E-text prepared by Tapio Riikonen

MIKKELIN KEKKERIT

Yksinäytöksinen ilveily

Kirj.

VIHTORI NIEMI

Kirjapaino Gutenberg, Helsinki, 1899.

HENKILÖT:

 PURTONEN, Herrastuomari.
 MIKKO, hänen poikansa, kuulu soittaja.
 ANTTI PUUNENÄ, kylän vanhin.
 LIISA, hänen vaimonsa.
 KROOKMAN, juoppo herrasmies.
 JONNI, salaviinankauppias.

Näyttämö.

Pihamaa, jossa Mikko istuu hirrenpätkällä tuvan seinustalla; avatusta ikkunasta näkyy tyhjiä pulloja, viulun kaula ja ryyppy; pihamaalla on havupölkky, jonka päässä on kirves ja havuläjä vieressä; sen taustalla, on navetta, jonka ränsistynyt ovi on retkollaan.

1:nen Kohtaus.

Mikko, Antti, sittemmin Krookman ja Purtonen.

Mikko. (yksin) Saamari sentään (raappi molemmin käsin päätään) kun pää on kuin pökkelö, eikä suussa ole viinan tilkkaa… Mitähän olisi tehtävä… koettaisiko työtä… ehkä se vähän virkistäisi (menee havupölkyn luo ja alkaa hakata)… Ei saakuri, ei tämä vetele (paiskaa kirveen pölkkyyn)… Viinaa tässä saada pitää ilveellä millä tahansa… Mutta siinäpä se onkin ässä, että millä ilveellä… Murtautuisikohan taas isän viinasäiliöön, vaiko veisi sen turkit Myyrän Jonnille pantiksi… ei suinkaan se niitä nyt vielä kyselisi… Mutta jos siitä joutuisi taas kiikkiin, niin ei tosiaankaan se juuri naurattaisi… Sillä isäkulta ottaisi pian varkaan niskakarvoista kiinni, ja silloin saisi selkäparka suorittaa sen minkä kurkku on kolistellut… Ei, ei se lyö leiville… Mutta ei saakurisoikoon tämäkään leiville lyö kun korvat pillittää kuin Varis-Aapon viulu, eikä suussa ole märkääkään… Isä kyllä myypi muille viinaa, niin herrastuomari kun onkin olevinaan, mutta oman pojan vaan pitäisi Nauku-Maijan poikana havuja hakata… (Kaalasee päätänsä). Saakurin kuparisepät!

Antti (tulee samassa hienossa hölläkässä). Hei hopsan-lallaa!… Mikko vekarako se täällä pihamaalla pöllöttelee kuin aapiskirjan kukko!… Heh-heh-hee…

Mikko (ärtyisesti). Saakuri soikoon, mutta nyt minä pian suutun! (uhkaa nyrkillään).

Antti (hohottaen). Hoh-hoo… Sinäpä olet koko pässinpää… Suutun, suutun!… No mistä sinä nyt sitte suutut?… heh-heh-hee.

Mikko. Kukosta!

Antti: Höh-höh-höö!… minä sinun mielestäsi kukko?

Mikko (sieppaa Anttia niskasta kiinni ja ravistaa). Ja pässin päästä!

Antti (voivottelee). Aijai, Mikko kulta, sinä otat kipeää… aijai… päästä irti!

Krookman (tulee samalla pullo povessa). Katsoppas käsivoimaa sanoi räätäli kun nosti kissaa hännästä… Mikäs kumma se on saanut nuo kaksi lammasta tappelemaan keskenään?

Mikko (huomatessaan Krookmannin hellittää Antin kauluksesta). Pässinpää!

Krookman (kapsahtaa Mikon niskaan). Vai olen minä pässinpää! Olenkos juukeli vie… höh-höh-höö.

Antti (on selin edellisiin ja koettelee niskaansa, josta Mikko äsken puristi; mutajaa itsekseen). Ja aapiskirjan kukko!

Krookman (nujuuttaa Mikkoa jolloin pullo pyörähtää povelta havuläjään ja antaa samassa takakäteen läimäyksen Antille vasten naamaa). Tuoss' on sulle aapiskukko!

Mikko (peräytyy Krookmannin edellä pidellen puoliaan). Mitä-mitä-mitä saakuria tämä on?

Antti: Sepä vasta… sepä vasta viholainen (pyyhkii verta nenästään)… mitähän Liisa tästä…

Purtonen (tulee kasakanpamppu mukanaan). Mutta tämäpä vasta on hävytöntä, että minun pihallani pidetään tällaista meteliä… ettekö te pelkää lakia ettekä oikeuttakaan… Ja mikä teitä oikeastaan riivaa?…

Antti (kompuroi esiin suutaan pyyhkien). Aapiskirjan kukko!

Purtonen (tyrkkää Antin menemään). Edemmäksi, hävytön, haukkumasta! (Mikolle). Silläkö tavalla sinä poika riiviö havuja hakkaat! Ja kun minä luulin sinun työssä olevan… Tuoss' on sulle maistijaisia (lyö kerran Mikkoa).

Mikko (kaalasee selkäänsä). Mitä… mitä… mitä saakuria tämä on?

Krookman (täristää samassa Mikkoa niskasta). Pässin pää!

Antti (etempänä). Niin juuri… ja aapiskirjan kukko, siitä se…

Purtonen (ärjäsee Krookmannille). Ja mikä riiviö sinut on saanut minun poikaani höyhentämään? Häh!

Krookman (hellittäen). Pässin pää!

Purtonen (vihastuneena). Siat, tulette ensin tänne tappelemaan toisten pihamaalle ja sitte vielä kehtaatte haukkua kun teitä hänkii… Hävetkää kanaljat… itse olette pässin päitä!

Krookman (kääntyy nyrkit ojossa herrastuomariin, jolla aikaa Mikko kaikessa hiljaisuudessa hiipii havupölkyn luo ja alkaa hakata havuja, salavihkaa katsellen isäänsä ja Krookmannia). Jassoo, kanavilla, tuletko sinä poikasi puolesta tänne kasakanpampulla lakia lukemaan? — Mutta katso sinä sen herrasjuomari, ett'ei nenäsi tule yhtä punaiseksi kuin tuonkin! (osoittaa Anttia).

Purtonen. Pidä suus kiinni luuttu, ja mene matkoihisi!

Krookman (läväyttää samassa Purtosta korvalle). Ääh! — jo-ko-ko…

Purtonen (koppaa yht'äkkiä Krookmannia niskasta kiinni ja vetelee aika tavalla kasakan pampulla selkään). Kyllä minä teille rakkarit näytän herrastuomarin oikeuden… (tyrkkää vihdoin menemään navetan taa, tyrkkää Antinkin perästä, joka kaatua kopsahtaa, mutta koettaa löntystää aika kyydillä käpälämäkeen, ja herrastuomari lisää vielä pampulla vauhtia). Tuoss' on sulle aapiskukko!

Antti (mennessään). Mitähän Liisa jos…

Purtonen (sieppaa vihdoin Mikon polvelleen). Ja sinä junkkari! (Alkaa motkottaa selkään). Kuka käski sinun eilen illalla mennä olkipillillä minun lekkeristäni viinaa imemään?… Häh, poika?…

Mikko (vaikeroi). Hyvä isä, päätäni mojottaa niin kauheasti… oi… voi!

Purtonen. Jassoo, rakkari, (mötkii selkään). vieläkös mojottaa… ääh!… jokos lakkaa?

Mikko: Herran tähden, hyvä isä, oi voi!

Purtonen,. Näin hyvä isä opettaa miltä varastettu viina maistuu!

Mikko. Enhän minä varast… (pääsee puikahtamaan isän jalkojen välistä ja pakenee). Itsehän minä vaan otin.

Purtonen. Saakurin poika vekara!… (lähtee perästä). Kyllä minä sulle näytän… (menee pamppu suorana).

2:nen Kohtaus.

(Pieni väliaika). Jonni, Purtonen, sitte Mikko.

Jonni (tulee vilhuen ympärilleen, suuri viinalekkeri kainalossa). Toiset sain jo kätköön, tässä nyt olisi vielä tuo 5:den kannun kaljooni… minnekkäs sen sulloisi?… ei sitä uskalla kotiinkaan viedä kun nimismies kuuluu olevan Syväojalla vahdissa… Täällä herrastuomarin pihallahan se niin mainiosti säilyisi… ja jos taas ei säilyisi, niin kukapa sen tietäisi minun lekkerikseni taata… ei kukaan… kyllä sen miesparan syntiluettelo on yhtä kirjava kuin minunkin… (kurkistaa navettaan). pistäisiköhän sen tuonne… Ei, piiat sen pian sieltä keksisi! (Katsahtaa Mikon kammariin avatusta ikkunasta). Tuonnekin sen sopisi niin hyvin jättää, mutta paneppas koira makkaran vartijaksi… hui hai!… Mikko sen makein paloin popsisi poskeensa… Ei helkkari, parastahan on jättää se ihan keskelle pihaa, niin ei kenenkään pälkähdä päähän etsiä sitä siitä… Minä sullon sen tuonne havuläjän alle. (Peittää lekkerin sinne). Sillä jos oikein tämän talon tunnen, niin luulempa noiden hakojen saavan niinkauvan rauhassa levätä kuin Purtosmäelle Mikkeliviinoja piisaa… Kas niin, kellippäs nyt siellä… Sopiipa pojan nyt ajaa lekotella nimismiestä vastaan tyhjillä vankkureilla; ei ne syntiluettelot ja viinasäkit nyt paljo paina, eikä haiskahda herran nokkaan vaikka hienokin olisi… Heippa rallaa, tämä poika se ei pistäkkään joka satimeen nokkaansa! Hei vaan! (Kiepsahtaa ympäri aikoen mennä).

Purtonen (tulee tuvan takaa). Kas vaan, mitäs se Jonni täällä huhoilee yksikseen, vai oletko kaupunkituulella… Heh-heh-hee?

Jonni (säpsähtää ensin, mutta tekeytyy sitte levolliseksi kun huomaa kuka tulija on). Eipä juuri kummempia… Mutta mitäs ihmettä se herrastuomari pampun kanssa kuleksii, että olin vähällä säpsähtää teidän kärpäsiä takistani kolhivan.

Purtonen. Minä tässä vaan tein poikani kanssa pientä tiliä, mutta tuli siitä sitte tuo Krookmannin renttu ja kylänvanhinkin saamaan osansa kun tulevat tänne minun pihalleni juopottelemaan ja tappelemaan… Senkin mokomat rentut!…

Jonni. Jassoo, vai niin… Mutta mistäs ne sitte olivat viinaa saaneet? (katsoo ivallisesti Purtosta).

Purtonen (halveksien). Kukapas sen tietää, vähäkös niitä on salakapakoita meidän paikoilla… (Koettaen kääntää puhetta toiselle tolalle). Mutta se minua enemmin harmittaa, kun se poikaviikari pääsi livahtamaan käsistäni… Ethän sinä vaan sitä nähnyt, Jonni?

Jonni. Ee-en! Hah-hah-haa, olisittekos sille sitte tahtoneet vielä opettaa harakan tanssia?… hah-hah-haa!

Purtonen. Olisi se sen sietänyt… Vaan olkoon nyt tämän kerran… (Mairitellen Jonnille). Jahah-niin, no kuinkas monta lekkeriä se Jonni nyt kaupungista retuutti… (vilkuttaa silmää).

Jonni. Lekkeriä?… Hyvä kun pullonkin toin… vai lekkeriä…

Purtonen. No no Jonni! (viipoittaa sormeaan)… älä sinä turhia vätystele… tiedänhän minä kumminkin…

Jonni (pisteliäästi). Herrastuomari kai pelkää minusta kilpailijaa itselleen… hah-hah-haa!

Purtonen (kiivaasti). En minä ole ikänä viinaa myynyt!

Jonni (rähähtää täyttä kurkkua nauramaan). Hah-hah-haa… hah-hah haa!… Kukas kumma sitä on sitte sanonut… hah-hah-ha-haa!

Purtonen (puree huultaan harmissaan erehdyksestä). Sinä näyt tosiaankin olevan kaupunkituulella, mutta jos et lakkaa pistopuheistasi, niin minä toimitan sinullekin pienen kylvyn yksin tein…

Jonni (lähtee menemään). Ja sitte kai antaisitte saunaryypyt päälle samasta maksusta?… hah-hah-haa! (poistuu).

Purtonen (seisoo hetken vihaisesti murjottaen Jonnin jälkeen; puristaa sitten piiskaansa). Olisipa se kanalian lurjus tarvinnut pienen läksytyksen!… (Tuijottaa vielä Jonnin perään)… Mutta mistähän peijakkaalta tämä kaikki oli kotoisin?… Olisikohan se Varis Matti sittekin petkuttanut minut! Ja kun minä sille annoin vielä pullon viinaa ilmaiseksi… Mokomakin Matti! Tulee tänne ensin hyvänä miehenä ilmoittamaan, että Jonni meni kaupungista oikein isoa viinakuormaa noutamaan, ja nyt se varmaankin on mennyt taas Jonnille sanomaan, että minä olen sen nimismiehelle ilmoittanut… ja ansainnut kai sillä taas Jonnilta toisen pullon… Odota sinä saakurin Varis-Matti! (helistää pamppua)… Ja oliko se sitte minulta pahasti tehty, herrastuomarilta, jos ilmoitinkin? Sehän kuuluu minun velvollisuuteenikin, "kruunun palvelijana"… Toista se on minun kanssani, jos minä myynkin. Myypihän kruunukin viinaa, miks'en minä sitte, joka olen kruununpalvelija, saisi sitä tehdä?… ja nimismies itse!… myöpihän sekin kaikki ne viinat, jotka salakrouvareilta ryöstää… miks'en minä saisi sitte myydä omaani, jonka puhtaalla rahalla olen ostanut ja omalla hevosellani tuonut kotiin… Sitäpaitsi minä olen ensimmäinen mies meidän pitäjässä nimismiehen jälkeen… Saamarin Varis-Matti! Olisihan sinunkin pitänyt sen verta ymmärtää, että mitä hyötyä tässä sitte enää on viinan myömisestä, kun sitä tuommoisetkin Jonnin retkaleet rupeavat kymmenin kannuin vetämään…

Mikko (hiipii, samassa tuvan seinustalle; sitä ei herrastuomari huomaa). Ahaa pappa kulta!

Purtonen. Olisi sen nyt tuhmankin luullut ymmärtävän ett'ei pyyssä ole kahden jakoa, koppelossa kolmen ottaa… (hätkähtää). Mutta mahtoikohan se nimismies sitte saadakkaan Jonnin viinoja?… Se tiesi!

Mikko (on vähä päissään, tekee kepposiaan nurkan takana ja kuultelee äijän puhetta). Ahaa! Joutuukos äijä kiipeliin!

Purtonen. Ja minä tulen vielä valehtelijaksi, hemmetti sentään!… Mene sitä Jonnin pöllöpäätä takaamaan, jos se yllyttää vielä sen nimismiehen minun viinojeni peli-…-iin. Saa…a-aa!

Mikko (hyppää kätköstään esiin huutaen täyttä kurkkua korkealla äänellä ukon selän takana). Herrastuomari, herrastuomari, nimismies kuuluu tulevan sinun viinojasi nuuskimaan!…

Purtonen (sieppaa molemmin käsin päästään, pakenee säikähtyneenä näyttämön yli navetan taa). Herra nähköön, Herra nähköön… (ääni hälvenee).

3:as Kohtaus.

Mikko, Antti, Krookman.

Mikko. Hah-hah-haa! Jopa läksi karhu halmemaasta… hah-hah-haa! (voihkasee yht'äkkiä). Aih! Saakuri sentään kun sillä miehellä oli kovat kourat… oikein vieläkin selkääni kihelmöipi… Ja mistä ihmeeltä tämä on kaikki saanut alkunsa?…

Antti (tulee lynkaten suuri heinätukko nenässä). Voi minua vaivasta, pitipä minun tänne tulla… Nenäni on sen tuhannen nuuskana… ja jalat kuin kanan koivet (ei huomaa Mikkoa, alkaa katsella maahan). Mihinkähän juukelin kiveen minä tuon polveni törmäsin, kun on kuin kanan koipi… oi voi!

Mikko: Eikös enää aapiskukon koivet!

Antti (säpsähtää ensin). Herra varjele minua aapiskukosta, olen jo siitä näinkin tarpenni saanut… Mutta miksi herran nimessä sinä Mikko kulta kävit minun kimppuuni äsken… että nyt olette höyhentäneet minut tämän näköiseksi?

Mikko: Sinä haukuit minua!

Antti (ei huomaa, katselee vaan itseään). Ja mitähän se muijakin kotona sanoo, kun kylän vanhin on tällaisena!… Aivanhan minun täytyy seisoa toisella jalalla kuin kanan yöpuulla… oh-hoh-hoh!

Mikko: Sinä haukuit minua!

Antti. Mikko kulta, sitä minä en ole ikinä tehnyt… Kysy vaikka meidän Liisalta ellet usko… voi… voi Mikko kulta (nyyhkii)… ja sinä…

Mikko. Olen saanut yhtä hyvin selkääni kuin sinäkin. Koitappas tuosta! (osoittaa selkäänsä).

Antti (itkussa suin). Jaa-ah! Mikko kulta, kyllä on aika makurat… oo-on!

Mikko. Niimpä kyllä… ei ne ole kirpun puremat!

Antti. Mutta mikäs sitte tähän selkäsaunaan oli oikeastaan syynä… ja tappeluun?…

Mikko: Ethän sinä haukkunut minua?

Antti: En juukeli vie haukkunutkaan… usko se!

Mikko. No sitte tähän kaikkeen oli syynä isä ja tuo toinen… kylläs ymmärrät!…

Antti. Taisipa… taisipa kyllä… mutta voi herran tähden kun karvastelee selkääni… Katsoppas sinä Mikko kulta, onko sieltä nahka pois (alkaa paljastaa selkäänsä).

Mikko (nykäisten takin paikoilleen). Ole hupsimatta mies, vaikk' olisi koko selkä mennyt…

Antti. Sepä vasta, sepä vasta… Mitäs Liisa sitte olisi sanonut? Silloin totta tosiaan olisi toinenkin rumpukalikka kotona vielä. (Katselee ehjää säärtänsä). Olipa toki onni…

Mikko (huomaa Krookmannin pullon havuläläjässä). Kippis pojat!… mikäs täällä on?

Antti (tähystelee kieltään lipoen pulloa Mikon kädessä). Kas vaan, se on niin Krookmannin taskumatin näköinen… maistetaanpas!

Mikko (on jo kallistanut useampia kulauksia). Ääh… häh!… Sepä oli poikaa!… Saakuri sentään, vielä yksi!… Kippis pojat… Maljasi Antti…

Antti (estelee Mikkoa). Kyllä minä itsekin maljani… annappas… annappas… (Saa jo pullon huulilleen).

Krookman (tulee samassa ja sieppaa pullon Antin huulilta). Äläppäs poika nuolase ennenkuin tipahtaa!

Antti (lipoen kieltänsä). Mutta… mutta… kun Mikkokin…

Krookman (pistää pullon taskuunsa). Minä sanoin että äläppäs nuolase ennenkuin tipahtaa…

Mikko. Mutta mikäs helkkari sinun pani äsken tulemaan minun niskaani?

Antti: Niin, ja minun nenälleni…

Krookman: Te haukuitte minua!

Mikko: En minä ainakaan.

AnttiÖ. En minäkään, sen voi Mikkokin todistaa…

Krookman: Entäs se pässin pää?

Antti. Älkää, älkää hyvät ystävät puhuko enää siitä, saadaan taas pian selkäsauna… ja sitä minä en voi enää kestää… herran tähden hyvät ystävät… oi voi!

Mikko. Ole hupsimatta, (Krookmannille). Kas niin, annappas pikku naukku, niin selitän sen sinulle.

Krookman: Selitä ensin pässin pää!

Antti: Herran tähden, kulta ystävät, älkää puhuko pässin päästä…

Mikko (Krookmannille). Syy näet oli siinä, että sinä sekaannuit meidän riitakapulaamme!

Krookman. Ettekä siis minua haukkuneetkaan…

Antti. Aivan niin kuin Mikko sanoo… emme me sinua… aapiskukkohan se…

Mikko (Antille). Ole sinä ääneti yksikoipinen!

Krookman. Mutta sittehän minä annoin teille syyttömästi selkään?

Antti. Aivan, syyttömästi selkään ja nenälle… katsoppas tätä tukkoa… mitähän Liisa siitä…

Mikko. Kyllä se tuo Antti parka nyt toden perästä tulee puunenäksi.

Krookman (kaivaa pullon taskustaan). Antti, no otappa nyt tuosta sitte pieni roppari päälle. Mutta voi saamari kun kolottaa hartioitani se isäsi pamppu.

Mikko: Ja minun selkääni!

Antti. Niin, ja minun koipeani… voi herran tähden sitä löylytystä!… (ryyppää). ääh!… Mutta hyvääpä se tekikin kipeille luille!

Krookman. Anna Mikollekin pään parannusta!

Mikko (ryyppää). ääh! Se oli oikein!

Krookman. Ota nyt pääsi täyteen ja unohdetaan pois vanhat vihat!

Mikko. Kas, sinäpä puhut oikeen sanan… Mutta se isä tarvitsis pienen löylytyksen tästä.

Antti: Taitaisipa… taitaisipa…

Krookman. Sietäisipä se tosiaankin saada vähä laiskan kauroja.

Mikko. Mutta yksin ei sen karhun kouriin ole hyvä mennä!

Krookman: Ompa meitä kaksi jako pässiä.

Antti. Kyllä minäkin, jos vaan Liisa… mutta pitäisi sentään olla vähä rohkeammalla tuulella.

Mikko. Min, sepä ei olisi hullumpaa, vaikka se tulikin sinun suustasi.

Krookman. Mennään meille, siellä on rohkaisuainetta. Ja kun loppuu, niin sitte Myyrälle… Kyllä Jonni on jo siksi ehtinyt kaupungista palata… Ja sitte jo lieneekin rohkeutta kun sen 25 kannun nassakka on litkitty poskeemme.

Mikko. Sanottu ja tehty. Lähdetään hetipaikalla ja sitte opetetaan ukkofaari hiirenviinoja keittämään.

Krookman (tuuppaa Antin edellä). Hei kylän vanhin, yksikoipiset edellä!

Antti. Aijai!… herra armahda minun kinttujani.

(Menee edellä; Krookman ja Mikko menevät perässä rinnatusten).

4:s kohtaus.

(Pieni väliaika). Puttonen, sitte Mikko.

Puttonen (tulee, vilkkuen ensin ympärilleen, iso lekkeri takin sisässä). Olipa onni että pihamaa sattui olemaan tyhjä. Mutta minneköhän minä nyt tämän lekkerin survaisisin hät'hätää, sillä ei tässä ole pitkiä miettimisen aikoja… Mutta ei suinkaan ne tuosta keskeltä pihaa, havuläjän alta osaa sitä etsiä (kuuristuu pistämään sitä sinne). Häs, kelli siellä! Eikä nyt Mikkoa päästetä havuja hakkaamaan, ennenkuin nimismies on matkoissaan. Hei, mutta tästä pitää vihkasta aikakyytiä käpälämäkeen, ett'ei kukaan tiedä minun täällä olleen. (Luikkii ympärilleen vilhuen aikakyytiä pois).

Mikko (tulee samassa toisaalta hienossa hölläkässä). Nyt on Krookmannin viinat litkitty ja minun vuoroni hankkia uutta, mutta millä saakurilla, (katselee taskujaan), kun tuo tasku on tyhjä ja tuossa ei ole mitään (kääntää ne nurin)… Mitäs… mitäs… Ahaa (tuijottaa havupölkkyyn). nyt minä huomaankin (rientää havuläjälle; sieppaa kirveen ja läimäyttää siitä varren poikki). Tuolla lähtee ainakin yksi kortteli viinaa (pistä kirveen poveensa).

Purtonen (palaa samassa takaisin; huomaa Mikon ja puhuu itsekseen). Sekö tuon nyt tuohon toi, olisin vienyt sen lekkerin parempaan kätköön. (Ääneensä Mikolle). Mitä sinä siinä töllistelet?

Mikko (hyvin viattomana). Noita havuja tässä aijoin ruveta penkomaan…

Purtonen (peljästyneenä). Penkomaan! Mitä penkomista sinulla niissä on?

Mikko. Eiköhän noita pitäne hakata… ja…

Purtonen (itsekseen). Jumalan kiitos, ett'ei sillä sentään ollut vihiä asiasta. (Mikolle). Ei sinun niistä tarvitse huolehtia; pidä nyt päiviäsi vaan kun kerran olet alkanut! Mutta mistä sinä oikeastaan olet saanut pääsi täyteen?

Mikko (itsekseen). Mikäs saakuri nyt on vaarin hattuun pistänyt? (Isälleen). Krookmannihan se tässä vähän tarjoili… ja…

Purtonen. Mitä ja?…

Mikko (kaivaa kirveen poveltaan). Ja se käski vielä pyytää tuon edestä!… (pistää kirveen salavihkaa isänsä kouraan).

Purtonen (vilkasee kirvestä). Uusihan tuo vielä on, aivan meidän kirveiden näköisiä, mutta ei siinä ole varttakaan… ei ole paljon arvoinen… (Mikolle), Paljokos se tästä pyysi?

Mikko. Ei pannut määrää…

Purtonen. No, jos ma hänestä korttelin annan… (pistää kirveen taskuunsa).

Mikko. Kahdenmarkan kirveestä!

Purtonen. Niin niin, mutta se on vallan varreton…

Mikko (itsekseen). Saakuri soikoon, kyllä siinä varsikin olisi ollut.

Purtonen. Entäs pullo?

Mikko (haikaillen). Kas, se taisi unohtua… Mutta ota tuosta minun pulloni (ottaa kammarin ikkunalta pullon, jonka antaa isälleen).

Purtonen (menee). Noh!

5:des Kohtaus.

Mikko, Antti, Krookman ja Jonni.

Mikko (yksin). Se naula se veti… nyt on taas kortteli viinaa tiedossa… ja kylläpähän Jumala lisästä murheen pitää… Helle-ree!…

Antti (tulee aika seilissä, ei tahdo pönkillään pysyä). Mi-Mi-Mikko ku-ku-kulta, ny-ny-nyt o-o-on ky-ky-kylänvanhin vä-vä-vähä hö-hö-hölläkässä, ja ja ja nuo ju-ju-juukolin jalat…

Mikko. Ovat nyt molemmat kanan jalkoja, eikös niin?

Antti. Ta-ta-taitaa, taita Mi-Mi-Mikko kulta… Mu-mu-mutta (lotkahtaa havuläjän päälle). vo-voi-mimi-mitähän se Lii-Li-Liisa…

Mikko. Älä hoilaa, kohta saat viinaa…

Krookman (saapuu; hänkin horjuen). Höm härmästä… Joko uskallatte tapella pojat! Hih!

Mikko. Hys-hys!… Isä tuo viinaa.

Krookman (yhä äänekkäämmin). Anna tuoda… ja sitte selkään… Hih! — pojat… (Heiluttelee nyrkkiään).

Antti (nostaa päätään havuläjästä). Ni-i-iin! Hei hopsan lallaa kuin aapiskirjan kukko…

Mikko: Joko sinä taas otat sen kukkosi esiin.

Krookman (potkasee Anttia). Älä ynise, kun et lypsäkkään… Ja, helkkarin lallu, sinähän makaat vaatteet päällä… Pois saappaat jalasta ja takki päältä!…

Antti. Niin, hei hopsan lallaa… saappaat pois! Niin Liisakin sanoo kun kylän vanhin tällaisessa tilassa kotiin saapuu… Mikko hoi!… otappas tuosta, (ojentaa jalkansa).

Mikko (vetää saappaat pois). Kas niin, kiltti poika, nuku nyt rauhassa kunnes sorkkaväki huomen aamulla hyvää huomenta höllöttää! (Krookmannille). Oleppas nyt ääneti, minä käyn noutamassa isältä viinan, ett'ei tule tänne (menee).

Krookman (menee Antin kimppuun). Hää, poika!… tahdotkos tapella… ääh, pässin pää! (retuuttaa Anttia).

Antti (öräjää). Öö-öö… Liisa kulta!

Krookman (lyö kämmenellään Anttia). Tuoss' on sulle Liisa kulta!

Antti (alkaa yskiä ja röhistä). yh-yh-öö-öö.

Krookman. Nousetko tai saat toisen mällin… häh… pöllö! (riuhtoo Anttia, joka öräjää).

Krookman (alkaa vihan väestä kumuroida Anttia). Kyllä minä sun opetan vastaamaan ihmisille!… Tuoss' on sulle… tuoss' on sulle.

Antti (ensin öräjää; kellahtaa vihdoin pihamaalle tiedotonna suulleen).

Mikko (tulee samassa). So pojat!… Nyt on viinaa ja rieskaa… (heiluttaa pulloa).

Krookman (hellittää Antista). Anna tänne se… sika!

Mikko. Minun viinani!…

Krookman (läpsähtää istualleen). Suu kiinni ja viinat tänne, tai pääset pläsistäsi!

Mikko. Ei tilkkaakaan jos tapella tahdot!

Purtonen (menee samassa näyttämön poikki tähystellen havuläjää). Helkkarin pöllöt (mutajaa itsekseen). kun tuohon löhähtivät… jos ne vielä löytäisivät minun kätköni… pitääpä pitää silmällä, eiköhän nuo jo nukukkin pian (menee).

Mikko (huomatessaan isänsä lähettää pullon Krookmannille). Seh!

Krookman (tempaa pullon). Tuo tänne. (Kallistaa useamman kulauksen, ja nakkaa vihdoin pullon menemään). Tules tänne nyt poika jos tahdot tapella… tuletkos?… vai tuotko isäsi, ruoja…

Mikko (vihastuneena). Riivatun käki, nyt se joi kaikki viinani (tarkastelee pulloaan).

Krookman (puipi nyrkkiä selällään). Tuoppas nyt tänne se juukelin herrasjuomari, niin kyllä minä löylytän… (reuhtoo itseään ja Anttia havuläjässä).

Mikko. Nyt ne saakurit jo ovat käkenä, eikä minun pääni olo puolellaankaan… millähän juuttaan ilveellä saisi vielä pari naukkua, kun tuo karhunpenikka litki kaikki…

Krookman (saa Anttia kauluksesta kiinni). Tunnetkos käsivoimaa, kanalja! (retuuttaa hetken Anttia kunnes kellahtaa sen jaloille retkalleen).

Mikko. Pitäisiköhän tarttua työhön, jos ei tässä viinaa kumminkaan saa… ehkä se virkistäisi… Mutta saakuri soikoon! Kirveshän on juotu… milläs teet työtä… e-ih… kyllä tästä täytyy vielä viinametsään lähtiä… (aikoo mennä navetan taakse, mutta töyttää samassa Jonniin, joka tulee sieltä). Kas, saa-aa-…

Jonni (hölmistyy). Mitä, mitä… mitä tämä on? (katsoo miehiin, jotka makaavat havuläjällä). Ja minunko viinani te turkaset!…

Mikko; Stop tykkänään! sano Ruhman ukko kun ryviin ajo… Ei ne ole sinun viinojasi nähneetkään… Krookmannin ja meidän vaarin viinoilla me olemme ellostelleet!

Jonni (iloissaan syrjemmälle). Olipa toki onni, ett'ei nuo siat tiedä mitä heidän ruuhessaan on…

Mikko. Mutta onkos sulla sitte vii-naa?

Jonni. Milloinkas Jonnilla ei ole! Mutta onkos sulla rahaa millä se irti lähtee?

Mikko (kieputtaen päätään). Saakuri soikoon — sitä ei mulla ole!

Jonni (huomaa kylänvanhimman saappaat tuvan seinustalla). Anna nuo pantiksi, kyllä niilläkin joku pullo heltiää!

Mikko (sieppaa saappaat). Oli menneiksi mustalaisen poika sotamieheksi!

Jonni. Eiväthän ne vaan ole isäsi?

Mikko. Ei saakuri soikoon olekkaan, sen vakuutan kunniasanallani. Enkä minä sen saappaita panisikaan enää toista kertaa viinan pantiksi.

Jonni. Miten niin?

Mikko. Selkääni kihelmöipi vieläkin kun ukko äsken pamputti minua siitä, että eilen illalla nimipäivikseni imasin olkipillillä parisen kannua viinaa sen lekkeristä, jonka löysin olkiladosta… Helkkari vie… Sillä miehellä on karhun kourat…

Jonni. Hah-hah-haa! Kuka käski mennä ukon kätköille!

Mikko. Paninhan minä vettä tilalle saman verran… ei ukko siitä vahinkoon tullut… Mutta se saakuri haistoi jäljet, kun itse lisäsi vielä parisen kannua vettä viinaan ja viina rupesi maistumaan pelkälle vedelle… Ei mutta haeppas nyt pian kannu viinaa ja kortteli konjakkia, niin saat pitää saappaat höntteinäsi… (tarjoo saappaita).

Jonni. No, olkoon menneiksi (mennessään vielä huutaa). 5:den minutin perästä minä palaan takaisin (ottaa saappaat).

6:des Kohtaus.

Mikko, Jonni, Purtonen, Liisa ja edelliset.

Mikko (nauraa). Hah-hah-haa..,. hah-hah-haa! Tälle pojalle sitä viinaa tulee kuin taivaasta tippuen… hah-hah-haa! (menee retuuttamaan ylös Krookmannia ja Anttia). Hei pojat!… Nyt on viinaa ja rieskaa… Ylös! (saa jo Krookmannin henkitoreisiinsa, kun Mikko kavahtaa yht'äkkiä pystyyn)… Mutta mitä ihmettä olinkaan tekemäisilläni! Jos nyt Antti olisi kapsahtanut pystyyn, niin mistä kummalta olisin sille saanut saappaat?… Saakuri soikoon, se ilo väliin villittääkin.

Krookman (herää). Viinaa ruojat!… Tai tahdotteko tapella… häh!

Jonni (tulee viinapullo muassaan).

Mikko (iloissaan). No joko se Jonni nyt!…

Jonni. Siinä on saaliisi, pane pitkin tai poikin! (antaa Mikolle).

Krookman (ärjyy selällään). Viinaa, siat… tai…

Liisa (ääni kuuluu jo kauvempaa pölpättäen). Pitipä mun sen rentun laskea maailmalle rentuttamaan… Nyt se taas varmaankin makaa jossain sikana… Senkin tolvana, ei osaa muuta kuin juopotella! (tulee näyttämölle). Mutta kyllä minä sille opetan kun saan kynsiini, senkin muutaman!… (huomaa miehensä ja Krookmannin). Siinäkö sinä lunttu taas vetelehditkin toisten ihmisten tanhuajia…

Krookman; (nousee istualleen). Suu kiinni ämmä… tai…

Liisa (potkasee Krookmannia joka kellahtaa kylelleen muristen). Kyllä minä opetan sulle ämmää, senkin juoppolallu. Ei pääse paikaltaan päkähtämään ja sittekin vielä pitäisi juoda ja tapella!

Antti (herää vähän toreisiinsa). Hei hopsallallaa!… kuin aapiskir…

Liisa (tarttuu Antin tukkaan). Vai vielä siinä rähiset… häh!

Krookman (saa kömmityksi polvilleen, josta tyrkkää Liisaa). Hömpsis mampselia!…

Liisa (päästää aika parakan). Senkin muutamat rentut! Kyllä minä teille näytän! (Sieppaa havun läjästä ja alkaa motkottaa miehiä selkään)..

Krookman (yht'aikaa Antin kanssa öräjää). Saakurin ämmä (potkii havuläjässä, joka vähä kerrallaan leviää).

Jonni ja Purtonen (seisovat etempänä jännityksellä odottaen josko viinalekkeri pöllähtää esiin). Voi herran tähden, jos… (yrittävät mennä ja taas pysähtyvät).

Liisa; (kauhistuneena). Ja herra nähköön, missä sinun saappaasikin ovat!… Voi jumalattomat rentut! (Lyö vihanväestä Anttia ja Krookmannia).

Krookman (potkasee koko voimallaan, jolloin toinen lekkeri vyöryy keskelle pihaa). Pahuuksen ämmä!

Antti (vaikeroi). Liisa kulta, Liisa kulta… armahda edes toinen koipeni!

Purtonen ja Jonni (hyökkäävät samalla yht'aikaa saman lekkerin kimppuun). Minun viinani, minun viinani!

Mikko (joka sivulta on katsellut). Hah-hah-haa, tulipa siitä oikein koko Mikkelin kekkerit!

(Esirippu laskeutuu).