhden heimon nimitys, eikä koko kansan, vähitellen päässyt valtaan, niin että sittemmin kaikki nimittivät itseään tuolla tekaistulla nimellä Germaneiksi, minkä voittajat ensiksi pelkoa herättääkseen olivat käyttäneet.

3. Herculeenkin sanotaan olleen heidän luonaan ja taisteluihin lähtiessään he ylistävät häntä ensimäisenä kaikista sankareista. Onpa heillä semmoisiakin runoelmia, joitten esittämisellä, — jota kutsutaan sotalaulannaksi,[5] — he kiihottavat mieltään, ja joitten sävelelläkin ilmaisevat tulevan taistelun päätöstä; he ovat muille kauhuksi tai itse ovat pelonalaisia sen mukaan kuin sotajoukon laulu kajahtaa, ja tämä onkin enemmän miehuuden kuin eri äänten yhteissointua. Etenkin tavoitetaan karkeaa ääntä ja räikkyvää mylvinää, kilpiä suuta vasten asettamalla, jotta ääni takaisin kajahtaessaan paisuisi täyteläisemmäksi ja kumeammaksi.

Muuten arvelevat muutamat Ulixeenkin tuolla pitkällä tarunomaisella harharetkellään ajelehtineen tälle valtamerelle, käyneen Germanian mailla sekä perustaneen ja nimittäneen Asciburgiumin, mikä Rheinin rannalla sijaiten vielä näinäkin päivinä on asuttu; vieläpä olisi muka siellä Ulixeen pyhittämä alttarikin, johon hänen isänsä Laerteen nimi oli piirretty, muinoin tavattu samalla paikalla, niin myös muistorakennuksia ja muutamia hautakumpuja kreikkalaisine kirjoituksineen vielä säilynyt Germanian ja Raetian rajaseuduilla. Tätä en mieli todistuksilla vahvistaa enkä kumota, kukin mielensä mukaan sitä epäilköön tai pitäköön totena.

4. Itse puolestani yhdyn niitten mielipiteisiin, jotka arvelevat Germanian kansain, sekaantumatta avioliittojen kautta muihin kansoihin, pysyneen ominaisena, puhtaana ja vain itsensä kaltaisena kansakuntana. Sentähden onkin kaikilla, vaikka väestö on niin suurilukuinen, sama ruumiinmuoto, tuimat, tummansiniset silmät, punertavat hiukset ja isot, kuitenkin vain hyökkäyksessä vahvat ruumiit. Ruumiinponnistuksessa ja töissä eivät ole yhtä kestäväisiä; janoa sekä kuumuutta he eivät ensinkään ole tottuneet kärsimään, mutta vilua ja nälkää ilmanalansa ja maanlaatunsa takia kestämään.

5. Vaikka maa ulkonäöltään on jokseenkin erikaltainen, on se kuitenkin ylipäänsä joko jylhiä metsiä tai rumia rämeitä täynnä, vesiperäisempi Gallian, tuulekkaampi Noricumin ja Pannonian rajoille päin, viljaa kasvava, hedelmäpuille sopimaton, rikas karjasta, mikä kuitenkin enimmiten on pienikasvuista. Ei sarvieläimilläkään ole niiden omituista uljuutta eikä otsan kaunistusta; he iloitsevat niiden monilukuisuudesta ja ne ovat heidän ainoa ja mieluisin rikkautensa. En oikein tiedä, ovatko jumalat suosiosta vai vihasta heiltä kieltäneet hopean ja kullan. Enpä tahtoisi kuitenkaan vakuuttaa, ett'ei Germaniassa mikään suoni tuota hopeaa tai kultaa, sillä kuka on sitä tutkinut? Omistus ja käytäntö ei vaikuta heihin sanottavasti. Heillä saattaa nähdä lähettiläille ja ylimyksille lahjaksi annettuja hopea-astioita samassa arvottomuudessa kuin ne, jotka savesta tehdään; kuitenkin pitävät naapurimme kauppasuhteiden vuoksi kultaa ja hopeaa arvossa sekä hyväksyvät ja valitsevat muutamat rahalajimme; sisempänä asuvat käyttävät tavarain vaihtokauppaa yksinkertaisemmalla ja vanhemmalla tavalla. He hyväksyvät vanhat ja kauan tutut rahat, serratit ja bigatit.[6] Hopeata he myöskin tavoittelevat enemmän kuin kultaa, eivät mistään mielihalusta, vaan koska hopearahojen paljous on sopivampi käytettäessä niille, jotka ostavat kaikenmoista halpa-arvoista tavaraa.

6. Ei rautaakaan ole heillä runsaasti, kuten heidän aseittensa laadusta voi päättää. Harvoin he käyttävät miekkoja tai isompia peitsiä; he kantavat keihäitä eli heidän omalla nimityksellään frameja, mitkä ovat varustetut kaitaisella ja lyhyellä, mutta niin terävällä ja asianmukaisella rautakärjellä, että he miten asianhaarat milloinki vaativat, samalla aseella taistelevat joko läheltä tai kaukaa. Ja ratsumies ainakin tyytyy kilpeen ja keihääseen, jalkaväki viskelee myös heittoaseita, kukin heittää useampia ja vieläpä äärettömän kauas, kevyesti puettuna taikka vähäisellä sotavaipalla mukavasti liikkuen. Sota-asussa ei ole mitään koreutta, ainoastaan kilpensä koristavat he mitä heleimmillä väreillä. Harvoilla on haarniskat, tuskin yhdellä tai toisella kypäri tai sotalakki. Hevoset eivät ole erinomaisia näöltään eivätkä juoksultaan. Mutta niitä ei opetetakkaan tapamme mukaan moninaisia käännöksiä tekemään; ne ajetaan suoraan taikka käännöksellä viistoon oikealle päin niin taajassa piirissä, ett'ei kukaan jää muista jälkeen.

Yleiseen arvosteltaessa on jalkaväellä enemmän voimaa ja sen tähden sotivat he sekaisin, koska jalkamiesten sukkeluus, he kun valitaan koko nuorisosta ja asetetaan sotarintaman eteen, on sopiva ja mukava ratsuväen taisteluun. Myös luku on määrätty: niitä on sata kustakin kyläkunnasta, ja juuri tällä nimellä heikäläiset kutsuvat heitä; mikä alussa merkitsi lukua, on nyt kunnianimi.[7] Taistelurintama asetetaan kiilan muotoon. Pakenemista pidetään pikemmin älykkäisyyden kuin pelon osoituksena, kun vain jälleen hyökätään. Toveriensa ruumiit he korjaavat epätietoisissakin taisteluissa. Suurin häpeä on heittää kilpensä, eikä semmoisella häpeänalaisella ole oikeutta olla uhritiloissa läsnä eikä tulla kansankäräjiin; ja sen tähden on moni, joka sodista on elävänä päässyt, nuoralla lopettanut kunniattomuutensa.

7. Kuninkaansa he valitsevat jalosukuisuuden, sotapäällikkönsä sankariuden perustuksella. Mutta kuninkailla ei ole määrätön tai rajaton valta, ja sotapäälliköt, jotka vaikuttavat pikemmin esimerkillään kuin käskyvallallaan, hallitsevat herättämällään ihmetyksellä, jos ovat urheat ennen muita, esiintyvät ja käyvät rintaman etupäässä. Muuten ei ole kellään paitsi papeilla lupa kuolemalla rangaista, ei kahlehtia, ei piestäkään, eikä heilläkään lupa tehdä sitä rangaistukseksi, eikä myös päällikön määräyksestä, vaan ikäänkuin sen jumalan käskystä, jonka luulevat sotivia auttavan. He vievät myös mukanaan taisteluun kuvia ja jonkunlaisia taikakaluja, jotka he ovat pyhistä lehdoista ottaneet. Ja mikä on etevin kiihotuskeino urhouteen, on se, ett'ei sattumus eikä satunnainen yhtymys muodosta ratsujoukkoa eikä kiilanmuotoista osastoa, vaan perheolot ja sukulaissuhteet; ja heidän omaisensa pysyvät niin lähellä, että sieltä kuuluu vaimojen valitus ja lasten parku. Nämä ovat itsekunkin pyhimmät todistajat, nämä ylimmät ylistäjät. Äideilleen ja vaimoilleen he osoittavat haavansa, eivätkä nämä säikähdy niiden lukemista ja tarkastelemista; ruokaa ja virvoituksia he myös tuovat taisteleville.

8. Kerrotaan että vaimot ovat järjestykseen palauttaneet moniaat sotajoukot, jotka jo väistyivät ja olivat uupua, väsymättömillä rukouksillaan ja sen kautta, että panivat rintansa alttiiksi sekä osoittivat tuota lähellä olevaa vankeutta, jota miehet pelkäävät paljoa pahemmin vaimojensa takia; täten velvoitetaankin ne valtiot tehokkaammin, joilta panttivankien joukossa myös vaaditaan aatelisneitoja. Arvelevatpa vielä naisessa olevan jotain pyhää ja aavistavaa, eivätkä halveksi hänen neuvojaan tai ylönkatso hänen ennustuksiaan. Näimmehän jumaloittuneen Vespasianuksen hallitessa Velaedan, jota kauan useiden luona pidettiin jumalallisena olentona. Albrunaa ja useita muita he myös ennen kunnioittivat, eivät imarrellakseen eivätkä siksi, että itselleen hankkisivat jumalia.

9. Jumalista he enimmän palvelevat Mercuriusta, jolle pitävät velvollisuutena määrättyinä päivinä uhrata ihmisiäkin. Herculeen ja Marsin he lepyttävät luvallisilla eläimillä uhratessaan. Osa Suebeista uhraa Isiksellekin. Mistä tämän vieraan uhrin alku ja syy johtuu, en ole tullut tietämään, paitsi että jo hänen veneenmuotoiseksi tehty tunnuskuvansa osoittaa meritse, ulkoapäin tullutta jumalanpalvelusta. Muuten he pitävät sitä jumalain ylevyyden mukaisena, ett'ei niitä suljeta seinien sisälle eikä kuvata millään ihmismuodolla. Metsät ja lehdot he pyhittävät sekä kutsuvat jumalain nimellä tuota salaista olentoa, minkä näkevät vain kunnioittavassa mielessään.

10. Enteitä ja arvanheittoa he mitä huolellisimmin ottavat varteen. Tavallinen arvanheitto on yksinkertainen. Hedelmäpuusta hakatun oksan he leikkelevät pieniksi vesoiksi ja sirottelevat nämä jonkinmoisilla tunnusmerkeillä toisistaan erotettuina hujan hajan sekä miten sattuu valkoiselle vaatteelle. Sitten yhteiskunnan pappi, jos yhteisestä asiasta neuvotellaan, ja taasen perheenisä itse, jos yksityisesti, rukoilee jumalia sekä nostaa taivasta kohti katsellen kolme arpaa toisen toisensa jälkeen, jotka hän sitten selittää niihin ennen piirretyn merkin mukaan. Jos merkit ovat vastaisia, ei pidetä sinä päivänä enää mitään neuvottelua samasta asiasta; jos taasen ovat myötäisiä, vaaditaan vielä vahvistusta enteiden kautta. Ja lintujen äänten ynnä lennon tarkastaminen on täällä tuttu ennustustapa. Omituista on tälle kansalle, että tiedustelevat hevostenkin ennustuksia ja varoituksia. Ennen mainituissa lehdoissa ja metsissä elätetään yhteisellä kustannuksella valkoisia, maalliseen työhön kokonaan käyttämättömiä hevosia; kun nämä asetetaan pyhien vaunujen eteen, seuraa niitä pappi ja kuningas tai valtion esimies tarkaten niitten hirnuntaa ja korskumista. Tämän ennustuskeinon niin hyvin rahvas kuin ylimykset katsovat luotettavimmaksi; pappeja, näette, he pitävät jumalain palvelijoina, hevosia niiden salaisuuksien tietäjinä. Onpa toinenkin enteiden tarkastustapa, millä tiedustelevat vaikeitten sotien päättymistä. Siltä kansalta, jota vastaan sotaa käydään, sieppaavat he millä tavalla tahansa vangin sekä antavat tämän taistella jonkun heikäläisistä valitun miehen kanssa, siten kuitenkin, että kummallakin on kotimaiset aseensa; toisen tai toisen voittoa pidetään sitten ennakkopäätöksenä.

11. Vähemmänarvoisista asioista neuvottelevat ylimykset, tärkeämmistä kaikki, kuitenkin niin, että nekin asiat, joiden ratkaisu on kansalla, sitä ennen ovat ylimysten pohdittavina. He kokoontuvat, jollei mitään odottamatonta tai satunnaista tapahdu, määrättyinä päivinä, silloin kuin kuu on uusi tai täysi, sillä he luulevat tämmöisen alun toimituksille suotuisimmaksi. He eivät lue aikaansa niinkuin me päivä-, vaan yömäärin. Sen mukaan he määräävät ja päättävät; yö näyttää kulkevan päivän edellä. Se on haitta heidän vapaudessaan, ett'eivät kokoonnu yht'aikaa eivätkä käskyn mukaan, vaan toinen ja kolmaskin päivä kuluu hukkaan keräytyväin viivyttelemisen takia. Niin pian kuin kansanjoukko kyllin isoksi katsotaan, asettuvat he aseellisina istumaan. Hiljaisuutta julistavat papit, joilla silloin on valta siihen pakoittaakin. Sitten kuunnellaan kuningasta tai ruhtinasta sen mukaan kuin kullakin on ikää tai korkea suku, sotakunniaa tai puhelahjaa, he kun vaikuttavat enemmän kehoittamisvoimallaan kuin käskyvallallaan. Jos ehdotus ei ole ollut mieleen, hylkäävät he sen murinalla; mutta jos se on ollut mieluinen, kalistavat he keihäitään, sillä kunniakkain mieltymyksen osoitus on kiittäminen aseiden kalskeella.

12. Kansankäräjillä on oikeus myös tehdä syytös ja nostaa kanne hengenasiassa. Rangaistuksen erilaisuus riippuu rikoksesta. Kavaltajat ja karkurit hirtetään puihin, pelkurit ja epäurheat sekä häpeällisiin paheisiin antautuneet upotetaan likaan ja mutaan, ja heidän päälleen asetetaan vitsakudos. Rangaistuksen eroavaisuus tarkoittaa, että rikoksia pitää ikäänkuin näytellä niitä rangaistaessa, häpeätöitä sitä vastoin peitellä. Mutta vähemmilläkin hairahduksilla on asianhaarain mukaan rangaistuksensa; syylliset tuomitaan maksamaan vissi määrä hevosia ja pikkukarjaa. Osa sakosta suoritetaan kuninkaalle tai valtiolle, osa asianosaiselle tai hänen sukulaisilleen. Samoissa kokouksissa valitaan myös ne päälliköt, jotka lakia säätävät piirikunnissa ja kylissä; itsekullakin on apuna kansasta valitut lautamiehet, jotka samalla ovat neuvonantajina ja lisäävät hänen arvoaan.

13. He eivät toimita mitään, olipa se yleistä tai yksityistä, muuten kuin aseellisina. Mutta ei kellään ole tapana kantaa aseita, ennenkuin valtio hänet hyväksyy siihen kelpaavaksi. Silloin itse käräjillä joku ylimys, isä tai sukulainen varustaa nuorukaisen kilvellä ja keihäällä. Tämä on heillä toga, tämä nuoruuden ensimäinen kunnia;[8] tätä ennen pidetään heitä perheen jäseninä, sen jälkeen myös valtion jäseninä. Erinomainen jalosukuisuus tai suuret isäin ansiot tuottavat päällikköarvon nuorukaisillekin; muut liittyvät väkevämpiin ja ennen hyväksyttyihin, eikä pidetä minään häpeänä esiintyä seuralaisten joukossa. Onpa itse seurueellakin arvoerotuksensa sen miehen määräyksen mukaan, jota seuraavat, ja sen vuoksi seuralaisten kesken on suuri kiistely siitä, kenellä on ensi arvosija päällikkönsä luona, ja ylimysten välillä, kenellä useimmat ja reippaimmat seuralaiset. Se on heidän arvoisuutensa, se heidän voimansa, että heillä aina on suuri parvi valittuja nuorukaisia ympärillään; se on rauhan aikana kunniaksi, sodassa turvaksi. Eikä ainoastaan omassa kansassa, vaan naapurivaltioissakin se tuottaa mainetta ynnä kunniaa jokaiselle, jos hänen seurueensa on erinomaisen lukuisa ja urhoollinen; sillä heidät haetaan lähetystöjen kautta sekä kunnioitetaan lahjoilla ja useimmiten he pelkällä maineellaan tekevät lopun sodista.

14. Kun taisteluun joudutaan, on päällikölle häpeällistä tulla voitetuksi urhoollisuudessa ja seurueelle häpeällistä olla päällikölle vertoja vetämättä urhoollisuudessa. Mutta lisäksi on vielä koko elämänajaksi kunnotonta ja häpäisevää palata taistelusta, jääden eloon päällikkönsä jälkeen; on korkein velvollisuus häntä suojella, häntä turvata vaaroilta ja laskea omatkin urhotyönsä hänen kunniakseen; päälliköt taistelevat voiton, seuralaiset taasen päällikön puolesta. Jos valtio, missä ovat syntyneet, pitkällisen rauhan ja levon tähden ei tarjoa tilaisuutta toimintaan, niin hyvin monet jalosukuisista nuorukaisista vapaaehtoisesti etsivät niitä heimoja, jotka silloin käyvät jotain sotaa, koska toimettomuus ei ole kansalle mieluista ja he myös helpommin vaaroissa saavuttavat mainetta sekä suurta seuruetta ainoastaan väkivallalla ja sodalla voidaan ylläpitää. Sillä päällikkönsä anteliaisuudesta odottavat saavansa tuon mainion sotaratsunsa ja tuon verisen, voittoisan keihäänsä; ateriat ja runsas, vaikkakin yksinkertainen kestitseminen käyvät palkasta. Varoja anteliaisuuteen saadaan sodilla ja ryöstämisillä. Heitä ei voi niin helposti taivuttaa maata kyntämään tai vuodentuloa odottamaan kuin vaatimaan vihollista taisteluun ja haavoja hakemaan. Pidetäänpä vielä laiskuuden ja saamattomuuden osoituksena hiellä hakea, mitä saattaa hurmeella hankkia.

15. Niin usein kuin eivät sotia käy, he eivät kuluta paljon aikaa metsästyksillä, vaan enemmän joutilaisuudessa uneen ja syömiseen mieltyneinä: urhoollisimmat ja sotaisimmat eivät toimita mitään, huolenpito kodista ja taloudesta ynnä pelloista on jätetty naisille, vanhuksille ja talonväen heikoimmille jäsenille; itse viruvat toimettomina luonteensa eriskummallisen ristiriitaisuuden johdosta, kun samat ihmiset siten rakastavat velttoutta ja kuitenkin kammoksuvat rauhaa. Valtioissa on tapana vapaaehtoisesti ja mieskohtaisesti koota päälliköille karjaa tai viljaa lahjaksi, mikä kunnianosoituksena otetaan vastaan ja myös riittää heidän tarpeisiinsa. Etenkin pitävät he naapurikansain lahjoista, joita lähetetään sekä yksityisten että valtionkin puolesta, nim. valittuja hevosia, upeita aseita, rintakoristuksia ynnä kaulavitjoja; olemme jo opettaneet heitä rahaakin vastaan ottamaan.

16. Ett'eivät Germanian kansat asu missään kaupungeissa, on kylläksi tunnettu asia, vieläpä ett'eivät edes kärsi lähekkäin rakennettuja asumuksia. He asuvat erillään toisistaan ja hajalla sen mukaan kuin jokin lähde, kenttä tai metsikkö on ollut heille mieleen. Kyliänsä he eivät meidän tapamme mukaan rakenna yhdistetyillä ja yhdenjaksoisilla taloilla; jokainen ympäröitsee asuntonsa pihalla joko suojaksi tulenvaaraa vastaan taikka rakennustaidon puutteesta. Eivät edes hakatut kivet tai tiilet ole heillä käytännössä; kaikkeen käyttävät he muodotonta rakennusainetta ilman kauneutta tai suloa. Muutamat paikat he sivelevät huolellisemmin niin puhtaalla ja kiiltävällä savella, että se näyttää maalaukselta ja värikoristukselta. Heillä on myös tapana kaivaa maanalaisia luolia ja luoda niitten päälle paljo lokaa pakopaikaksi talvella ja säilytyskammioksi maahedelmille, koska semmoiset paikat lieventävät kylmien kovuutta, ja vihollinen, kun hän joskus tulee maahan, hävittää vain, mikä näkyvissä on, mutta se, mikä on piilotettu ja maahan kaivettu, joko on hänelle tuntematonta tai jää huomaamatta juuri sen kautta, että sitä on hakeminen.

17. Pukuna on kaikilla vaippa, mikä on kiinnitettty soljella tai semmoisen puutteessa orjantappuran oalla; ollen muuten puvutta he viruvat koko päivät takan ja tulen ääressä. Varakkaimmat eroavat alusvaatteuksensa kautta, joka ei ole liehuva kuten Sarmatien ja Parthien, vaan ahdas ja eri jäsenten jälkeen mukautuva. He käyttävät myös petojen nahkoja, virran rantaa läheisimmät väliäpitämättömästi, etäämpänä asuvat huolekkaammin, koska he eivät kaupan-käynnillä saata hankkia itselleen mitään koruvaatetta. He valitsevat petoja ja kirjailevat niistä nyljetyt taljat semmoisten eläväin nahkojen palasilla, joita ulompana oleva valtameri ja tuntematon ulappa synnyttää. Ja naisilla on samanlainen vaateparsi kuin miehillä paitsi että naiset useasti käyttävät liinavaatteita ja koristavat niitä purpuravärillä eivätkä venytä alusvaatteen yläosaa hioiksi, paljain kyynärä- ja olka-varsin kun ovat; myös rinnan ylin osa on paljaana.

18. Kuitenkin orat avioliitot siellä pyhät, eikä voi mitään heidän tavoistaan enemmän kiittää. Sillä he ovat melkein ainoat barbareista, jotka tyytyvät yhteen vaimoon, paitsi varsin harvoja, jotka eivät himokkaisuudesta, vaan jalosukuisuutensa vuoksi saavat useampia naimistarjouksia. Myötäjäisiä ei vaimo tuo miehelle, vaan mies vaimolle. Läsnä ovat vanhemmat ja sukulaiset lahjoja tarkastamassa, lahjoja, joita ei ole tarkoitettu naiselliseksi turhamaisuudeksi eikä vastanaidun koreilemiseksi, ne kun ovat härät, suitsilla varustettu hevonen, kilpi ynnä keihäs ja miekka. Näitä lahjoja vastaan saadaan vaimo, ja hän puolestaan tuopi miehelleen muutamia aseita; tätä pitävät he vahvimpana siteenä, tätä salaperäisenä vihkimisenä ja avion suojelusjumalina. Jott'ei vaimo pitäisi itseään urhoollisista ajatuksista ja sodan vaiheista vapautuneena, muistutetaan häntä jo alkavan avioliiton menoilla siitä, että hän saapuu osanottajana vaivoihin ja vaaroihin kärsimään ja uskaltamaan samaa rauhan aikana ja sodassa. Tämän osoittavat yhteen asetetut härät, tämän varustettu hevonen, tämän lahjoitetut aseet. Niin on hänen eläminen, niin kuoleminen; hän muka vastaan ottaa sellaista, jota hänen tulee turmelematonna ja ehytarvoisena antaa edelleen lapsilleen, että miniät saisivat sen ja vuorostaan jättäisivät lastenlapsille.

19. Sen vuoksi he elävät täysin turvatussa siveydessä, turmeltumattomina näytelmäin houkutuksista ja kemujen viettelyksistä. Salaista kirjoitustaitoa tuntevat miehet yhtä vähän kuin vaimotkin. Varsin harvinaisia ovat niin lukuisassa kansassa aviorikokset ja niiden rankaiseminen tapahtuu heti kohta sekä on annettu aviomiesten valtaan; sukulaisten läsnäollessa karkoittaa mies syyllisen vaimonsa kodistaan kerityillä hiuksilla ja ilman vaatteita sekä ajaa hänet ruoskanlyönneillä pitkin koko kylää; sillä alttiiksi annettu siveys ei saa mitään armoa: ei kauneudellaan, ei nuoruudellaan eikä rikkaudellaan saa siveetön nainen miestä. Siellä, näette, ei kukaan naura paheille, eikä viettelemistä ja vietellyksi joutumista kutsuta ajan hengeksi. Vielä paremmin on niissä valtioissa, joissa ainoastaan immet menevät naimisiin, ja vaimon toivo sekä lupaus avioliitosta kerta kaikkiaan täytetään. Niin saavat he yhden ainoan miehen samalla tavoin kuin ovat saaneet yhden ruumiin ja yhden elämän, jott'ei heillä olisi mitään edemmä ulottuvaa ajatusta eikä halua, eivätkä miehessä rakastaisi puolisoa, vaan ikäänkuin itse avioliittoa. Lasten luvun rajoittamista tai jonkun jälkisyntyisen tappamista pidetään rikoksena ja hyvät tavat vaikuttavat siellä enemmän kuin muualla hyvät lait.

20. Jokaisessa perheessä kasvavat lapset alastomina ja epäsiisteinä ihmisiksi, joilla on sellaiset jäsenet ja sellainen ruumiinrakennus, jota kummastellen katselemme. Itsekutakin lasta syöttää oma äitinsä rinnoillaan, eikä niitä jätetä palvelijain eikä imettäjäin hoitoon. Isännän ja orjan lasten välillä ei huomaa mitään erotusta hemmoittelevan kasvatuksen johdosta; saman karjan seurassa, samalla maalla viettävät he aikansa, kunnes ikä erottaa vapaasukuiset ja urhoollisuus saattaa heidät tunnetuiksi. Nuorukaisten rakkauden-nautinto on myöhäinen, ja sen tähden on heidän miehuutensa heikontumaton. Eikä neitojakaan kiiruhdeta naimisiin; sama nuoruuden aika, samanlainen vartevuus heillä on; samanikäisinä ja täysin kehittyneinä yhtyvät he avioliittoon, ja lapset perivät vanhempiensa voimat. Sisaren pojilla on sama asema enon kuin isänkin luona. Muutamat pitävät tätä verensidettä pyhempänä ja läheisempänä ja panttivankeja vastaanottaessaan panevat enemmän huomiota näihin, ikäänkuin nämä vahvemmin sitoisivat antajan ja laajemmassa määrässä velvoittaisivat perheen. Perillisinä ja jälkeläisinä ovat kuitenkin itsekullakin omat lapsensa ja testamenttia ei ole ensinkään. Jos lapsia ei ole, on lähin sija perintöoikeudessa veljillä, sedillä tahi enoilla. Kuta enemmän on sukulaisia, kuta suurempi luku avioliiton kautta sukulaistuneita, sitä suloisempi on vanhuus; lapsettomuudella sitä vastoin ei ole mitään nautintoa.

21. Pakollista on omistaa itselleen isän tai sukulaisen sekä vihollisuudet että ystävyyssuhteet; eivätkä edelliset pysy sovittamattomina; sillä ihmissurmakin sovitetaan määrätyllä luvulla juhtia ja muuta karjaa, ja koko perhe saapi hyvityksen; tämä on yhteiseksi hyödyksi, koska vihollisuudet ovat vaarallisemmat vapauden ohessa. Vieraanvaraisuutta ja kestiystävyyttä ei mikään kansa harjoita suuremmassa määrässä. Jumalattomana tekona pidetään jonkun ihmisen sulkemista talosta, olipa hän ken tahansa; jokainen ravitsee vierasta varainsa mukaan runsaalla aterialla. Kun varat ovat loppuneet, rupeaa hän, joka vast'ikään oli isäntänä, oppaaksi toiseen majataloon ja tiekumppaniksi; kutsumatta menevät he läheisimpään taloon. Eikä siitä pidetä lukua; heidät otetaan vastaan yhtä suurella hyväntahtoisuudella. Kestiystävyyden suhteen ei kenkään tee erotusta tutun ja tuntemattoman välillä. Lähtevälle on tapana antaa, jos hän jotakin on anonut, ja yhtä helposti voidaan häneltä taasen vaatia. He pitävät lahjoista, mutta eivät lue annettuja miksikään eivätkä pidä itseään saatujen kautta mihinkään velvoitettuina. Kestiystävien keskinäinen suhde on herttainen.

22. Heti unesta herättyään, jota enimmiten pitkälle päivään venyttävät, he kylpevät, useimmin lämpimässä vedessä, koska talvi heillä enimmän aikaa vallitsee. Kylvettyään ryhtyvät he ruokaan; jokaisella on eri istuimensa ja kullakin oma pöytänsä. Sitten lähtevät aseellisina töihinsä ja melkein yhtä usein pitoihin. Ei kenellekään ole häpeäksi juoda yhtä mittaa yöt päivät. Usein sattuu riitoja kuten ainakin juopuneitten kesken ja ne harvoin päättyvät herjaussanoilla, vaan useammin verenvuodatuksella ja haavoilla. Mutta myös vihollisten keskinäisestä sovituksesta ja avioliittojen rakentamisesta sekä päällikköjen valitsemisesta, vieläpä rauhasta ja sodasta neuvottelevat he useimmiten kemuissaan, ikäänkuin mieli ei missään tilaisuudessa enemmän taipuisi vilpittömiin ajatuksiin eikä innostuisi enemmän yleviä päätöksiä tekemään. Kansa ilman vilppiä ja viekkautta ilmaisee vielä sydämensä salaisuudet leikkiä laskettaessa; sen vuoksi on kaikkien mieli teeskentelemätön ja avoin. Seuraavana päivänä neuvottelu otetaan uudestaan tarkastettavaksi, ja kumpikin tilaisuus tulee nyt lukuun; he neuvottelevat, näet, silloin, kun eivät osaa teeskennellä, ja päättävät, kun eivät voi erehtyä.

23. Juomana on heillä ohrasta tai vehnästä valmistettu neste, joka käymällä on saatu jossakin määrin viinin kaltaiseksi; lähinnä virran rantaa asuvat ostavat myöskin viiniä. Ruokalajit ovat yksinkertaisia: istuttamatta kasvavien puitten hedelmät, tuore metsänriista ja juossut maito; ilman huolellista valmistusta, ilman herkkuhöysteitä sammuttavat he nälkänsä. Janon suhteen eivät noudata samanlaista kohtuullisuutta. Jos heidän taipumustaan juoppouteen tyydytettäisiin hankkimalla heille, niin paljon kuin haluavat, niin he yhtä helposti kukistuisivat paheittensa johdosta kuin sotavoimain kautta.

24. Näytelmähuveja on heillä vain yksi laji ja se on joka seurassa samanlainen. Alastomat nuorukaiset, joille se on huvituksena, liikkuvat tanssien uhkaavain miekkain ja keihäiden välissä. Harjoitus on kehittänyt taidon, taito sulouden; kuitenkaan eivät sitä tee voiton tai palkan vuoksi: tämän hurjan uhkaleikin palkintona on katsojain ihastus. Arpapeliä he harjoittavat, ihmeellisesti kyllä, selvinä ikäänkuin vakavana toimena, niin hurjistuneina voiton ja häviön vimmassa, että he, kun kaikki on menetetty, panevat viimeiselle, ratkaisevalle heitolle vapautensa ja oman itsensä. Voitettu joutuu vapaaehtoiseen orjuuteen; vaikka olisikin nuorempi ja väkevämpi, antaa hän sitoa ja myydä itsensä. Semmoinen on heidän itsepäisyytensä nurjassa asiassa; itse he nimittävät sitä luotettavaisuudeksi. Tämänlaatuiset orjat he myyvät päästäkseen itsekin voiton häpeällisyydestä.

25. Muita orjiaan he eivät käytä meidän tapamme mukaan talonväen kesken tarkoin määrättyihin toimiin; kullakin on oma asumuksensa ja oma kotinsa. Isäntä vaatii häneltä niinkuin maanvuokraajalta vissin määrän jyviä tai karjaa tai kangasta, ja vain siinä määrässä on orja isäntänsä vallan alainen; muut talouden askareet toimittavat isännän vaimo ja lapset. Harvoin kukaan ruoskii orjaa tai rankaisee häntä kahleilla ja pakkotyöllä; monesti he tappavat orjan, eivät ankaran kurin johdosta, vaan vimmassa, kuten vihollisen, paitsi että se tapahtuu rankaisematta. Orjuudesta vapautetut eivät ole paljoa paremmassa asemassa kuin orjat, harvoin heillä on mitään vaikutusta perheessä eikä koskaan valtiossa, lukuun ottamatta kuitenkin niitä valtioita, joilla on kuninkaita. Niissä, näette, kohoavat he arvossa sekä vapaasyntyisten että aatelisten yläpuolelle; muitten kansain luona on vapautettujen alhainen tila todistus valtiollisesta vapaudesta.

26. Koron kiskominen ja korkoa korolta ottaminen on heille tuntematonta: ja siksi sitä enemmän vältetään kuin jos se olisi kielletty. Viljelysmaat kaikki ottavat yhteisesti haltuunsa asukkaitten lukumäärän perusteella ja jakavat sitten nämä välillään kunkin arvon mukaan; maitten laajuus helpottaa jaotuksen. Vuosittain muuttavat he vainionsa ja maata on runsaasti. Sillä he eivät työllään kilpaile maan hedelmällisyyden ja laajuuden kanssa siten, että istuttaisivat hedelmätarhoja, aitaisivat niittyjä ja johtaisivat vettä puutarhoihinsa; ainoastaan viljaa vaaditaan maalta. Sen vuoksi eivät jaa vuottaan yhtä moneen osaan kuin me; talvella, keväällä ja kesällä on merkityksensä ja nimensäkin, syksyn nimeä yhtä vähän tunnetaan kuin sen antimia.

27. Hautajaisissa ei käytetä minkäänlaista turhuutta; ainoastaan sitä vaariinotetaan että kuuluisain kuolleitten miesten ruumiit poltetaan määrätyillä puulajeilla. Polttoroviota eivät varusta korupeitteillä eivätkä hyvänhajuisilla aineilla; kullekin annetaan mukaan roviolle hänen aseensa, vieläpä muutamille sotaratsukin. Haudalle luodaan kumpu turpeista; korkeiden ja työlästen muistorakennusten kunniaa he ylönkatsovat pitäen sitä rasittavana vainajille. Kaihosta ja kyynelistä he pian luopuvat, surusta ja murheesta taasen hitaasti. Naisille on suru sovelias, miehille muisto.

Tämän olen yleensä kuullut kaikkien Germanein alkuperästä ja tavoista. Nyt aion esittää eri kansain laitoksia ja menoja, mikäli ne toisistaan eroavat, ja niitä heimoja, jotka Germaniasta ovat Galliaan muuttaneet.

28. Että Gallein valta ennen muinoin oli mahtavampi, kertoo meille etevin kaikista historioitsijoista, tuo ikuistunut Julius,[9] ja siksipä on luultavaa että Gallialaisiakin on siirtynyt Germaniaan; sillä kuinka vähän voi joki estää kutakin kansaa, niin pian kuin se vahvistui, valloittamasta itselleen asuinpaikkoja ja muuttamasta niitä, kun ne vielä olivat kaikille yhteisiä eivätkä valtakuntain mahtisanain erottamia? Siis Helvetit asuivat Hercynian metsän[10] ja Rhein- ynnä Main-jokien välillä, Bojit etäämpänä, molemmat gallialaisia kansoja. Jäljellä on vielä Boihaemumin nimi ja se ilmaisee paikkakunnan muinaishistorian,[11] vaikka sen asukkaat sitten ovat muuttuneet. Mutta on tietämätöntä ovatko Araviskit siirtyneet Pannoniaan Osien luota, jotka ovat Germanein heimokuntaa, vai Osit Araviskein luota Germaniaan, koska heillä vielä nykyään on sama kieli, samat laitokset ja tavat; sillä kun heillä muinoin vallitsi sama köyhyys ja vapaus, oli virran molemmilla rannoilla samat edut ja haitat. Treverit ja Nervit ovat ylen halukkaita tavoittelemaan germanilaista sukuperää,[12] ikäänkuin he tämän kunniakkaan heimolaisuuden kautta erottautuisivat velttojen Gallien kaltaisuudesta. Itse Rhein-joen rannalla asuu epäilemättä germanilaisia kansoja, niink. Vangionit, Tribokit ja Nemetit. Eivät Ubitkaan häpeä sukuperäänsä, vaikka ovat itselleen ansainneet roomalaisen siirtokunnan arvon ja mieluummin kutsuvat itseään perustajansa nimen mukaan Agrippinalaisiksi,[13] sittenkuin he ennen muinoin ovat kulkeneet virran yli ja luotettavan uskollisuutensa tähden saaneet asettua itse Rheinin rannalle, ollakseen etuvartioina muita vastaan eivätkä itse vartioittavina.

29. Kaikista näistä heimokunnista urhoollisuudessa etevimmät, Batavit, eivät asu suurella osalla Rheinin rantaa, vaan eräällä sen saarella,[14] oltuaan muinoin chattilainen kansa, joka kotimaassa vallitsevan eripuraisuuden tähden siirtyi noille asuinpaikoille siellä joutuakseen Rooman vallan alaiseksi. Heillä on vielä tunnusmerkkinä muinaisesta liittolaisuudestaan arvokas asemansa; sillä ei heitä häpeällisesti rasiteta veroilla eikä verojenkantaja heitä nylje; verotaakoista ja ylimääräisistä maksuista vapautettuina sekä säästettyinä, ikäänkuin hyökkäys- ja puolustusaseet, vain taistelujen tarpeeksi pidetään heitä varalla sotia varten. Samanlaisessa alamaisuuden tilassa on myös Mattiakein heimokunta,[15] sillä Rooman kansan mahtavuus on levittänyt valtakunnan kunnioitusta Rheinin ja siten entisten rajaimme ulkopuolelle. Siten he elävät asuinsijoiltaan ja alaltaan omalla rannallaan, mutta ovat sydämessään ja mielessään puolellamme, muuten ollen Batavien kaltaisia paitsi että lisäksi itse maaperänsä ja ilmanalansa vuoksi ovat tulisempia. — Germanien kansojen joukkoon en tahdo niitä lukea, jotka kymmenysmaita viljelevät, vaikka ovat asettuneet Rheinin ja Tonavan toiselle puolelle;[16] kaikki kevytmielisimmät ja köyhyytensä vuoksi uskaliaat Gallit ovat ottaneet haltuunsa tämän omistukseltaan epävarman maa-alan; sitten kuin rajavalli on asetettu ja suojelusjoukot on siirretty edemmäs, pidetään tätä seutua valtakunnan sopukkana ja provinsin osana.

30. Edempänä näistä Chattit elävät;[17] heidän maansa alkaa Hercynian metsästä eikä käsitä niin laajoja ja suoperäisiä seutuja kuin muut paikkakunnat, joihin Germania ulottuu; sillä kukkuloita kestää yhä ja ne harvenevat vähitellen, ja Hercynian metsä seuraa Chattejaan sekä jättää heidät sitten. Kansalla on vahvempi ruumiinrakennus, jäntevät raajat, uhkaava ulkomuoto ja yleensä suurempi mielenvilkkaus. Germaneiksi heillä on paljon ymmärrystä ja taitavuutta: he osaavat asettaa tarkasti valitut miehet päälliköiksi ja osoittaa niille kuuliaisuutta, osaavat taistella rivistössä, hyväksensä käyttää tilaisuuksia, viivyttää hyökkäyksiään, ymmärtävät oikein järjestää päivänsä ja öisin suojella itseään linnoituksilla, lukevat onnen epävarmojen asiain joukkoon ja urhoollisuuden luotettavaksi ja — mikä on varsin harvinaista ja vain roomalaiselle sotakurille yksinomaista — laskevat enemmän arvoa johtajalle kuin sotajoukolle. Kaikki voima on jalkaväessä, minkä kannettavaksi he antavat paitsi sotapukua myös rauta-aseita ja muonavaroja; voisi luulla muiden lähtevän taisteluun, Chattien säännölliseen sotaan. Harvoin tehdään äkillinen ryntäys ja suoritetaan tilapäinen taistelu. Oikeastaan on hevosväelle omituista nopeasti hankkia voitto ja nopeasti peräytyä; nopeus on lähellä pelkoa ja vitkastelu pikemmin lähestyy järkähtämättömyyttä.

31. Eräs tapa, mikä on muillakin Germanian kansoilla käytännössä, vaikka harvoin ja jonkun yksityisen uskaliaisuudesta, on Chatteilla tullut yleisesti suosituksi, nim. että he, niin pian kuin ovat iältään varttuneet, antavat hiusten ja parran kasvaa eivätkä poista tätä urhoollisuudelle pyhitettyä ja omistettua kasvonpeitettä, ennenkuin jonkun vihollisen tapettuaan. Verenvuodatuksen ja aseiden ryöstön jälkeen he paljastavat kasvonsa ja kerskaavat vasta silloin suorittaneensa palkan syntymästään ja olevansa otolliset isänmaalleen ja vanhemmilleen; pelkurit ja epäurheat pitävät rumuutensa. Kaikki urhoollisimmat pitävät sitä paitsi rautarengasta ikäänkuin kahletta — tämä on heimon mielestä häpeällistä —, kunnes ovat vapauttaneet itsensä tappamalla vihollisen. Tällainen asu on varsin monelle heistä otollinen, jopa elävät vanhuuteen saakka helposti huomattuina ja niin vihollistensa kuin kansalaistensa ihmettelyn esineenä. Näiden tulee alkaa kaikki taistelut: nämä muodostavat aina ensimäisen rivin, joka on outo katsella, sillä he eivät rauhankaan aikana ulkomuodoltaan muutu lempeämmiksi. Ei kellään ole huonetta eikä peltoa eikä mistään huolta; tulkoot kenenkä luo tahansa, niin elävät tuhlaten muiden tavaraa ja halveksien omaansa, kunnes voimaton vanhuus tekee heidät kykenemättömiksi niin kestävään urhouteen.

32. Lähinnä Chatteja asuvat Usipit ja Tenkterit Rheinin varrella, missä sen uoma jo on varma, jotta se riittää olla rajana. Tenkterit ovat kuuluisat paitsi tavallisesta sotakunniasta myös harjaantuneen ratsuväkensä taitavuudesta, eikä ole Chatteilla jalkaväen maine loistavampi kuin Tenktereillä ratsuväen. Niin ovat esi-isät säätäneet, jälkeläiset noudattavat esimerkkiä. Tämä on lasten leikkinä, nuorukaisten kilvoituksena, tässä pysyvät vanhukset kiinni. Palvelijaväen, kodin ja perintötavarain ohessa ratsut kulkevat perintönä; näitä ei peri vanhin poika niinkuin muun tavaran, vaan se joka on sotaisin ja urhein.

33. Lähellä Tenkterejä tavattiin muinoin Brukterit;[18] nyt kerrotaan Chamavien ja Angrivarien muuttaneen sinne, sitten kuin naapurikansat yksin neuvoin ovat karkoittaneet Brukterit ja hävittäneet heidät aivan sukupuuttoon joko vihasta heidän kopeutensa takia tai saaliinhimosta tai jostakin jumalain suosiosta meitä kohtaan; sillä he eivät ole meiltä riistäneet edes taistelun näkemistäkään. Enemmän kuin 60,000 kaatui, eivät Roomalaisten sota-aseiden kautta, vaan, mikä oli vielä suuremmoisempaa, silmiemme ihastukseksi. Kunpa vain pysyisi ja kestäisi näillä kansoilla, jos kohta ei rakkaus meihin, niin kuitenkin keskenäinen viha, koska valtakunnan lopullisen kohtalon uhatessa onni ei voi suoda meille mitään parempaa kuin riitaisuutta vihollistemme välillä.

34. Angrivareihin ja Chamaveihin liittyvät takana naapureina Dulgubnit ja Chasuarit sekä jotkut muut heimot, mitkä eivät ole niin tunnettuja, etupuolella alkavat Friisein asuinpaikat.[19] Nämä kutsutaan Suur'- ja Vähäfriiseiksi sotavoimainsa suuruuden mukaan. Molemmat nämä heimot Rhein ympäröitsee aina valtamereen saakka ja sitä paitsi asuvat he isojen järvien ympärillä, joilla roomalaisetkin laivastot ovat purjehtineet. Itse valtamertakin olemme siihen suuntaan koetelleet, ja huhu on kertonut että siellä vielä ovat Herculeen patsaat, olipa sitten niin että Hercules on käynyt siellä tai että olemme suostuneet hänen kunniakseen kääntämään kaiken sen, mikä jossain on suurta. Drusus Germanicukselta ei puuttunut rohkeutta;[20] mutta valtameri esti tiedustelemasta itsestään ja Herculeesta. Sittemmin kukaan ei ole koettanutkaan, vaan on pidetty hurskaampana ja jumalain kunnioitukseen sopivampana uskoa kuin tuntea niiden tekoja.

35. Tähän saakka tunnemme Germaniaa länteenpäin; pohjoista kohti kääntyy maa suureen polveen. Ja lähinnä Chaukien maa ulottuu pitkin kaikkien kertomieni kansain syrjää,[21] kunnes tekee mutkan aina Chattein maahan asti, vaikka se alkaa jo Friisein alueesta ja käsittää osan merenrantaa. Näin suurta maa-alaa Chaukit eivät ainoastaan pidä hallussaan, vaan kansoittavat sen myös, ollen Germanian kansoista jaloin, joka ennemmin tahtoo oikeudella suuruuttansa tukea. Ilman vallanhimoa ja hillittömyyttä, hiljaisuudessa ja itsekseen eläen he eivät nosta mitään sotia eivätkä ryöstäen tai rosvoten tee hävitysretkiä. Etevin todistus heidän urhoudestaan ja voimastaan on se, ett'eivät vääryydellä ole saavuttaneet korkeaa asemaansa; kaikilla on kuitenkin aseet saatavissa ja, jos asia niin vaatii, sangen paljon miehiä ja hevosia; myös rauhan aikana on heillä sama maine.

36. Chaukien ja Chattein sivulla ovat Cheruskit kauvan häiritsemättä nauttineet liian runsasta ja lamauttavaa rauhaa;[22] mutta tämä on ollut enemmän mieluista kuin turvallista, sillä vallanhimoisten ja väkevien keskellä on rauha petollinen; missä väkivalta vallitsee, siellä ovat kohtuus ja rehellisyys voittajan kunnianimityksiä. Siten mainittiin Cheruskeja ennen muinoin urheina ja rehellisinä, mutta nyt pelkureina ja typerinä; voittajille Chatteille on menestys luettu viisaudeksi. Myös Cheruskein naapurikansaan Foseihin koski heidän häviönsä ja nämä tulivat yhtä suuressa määrässä osallisiksi heidän vastoinkäymisistään, vaikka onnen päivinä olivat olleet heikommat.

37. Samalla Germanian kulmalla, lähinnä valtamerta, asuvat Kimbrit, joitten valtio nykyään on vähäpätöinen, mutta maineeltaan suuri. Heidän muinaisesta kuuluisuudestaan on säilynyt laajalti jälkiä, molemmin puolin virtaa laveat leirit, joiden piiristä vielä nytkin saattaa arvostella kansan työvoimia ja niin suuren muuttoretken todennäköisyyttä. Meidän kaupunkimme 640:s vuosi oli kulumassa, kun Caecilius Metelluksen ja Papirius Carbon konsuliaikana ensi kerta kuultiin Kimbrein aseista.[23] Ja jos siitä ajasta luetaan keisari Trajanuksen toiseen konsulivuoteen,[24] niin saadaan täydelleen 210 vuotta; niin kauan on Germaniaa koetettu voittaa. Näin pitkän aikakauden kuluessa on monta tappiota sattunut molemmin puolin. Eivät Samniitit, eivät Karthagolaiset, eivät Hispaniat tai Galliat tai Parthitkaan ole meitä useammin varoittaneet; onhan Germanian vapaus Arsaceen mielivaltaa väkevämpi.[25] Sillä mitä muuta kuin Crassuksen surman on Itämaa meille tuottanut, minkä kuitenkin, menetettyään itse puolestaan Pacoruksen, on täytynyt lannistua erään Ventidiuksen vallan alle? Sitä vastoin ovat Germanit, lyötyään tai vangiksi otettuaan Carbon ja Cassiuksen sekä Aurelius Scauruksen ja Servilius Caepion ynnä Gnaeus Malliuksen, samalla hävittäneet Rooman kansalta viisi konsulaarista sotajoukkoa ja vieneet itse Caesarilta[26] Varuksen ynnä kolme legionaa hänen kanssaan, eikä C. Marius Italiassa, jumaloittunut Caesar Galliassa, Drusus ja Nero sekä Germanicus omassa maassaan heitä rankaisematta hätyyttänyt.[27] Kohta sen jälkeen kääntyivät Gaius Caesarin ankarat uhkaukset pilanteoksi. Siitä vallitsi rauha, kunnes meidän eripuraisuudestamme syttyneen kansalaiskapinan aikana valloittivat legionain talvimajat ja tavoittivat valtaa myös Gallian maissa; sieltä he kuitenkin työnnettiin pois ja viime aikoina on heistä enemmän vietetty juhlakulkueita kuin heidät itse asiassa on voitettu.

38. Nyt on puhuttava Suebeista, joita ei ole vain yksi kansakunta, niinkuin Chattit tai Tenkterit; heillä on, näette, hallussaan suurempi osa Germaniasta ja he ovat vielä nytkin jaettuina erikoisiin heimoihin eri nimityksillä, vaikka heitä yhteisesti kutsutaan Suebeiksi.[28] Kansalla on omituisena tunnusmerkkinä että sukevat tukkansa taapäin ja kietovat sen nutturaan. Tämän kautta eroavat Suebit muista Germaneista, ja tämän kautta myös vapaasukuiset Suebit orjistaan. Muissakin kansoissa käytetään tätä tapaa joko sukulaisuudesta Suebein kanssa tai, niinkuin usein tapahtuu, jäljittelemishalusta, mutta harvoin ja vain nuoruudessa; Suebit aina vanhuuteensa saakka käärivät tuuhean tukkansa ylöspäin ja solmivat sen usein juuri päälaelle. Ylimyksillä on hiusten asento vielä somempi. Vain tämä huoli heillä on ulkomuodostaan, mutta sekin on viatonta laatua; sillä he eivät korista itseään osoittaakseen tai saadakseen rakkautta, vaan näyttääkseen isommilta ja pelottavammilta vihollistensa silmissä he koristavat itseään somemmin sotaan lähtiessä.

39. Semnoneja mainitaan vanhimmiksi ja jaloimmiksi Suebeista;[29] varmaksi vahvistaa heidän ikäänsä eräs uskonnollinen tapa. Määräpäivänä kerääntyy kaikista samansukuisista kansoista lähetystöjä erääsen metsään, mikä on pyhä esi-isäin ennustusmenojen ja ikivanhan kunnioituksen johdosta, ja nämä viettävät barbarisen jumalanpalveluksensa kauheita salamenoja uhraamalla ihmisen kansan puolesta. Myös toinen pyhyys on lehdolla: ei kukaan astu siihen muuten kuin siteellä sidottuna osoittaakseen omaa alamaisuuttaan ja jumalan kaikkivaltaisuutta. Jos joku on sattunut lankeamaan, ei hänen ole lupa nousta muiden avulla eikä kohota ylös omin voimin; hän kierii pitkin maata sieltä pois. Ja koko tämä taikausko tarkoittaa sitä että kansa muka on täältä alkunsa saanut, että täällä on kaikkien hallitsija, jumala, ja että kaikki muu on hänelle alamaista ja kuuliaista. Lisää vaikutusta tarjoaa Semnonien onnellinen asema: he asuvat sadassa kyläkunnassa ja heidän suuri väkilukunsa aiheuttaa, jotta pitävät itseään Suebein pääheimona.

40. Sitä vastoin saattaa vähälukuisuus Langcbardit kuuluisiksi.[30] Vaikka varsin monet, mahtavat heimot heitä ympäröivät, he eivät kuitenkaan etsi turvallisuutta kuuliaisuuden kautta, vaan tappeluja ja vaaroja koettamalla. Siitä edempänä virrat ja metsät suojelevat Reudignejä, Avioneja, Augleja, Varineja, Eudoseja, Suardoneja ja Nuitoneja. Mutta näillä ei ole erikseen mitään erinomaista paitsi että yhteisesti palvelevat Nerthusta s.o. Maa-emoa ja luulevat hänen ottavan osaa ihmisten asioihin sekä käyvän kansoja katsomassa.[31] Onpa eräässä valtameren saaressa pyhä metsikkö ja siinä pyhitetyt vaunut, vaatteella peitetyt; niitten koskettaminen on ainoastaan papille sallittu. Tämä tuntee jumalattaren läsnäolon itse pyhäkössä ja seuraa häntä syvällä kunnioituksella, kun hän vaunuissaan kulkee lehmien vetämänä. Silloin ovat päivät iloiset ja kaikki paikat koristetut, joita hän kunnioittaa tulollaan ja käynnillään. He eivät käy sotia eivätkä tartu aseisiin; kaikki miekat ovat suljetut salpojen taa; rauha ja lepo on silloin vain tunnettu ja silloin rakastettu, kunnes sama pappi vie takaisin pyhäkköön kuolevaisten seuraan kyllästyneen jumalattaren. Heti sen jälkeen pestään tuntemattomassa järvessä vaunut peitteineen ja, jos tahdot sen uskoa, itse jumalatarkin. Tämän orjat toimittavat, jotka sama järvi paikalla nielee. Tästä tulee tuo salainen kauhu ja hurskas tietämättömyys siitä mitä se lienee, jota vain kuolemaan määrätyt saavat nähdä.

41. Ja tämä osa Suebeja ulottuu Germanian etäisempiin osiin. Lähempänä meitä, seurataksem nyt Tonavaa samalla tavoin kuin vähää ennen Rheiniä, on Hermundurien valtio,[32] mikä on ollut Roomalaisille uskollinen, ja sen tähden niillä yksin Germaneista on oikeus käydä kauppaa niin hyvin virran rannalla kuin myös sisämaassa ja Raetian maakunnan mahtavimmassa uutiskaupungissa.[33] Kaikkialla he kulkevat ilman vartioita rajan yli ja kun me muille kansoille näytämme vain aseitamme ja leiriämme, olemme näille avanneet kotimme ja kartanomme heidän haluamattaankin. Hermundurien maasta alkaa Elbe, muinoin kuuluisa ja tunnettu joki; nyt siitä kuulee vain mainittavan.

42. Hermundurien vieressä asustavat Varistit ja niistä edempänä Markomanit ja Quadit.[34] Markomanien sotakunnia ja -voimat ovat erinomaisia ja asuinpaikkansakin ovat urheudellaan anastaneet sieltä muinoin karkoitettuaan Bojit. Eivät Varistit eivätkä Quadit ole suvustaan huonontuneet. Ja tämä on ikäänkuin Germanian etupuoli, mikäli se on Tonavan rajoittama. Markomaneilla ja Quadeilla on aina meidän aikaamme asti ollut kuninkaita omasta kansasta Maroboduuksen ja Tudruksen jaloa sukua; nyt kärsivät jo muukalaisiakin, mutta kuninkailla on voimansa ja valtansa Roomalaisten vaikutuksesta. Harvoin autamme heitä aseillamme, useammin rahalla, mutta sittenkin ovat he mahtavia.

43. Etäämpänä Marsignit, Cotinit, Osit ja Burit rajoittuvat Markomanien ja Quadien takamaihin. Näistä Marsignit ja Burit kielellään ja elämäntavoillaan osoittautuvat Suebeiksi; ett'eivät Cotinit eivätkä Osit ole Germaneja todistaa edellisten gallilainen ja jälkimäisten pannonilainen kieli sekä sekin seikka että ovat veronalaisia. Osan veroista määräävät heille Sarmatit, osan Quadit, muukalaisia kun ovat. Cotinit kaivavat rautaakin sitä suuremmaksi häpeäksi heille itselleen. Ja kaikki nämä kansat ovat harvoin asettuneet tasangoille, vaan yleensä metsämaihin ja vuorten kukkuloille. Sillä Suebein maan erottaa ja jakaa yhtenäinen vuorenharjanne, jonka toisella puolella asuu varsin monta kansaa; näistä useampiin valtioihin jakaantunut Lugien kansa ulottuu laveimmalle alalle.[35] On kylläksi että näistä mainitsen mahtavimmat: Harit, Helvaeonit, Manimit, Helisit ja Nahanarvalit. Nahanarvaleilla on nähtävänä ikivanhalle jumalanpalvelukselle pyhitetty lehto. Sen hoitajana on pappi naisen puvussa, mutta jumalia kutsutaan roomalaisen selityksen mukaan Castoriksi ja Polluxiksi. Sellainen on jumalain olento, niiden nimi on Alkit.[36] Ei nähdä mitään kuvia eikä mitään jälkeä vieraasta jumalanpalveluksesta, kuitenkin palvellaan heitä veljeksinä sekä nuorukaisina. Muuten ovat Harit, paitsi että sotavoimiltaan ovat vastikään lueteltuja kansoja etevämmät, tuimannäköiset ja synnynnäistä julmuuttaan he lisäävät taiteen avulla ja aikaa varteen ottamalla: heidän kilpensä ovat mustat, heidän ruumiinsa maalatut; taisteluihinsa he valitsevat pimeät yöt ja herättävät kauhua jo aavemaisen sotajoukkonsa hirvittävän ja synkän ilmestymisen kautta, koska ei mikään vihollinen voi kestää tuota outoa ja ikäänkuin tuonentapaista näköä; sillä kaikissa taisteluissa voitetaan silmät ensiksi. Lugien toisella puolella ovat Gotonit, joita kuninkaat hallitsevat jo vähää kireämmällä tavalla kuin muita germanilaiskansoja, kuitenkaan polkematta vapautta. Sitten aivan valtameren ääressä sijaitsevat Rugit ja Lemovit,[37] ja kaikilla näillä kansoilla on tuntomerkkinä pyöreät kilvet, lyhyet miekat sekä kuuliaisuus kuninkaita kohtaan.

44. Sitten seuraavat itse valtameren keskellä Suionien valtiot,[38] mitkä ovat mahtavat paitsi mies- ja asevoimaltaan myös laivastoiltaan. Laivojensa muoto eroaa siinä, että kumpainenkin pää tarjoaa maalle-nousuun aina soveliaan keulan. Niitä ei kuljeteta purjeilla eikä niillä ole riviin asetettuja airoja sivuilla: soutovehkeet ovat irralliset, kuten muutamilla joilla, ja siirrettävät paikasta toiseen sen mukaan kuin asia vaatii. Myös rikkaus on heillä arvossa ja sen vuoksi yksi on hallitsijana, nykyään jo ilman rajoituksia ja kieltämättömällä oikeudella tulla totelluksi. Eivätkä aseet ole niinkuin muilla Germaneilla jokaisen saatavissa, vaan salpojen takana vartian, vieläpä orjan hallussa, koska valtameri estää vihollisten äkilliset hyökkäykset ja sitä paitsi aseelliset joukot joutilaina ollessaan helposti harjoittavat vallattomuutta; kuninkaalle tosiaan ei olisi eduksi asettaa aseiden vartiaksi ketään aatelista tai vapaasukuista tai edes vapautettua orjaakaan. Suioneihin liittyvät naapureina Sitonien heimot.[39] Muuten yhdenkaltaisia, eroavat vain siinä suhteessa, että heillä on nainen hallitsijana; siihen määrään ovat he alentuneet orjuudessa, saatikka sitten vapaudessa.

45. Tuolla puolen Sitoneja on toinen jäätynyt ja melkein liikkumaton meri, jonka siten todistetaan ympäröivän ja rajoittavan maanpiiriä, että jo laskevan auringon viimeinen valo kestää aina päivän koittoon saakka niin kirkkaana, että se himmentää tähdet; että vielä auringon noustessa kuuluu huminaa ja näkyy jumalan hevosten haamut sekä säteilevä pää, on kansanluulon lisäys. Ainoastaan tähän asti ulottuu tietomme mukaan luomakunta. Siis valelee jo Suebiläismeri[40] oikealla rannallaan Aestein maita;[41] näillä on Suebein tavat ja vaatteus, mutta kieli vivahtaa enemmän britannilaiseen. He palvelevat jumalain emoa. Taikauskonsa tunnusmerkkinä kantavat he metsäkarjujen kuvia: sellaista kuvaa käytetään aseiden sekä yleensä kaiken suojan asemesta ja saattaa jumalattaren palvelijan turvalliseksi vihollistenkin keskellä. Harvoin käyttävät he rauta-aseita, useimmiten vain nuijia. Jyviä ja muita hedelmiä he viljelevät ahkerammin kuin velttojen Germanein on tapana. Mutta mertakin he tutkivat ja yksin kaikista kokoavat matalikoista ja rannaltakin merikultaa, jota itse kutsuvat glaesum-nimellä. Mutta, ollen barbareja, eivät osanneet tutkia tai saada tietää minkälainen sen luonto on tai mikä voima sen synnyttää; vieläpä makasi se kauan muun meren romun seassa, kunnes ylellisyytemme antoi sille arvon. Itse eivät sitä ensinkään käytä: raakana se kootaan, muodostelemattomana se tuodaan meille ja maksun siitä he ihmetellen ottavat vastaan. Että se on puun nestettä voinee kuitenkin siitä päättää, että sen läpi usein näkyy muutamia matelevia eläviä ja siivekkäitäkin, jotka kosteaan takertuneina sitten aineen kovetessa siihen sulkeutuvat. Siis lienee siellä luullakseni ylen hedelmällisiä metsiä ja lehtoja, ja samoin kuin Itämaiden äärissä suitsutusta ja palsamia vuotaa, niin Lännenkin saarilla ja manterilla auringon polttavain säteiden vaikutuksesta puista puristuu ja liukenee neste, mikä lähimpään mereen valuu sekä myrskyjen voimasta ajautuu vastaisille rannoille. Jos tulen avulla koettelet merikullan luontoa, niin syttyy se pihkapuun tavoin sekä levittää öljymäisen ja hyvänhajuisen liekin; sitten se sitkistyy piin tai hartsin kaltaiseksi.

46. Tässä on Suebien maan loppu. Olen kahden vaiheella, luenko Peucinien, Venedien ja Fennien (Suomalaisten) heimokunnat Germaneihin vai Sarmateihinko,[42] vaikka Peucinit, joita muutamat myös kutsuvat Bastarneiksi, kielensä, elämänlaatunsa, asuntotapansa ja rakennustensa puolesta ovat Germanein kaltaisia. Kaikille on siivottomuus ja velttous ominaista: ylhäisten seka-avioiden kautta saavat he jossakin määrin saman inhottavan ulkomuodon kuin Sarmateilla on. Venedit ovat näitten tavoista paljon omaksuneet; sillä he samoilevat rosvoretkillään kaikkia metsiä ja vuoria, jotka ylenevät Peucinien ja Fennien välillä. Nämä luetaan kuitenkin pikemmin Germanien joukkoon, koska he rakentavat kiinteitä asumuksia ja käyttävät kilpiä sekä kernaasti kulkevat jalkaisin vikkelään; mikä kaikki on peräti toisin kuin vaunuissa ja hevosen selässä elävillä Sarmateilla. Suomalaisten raakuus on erinomaisen suuri ja heidän köyhyytensä inhottava: ei aseita, ei hevosia eikä asuntoja ole heillä; heidän ravintonaan on metsänriista, heidän pukunaan taljat sekä vuoteenaan maa; heidän ainoa toivonsa on nuolissa, joita raudan puutteessa varustavat luukärjillä. Ja sama metsästys elättää yhdellä lailla miehet ja vaimot; sillä nämä seuraavat kaikkialla mukana ja vaativat saaliista osansa. Eikä ole lapsillakaan muuta suojaa petoja ja sateita vastaan kuin että heitä peitetään jonkinmoiseen vitsakotaan; tänne palaavat nuorukaiset, tämä on vanhusten turvapaikka. Mutta tätä elämää pitävät he onnellisempana kuin hikoilla pelloilla, vaivaantua talonpuuhissa ja toivon tai pelon vaiheella ajatella omaa ja muiden omaisuutta; huolettomina ihmisten suhteen, huolettomina jumalain suhteen he ovat saavuttaneet vaikeimman asian, nim. ett'ei heillä ole edes toivomisen tarvetta.

Muu on jo tarunomaista: niinkuin että Helluseilla ja Etioneilla on ihmisten päät ja kasvot, mutta petojen ruumiit ja raajat; tämän minä jätän sikseen, koska se on vahvistusta vailla.

[1] Raetia ja Vindelioia Tiroli ja Baijerin eteläosa; Pannonia ynnä Noricum länsiosa Unkaria ja Steiermark; Sarmatit s.o. Jazygit asuivat Tonavan ja Theissin välillä, Dakit idempänä.

[6] Serrati hammaslaitaiset ja bigati kaksivaljakon kuvalla varustetut hopeadenarit tasavallan ajoilta.

[8] Täytettyään 16 vuotta julistettiin roomalainen nuorukainen juhlallisesti täysi-ikäiseksi, jonka jälkeen hänen pukunaan oli toga virilis.

[10] Hercynian metsä Etelä-Saksan metsäiset vuoriseudut Schwarzwaldista Karpatheihin saakka.

[12] Trevêrit Mosel-virran varrella, vrt. Trier; Nervit nyk. Scbelden ja Maasin välillä.

[13] Ubien pääkaupunki Ara Ubiorum sai keisari Claudiuksen puolison Agrippinan kunniaksi nimen Colonia Agrippinensis (nyk. Köln).

[27] Drusus Germanicus keisari Augustuksen poikapuoli; Nero edellisen veli, sittemmin keisari Tiberius; Germanicus Drusuksen poika; Gaius Caesar edellisen poika, keisari Caligula.

[28] Suebit (Svebit) itäiset Germanit Elben, Weichselin ja Tonavan välillä; vrt. Schwaben.

[42] Peucinit Tonavan suulla; Venedit Vendit Weichselin itäpuolella; Sarmatit Etelä-Venäjällä.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK GERMANIA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Germania

GERMANIA

SISÄLLYS:

GERMANIAN KANSAT, NIITTEN ALKUPERÄ, ASEMA JA TAVAT

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE